Kirjat

SS:n hyökkäys Sallassa oli katastrofi. Juoksivat karkuun pakokauhun vallassa. Nordin miehet olivat sotilaina täysiä aloittelijoita. Alkujaan muistaakseni poliisimiehiä ja keskitysleirien vartijoita. Tulikasteen totaalinen epäonnistuminen oli sitä luokkaa että saivat kuulla vittuilua sekä suomalaisilta että vakinaisen armeijan, Wehrmachtin taholta.

Divisioonan komentaja Demelhuber oli tehnyt selväksi, että Nord ei ollut vielä valmis rintamalle, vaan vaatisi vielä usean kuukauden koulutuksen. Ylempi taso oli kuitenkin sitä mieltä, että kansallissosialistinen reipas asenne korvaa puuttuvat sotilaalliset taidot. Myöhemmin kun divisioona sai sotakokemusta ja - koulutusta, siitä tuli jo kenttäkelpoinen joukko. Kokoonpanoltaan ja varustukseltaan se oli saksalaisten vahvin divisioona Lapissa: Kun yleensä vuoristodivisioona oli tavallista jv- divisioonaa pienempi ja kevyempi, niin Nord oli päinvastoin suurempi.
 
Kuinka moni uskaltaa tunnustaa, että nykyään netissä surffailu vie vaarallisen paljon aikaa kirjojen lukemisesta.
Itsellä ainakin häpeäkseni käynyt näin viime vuosina.
 
@Fremen En ymmärrä kuvataiteesta juuri mitään, mutta kun näin Haagissa Mauritzhuisissa. Vermeerin teoksen "Maisema Delftistä", leukani loksahti auki. Se on pini. mutta aivan ihmeellinen. Siinä on Pleksi suojaamassa teosta, koska se näyttää aivan froteekankaiselta vaikka onkin öljyväriä. Tulee vastustamaton halu koskea sitä. Siitä pleksi.

Maisema Delftistä.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Kuinka moni uskaltaa tunnustaa, että nykyään netissä surffailu vie vaarallisen paljon aikaa kirjojen lukemisesta.
Itsellä ainakin häpeäkseni käynyt näin viime vuosina.
Myönnän että osittain netti vei. Aikaisemmin minulla oli iso kirjasto sotatekniikasta ja monen monesta muusta alasta. Kirjoja vaan kertyi, kun löysin sellaisia mitä Suomessa ei ole kirjastoissa. Tilasin sitten niitä ulkomailta usein käytettyinä. Tila rupesi loppumaan ja tuli putkiremontti ja sen jälkeen vielä muutto. Luovuin kaikista kirjoista niin, että jäljelle jäi 3 kirjaa.
 
Hienoja listoja! Tässä omat tärkeät ekat kirjani, lukemisen alkumatkoilta, nöösipojasta lukioikään. Tajunnan virtana, kuten pitääkin, eikä missään tietyssä järjestyksessä.

Katkuinen kuoleman tie - Alistair MacLean. Paitsi eka. Ensimmäinen kirja on ensimmäinen kirja. Olin oppinut lukemaan kuusivuotiaana, broidi sai tän joululahjaksi. Katkuinen kuoleman tie! Vielä kun mutsi sanoi, että tuo ei ole pienelle lapselle sopiva, niin pakkohan sitä oli tavata hitaasti, sitkeästä, yötä myöten. Puoleen väliin pääsin. Mitään en ymmärtänyt. Paitsi että nyt oltiin jonkin suuren ja jännän edessä. Ja sehän oli palkinto jo sinällään.

Kansojen historia - Carl Grimberg. Mummolan kirjahyllystä, päätin muinoin, että joskus luen kyllä kannesta kanteen. Lukioikäisenä sitten näin tein. Jäi lukemiset kesken siinä puolessa välissä, Kaarle Suuren kohdalla. Sotia, lisää sotia, hävitystä, kansanmurhia. Muutama rutto ja nälähätä siinä välissä. Ihminen on ihmiselle susi, jäi käteen. Kunniapaikalla omassa hyllyssä edelleen.

