Flaubert, Gustave Salammbo. WSOY 1908.
Projekti Lönnrotista luettavissa ja ladattavissa.
Nyt on Pirun kova kirja!
Gustave Flaubertin tunnetuin teos on Madame Bovary, jossa kuvataan kyllästymistä pikkuporvarilliseen elämään ja haaveiden romahtamista. Tämä ei kuitenkaan ole mitään tuollaista joutavanpäiväistä soopaa, vaan tässä Karthagon palkkaamat palkkasotilaat ensimmäisen puunilaissodan jälkeen nousevat kapinaan ja ovat vähällä tuhota koko Karthagon mahtavan valtion. Teos siis kuvaa
palkkasoturien sotaa vuosina 240-238 eaa.
Tässä kirjassa suunnilleen kaikki henkilöt ovat jollain tavalla perseestä ja kaikissa on vikoja ja vajavaisuuksia. Silti sitä lukee mielikseen, koska teoksessa kymmenien tuhansien miesten armeijat ottavat useampaan kertaan senkan nenästä toisilta ja itseltään. Flaubert maalaa isolla pensselillä ja Karthagon kaupunki avautuu lukijan silmien eteen kauniina ja kauheana. Myöskään tuon aikaista sodankäyntiä ei pahemmin kaunistella, vaan veri lentää ja kallot halkeavat ja Pohjois-Afrikan aurinko mädättää kalmot nopeasti. Sinänsä nykylukijalle tuo iso rakkaustarina siellä taustalla on vähän turha ja särähtää silmään, mutta kyllä sen kestää, koska kyseessä ei ole mikään perinteinen viaton tyttö ja poika rakastuvat ja lopulta löytävät toisensa -viritys.
Tähän pätee sama kuin edellä esittelemääni Dahnin Attilaan, eli hirveän vakavana historiantutkimuksena tätä ei kannata ottaa, vaan menevänä ja vetävänä seikkailukirjana. Kun raskas työpäivä ja työmatka räntäsateessa on takana ja kotiin tullessa emäntä nalkuttaa kotitöistä ja lapset kertovat mitä Tuure Boelius on tänään sosiaalisessa mediassa tehnyt, on tällä kirjalla on ihan kiva irtaantua arjesta ja lähteä reippaiden palkkasotilaiden matkaan Pohjois-Afrikkaan ryöstelemään ja teurastamaan siviiliväestöä.