Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
Kuvauksen puolesta kuulostaa joltain kaljupäille ja klaanimiehille suunnatulta halvalta The Turner Diaries -kopiolta.
soittaja
Kapteeni
Olen kohta lukenut muutamia sivuja vaille kirjan
Vesa Määttä: K. L. Oesch ylivoimaa vastassa (2015), 453 sivua
Historioitsija V. Määttä on saanut käyttöönsä aiemmin tutkimatonta lähde- ja kuva-aineistoa Oeschistä. Sain lukiessani sellaisen vaikutelman, että kirjoittaja on perehtynyt aiheeseensa tavallista sotakirjojen kirjoittajaa perusteellisemmin. Samalla tunsin myötätuntoa sodan jälkeen vankilaan joutuneeseen kirjan henkilöön. Hän sai valituksen kautta lyhennyksen tuomionsa pituuteen. Vapauduttuaan hän oli hyvä ja suosittu puhuja erilaisissa maanpuolustusväen mm. reservisupseerien tilaisuuksissa.
Hän julkaisi itse kirjan nimeltä „Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944“ (1957). Hän oli 15.6.1944 alkaen Kannaksen rintaman komentaja ja suoriutui tehtävästään olosuhteiden vaatimukset huomioiden hyvin. Hän otti Kansa taisteli Miehet kertovat -lehden sydämenasiakseen. Hän teki arvokkaan työn sen julkaisemisen ja sisällön edistämiseksi.
Kekkonen oli senaikaisen virkansa puolesta tuomitsemassa hänet vankilaan. Sitä Oesch ei antanut koskaan anteeksi. Hän meni tosin Kekkosen presidenttikauden alkuvuosina linnan juhliin itsenäisyyspäivänä, mutta hänen vaimonsa ei suostunut tulemaan hänen mukaansa. Vaimo oli vielä kiukkuisempi Kekkoselle, koska hän joutui kärsimään köyhyyttä ja kurjuutta elämässään miehensä vangittuna olon aikana. Lisäksi miehen eläkettä ei heti annettu, vaan jopa Mannerheim joutui avustamaan rahallisesti Oechsia ja kahta muuta huonosti poliittisista syistä sodan jälkeen kohdeltua miestä.
Vesa Määttä: K. L. Oesch ylivoimaa vastassa (2015), 453 sivua
Historioitsija V. Määttä on saanut käyttöönsä aiemmin tutkimatonta lähde- ja kuva-aineistoa Oeschistä. Sain lukiessani sellaisen vaikutelman, että kirjoittaja on perehtynyt aiheeseensa tavallista sotakirjojen kirjoittajaa perusteellisemmin. Samalla tunsin myötätuntoa sodan jälkeen vankilaan joutuneeseen kirjan henkilöön. Hän sai valituksen kautta lyhennyksen tuomionsa pituuteen. Vapauduttuaan hän oli hyvä ja suosittu puhuja erilaisissa maanpuolustusväen mm. reservisupseerien tilaisuuksissa.
Hän julkaisi itse kirjan nimeltä „Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944“ (1957). Hän oli 15.6.1944 alkaen Kannaksen rintaman komentaja ja suoriutui tehtävästään olosuhteiden vaatimukset huomioiden hyvin. Hän otti Kansa taisteli Miehet kertovat -lehden sydämenasiakseen. Hän teki arvokkaan työn sen julkaisemisen ja sisällön edistämiseksi.
Kekkonen oli senaikaisen virkansa puolesta tuomitsemassa hänet vankilaan. Sitä Oesch ei antanut koskaan anteeksi. Hän meni tosin Kekkosen presidenttikauden alkuvuosina linnan juhliin itsenäisyyspäivänä, mutta hänen vaimonsa ei suostunut tulemaan hänen mukaansa. Vaimo oli vielä kiukkuisempi Kekkoselle, koska hän joutui kärsimään köyhyyttä ja kurjuutta elämässään miehensä vangittuna olon aikana. Lisäksi miehen eläkettä ei heti annettu, vaan jopa Mannerheim joutui avustamaan rahallisesti Oechsia ja kahta muuta huonosti poliittisista syistä sodan jälkeen kohdeltua miestä.
