Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
oliko PV-salaista, siis silloin?
Niin, Urkki osti Migit, kun kerran kaskettiin
Oliko -68 kevat kuitenkin savayttava kokemus; myos 'herran kukkarossa' elaville?
Oliko -68 kevat kuitenkin savayttava kokemus; myos 'herran kukkarossa' elaville?
Viimeksi muokattu:
Erkki
Ylipäällikkö
Asiaa voi katsoa tuolloisen säätyajattelun kautta: Upseeristo oli suureksi osaksi aatelistoa, ja muodosti tietynlaisen kansainvälisen ammattikunnan. Upseeri samaistui mieluumin ulkomaiseen, jopa vihollispuolen ammatti- ja säätyveljeen kuin omassa joukossaan palveleviin alaisiinsa. Sekä Ruotsin että Venäjän upseeristossa oli paljon ulkomaisia palkkasotilaita.
Erkki
Ylipäällikkö
En ole hakemisesta huolimatta itsekään löytänyt Tsekinistä tuon kummempaa. Matti J Kankaanpää pitää kirjoissaan Napuen tappion syynä yksinkertaisesti vihollisen ylivoimaa: De la Barre ei olisi sivustaltaan ehtinyt huonoilla hevosillaan lumihangessa jalkaväen avuksi, kun sillä oli jo vihollisen ratsurykmentti omassa selustassaan.
Erkki
Ylipäällikkö
Kiitos.
Vähän tipahuttaa sympatioita Donin kasakoita kohtaan sitten, mitä tulee näiden kohtaloon bolshevikkien käsissä.
Erkki
Ylipäällikkö
Isien pahat teot kostautuivat.
kaislajääkäri
Eversti
Tuossakin mielenkiintoista tarinaa Napuen taistelusta sivuilla 61-68.
Tuossa yllä olevassa linkissä on käsitelty karoliinien kunniakäsitettä, ja sivulla 175 todetaan "Kunniasta oli etupäässä hyötyä sekä esivallalle että yhteisölle. Ainoastaan kaksintaistelut voidaan ajatella esivallan kannalta haitallisiksi, mutta yhteisölle niilläkin oli roolinsa. Toisaalta liiallinen oman kunnian tavoittelu johti sotilasyhteisössä katastrofaalisiin seurauksiin kuten kenttätaisteluiden massiivisiin tappioihin."
Tuossa yllä olevassa linkissä on käsitelty karoliinien kunniakäsitettä, ja sivulla 175 todetaan "Kunniasta oli etupäässä hyötyä sekä esivallalle että yhteisölle. Ainoastaan kaksintaistelut voidaan ajatella esivallan kannalta haitallisiksi, mutta yhteisölle niilläkin oli roolinsa. Toisaalta liiallinen oman kunnian tavoittelu johti sotilasyhteisössä katastrofaalisiin seurauksiin kuten kenttätaisteluiden massiivisiin tappioihin."
kaislajääkäri
Eversti
Yritin siirreellä tai kopioida postauksiani kirjoista tuonne @aj77 aiheeseen Isostavihasta. Varsinaisista kirjoista keskustelu alkoi laveta enemmän varsinaiseen aiheeseen ja sota/hävitystapahtumaan, joten olisiko parempi että ne olisivat siellä suppeassa aihepiirissä? Jotain meni pieleen ainakin omien viestien siirtelyn osalta. Osa meni, osa ei. Eikö ois parempi että aihepiirit olis otsikoiden mukaan mahd. selkeitä?
tulikomento
Supreme Leader
Tässä voi olla uutta näkökulmaa Marskin ritarin vaiheisiin.
suomenkuvalehti.fi
Terhi Törmälehto kirjoitti kirjan Taavi-isoisän sotasankaruudesta – ja siitä, että tämä tappoi miehen Göteborgissa 1967
Mannerheim-ristin ritari Taavi Törmälehdön sankaruus oli rosoista, mutta epäonnistumisista vaiettiin.
suomenkuvalehti.fi
arix
Respected Leader
Mielenkiintoinen kommentti lopusta:Tässä voi olla uutta näkökulmaa Marskin ritarin vaiheisiin.