Teurastamo 5 - Kurt Vonnegut. Mikäpä parempi jatko edelliseen kun tämä huikea matka Dresdenin tuhoista ties minne, ajassa ja avaruudessa. Kaikki vonnegutit lukeneena ensimmäinen on ensimmäinen. Vonnegut on näitä elämää suurempia hahmoja itselleni, palaan hänen kirjoihin uudestaan ja uudestaan. And so it goes.

Tapani Löfvingin seikkailut Isonvihan aikana hänen oman päiväkirjansa pohjalla - Kyösti Wilkuna. Puolesta hengen, heimon ja maan. Upposi nuoreen nöösipoikaan kuin miljoona volttia, jo ennen korkkareita.

Kaarle XI:n historia - Voltaire. Tämä löytyi vaarin hyllystä. Suuren filosofin seikkaluhenkinen kuvaus nuoresta soturikuninkaasta - Ruotsin kuninkaasta ja Suomen suurruhtinaasta jäänyt mieleen sekin. Henki todella on materiaa suurempi.

Yksinäisen miehen juna - Mika Waltari. Suuren kirjailijan matkakertomus läpi Euroopan aina mystiseen Istanbuliin. Kerran minäkin matkustan sinne, vannoi nuori miehen alku ajalta ennen somea ja internettiä. Käymättä on edelleen, Istanbul. Noinkohan sinne on asiaa toviin tai kotvaseen.

Katkera yksinpuhelu - Olavi Paavolainen. Suuren ja myös omasta mielestään suuren suomalaisen kirjailijan katkeraa tilitystä sodan raunioilla. Vaarin kirjastosta. Mielipiteitä jakava teos, joka kolahti kovasti nuorena, varsinkin kuvaukset Itä-Karjalasta, jonne vaarinkin sotatie vei.

Lumen ja palmujen ihmemaassa: Dersu Uzala, metsästäjä ja erakko. Vladimir Arsenjev. Mystinen tarina luonnosta ja pienestä suuresta ihmisestä sen keskellä.

Vanki nimeltä Papillon - Henri Charriere. Tämäkin luettu iässä, jolloin tämä ei sopinut pienelle lapselle. Tämän luin loppuun.

Kolme muskettisoturia. - Dumas vanh. Vanha klassiko puri kuin miljoona volttia, ja puree edelleenkin. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!

Gallian sota - Julius Caesar. Suuren keisarin itsestään kolmannessa persoonassa kirjoittama klassikko. Huikeaa naurahdella tekstille yli kahden tuhannen vuoden takaa. "Kaiken tämän lisäksi hän teki meistä ritareita", kertoi legioonalainen, joka oli laitettu ratsaille tukemaan Caeseria neuvotteluissa.

Muoks ja yksi vielä!

Musashi - Eiji Joshikawa. Eeppinen matka myyttisen miekkamiehen kera samuraiden kunniakoodin ytimeen. Paras aloituskappale missään kirjassa ikinä. "Musashi makasi ruumiiden keskellä. Niitä oli tuhansia." Henki totisesti materiaa suurempi, osa kaksi.
Musashi! Olin Japanissa Erasmus-vaihdossa vissiin 1995 (olin ollut sivuaineopiskelijana vuoden Aasian kielten laitoksella Stadin Lipastolla, japanin kieli siis), ja isäntäperheeni kysyi mitä tiedän Japanista... sanoin että olen lukenut Yoshikawan Musashin, ja isäntä sanoi saman tien hyvin ei-japanilaisen sanan:
- mahdotonta!

Kuulemma sitä eivät voi gai-jinit ymmärtää, eikä se ole edes käännettävissä muukalaiskielille.

Rakentavasti alkoi sekin setti meikäläisen elämässä... :). Noh, toin niille lahjaksi purkin hernekeittoa ja putkilon Turun sinappia (väkevä), joista he itse asiassa pitivät paljon. Papuja käytetään kaikessa Japanissa, varsinkin miso-tahnassa, kaupoissa myydään hernejäätelöä jne... ja sinappi taas on aika lähellä wasabia (noh, jotenkin suht´lähellä), ja varsinkin tulinen turkulais-versio putosi hyvin.
Ruoka ylittää rajat, joten hienosti pärjäsimme, vaikka unohdin kerran ottaa pois vessatohvelit kun kävelin olohuoneeseen.

