Mikko Haaja: Tulimyrsky Tali-Ihantalassa. Minerva 2020.
Mikko Haaja on näköjään "ammattisotilas" (lainausmerkit siksi, että kustantajan käyttämä termi voi merkitä huomattavan monenlaisia tehtäviä PV:n palveluksessa), jonka toinen jatkosotaan sijoittuva romaani esitellään tässä viestissä. Haajan romaani sijoittuu luontevasti osaksi suomalaista sotaromaanien jatkumoa, jota edustavat vaikkapa sellaiset nimet kuin Esa Anttala, Reino Lehväslaiho ja Esa Siren. Näistä jälkimmäinen on lähin vertailukohta Haajalle, koska kummallakaan ei ole omakohtaista sotakokemusta, ainakaan viime sodistamme. Kyseessä on siis enemmän tai vähemmän todellisiin tapahtumiin (tietysti Lehväslaihon viimeisten kirjojen osalta jopa tuota "vähemmän" voidaan kyseenalaistaa) perustuva menevä romaani, jossa on tekemisen meininkiä ja tapahtumia käydään läpi lähinnä ruohonjuuritasolla.
Haaja ei mielestäni joudu häpeilemään verrokkiensa rinnailla, vaan on kirjoittanut oikein mainion sotaromaanin, Tapahtumat sijoittuvat kesään 1944 ja romaani kuvaa JR 48:n yhden pataljoonan (vissiin IP) jääkärijoukkueen taisteluita Kuuterselästä Ihantalaan. Taisteluiden helvetillinen kovuus käy hyvin ilmi ja keskittyminen yhteen joukkueeseen havainnollistaa hyvin sen, miten loppuun joukot vedettiin kesällä 1944. Henkilökuvat ovat mielestäni tämäntyyppisen kirjallisuuden normaalilla tasolla, eli mitään hirveän syvällistä kuvaus ei ole, mutta kuitenkin riittävää. Ihan siihen pahimpaan "kerrotaan taustoja kohta tapettavasta henkilöstä" ei sorruta. Hirveästi tässä ei kyseenalaisteta, eikä mukana ole kiihkeää kommunistia tms., mutta pelko kauhu ja jopa pakokauhu tuodaan ihan riittävästi esille. Pohjavire on isänmaallishenkinen ja maanpuolustusmyönteinen. Minä-kertojaa ei ole, vaan ulkopuolinen kertoja kuvaa tapahtumia, eikä kukaan ole ylivoimainen tai turvassa, vaan kaikille voi käydä (ja käy) huonosti.
En perehtynyt taustoihin sen tarkemmin, mutta veikkaisin, että perustuu hyvin pitkälle tositapahtumiin ja varmaankin jonkun sukulaisen tai tuttavan tarinaan. Etenkin koska edellinen teos on kertonut saman porukan hyökkäysvaiheesta. Varmaan jonkin verran taiteilijanvapauksia on otettu (ainakin pataljoonankomentajan suhteen, jos tuo veikkaus pataljoonasta pitää paikkansa, näin Wikipediasta pikaisesti tarkastettuna).
Teos on helppolukuinen ja 293-sivuisena oikein mukava välipala jonkin raskaamman välissä. Suosittelen kaikille toiminnallisista sotaromaaneista kiinnostuneille.