Terhi Törmälehto kirjoitti kirjan Taavi-isoisän sotasankaruudesta – ja siitä, että tämä tappoi miehen Göteborgissa 1967
Mannerheim-ristin ritari Taavi Törmälehdön sankaruus oli rosoista, mutta epäonnistumisista vaiettiin.
TÖRMÄLEHTO kertoo muuttuneensa kijoitusprosessin aikana. Aiemmin hän edusti pasifistista maailmankuvaa. Nyt sotajutut kiinnostavat, ja hän kertoo niitä itsekin ystävilleen, joskus kyllästymiseen asti.
Hän kertoo myös ymmärtävänsä sotaa ihan eri tavalla kuin ennen. Samalla tietty maanpuolustushenki on noussut Törmälehdon sisällä. Jos sota syttyisi, lähtisitkö rintamalle?
”Aiemmin olisin vastannut epäröimättä: en. Nyt vastaus on: en tiedä. Ainakin sisälleni on syntynyt syvä kunnioitus rintamalla olleita kohtaan.”
<- Näitä sotamuistoja ja kokemuksia kannattaa pitää esillä edelleen.
soittaja
Kapteeni
Luen parhaillaan kirjaa
toim. Marjo Kuula: Sydämeen luettavaksi, J. H. Erkon elämänkerta (2018), 360 sivua
Runoilija J. H. Erkon tunnettuja sävellettyjä runoja ovat mm. Hämäläisten laulu, Olet maamme armahin Suomenmaa, Merellä, Laulu Vuokselle, No onkos tullut kesä ja Työkansan marssi. Hän eli vuosina 1849 - 1906, jolloin oli puutetta suomenkielisestä runoudesta. Hänen runonsa saivat yleensä myönteisen vastaanoton. Hän rakastui usein, mutta ei mennyt koskaan naimisiin. Siksi hän kirjoitti paljon romantiikkaa. (Jos hän olisi saanut monista kosinnoistaan vaimon, asiat olisivat menneet toisin.)
Miehet huomatkaa. Tätä kirjaa kannattaa suositella vaimolle, tyttärille tai taiteesta kiinnostuneille miehille!
Edit. Hän oli poliittisesti nuorsuomalainen, joka tarkoitti jyrkempää kantaa keisarivaltaan kuin vanhasuomalaisilla. Hänen runojaan jouduttiin joskus sensuroimaan julkaisijan toimesta. Mm. Erkon kirjoittamaa näytelmää Suomen kansalisteatterin uuden rakennuksen avajaisiin joutui sensuurin takia sisällöltään lieventämään, josta runoilija oli vihainen!
toim. Marjo Kuula: Sydämeen luettavaksi, J. H. Erkon elämänkerta (2018), 360 sivua
Runoilija J. H. Erkon tunnettuja sävellettyjä runoja ovat mm. Hämäläisten laulu, Olet maamme armahin Suomenmaa, Merellä, Laulu Vuokselle, No onkos tullut kesä ja Työkansan marssi. Hän eli vuosina 1849 - 1906, jolloin oli puutetta suomenkielisestä runoudesta. Hänen runonsa saivat yleensä myönteisen vastaanoton. Hän rakastui usein, mutta ei mennyt koskaan naimisiin. Siksi hän kirjoitti paljon romantiikkaa. (Jos hän olisi saanut monista kosinnoistaan vaimon, asiat olisivat menneet toisin.)
Miehet huomatkaa. Tätä kirjaa kannattaa suositella vaimolle, tyttärille tai taiteesta kiinnostuneille miehille!
Edit. Hän oli poliittisesti nuorsuomalainen, joka tarkoitti jyrkempää kantaa keisarivaltaan kuin vanhasuomalaisilla. Hänen runojaan jouduttiin joskus sensuroimaan julkaisijan toimesta. Mm. Erkon kirjoittamaa näytelmää Suomen kansalisteatterin uuden rakennuksen avajaisiin joutui sensuurin takia sisällöltään lieventämään, josta runoilija oli vihainen!
