Kirjat

Olet selvästi samanhenkinen,me taisimmekin molemmat olla kainuulaisia ainakin geenien puolesta.
Molemmat vanhemmat Pohjois-Savosta, mutta ensimmäiset 20 vuotta tuli vietettyä Näläkämoalla. Mies voi lähteä perukasta, mutta perukka ei lähde miehestä.
 
Olen jo puolivälissä kirjaa

Martti Turtola: Mannerheim (2016), 310 sivua

Mitä ihmettä? Taas uusi kirja Mannerheimista. Mielestäni sen lukeminen kannattaa, vaikka olisi lukenut jo muitakin samasta aiheesta. Siinä oikaistaan joitakin vääriä käsityksiä jopa virallisina pidetyissä aikaisemmissa kirjoissa. Hän huomauttaa, että väärä tieto leviää muiden kopioidessa sen toisiltaan. Onko tutun kuuloista?

Uusi tieto oli oikaista Mannerheim muistelmien eräät väitteet. On löytynyt esimerkiksi sähkösanoma, jossa Mannerheim kiirehtii saksalaisten tuloa Etelä-Suomeen tilanteen ollessa rintamalla kriittinen. Turtola huomauttaa esimerkiksi aseistuksen olleen punaisten puolella paremman kuin valkoisilla venäläisten antaman avun ansiosta. Svinhuvud kertoo tehtävän antamisesta kansalaissodan alussa eri tavalla kuin Mannerheim sen muistaa. Svinhuvud ei luvannut olla kutsumatta muiden valtioiden joukkoja.

Kun Mannerheim saapui Suomeen suoraan sotarintamalta oltuaan kauan poissa, hän ei voinut tietää suomalaisten ihmisten ajatuksia tilanteesta. Hän oli ollut kauan pois täältä ja oli oman sukunsa hylkimä, maansa petturina. Hänen lähisukulaisiaan oli osittain maanpaossa isänmaallisten mielipiteidensä takia. (On jälkeenpäin keksitty ja luotu myytti hänestä. Se on komea tietysti. Se syntyi ilmeisesti talvisodassa ja jatkosodassa myöhemmin. Hän vetäytyi syrjään maan asioista melko pian kevään 1918 jälkeen kunnes kutsuttiin Suomeen valtionhoitajaksi ulkomailta.)

Lukekaa Turtolan kirja, niin tiedätte enemmän.
 
Viimeksi muokattu:
1618393942272.png

Ahvenanmaan turvallisuuskysymys on yhä auki

Ahvenanmaa on pari vuosisataa ollut Itämeren rantavaltioiden kiistakapula, huolestuttava uhkatekijä ja tavoiteltu saalis. Voimapoliittinen pelitilanne on kuitenkin jäänyt piiloon puolueettomuudesta ja aseettomuudesta rakennetun diplomaattisen kulissin taakse. Kirja kertoo, millaista peliä siellä on pidetty. Alueen historian tunteminen ja arviointi auttavat ymmärtämään nykyistä tilannetta, ja ehkä tuleviakin.

Itämeren turvallisuuspoliittinen kenttä on 2010-luvulla virittynyt uuteen asentoon. Venäjän eurooppalaisiin naapureihinsa suuntaama paine ja Nato-puolustuksen asettuminen Baltian alueelle säteilevät suurvaltajännitettä Skandinaviaan.

Itämeri ei ole enää toisen supervallan hallitsema sisämeri, kuten kylmässä sodassa. Se on nyt uusien osapuolten voimapoliittista kosketuspintaa. Silloin kun Itämeren perusasento muuttuu, muuttuu myös Suomen ja varsinkin Ahvenanmaan turvallisuustilanne, sillä maantieteelle emme voi mitään.

Ahvenanmaan puolueettomuutta ja aseettomuutta on sen historiassa suojattu kolmella diplomaattisella julistuksella. Mutta aina kun Itämerellä on ollut sotilaallista jännitettä tai sota, Ahvenanmaalla on ollut aseellista toimintaa ja se on joutunut sotatoimien piirin.

Voimapoliittisen pelin osapuolet eri aikoina ovat houkutelleet tai uhkailleet toisiaan Ahvenanmaan menettämisellä tai haltuun saamisella tai aseistamisella tai aseista riisumisella. Itämeren rantavaltioiden ylimmissä esikunnissa on 1900-luvun aikana suunniteltu toistakymmentä massiivista maihinnousuoperaatiota Ahvenanmaalle. Nyt alueen tasapainoa järkyttävät lisääntyvä sotilaallinen toiminta sotaharjoituksineen ja ilmatilaloukkauksineen.