Eri tohvelit eri hommiin, tärkeää. PItää muistaa :salut:
 
SS:n hyökkäys Sallassa oli katastrofi. Juoksivat karkuun pakokauhun vallassa. Nordin miehet olivat sotilaina täysiä aloittelijoita. Alkujaan muistaakseni poliisimiehiä ja keskitysleirien vartijoita. Tulikasteen totaalinen epäonnistuminen oli sitä luokkaa että saivat kuulla vittuilua sekä suomalaisilta että vakinaisen armeijan, Wehrmachtin taholta.

Ei myöskään tuntunut omalta se sota, niin kuin hyökkäävällä maailmanvalloittajalla useasti käy. Sama tunne oli varmasti ukrainalaisilla Suomussalmella vähän aiemmin. Mitäs läksivät..
No suomalaiset ovat aina olleet kuin kotonaan, vaikka Balkanin vuorilla.:)
 
Kuulemma sitä eivät voi gai-jinit ymmärtää, eikä se ole edes käännettävissä muukalaiskielille.
Noh! Esitin gaijinina naimapyynnön Sakurai Sachikolle (draamanäyttelijätär ysärillä ja vuosituhannen alussa) ja lupautui, kun kieli on hallussa, ts. kehtaa viedä vanhemmille näytille.

Ja osasi se englantiakin, ja itse asiassa suomeakin!
 
Noh! Esitin gaijinina naimapyynnön Sakurai Sachikolle (draamanäyttelijätär ysärillä ja vuosituhannen alussa) ja lupautui, kun kieli on hallussa, ts. kehtaa viedä vanhemmille näytille.

Ja osasi se englantiakin, ja itse asiassa suomeakin!
Noh olisit nyt sentään foton laittanut tänne meillekin!
 
Kuinka moni uskaltaa tunnustaa, että nykyään netissä surffailu vie vaarallisen paljon aikaa kirjojen lukemisesta.
Itsellä ainakin häpeäkseni käynyt näin viime vuosina.
Myönnettävä on juu. Asia on kuitenkin kaksipiippuinen miekka; netin käytön myötä kirjoja tulee hankittua jopa entistä enemmän, koska siellä tulee törmättyä uusiin ja ennen tuntemattomiin kirjoihin. Minulle eri alojen käsikirjasto on tärkeä, enkä aio siitä luopua. Perikunta saa sitten tehdä sen kanssa mitä lystää.
 
Musashi! Olin Japanissa Erasmus-vaihdossa vissiin 1995 (olin ollut sivuaineopiskelijana vuoden Aasian kielten laitoksella Stadin Lipastolla, japanin kieli siis), ja isäntäperheeni kysyi mitä tiedän Japanista... sanoin että olen lukenut Yoshikawan Musashin, ja isäntä sanoi saman tien hyvin ei-japanilaisen sanan:
- mahdotonta!

Kuulemma sitä eivät voi gai-jinit ymmärtää, eikä se ole edes käännettävissä muukalaiskielille.

Rakentavasti alkoi sekin setti meikäläisen elämässä... :). Noh, toin niille lahjaksi purkin hernekeittoa ja putkilon Turun sinappia (väkevä), joista he itse asiassa pitivät paljon. Papuja käytetään kaikessa Japanissa, varsinkin miso-tahnassa, kaupoissa myydään hernejäätelöä jne... ja sinappi taas on aika lähellä wasabia (noh, jotenkin suht´lähellä), ja varsinkin tulinen turkulais-versio putosi hyvin.
Ruoka ylittää rajat, joten hienosti pärjäsimme, vaikka unohdin kerran ottaa pois vessatohvelit kun kävelin olohuoneeseen.

Eri tohvelit eri hommiin, tärkeää. PItää muistaa :salut:
Arvaisin että voisi ihmislapsella olla huonompikin taustatyö tehtynä japanilaiseen kulttuuriin, kuin että on Musashi luettuna :camo:
 
Olen kohta lukenut kokonaan kirjan

Antti Henttonen & Matti Lappalainen:
Tuolla puolen Syvärin - Rajajääkäripataljoona 4 jatkosodassa (1991), 288 sivua.