Viimeksi muokattu:
soittaja
Kapteeni
Koska mainitsin edellä Mannerheimin antaneen avustusta, niin otin selvää asiasta enemmän. Heti sodan jälkeen oli Mannerheimin nimeä kantava rahasto, josta annettiin palkkioita sodassa ansioituneille henkilöille. Em. kirjassa mainittiin lokakuun lopussa 1945 annetun 50 000 markan palkkiot seuraaville: Lennart Oesch, Erik Heinrichs ja Aksel Airo. Palkkion toivottiin pysyvän sen vastaanottaneiden omana tietona.
Lennart Oesch tuomittiin ensin 12 vuodeksi kuritushuoneeseen eräässä sotavankien ampumistapauksessa marraskuussa 1941. Esimiehenä hän oli välillisesti vastuussa periaatteessa (kommunistit olivat syyttäjinä). Hänen alaisensa syyttivät esimiestään kuulusteluissa perättömästi. Uusintakäsittelyssä korkein oikeus alensi rangaistukseen 3 vuoteen vankeutta, josta tutkintavankeuden takia vähennettiin 10 kuukautta.
Erik Heinrichs nimettiin Puolustusvoimien komentajaksi Mannerheimin seuraajana tammikuussa 1945. Keväällä 1945 oli laaja asekätkentäjuttu. Heinrichs painostettiin jättämään eroanomus. Painostajia olivat Paasikivi, Mauno Pekkala ja Yrjö Leino (hallituksen jäseniä silloin).
Aksel Airo nimitettiin Yleisesikunnan päälliköksi marraskuussa 1944. Kesäkuussa 1945 Airo pidätettiin asekätkentäjutun takia kuulusteltavaksi. Hänet määrättiin otettavaksi turvasäilöön syyskuussa ja julistettiin vangituksi 1947 maaliskuussa oltuaan lähes kaksi vuotta Valpon pidättämä. (Asekätkennän myöhemmissä puolueettomissa tutkimuksissa hänet katsottiin syyttömäksi.) Hänen alaisensa sen sijaan tekivät jotain siinä asiassa. Airo vapautettiin vankilasta vuonna 1948 ja häneen kohdistetut syytteet hylättiin. Hän palasi Yleisesikunnan päälliköksi vielä joksikin aikaa.
Kommenttini: Näin suomalaisia sankareita kohdeltiin sodan jälkeen. Oli ikävä lukea ja palauttaa mieleen näitä Suomen historian käänteitä. Sotakirjoja lukemalla saamme arvokasta tietoa asioista. Ne vain eivät aina ole mukavia.
Lennart Oesch tuomittiin ensin 12 vuodeksi kuritushuoneeseen eräässä sotavankien ampumistapauksessa marraskuussa 1941. Esimiehenä hän oli välillisesti vastuussa periaatteessa (kommunistit olivat syyttäjinä). Hänen alaisensa syyttivät esimiestään kuulusteluissa perättömästi. Uusintakäsittelyssä korkein oikeus alensi rangaistukseen 3 vuoteen vankeutta, josta tutkintavankeuden takia vähennettiin 10 kuukautta.
Erik Heinrichs nimettiin Puolustusvoimien komentajaksi Mannerheimin seuraajana tammikuussa 1945. Keväällä 1945 oli laaja asekätkentäjuttu. Heinrichs painostettiin jättämään eroanomus. Painostajia olivat Paasikivi, Mauno Pekkala ja Yrjö Leino (hallituksen jäseniä silloin).
Aksel Airo nimitettiin Yleisesikunnan päälliköksi marraskuussa 1944. Kesäkuussa 1945 Airo pidätettiin asekätkentäjutun takia kuulusteltavaksi. Hänet määrättiin otettavaksi turvasäilöön syyskuussa ja julistettiin vangituksi 1947 maaliskuussa oltuaan lähes kaksi vuotta Valpon pidättämä. (Asekätkennän myöhemmissä puolueettomissa tutkimuksissa hänet katsottiin syyttömäksi.) Hänen alaisensa sen sijaan tekivät jotain siinä asiassa. Airo vapautettiin vankilasta vuonna 1948 ja häneen kohdistetut syytteet hylättiin. Hän palasi Yleisesikunnan päälliköksi vielä joksikin aikaa.
