Hienoja listoja! Tässä omat tärkeät ekat kirjani, lukemisen alkumatkoilta, nöösipojasta lukioikään. Tajunnan virtana, kuten pitääkin, eikä missään tietyssä järjestyksessä.
Katkuinen kuoleman tie - Alistair MacLean. Paitsi eka. Ensimmäinen kirja on ensimmäinen kirja. Olin oppinut lukemaan kuusivuotiaana, broidi sai tän joululahjaksi. Katkuinen kuoleman tie! Vielä kun mutsi sanoi, että tuo ei ole pienelle lapselle sopiva, niin pakkohan sitä oli tavata hitaasti, sitkeästä, yötä myöten. Puoleen väliin pääsin. Mitään en ymmärtänyt. Paitsi että nyt oltiin jonkin suuren ja jännän edessä. Ja sehän oli palkinto jo sinällään.
Kansojen historia - Carl Grimberg. Mummolan kirjahyllystä, päätin muinoin, että joskus luen kyllä kannesta kanteen. Lukioikäisenä sitten näin tein. Jäi lukemiset kesken siinä puolessa välissä, Kaarle Suuren kohdalla. Sotia, lisää sotia, hävitystä, kansanmurhia. Muutama rutto ja nälähätä siinä välissä. Ihminen on ihmiselle susi, jäi käteen. Kunniapaikalla omassa hyllyssä edelleen.
Teurastamo 5 - Kurt Vonnegut. Mikäpä parempi jatko edelliseen kun tämä huikea matka Dresdenin tuhoista ties minne, ajassa ja avaruudessa. Kaikki vonnegutit lukeneena ensimmäinen on ensimmäinen. Vonnegut on näitä elämää suurempia hahmoja itselleni, palaan hänen kirjoihin uudestaan ja uudestaan. And so it goes.
Tapani Löfvingin seikkailut Isonvihan aikana hänen oman päiväkirjansa pohjalla - Kyösti Wilkuna. Puolesta hengen, heimon ja maan. Upposi nuoreen nöösipoikaan kuin miljoona volttia, jo ennen korkkareita.
Kaarle XI:n historia - Voltaire. Tämä löytyi vaarin hyllystä. Suuren filosofin seikkaluhenkinen kuvaus nuoresta soturikuninkaasta - Ruotsin kuninkaasta ja Suomen suurruhtinaasta jäänyt mieleen sekin. Henki todella on materiaa suurempi.
Yksinäisen miehen juna - Mika Waltari. Suuren kirjailijan matkakertomus läpi Euroopan aina mystiseen Istanbuliin. Kerran minäkin matkustan sinne, vannoi nuori miehen alku ajalta ennen somea ja internettiä. Käymättä on edelleen, Istanbul. Noinkohan sinne on asiaa toviin tai kotvaseen.
Katkera yksinpuhelu - Olavi Paavolainen. Suuren ja myös omasta mielestään suuren suomalaisen kirjailijan katkeraa tilitystä sodan raunioilla. Vaarin kirjastosta. Mielipiteitä jakava teos, joka kolahti kovasti nuorena, varsinkin kuvaukset Itä-Karjalasta, jonne vaarinkin sotatie vei.
Lumen ja palmujen ihmemaassa: Dersu Uzala, metsästäjä ja erakko. Vladimir Arsenjev. Mystinen tarina luonnosta ja pienestä suuresta ihmisestä sen keskellä.
Vanki nimeltä Papillon - Henri Charriere. Tämäkin luettu iässä, jolloin tämä ei sopinut pienelle lapselle. Tämän luin loppuun.
Kolme muskettisoturia. - Dumas vanh. Vanha klassiko puri kuin miljoona volttia, ja puree edelleenkin. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!
Gallian sota - Julius Caesar. Suuren keisarin itsestään kolmannessa persoonassa kirjoittama klassikko. Huikeaa naurahdella tekstille yli kahden tuhannen vuoden takaa. "Kaiken tämän lisäksi hän teki meistä ritareita", kertoi legioonalainen, joka oli laitettu ratsaille tukemaan Caeseria neuvotteluissa.
Muoks ja yksi vielä!
Musashi - Eiji Joshikawa. Eeppinen matka myyttisen miekkamiehen kera samuraiden kunniakoodin ytimeen. Paras aloituskappale missään kirjassa ikinä. "Musashi makasi ruumiiden keskellä. Niitä oli tuhansia." Henki totisesti materiaa suurempi, osa kaksi.
. Noh, toin niille lahjaksi purkin hernekeittoa ja putkilon Turun sinappia (väkevä), joista he itse asiassa pitivät paljon. Papuja käytetään kaikessa Japanissa, varsinkin miso-tahnassa, kaupoissa myydään hernejäätelöä jne... ja sinappi taas on aika lähellä wasabia (noh, jotenkin suht´lähellä), ja varsinkin tulinen turkulais-versio putosi hyvin.
