Näin on, vuonna -77 oli jotakin 15,- -20,-, eli kolmen tai neljän päivän päiväraha.
Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
Olympiakasarmi
Kenraali
Muistelisin että joku instanssi oli maksanut sen meille. Meille tuli myös erilaista ilmaista kulttuuritoimintaa. Muistuu mieleen Tuusulanjärven kierros taiteilijakoteihin ja teatteriesitys Suomenlinnassa.Mahdettiinko sentään jakaa, eikös siitä jotain maksettu.
tulikomento
Supreme Leader
Laitoin nettidivarista hankintaan Seppo Mustaluodon kolmannen romaanin. Juonikuvioon liittyy Venäjän sotilastiedustelu.
Tämä on kyllä kirjaketju mutta onko joku nähnyt Ilkka Remeksen eli Petri Pykälän tuottama ja leikkaama elokuva Tappavat sekunnit?
Panssari Salama
Respected Leader
WW3-kirjojen fanina ostin lomaviikon iloksi sarjan Nick Ryanin "teknotrillereitä", kun eivät edes maksaneet kun reilut pari euroa tsipale. Ajankohta "nyt", aiheena Venäjän all-out hyökkäys Eurooppaan.
Sarjan ensimmäisessä kirjassa Charge to Battle US Cavalryn Stryker-elementti tekee koukkausta Puolassa, puolalaisen AMV-kalustolla varustetun militian kanssa. Omat upseerit ovat pahempia kuin viholliset-teema kantaa vahvana läpi kirjan, mutta ei ainakaan itselläni oikein toiminut. Tekno-osuus jäi myös hieman kevyeksi, tiedustelijat vailla pimeänäkölaitteita jne. Hyvää kerrontaa kuitenkin. Kolme tähteä viidestä.
Toisessa osassa Viper Mission päästään Ukrainaan ja F-16 -koneiden kyytiin, mutta vain hetkeksi, maan kamaralla vietetään tovi päähenkilön koneen tiputtua alas mutta heittoistuimen pelastettua kuitenkin. Lopussa taas hetkeksi puikkoihin. Olisipa siellä ilmassa viihtynyt etenkin. Ihan sujuvaa kerrontaa muutoin. Kolme tähteä viidestä.
Kolmas osa Enemy in Sight vie sitten Abramsin kyytiin taasen Puolaan, ja tässä ollaan jo paremmin WW3-rymistelyhengessä kiinni. Tekno-osuus taas hieman köykäinen, neukku eikun venäläisvaunutkin tuhoutuvat pääsääntöisesti laaki ja vainaa tahdilla, hetken sai alussa myös pelätä ensimmäisen kirjan henkeen oman upseerin vievän taas pääpahiksen roolin. Näin ei kuitenkaan ollut, lisäväriä toi irlantilaisten jv-yksikkö, jota päähenkilön Abrams-komppania tuki. Tässä siis parasta rymistelyä tähän mennessä, venäläiset painavat päälle tappioista välittämättä. Neljä tähteä viidestä.
Jos WW3-fiktio ei aiheena erityisesti kiinnosta, niin yksi tähti sitten kustakin scoresta pois.
Niin joo, ovat enemmän kirjasia kuin kirjoja, noin 120 - 150 sivua per kirja. Keskittyvät pitkälti yhteen tapahtumaan, ekassa koukkauksen käynnistämiseen venäläis screenin läpi, tokassa lentäjän paluuseen omien joukkoon, ja kolmannessa tienristeyskylän puolustamiseen.
Aiheen ystäville kevyttä kesälukemista yhtä kaikki.
Sarjan ensimmäisessä kirjassa Charge to Battle US Cavalryn Stryker-elementti tekee koukkausta Puolassa, puolalaisen AMV-kalustolla varustetun militian kanssa. Omat upseerit ovat pahempia kuin viholliset-teema kantaa vahvana läpi kirjan, mutta ei ainakaan itselläni oikein toiminut. Tekno-osuus jäi myös hieman kevyeksi, tiedustelijat vailla pimeänäkölaitteita jne. Hyvää kerrontaa kuitenkin. Kolme tähteä viidestä.
Toisessa osassa Viper Mission päästään Ukrainaan ja F-16 -koneiden kyytiin, mutta vain hetkeksi, maan kamaralla vietetään tovi päähenkilön koneen tiputtua alas mutta heittoistuimen pelastettua kuitenkin. Lopussa taas hetkeksi puikkoihin. Olisipa siellä ilmassa viihtynyt etenkin. Ihan sujuvaa kerrontaa muutoin. Kolme tähteä viidestä.