Siinä on paljon sodan aikaisia valokuvia ja taistelutilanteiden karttoja. Kirja on mielestäni huolellisesti tehty. Se on mielenkiintoinen tositarina jatkosodan ajalta. Ajatus joukko-osaston historian kirjoittamiseen syntyi asevelikokouksessa 1980-luvun puolivälissä. Tehtävää varten koottiin toimikunta. Toimikunnan jäsenet kokosivat talkootyönä materiaalia Sota-arkistossa säilytettävistä sotapäiväkirjoista ja muista asiakirjoista sekä kirjallisuudesta.

Mielestäni lopputulos tästä työstä on erinomainen. Se on samalla sotilaiden arkielämän kuvausta jatkosodan rintamalla Itä-Karjalassa ja osittain muuallakin.
 
Olen kohta lukenut kokonaan kirjan

Antti Henttonen & Matti Lappalainen:
Tuolla puolen Syvärin - Rajajääkäripataljoona 4 jatkosodassa (1991), 288 sivua.

Siinä on paljon sodan aikaisia valokuvia ja taistelutilanteiden karttoja. Kirja on mielestäni huolellisesti tehty. Se on mielenkiintoinen tositarina jatkosodan ajalta. Ajatus joukko-osaston historian kirjoittamiseen syntyi asevelikokouksessa 1980-luvun puolivälissä. Tehtävää varten koottiin toimikunta. Toimikunnan jäsenet kokosivat talkootyönä materiaalia Sota-arkistossa säilytettävistä sotapäiväkirjoista ja muista asiakirjoista sekä kirjallisuudesta.

Mielestäni lopputulos tästä työstä on erinomainen. Se on samalla sotilaiden arkielämän kuvausta jatkosodan rintamalla Itä-Karjalassa ja osittain muuallakin.

Paras jatkosodan rajajääkäripataljoonia käsittelevä joukko-osastohistoriikki. Henttosen opettajatausta näkyy huolellisessa viimeistelyssä ja tekstin sujuvuudessa. Myös valokuvat on valittu hyvin.
 
Itse lopettelin Juhani Sipilän kirjan Operaatio Vertti, ihan hyvä tämäkin teos joka kertoo muutaman kaukopartion reissuista rajan taakse, hyvällä ja huonolla menestyksellä:

Elokuun 20. päivänä 1944 saa kolmimiehinen päämajan kaukopartio tehtävän. On hypättävä itäiselle Karjalankannakselle ja tiedusteltava Raudun ja Valkjärven alueet. Tiedot on varmennettava vanginsieppauksin. 31.8.1944 kello 20.00 starttaa Ruokolahden Syyspohjasta Heinkel 115. Kersantti Muisto Lassilan johtama kaukopartio Vertti on koneessa valmiina hyppäämään käsketylle alueelle. Tuntia myöhemmin pudottautuu Lassila ensimmäisenä pimeään yöhön. Vielä puoli tuntia ja partionjohtajan painajainen alkaa.

Kaukopartio Vertti - partionjohtajan painajainen kertoo päämajan kaukopartiopataljoonan, ErP 4:n, ensimmäisen komppanian eli osasto Vehniäisen kolmen kaukopartion vaiheista rintamalinjojen takana vuosina 1941-1944. Vaativiin tehtäviin lähetettyjen miesten kyvyt punnittiin tilanteissa, jotka tulivat eteen varoittamatta.



33869767
 
Itse lopettelin Juhani Sipilän kirjan Operaatio Vertti, ihan hyvä tämäkin teos joka kertoo muutaman kaukopartion reissuista rajan taakse, hyvällä ja huonolla menestyksellä:

Elokuun 20. päivänä 1944 saa kolmimiehinen päämajan kaukopartio tehtävän. On hypättävä itäiselle Karjalankannakselle ja tiedusteltava Raudun ja Valkjärven alueet. Tiedot on varmennettava vanginsieppauksin. 31.8.1944 kello 20.00 starttaa Ruokolahden Syyspohjasta Heinkel 115. Kersantti Muisto Lassilan johtama kaukopartio Vertti on koneessa valmiina hyppäämään käsketylle alueelle. Tuntia myöhemmin pudottautuu Lassila ensimmäisenä pimeään yöhön. Vielä puoli tuntia ja partionjohtajan painajainen alkaa.