Kommenttini: Näin suomalaisia sankareita kohdeltiin sodan jälkeen. Oli ikävä lukea ja palauttaa mieleen näitä Suomen historian käänteitä. Sotakirjoja lukemalla saamme arvokasta tietoa asioista. Ne vain eivät aina ole mukavia.
Leaderdog
Kaukopartio
Korvat höröllään odotan kommenttia ko. kirjasta??
tulikomento
Supreme Leader
Muistan vuosia takaperin että yritin lukea Maggie Thatcherin omaelämäkertaa. Liian hapokasta. Falklandin sotaa käsittelevä osa tosin jäi mieleen. Rautarouva haistatti paskan marjat Argentiinan sotilasjuntalle.
tulikomento
Supreme Leader
Laitoin nettidivarista tilaukseen edullisesti. Yleiskuvaus Neuvostoliiton asevoimista. Ilmestyi 80-luvun alussa. Kertoo strategian, doktriinit, taktiikat, sekä valottaa myös toimintakulttuuria ja tapoja.
tulikomento
Supreme Leader
Mielenkiintoisen tuntuinen opinnäytetyö venäläisen moottoroidun jv-prikaatin taisteluvalmiudesta.
Kas vain, tuo löytyy omasta kirjahyllystä.. faijan peruja - oli hänellä varsin varhain, sanoisin heti -82 tai -83.
tulikomento
Supreme Leader
Hyvä tietopaketti sille kuka on kiinnostunut edesmenneestä, 1990 Saksojen yhdistymisen myötä lakkautetusta DDR:n kansanarmeijasta (Nationale Volksarmee). Kirja esittelee NVA:n rakenteen, doktriinin, koulutuksen ja roolin osana Varsovan liiton sotilasrakenteita. Asiaa löytyy myös Itä-Saksan ylläpitämistä sotilasperinteistä. Kansanarmeijan perustajaisiä olivat Länsi-Saksan Bundeswehrin tavoin Hitlerin Wehrmachtin entiset korkea-arvoiset upseerit. Näistä miehistä osa siirtyi Itä-Saksan kommunistihallinnon leipiin palattuaan sotavankeudesta Neuvostoliitosta.
Leaderdog
Kaukopartio
Kuunnella pamautin Arvo Tuomisen teoksen Vladimir Putin --Koko tarina--
No, olihan siinä uutta ja vanhaa tietoa vahvistavaa, mutta melkoista menoa on naapurin meininki. Suosittelen tuota ihan sivistyksen vuoksi lukemaan tai kuuntelemaan:
Mikä mies on Vladimir Putin, joka tuli kuin tyhjästä ja heitti Venäjän saman tien judokan ottein kansainvälisen politiikan keskiöön?
Arvo Tuominen kuvaa kirjassaan kovanyrkkisen kamppailu-urheilijan luokkaretkeä Leningradin sivukujilta vakoilun vainoharhaisen maailman kautta Kremlin kullattuihin saleihin.
Kirja ei kuitenkaan ole vain tarina päähenkilö Vladimir Putinista, sillä siinä kuvataan se Neuvostoliitto johon hän syntyi ja muokkasi hänet, sekä Venäjä, jota hän pyrkii hallitsemaan. Kirja paljastaa millainen todellinen Putin on ja miksi Venäjä on sellainen kuin on.
Kirja valottaa laajasti myös Putinin lämmintä Suomisuhdetta, sillä hän tuntee henkilökohtaisesti Suomen ja suomalaiset paremmin kuin yksikään Venäjän aiempi johtaja.
Tuominen vertailee myös hyvin mielenkiintoisella tavalla Kekkosta ja Putinia sekä lähestyy salaperäistä kohdetta muutenkin yllättävistä näkökulmista. Runsaasti kuvitettu ja kaikenkattava teos etenee kuin elokuva kohtauksesta toiseen valottaen mm. geopoliittisia yhteentörmäyksiä, Putinin pyrkimyksiä, uskon asioita ja vakoilijoiden ammattitauteja.