Kolmas osa Enemy in Sight vie sitten Abramsin kyytiin taasen Puolaan, ja tässä ollaan jo paremmin WW3-rymistelyhengessä kiinni. Tekno-osuus taas hieman köykäinen, neukku eikun venäläisvaunutkin tuhoutuvat pääsääntöisesti laaki ja vainaa tahdilla, hetken sai alussa myös pelätä ensimmäisen kirjan henkeen oman upseerin vievän taas pääpahiksen roolin. Näin ei kuitenkaan ollut, lisäväriä toi irlantilaisten jv-yksikkö, jota päähenkilön Abrams-komppania tuki. Tässä siis parasta rymistelyä tähän mennessä, venäläiset painavat päälle tappioista välittämättä. Neljä tähteä viidestä.
Jos WW3-fiktio ei aiheena erityisesti kiinnosta, niin yksi tähti sitten kustakin scoresta pois.
Niin joo, ovat enemmän kirjasia kuin kirjoja, noin 120 - 150 sivua per kirja. Keskittyvät pitkälti yhteen tapahtumaan, ekassa koukkauksen käynnistämiseen venäläis screenin läpi, tokassa lentäjän paluuseen omien joukkoon, ja kolmannessa tienristeyskylän puolustamiseen.
Aiheen ystäville kevyttä kesälukemista yhtä kaikki.
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Hyvä vinkki, kiitos. Laitoin tuon ensimmäisen osan juuri tilaukseen Amazonista.
Panssari Salama
Respected Leader
Rantsulukemista laiturin nokalleHyvä vinkki, kiitos. Laitoin tuon ensimmäisen osan juuri tilaukseen Amazonista.
tulikomento
Supreme Leader
Laitoin aamulla tämän jo tuonne sotahistorian puolelle mutta sopinee myös tänne. Radioteatteri esittää Peter Englundin Pultavan.
areena.yle.fi
Pultava
Kaarle XII:n riveihin otettiin Suuren Pohjansodan aikana myös 60 000 suomalaista. Kaarlen joukkojen piti yllättää kesäkuussa 1709 piirittämänsä ukrainalainen Pultavan kaupunki ja nitistää venäläiset. Kun aurinko oli tuskin laskenut, oli Pietari I (jonka nimeä kantava kaupunki oli juuri...
soittaja
Kapteeni
Olen lukenut hieman yli puolivälin kirjaa
Ray Connolly: Elvis Presley, legendan elämä 1935-1977 (Minerva, 2017), 452 sivua
Olen menossa kohdassa, jossa Elvis tajuaa saaneensa pahan kilpailijan, Beatles-yhtyeen. Se tapahtui ensin Iso-Britanniassa ja pian sen jälkeen Yhdysvalloissa. Eniten myytyjen levyjen listat olivat hänen kannaltaan ikävää luettavaa. Kaiken lisäksi hän oli näytellyt sellaisissa elokuvissa, jotka eivät menestyneet elokuvien teatterilevityksessä.
Kirja on rehellinen ja hyvin kirjoitettu. Oli ikävä tajuta kirjan päähenkilön naisseikkailuja, huumeiden ja lääkkeiden käyttöä, valehtelua ja oman lähiympäristönsä terrorisointia. Hänelle ei saanut sanoa vastaan eikä hänen laulajan työtään arvostella. Kuitenkin hän oli siihen asti myynyt levyjä hyvin ja suorittanut asepalvelun Yhdysvaltain armeijassa suurimman osan sen ajasta palvellen Saksassa. Hän ei laulanut siellä paljoakaan julkisesti, vaan suoritti annetut tehtävät panssarijoukoissa, koska ei halunnut pettää omaistensa odotuksia.
Kirjaa luettuni tähän asti tajuan, että iskelmämusiikin suurta yleisöä on hämätty. Hän ei oikeastaan ollut sankari. Hän oli managerinsa ”everstin” komennossa eikä saanut toimia kuten olisi halunnut.
Ray Connolly: Elvis Presley, legendan elämä 1935-1977 (Minerva, 2017), 452 sivua
Olen menossa kohdassa, jossa Elvis tajuaa saaneensa pahan kilpailijan, Beatles-yhtyeen. Se tapahtui ensin Iso-Britanniassa ja pian sen jälkeen Yhdysvalloissa. Eniten myytyjen levyjen listat olivat hänen kannaltaan ikävää luettavaa. Kaiken lisäksi hän oli näytellyt sellaisissa elokuvissa, jotka eivät menestyneet elokuvien teatterilevityksessä.