Kaukopartio Vertti - partionjohtajan painajainen kertoo päämajan kaukopartiopataljoonan, ErP 4:n, ensimmäisen komppanian eli osasto Vehniäisen kolmen kaukopartion vaiheista rintamalinjojen takana vuosina 1941-1944. Vaativiin tehtäviin lähetettyjen miesten kyvyt punnittiin tilanteissa, jotka tulivat eteen varoittamatta.



33869767

Tuosta Muisto Lassilan reissusta on tehty telkkaridokkari. Esitettiin joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla. Lassila ja kuvausryhmä kiertelivät Karjalankannaksella tapahtumapaikoilla ja Lassila kertoili tuosta persiilleen menneestä keikasta. Se jäi mieleen mitenkä olivat Vuoksen rannalla ja Lassilan piti uida joen yli päästäkseen omien puolelle rintamaa. Vesi oli jo helvatin kylmää. Uitava matka pitkä ja virtaus kova.
 
Lukaisin opuksen Päin mäntyä!, Geoffrey Regan, Ajatus 2004. Onhan tuon ammattisotilas kääntänyt, mutta jos jutut perustaltaan ovat yhtä skutsissa kuin Suomen talvisodan osuus, niin menee satukirjan puolelle. Onko jollakulla kommenttia tähän kirjaan?
 
^^Kyllä, kirjassa juuri, Lassila, Kärpänen, Tolvanen & Co. tiedusteli vaihtelevalla menestyksellä, kovia on olleet miehet tuolloin.

Ps. Lassilalla oli kumivene uintireissulla hinauksessa, kyyneleen antenni hinaus"köytenä", virta vei ja voimatkin oli todella vähissä, apu tuli viime hetkellä omalla rannalla hätiin, onneksi osattiin partiota odottaa saapuvaksi, tosin vain Lassila tuli.
 
Regine Pernoudin Ristiretket - Hieno kirja. Tämän avulla onnistuin ujuttamaan itseni lopulta yliopistoon.
Peter Englundin Suuren sodan vuodet - Parhautta! Tuohon vielä Voittamaton ja yksi kaikkien aikojen kovimpia komboja on kasassa. Tosin näin itsekin historian tutkielmia kirjoittaneena lohdullista on, että Englund ei saanut sitä trilogiaansa kasaan (nähtävästi).
Emmanuel Le Roy Ladurien Montaillou - Klassikko! Yksikään vakavasti otettava historioitsija ei voi jättää tätä lukematta! Käytännössä loi mikrohistorian koulukunnan, jota Heikki Ylikangas ja Antero Heikkinen toivat Suomeen. En muuten ole koskaan lukenut kokonaan.
Hammond Innesin Coquistadorit - Tumppu- ja kaikissa muissakin testeissä 10/10! Kun annetaan kokeneelle ja taitavalle senttarille hyvä taustamateriaali, tulos on erinomaisen vetävä ja todenmukainen. Näitä soisi näkevänsä enemmänkin.
Dumasin Kolme muskettisoturia - Tuohon lisäksi Monte Criston Kreivi ja onpa mainio paketti. Historiallisen romaanien arvoa ei koskaan pidä aliarvioida. Sama pätee tuohon ensinnä mainittuun Välskärin kertomuksiin.
Olet selvästi samanhenkinen,me taisimmekin molemmat olla kainuulaisia ainakin geenien puolesta.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Mites tämä, onko kukaan lukenut ? 25-vuotias luutnantti Lars Holmström toimi etulinjassa tykistön tulenjohtajana Tali-Ihantalassa. Holmström oli myös yksi Åke Lindmanin Tali-Ihantala 1944 -elokuvan henkilöhahmoista.

170983474_2109827669157982_4263065270727110136_n.jpg
 
Back
Top