Arvo Tuominen on tullut rajan molemmin puolin tunnetuksi Suomen ja Venäjän yhteistä historiaa käsittelevistä dokumenttielokuvista ja kirjoista. Hän on kulkenut
Venäjällä Kaliningradista Vladivostokiin ja Sotsista Jamalin niemimaalle. Lisäksi Tuominen on verkostoitunut Venäjällä poikkeuksellisen hyvin tuntien maan
koko kirjon baarien miehistä Putinin lähipiiriin.
No, olihan siinä uutta ja vanhaa tietoa vahvistavaa, mutta melkoista menoa on naapurin meininki. Suosittelen tuota ihan sivistyksen vuoksi lukemaan tai kuuntelemaan:
Mikä mies on Vladimir Putin, joka tuli kuin tyhjästä ja heitti Venäjän saman tien judokan ottein kansainvälisen politiikan keskiöön?
Arvo Tuominen kuvaa kirjassaan kovanyrkkisen kamppailu-urheilijan luokkaretkeä Leningradin sivukujilta vakoilun vainoharhaisen maailman kautta Kremlin kullattuihin saleihin.
Kirja ei kuitenkaan ole vain tarina päähenkilö Vladimir Putinista, sillä siinä kuvataan se Neuvostoliitto johon hän syntyi ja muokkasi hänet, sekä Venäjä, jota hän pyrkii hallitsemaan. Kirja paljastaa millainen todellinen Putin on ja miksi Venäjä on sellainen kuin on.
Kirja valottaa laajasti myös Putinin lämmintä Suomisuhdetta, sillä hän tuntee henkilökohtaisesti Suomen ja suomalaiset paremmin kuin yksikään Venäjän aiempi johtaja.
Tuominen vertailee myös hyvin mielenkiintoisella tavalla Kekkosta ja Putinia sekä lähestyy salaperäistä kohdetta muutenkin yllättävistä näkökulmista. Runsaasti kuvitettu ja kaikenkattava teos etenee kuin elokuva kohtauksesta toiseen valottaen mm. geopoliittisia yhteentörmäyksiä, Putinin pyrkimyksiä, uskon asioita ja vakoilijoiden ammattitauteja.
Arvo Tuominen on tullut rajan molemmin puolin tunnetuksi Suomen ja Venäjän yhteistä historiaa käsittelevistä dokumenttielokuvista ja kirjoista. Hän on kulkenut
Venäjällä Kaliningradista Vladivostokiin ja Sotsista Jamalin niemimaalle. Lisäksi Tuominen on verkostoitunut Venäjällä poikkeuksellisen hyvin tuntien maan
koko kirjon baarien miehistä Putinin lähipiiriin.
Löysin Akateemisesta Kirjakaupasta tällaisen mainioksi matkakumppaniksi ja olikin hyytävää katsoa vapaavahdissa venttiilistä ulos Pohjanmerellä keikkuessa, siis kirjan alun taisteluiden tapahtumapaikoilla. Suosittelen, opus on ainakin ensimmäiset 150 sivua ollut hyvin soljuvaa ja mielenkiintoista luettavaa. Mawdsley avaa hyvin rauhanajan kilpavarustelun ja merivoimien voimasuhteiden vaikutuksia koko toiseen maailmansotaan sekä käsittelee myös Itämeren tapahtumia.
Divarista osui silmiin myös tällainen hieno historiikki todellisista tykkiveneistä, joka jäi sen verran kiehtomaan, että pitänee käydä se ostamassa talteen.
soittaja
Kapteeni
Olen lukenut tarkoituksella historian kirjoja, jotka ovat itsekin vanhoja. Kirjaston varastosta löytyi tämä mielenkiintoinen mutta tieteellisen asiallinen ja kuiva tietokirja
J. R. von Salis: Uudemman ajan maailmahistoria 1 (1965), 368 sivua
Luin sen etupäässä (Bismarckin sekä Vilhelm I ja II-keisareiden) Saksan keisarikunnan 1871-1918 takia. Samalla tuli luettua myös Italian yhdistyminen, Itävalta-Unkarin sekava keisarivalta ulkopoliittisine ongelmineen. Sen lisäksi aiheena oli Iso-Britannia siihen aikaan, kun Irlanti oli sen osa. Kerrotaan myös Ranskan tasavallan vaikeudet hävityn Saksa-Ranska sodan jälkeen. Venäjästä kerrotaan vain sen ulkopolitiikasta sikäli kuin se vaikutti muuhun Eurooppaan.