Viimeksi muokattu:
Panssari Salama
Respected Leader
Kauranteen Punainen Porvoo lukaistu läpi. Kauranne kertoo motiivikseen kirjoittaa kirja se, että hänen mielestään sotilaskoulutus Suomessa on liian abstraktia, pitäisi suoraan kertoa asevelvollisille ketä vastaan tässä harjoitellaan, ja millä nimenomaisella kalustolla ja taktiikalla sieltä tullaan. Oliko näin v. 2008, mene ja tiedä, mutta tämän logiikan avulla kirja lähtee rullaamaan.Nyt seuraavaksi tarvitsi sitten aivot-narikkaan kirjan. Pari sivua sitten saadun vinkin mukaisesti ehdin käydä viime viikolla pokkaamassa kirjastosta vielä Punainen Porvoo -rymistelyn vuodelta 2008.
Pienellä varauksella lähdin lukemaan, eka kolmasosa koluttu. Kirjoitettu aika roisisti, siitä varmaan joko tykkää tai ei tykkää. Samoin 2008 on sekä ajan tasalla edelleen, että jo vanhentunutta. Mutta nyt juuri sitä mitä kaipaakin välipalaksi
Lyhyt taustatarina, sitten Spetnatzien, Itämeren laivaston, merijalkaväen, maahanlaskujoukkojen, jne, esittely ja sitten miten ne kukin omassa luvussaan vyöryvät Suomen päälle. Välillä kalustoesittely tuntuu saavan isomman roolin, mutta mikäpä siinä, kirjan logiikan mukaan ne menevät. Ajoittain tarinan kerronta on hyvinkin rullaavaa, varsinkin alussa.
Pitkä kirjoitusprojekti 2003-2008 liekö syy, mutta loppua kohti alkaa hajota, juonen kiinni kurominen rönsyilee, siellä täällä pari kappaletta silkkaa tajunnan virtaa jotka olisi parempi ollut jättää pois. Harmi. Jos tämä divarista löytyy muutamalla eurolla, niin mökille mukaan vaan, toki, kirjan alun hyvä vastaan lopun sekoilu niin jättää vaikka vähän kesken niin ei haittaa.
Todetaan vaikka positiivisesti että suomalaiset modernin sodat kirjat paranevat lennossa, ensin tämä Kauranteen Punainen Porvoo, sitten Jere Laineen Sota 2016, uusimpana Helena Immosen Operaatio Punainen Kettu.
Muoks Ensimmäinen taisi toki olla Arto Paasilinnan Operaatio Finlandia. Hyvä, mutta suomettunut kirja. Vihollisena siinä Ruotsi.
Mitä seuraavaksi? Ketusta ainakin jatko-osa luvassa, muistan lukeneeni.
Ite tykkäsin lukea.
tulikomento
Supreme Leader
Joo. Pitkälti yhtä mieltä. Se Porvoon paikallispataljoonan taistelun kuvaus oli minusta ihan sujuvaa ja uskottavaakin. Suuremmissa kuvioissa paketti alkaa sitten levitä käsiin. Olikos jopa niin että kirjailijan mukaan meillä olisi pari, kolmekin sodan ajan panssariprikaatia.
Muitakin erikoisuuksia ja kummalisuuksia tässä kyllä on. Mutta lukemisen arvoinen kuitenkin.
Panssari Salama
Respected Leader
Eka kaksi kolmasosaa kirjasta oli oikeinkin hyvää. Se loppu levisi kyllä kuin jokisen eväät, välillä tuntui että eri kaveri kirjoittanut pari lukua sinne sekaan. No, ilmeisesti ollut itsekustannettu ja kirjoittamisessakin meni viisi vuotta...
T-72:t eivät vielä olleet stenalla, T-55:setkin kaivettiin riviin. Tosin vanjan ilmavoimat ehtivät tehdä pahojaan näiden toisen linjan vaunujen mobilisoinnissa. Leot siellä pääasiassa sotivat, mutta rooli jäi aika vähille sivumäärässä. Ehdottomasti parasta tässä oli Porvoon paikallispataljoonan tekemiset siinä kirjan ekalla puolikkaallaJoo. Pitkälti yhtä mieltä. Se Porvoon paikallispataljoonan taistelun kuvaus oli minusta ihan sujuvaa ja uskottavaakin. Suuremmissa kuvioissa paketti alkaa sitten levitä käsiin. Olikos jopa niin että kirjailijan mukaan meillä olisi pari, kolmekin sodan ajan panssariprikaatia.