Nykyinen puolueettomuus ei ole itsestäänselvyys, pikemminkin päinvastoin.
Ahvenanmaan turvallisuuspoliittinen historia osoittaa, että siellä, missä aseettomuus ja puolueettomuus esiintyvät samaan aikaan, kumpikaan ei voi toteutua. Puolueettomuus ei voi säilyä, ellei ole sitä puolustavaa voimaa.

Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka on toiminut Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajana, Otavan kirjallisena johtajana ja Yhtyneiden Kuvalehtien varatoimitusjohtajana sekä kansanedustajana. Nykyisin hän on vapaa kolumnisti ja kommentaattori.

 
Mukavasti tuntuu brexit sotkevan myös kirjatilauksia. Tilasin 06.02.2021 toisen kirjan lisäksi DESIGNING THE T-34 kirjan booky.fi kaupasta. Toinen kotimainen kirja tuli melko nopeasti muutamassa päivässä mutta Briteissä painetun t-34 kirjan booky.fi sai toimitettua vasta 12.04.2021. Vitun britit siis panttasivat kirjaa yli kaksi kuukautta ennenkuin saivat toimitettua kirjan kesken teen ryystämisen. :coffee: :mad:
 
Mukavasti tuntuu brexit sotkevan myös kirjatilauksia. Tilasin 06.02.2021 toisen kirjan lisäksi DESIGNING THE T-34 kirjan booky.fi kaupasta. Toinen kotimainen kirja tuli melko nopeasti muutamassa päivässä mutta Briteissä painetun t-34 kirjan booky.fi sai toimitettua vasta 12.04.2021. Vitun britit siis panttasivat kirjaa yli kaksi kuukautta ennenkuin saivat toimitettua kirjan kesken teen ryystämisen. :coffee: :mad:

Kun saat luettua niin laita arvostelua tulemaan. Itselläni on tämä Haynesin manuaali.



Haynes-H6094-cover.jpg

Ja tämä mihin on koottu yhteen vaunumiehistöjen sotakokemuksia.

9780811734837.jpg
 
Sotakirjailija Esa Anttalasta eli kaukopartiomies Urpo Lempiäisestä pitkä artikkeli Hesarissa. Maksumuurin takana, tosin.

Jatkan jatkosotavitjasta, kirjahyllystäni puuttui Anttala-Lempiäisen ensimmäinen teos, Päämajan kaukopartio. Antikvaari hoiti taas homman muutamalla eurolla kotiin :salut:

Mukaansatempaava kirja, tiettyä poikamaisuutta mitä tuon ajan kirjoissa oli. Ei paljoa rämmitty psykologisissa syövereissä, vaan kepposteltiin, välillä vakavoituen. Luku per partioreissu, viimeinen luku ylivoimaisesti pisin, kuvaten sen kuuluisan Matti-partion, joka huomasi junaliikenteen kääntyvän. Ahtaat Kannaksen tiedustelut ja liikenneseuranta lyövät lukijan silmille ahtaan paikan kauhullaan.

Hesarin artikkelin mukaisesti osasinpa kiinnittää huomiota näihin vankien sieppauksenkin. Toisinaan sympaattisia kuvauksia, miten pelokas kaveri auliisti kertoi kaiken tietämänsä. Sitten partio jatkaa kirjassa matkaa kuin ei mitään. Sota on julmaa ja ratsuväki sekä kaukopartiot raakaa...

Anttalan oma Talvisodan muistelmansa on lukematta, se seuraavaksi tilaukseen.
 
Jatkan jatkosotavitjasta, kirjahyllystäni puuttui Anttala-Lempiäisen ensimmäinen teos, Päämajan kaukopartio. Antikvaari hoiti taas homman muutamalla eurolla kotiin :salut:

Mukaansatempaava kirja, tiettyä poikamaisuutta mitä tuon ajan kirjoissa oli. Ei paljoa rämmitty psykologisissa syövereissä, vaan kepposteltiin, välillä vakavoituen. Luku per partioreissu, viimeinen luku ylivoimaisesti pisin, kuvaten sen kuuluisan Matti-partion, joka huomasi junaliikenteen kääntyvän. Ahtaat Kannaksen tiedustelut ja liikenneseuranta lyövät lukijan silmille ahtaan paikan kauhullaan.

Hesarin artikkelin mukaisesti osasinpa kiinnittää huomiota näihin vankien sieppauksenkin. Toisinaan sympaattisia kuvauksia, miten pelokas kaveri auliisti kertoi kaiken tietämänsä. Sitten partio jatkaa kirjassa matkaa kuin ei mitään. Sota on julmaa ja ratsuväki sekä kaukopartiot raakaa...

Anttalan oma Talvisodan muistelmansa on lukematta, se seuraavaksi tilaukseen.