Maailmanhistoriaksi kirja on Länsi-Eurooppaan keskittyvä. Sen ansio oli eräät historian ilmiöt, joita ei ole tullut ajatelleksi. Kilpailu siirtomaista Afrikassa, Aasiassa jne oli niin ankaraa, että sodan puhkeaminen kilpailijamaiden kesken oli lähellä.
Bismarck osoittautui juonittelujen ja salailun mestariksi. Hän pyrki tekemään mahdollisimman paljon vahinkoa muille maille johtamatta isänmaataan sotaan vuoden 1871 jälkeen. Hänen uransa loppui, kun Vilhelm II nousi valtaistuimelle ja yksinkertaisesti sanoen antoi hänelle potkut vuonna 1890.
Edit. Ei pidä unohtaa kuitenkaan Bismarckin lainsäädäntöä työläisten olojen kohentamiseksi. Sen tarkoitus oli samalla estää sosialidemokratian nousua Saksassa liian vahvaksi. Hän halveksi demokratiaa ja johti maata yksinvaltiaan tavoin miten halusi. Joissakin asioissa hän oli aikaansa edellä oleva uudistaja.
J. R. von Salis: Uudemman ajan maailmahistoria 1 (1965), 368 sivua
Luin sen etupäässä (Bismarckin sekä Vilhelm I ja II-keisareiden) Saksan keisarikunnan 1871-1918 takia. Samalla tuli luettua myös Italian yhdistyminen, Itävalta-Unkarin sekava keisarivalta ulkopoliittisine ongelmineen. Sen lisäksi aiheena oli Iso-Britannia siihen aikaan, kun Irlanti oli sen osa. Kerrotaan myös Ranskan tasavallan vaikeudet hävityn Saksa-Ranska sodan jälkeen. Venäjästä kerrotaan vain sen ulkopolitiikasta sikäli kuin se vaikutti muuhun Eurooppaan.
Maailmanhistoriaksi kirja on Länsi-Eurooppaan keskittyvä. Sen ansio oli eräät historian ilmiöt, joita ei ole tullut ajatelleksi. Kilpailu siirtomaista Afrikassa, Aasiassa jne oli niin ankaraa, että sodan puhkeaminen kilpailijamaiden kesken oli lähellä.
Bismarck osoittautui juonittelujen ja salailun mestariksi. Hän pyrki tekemään mahdollisimman paljon vahinkoa muille maille johtamatta isänmaataan sotaan vuoden 1871 jälkeen. Hänen uransa loppui, kun Vilhelm II nousi valtaistuimelle ja yksinkertaisesti sanoen antoi hänelle potkut vuonna 1890.
Edit. Ei pidä unohtaa kuitenkaan Bismarckin lainsäädäntöä työläisten olojen kohentamiseksi. Sen tarkoitus oli samalla estää sosialidemokratian nousua Saksassa liian vahvaksi. Hän halveksi demokratiaa ja johti maata yksinvaltiaan tavoin miten halusi. Joissakin asioissa hän oli aikaansa edellä oleva uudistaja.
Viimeksi muokattu:
Leaderdog
Kaukopartio
Itseäni lainaten, luettuani tämän kirjan voin suositella sitä kaikille kaukopartion toiminnasta kiinnostuneita laittamaan sen lukulistalle. Tässä teoksessa kerrotaan laakia lähemmin mitä kaukopartiossa käytännössä puuhataan, ihan laidasta laitaan.Luen tällä hetkellä Pentti Lylyn ( https://www.hs.fi/muistot/art-2000002625114.html ) murteella kirjoittamaa ..mutta jäljet jää. Kaukopartio toimintaa Aunuksessa.
Välillä pitää oikein pysähtyä miettimään karjalan murteella kirjoitetun tekstin tarkoitusta.