Anttalan kirjoja tulee itsekin ajoittain luettua. Ihan vetävästi kirjoitettua sotakuvausta ja kun ottaa huomioon että mies oli itse kaukopartiomies, niin se tuo uskottavuutta lisää. Mutta suhtaudun kuitenkin teoksiin tietyllä kriittisyydellä. Oma suosikkini taitaa olla Yli rautaesiripun, joka ilmestyessään 70-luvulla aiheutti kohua.

3768170.jpg
 
Luen tällä hetkellä Pentti Lylyn ( https://www.hs.fi/muistot/art-2000002625114.html ) murteella kirjoittamaa ..mutta jäljet jää. Kaukopartio toimintaa Aunuksessa.

Välillä pitää oikein pysähtyä miettimään karjalan murteella kirjoitetun tekstin tarkoitusta.



..mutta jäljet jää
 
Kuten huomaatte kirja on vahva viestintäväline:

YLE

VTV:n pääjohtaja Yli-Viikari poistui eduskunnasta Mielen tyyneydestä -kirja kainalossaan – tällainen on kreikkalaisen Plutarkhoksen teos​

Antiikin viisaudet antavat kykyä säilyttää tasapaino silloin, kun ulkoiset seikat tai omat valinnat häiritsevät mieltä.
Filosofia
8.4. 17:38Päivitetty 8.4. 18:52
Plutarkhos Mielen tyyneydestä Tytti Yli-Viikarin kädessä Suuressa valiokunnassa.

Jani Saikko / YlE
Niin kuin vihaiset koirat vauhkoontuvat kaikesta metelistä mutta rauhoittuvat vain äänestä, johon ovat tottuneet, samoin inhimillisiä tunteita, kun ne ovat kiihtyneet, on vaikea rauhoittaa, jos käsillä ei ole tuttuja ja kotoisia argumentteja, joilla levottomat tunteet saa hallintaan.
Miten löytäisin mielenrauhan? Kysymys oli olennainen jo Rooman valtakunnassa.
Ja kysymys on olennainen nytkin.
Sitä se oli ehkä myös tänään virastapidätetylle VTV:n pääjohtajalle Tytti Yli-Viikarille, joka käveli eduskunnan kansliatoimikunnan eteen PlutarkhosMielen tyyneydestä -kirja (Otava 2020) käsissään.
Viime vuonna suomennettu kirja on parituhatta vuotta vanha, mutta edelleen ajankohtainen teos. Plutarkhos oli kreikkalainen filosofi, joka eli vuosina 46–119 jaa. Hän yhdisti ajattelussaan platonismia, stoalaisuutta ja peripateettista koulukuntaa.
Mielen tyyneydestä -kirjassa Plutarkhos johdattaa lukijaansa mielenhallintatekniikoiden äärelle. Päämääränä on euthymiä, jonka suomentaja Juhana Torkki on kääntänyt sanoilla mielenrauha tai mielentyyneys.
Se tarkoittaa kaikenlaisten hyrskyjen ja tyrskyjen poissaoloa, levollista ja järkevää elämä.
Ennen muuta se on kykyä säilyttää tasapaino silloin, kun ulkoiset seikat, omat valinnat tai häirivitsevät havainnot uhkaavat suistaa mielen raiteiltaan, kirjoittaa Torkki kirjan esipuheessa.
Plutarkhoksen keskeinen ohje on keskittyä sisäiseen elämään.

Neuvoja aikalaiselle, jotka toimivat myös nykyihmiselle​

Kun Plutarkhos haluaa kohentaa mielenrauhaansa, ensin hän pysähtyy, sitten tutkiskelee jotain pahettaan, analysoi sen ja keksii keinot sen kukistamiseen.
Tämän lisäksi kirjassa opetetaan vihanhallintaa.
Mielen tyyneydestä on yksi Plutarkhoksen 26 niteen teoksesta.
Suomentaja Juhana Torkin esipuheen mukaan kyse ei ole yksittäisestä tutkielmasta, vaan henkilökohtainen viesti tai puhe Pacciucselle.
Paccius on Torkin mukaan:
  • Ilmeisen rikas ja kuuluu yhteiskunnan eliittiin
  • Julkinen puhuja ja aktiivinen julkisessa elämässä
  • Sivistynyt ja harrastaa filosofiaa.
Näistä ei tietenkään voi vetää mitään yhtäläisyyksiä nykypäivään.
Antiikin filosofi Plutharkos