No pitihän se tilata, etenkin kun löytyy alta kympin nettiantikvarioista.
soittaja
Kapteeni
Olen lukemassa jo yli puolet kirjaa
Robert Cole: Saksa, sarjassa Traveller`s history (2018), 336 sivua
Tämä kirja on pokkarin kokoinen ja siksi varmaan saanut nimen matkailijan historia-sarja. Se kertoo Saksan pitkän historian lyhyesti. Sen 1. luku on nimeltää ”Germaanit ja Saksa vuoteen 800” ja viimeinen 12. luku on saanut otsikon ”1945 jälkeen: Feeniks nousee tuhkasta”. Kirjassa on piiroksia, valokuvia ja karttoja. Se on mielestäni helppo lukea. Sotia käydään välillä, mutta sitten on myös rauhan aikaa.
Paksujen moniosaisten historiakirjojen ja sotahistorian välillä on mukava lukea tällaista tekstiä. Kirjoittaja on onnistunut poimimaan tapahtumien paljoudesta kertomuksen alkaen germaanisen kansan alkuajoista tähän päivään asti.
Kirjoittaja on ansioitunut kokonaisen kirjasarjan tuottamisessa. Tässä on muita hänen kirjojaan alkukielellä englanniksi: Traveller`s History of Paris, Traveller`s History of France ja Traveller`s History of Germany, The Book of Houses, The Encyclopedia of Propaganda, Computer Communications ja Under the Gun in Iraq. Muitakin kirjoja on.
Robert Cole: Saksa, sarjassa Traveller`s history (2018), 336 sivua
Tämä kirja on pokkarin kokoinen ja siksi varmaan saanut nimen matkailijan historia-sarja. Se kertoo Saksan pitkän historian lyhyesti. Sen 1. luku on nimeltää ”Germaanit ja Saksa vuoteen 800” ja viimeinen 12. luku on saanut otsikon ”1945 jälkeen: Feeniks nousee tuhkasta”. Kirjassa on piiroksia, valokuvia ja karttoja. Se on mielestäni helppo lukea. Sotia käydään välillä, mutta sitten on myös rauhan aikaa.
Paksujen moniosaisten historiakirjojen ja sotahistorian välillä on mukava lukea tällaista tekstiä. Kirjoittaja on onnistunut poimimaan tapahtumien paljoudesta kertomuksen alkaen germaanisen kansan alkuajoista tähän päivään asti.
Kirjoittaja on ansioitunut kokonaisen kirjasarjan tuottamisessa. Tässä on muita hänen kirjojaan alkukielellä englanniksi: Traveller`s History of Paris, Traveller`s History of France ja Traveller`s History of Germany, The Book of Houses, The Encyclopedia of Propaganda, Computer Communications ja Under the Gun in Iraq. Muitakin kirjoja on.
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Mielenkiintoiselta vaikuttava uutuuskirja. Kertoo siitä mitenkä serbit pudottivat 1999 USAF:n häivehävittäjän.
Olen viime aikoina ottanut asiakseni perehtyä venäjään ja nimenomaan etsinyt venäläisten ajatusmaailmaa ja suhtautumista suomeen ja suomalaisiin.
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/et-kuitenkaan-usko-ville-haapasalon-varhaisvuodet-venajalla/
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/et-muuten-tatakaan-usko-ville-haapasalon-2000-luku-venajalla/
Ville kertoo hyvin mm kahdesta ääripäästä. Iltasanomien Paanasen ysköksistä, kuin myös Johan Bäckmanin edesottamuksista ja maanisuudesta. Ja nimenomaan hänen olemattomasta statuksesta venäjällä.
Suosittelen näitä lämpimästi. Oma kuvani venäjästä on viimeisen vuoden aikana muuttunut selkeästi. Aina se "vastapuoli" on syytä tuntea. Pahimmat harhakuvat ovat kyllä saaneet kyytiä.
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/et-kuitenkaan-usko-ville-haapasalon-varhaisvuodet-venajalla/
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/et-muuten-tatakaan-usko-ville-haapasalon-2000-luku-venajalla/
Ville kertoo hyvin mm kahdesta ääripäästä. Iltasanomien Paanasen ysköksistä, kuin myös Johan Bäckmanin edesottamuksista ja maanisuudesta. Ja nimenomaan hänen olemattomasta statuksesta venäjällä.
Suosittelen näitä lämpimästi. Oma kuvani venäjästä on viimeisen vuoden aikana muuttunut selkeästi. Aina se "vastapuoli" on syytä tuntea. Pahimmat harhakuvat ovat kyllä saaneet kyytiä.