Antiikin filosofi PlutharkosWikimedia Creative Commons
Kirjan sanoma toki puhuttelee nykyihmistäkin:
Voisi kysyä, mitä meillä ei ole. Jollakin on maine, jollakulla talo, jollakin puoliso, jollakin hyvä ystävä. Kun Antipatros Tarsolainen muisteli kuolinvuoteellaan kohdalleen osunutta hyvää, hän ei jättänyt mainitsematta suotuisaa purjehdusta Kilikiasta Ateenaan. Meidän ei pidä väheksyä tavanomaisiakaan asioita vaan ottaa nekin lukuun; iloita siitä että ylipäänsä elämme, olemme terveitä ja näemme auringon; että ei ole sotaa eikä sekasortoa; että maa on viljelyskelpoinen ja meri turvallinen purjehtijoille; että on sananvapaus, vapaus tehdä työtä, vapaus vaieta, vapaus olla jouten.
Nämä asiat lujittavat mielenrauhaamme entistäkin enemmän kuvitellessamme millaista on, jos niitä ei olisi, ja palauttaessamme aika ajoin mieleen, miten kiihkeästi sairas kaipaa terveyttä, sodasta kärsivä rauhaa, suurkaupunkiin tullut muukalainen arvostusta ja ystäviä – ja miten kipeää on niiden menetys sille, jolla ne kerran olivat. Näin siksi, etteivät nuo asiat olisi meille suuriarvoisia vasta sitten, kun ne on menetetty, ja kuin tyhjää silloin kun ovat tallessa. Sillä olemattomuus ei lisää mihinkään arvoa.
Kirjan suomentaja Juhana Torkki ei halunnut kommentoida kirjaa tässä kontekstissa.
Sitaatit ovat Plutarkhoksen kirjasta.
 
Molemmat vanhemmat Pohjois-Savosta, mutta ensimmäiset 20 vuotta tuli vietettyä Näläkämoalla. Mies voi lähteä perukasta, mutta perukka ei lähde miehestä.
Äiti oli sukevalainen,isä kajaanilainen.Mökki on Pohjois-Savossa Sonkajärvellä aivan Kainuun lääninrajan tuntumassa.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Oman kirjahyllyn aarteita.Kainuun prikaatin kirjastosta nämä löytyi aikanaan ensimmäisen kerran.
 

Liitteet

  • Optimized-HPIM4859.JPG
    Optimized-HPIM4859.JPG
    778.3 KB · Luettu: 32
  • Optimized-HPIM4855.JPG
    Optimized-HPIM4855.JPG
    790.6 KB · Luettu: 33
Tuo oli melkoinen yritys aikanaan. Korhosen alkuperäinen tarkoitus oli kai kuusiosainen sarja. Jäi sitten yhteen varsinaiseen osaan ja toiseen, johon käytti sitten osan kokoamastaan aineistosta.
Kakkososa päättyy vuoteen 1629,eli puuttuu 30-vuotinen sota mm. Lech,Breitenfeld ja Lützen.Mutta arvokasta tietoa löytyy näistäkin kahdesta kirjasta aiheesta kiinnostuneille.
 
Kakkososa päättyy vuoteen 1629,eli puuttuu 30-vuotinen sota mm. Lech,Breitenfeld ja Lützen.Mutta arvokasta tietoa löytyy näistäkin kahdesta kirjasta aiheesta kiinnostuneille.
30 vuotisesta olisi varmaan yhden osan saanut, ehkä kaksi kaikki laarit kaapimalla. Sitten muut 1600-luvun sodat. 2 lisäosaa.
 
Anttalan kirjoja tulee itsekin ajoittain luettua. Ihan vetävästi kirjoitettua sotakuvausta ja kun ottaa huomioon että mies oli itse kaukopartiomies, niin se tuo uskottavuutta lisää. Mutta suhtaudun kuitenkin teoksiin tietyllä kriittisyydellä. Oma suosikkini taitaa olla Yli rautaesiripun, joka ilmestyessään 70-luvulla aiheutti kohua.

Katso liite: 49131
Tuo on tullut aikoinaan luettua muutamaan kertaan. Pitää ostaa omaan hyllyyn jossain raossa.

TIlasin nyt seuraavaksi nämä kaksi Anttalan enemmän tositapahtumiin pohjautuvaa kirjaa. Otin tarkoituksella uusimmat kappaleet mitä löysin, toiveena että niissä mahdollisesti on lisättynä esipuhe tai vastaavaa.

  • Anttala Esa: Elokuun kriisi 1940 - Legendaarinen kuvaus välirauhan aikaisista tiedusteluretkistä, painos: 6, 2011, Sidottu kansipaperein, kunto: K3, hinta: 5 e, määrä: 1, yhteensä: 5 e
  • Anttala Esa: Talvisodan tulessa - Dokumentaarinen kuvaus panssarintorjuntakomppanian vaiheista, painos: 7, 2012, Sidottu kansipaperein, kunto: K4, hinta: 5 e, määrä: 1, yhteensä: 5 e

Ensimmäinen kuvaa Välirauhan aikana lähetettyjä tiedustelupartioita, jälkimmäinen Anttalan omaa talvisotaa, jossa päätyi yhdeksi panssarintorjuntaan erikoistuneessa osastossa. Panssarintorjuntahan silloin tarkoitti rautakankia, polttopulloja ja kasapanoksia...
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top