Kirja on rehellinen ja hyvin kirjoitettu. Oli ikävä tajuta kirjan päähenkilön naisseikkailuja, huumeiden ja lääkkeiden käyttöä, valehtelua ja oman lähiympäristönsä terrorisointia. Hänelle ei saanut sanoa vastaan eikä hänen laulajan työtään arvostella. Kuitenkin hän oli siihen asti myynyt levyjä hyvin ja suorittanut asepalvelun Yhdysvaltain armeijassa suurimman osan sen ajasta palvellen Saksassa. Hän ei laulanut siellä paljoakaan julkisesti, vaan suoritti annetut tehtävät panssarijoukoissa, koska ei halunnut pettää omaistensa odotuksia.
Kirjaa luettuni tähän asti tajuan, että iskelmämusiikin suurta yleisöä on hämätty. Hän ei oikeastaan ollut sankari. Hän oli managerinsa ”everstin” komennossa eikä saanut toimia kuten olisi halunnut.
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Löysin tämmöisen Ospreyn kirjasen. Sopinee hyvin tuon Blackhorse in Vietnam -kirjan kumppaniksi. Käsittelee US Army:n ja USMC:n panssarisotaa Vietnamissa.
tulikomento
Supreme Leader
Olipa jännä. FSB:n upseeri ilmoittaa halukkuudestaan loikata Turkista länteen. Mukanaan hänellä on muistitikku jossa on erittäin tulenarkaa aineistoa. Materiaalista selviää mm. Venäjän laskuun Pääesikunnassa työskentelevän petturin henkilöllisyys. Ja onpa mukana myös FSB:n videokuvaa Donald Trumpista (esiintyy kylläkin eri nimellä, mutta henkilöstä ei voi erehtyä) nauttimassa moskovalaisten huorien tarjoilemasta kultaisesta suihkusta.
Mustaluoto kirjoittaa nasevaa ja sujuvasti etenevää tekstiä. Tykkään hänen tyylistään paljon enemmän kuin esim. Remeksen tavasta kirjoittaa. Mustaluoto kirjoittaa päähenkilöstä ensimmäisessä persoonassa ja osaa pitää juonikuviot jännittävinä ilman megalomaanisia juonikuvioita.
tulikomento
Supreme Leader
Onko kokemuksia tästä opuksesta ? Jenkkisolttujen matkassa A-maassa.
Luin joku vuosi sitten. Muistaakseni ihan hyvä.
StepanRudanskij
Respected Leader
Menossa Lauri Hokkasen "Kenen joukoissa seisoin". Kaipa tämä tulee luettua loppuun asti. Erilaista aiemmin eteen sattumatonta anekdoottia löytyy sieltä täältä, vaikka eihän kokonaisuudessa mitään uutta ole.
Erkki
Ylipäällikkö
Karlskrona joulukuussa 1699: Pyöveli Erik Liten on suorittamassa teloitusta kirveellä, mutta tämä aiemmin jo Turun lääninpyövelin toimesta tunarointiensa vuoksi potkut saanut virkamies epäonnistuu taaskin tehtävässään ja joutuu hakkaamaan tuomittua useita kertoja. Yleisö raivostuu, käy onnettoman pyövelin kimppuun, jopa paikalla ollut vartiomiehistö liittyy hyökkääjiin, ja pyöveli pahoinpidellään kuoliaaksi. Tämä on kuitenkin käännekohta Suomenkin pyövelilaitoksen historiassa: Vaikka pyöveli oli oikeuslaitoksen välttämätön palvelija, oli hän tästä huolimatta varsinkin Suomessa halveksittu yhteiskunnallinen hylkiö. Karlskronan tapauksen johdosta kuningas Kaarle XII antaa määräyksen kohdella pyöveliä kuten muitakin virkamiehiä, ja 1700-luvun kuluessa pyövelistä tuleekin melko keskiluokkainen virkamies muiden joukossa. Tämä Suomen oikeuslaitoksen rakennemuutoksessa kadonneen ammattikunnan kehityskaari hahmottuu kaikkine yksityiskohtineen ja värikkäine pyövelihahmoineen Mikko Moilasen kirjassa Suomen pyövelit. Hyvin kirjoitettu ja paljon arkistotyötä vaatinut teos kertoo paitsi pyövelin työstä ja henkilöistä, myös rikoshistoriasta ja siten tuon ajan ihmisten elämästä. Yksi kiintoisimpia lukemiani viime aikoina. 
Tuo on mielenkiintoinen ilmiö, eli vaikka yleisö on tullut teloituksiin seuraamaan uhrin kärsimysnäytelmää, on se kuitenkin vaatinut pyöveliltä onnistunutta suoritusta. Epäonnistumistumista seurasi toisinaan yleisön raivostuminen ja pyövelin spontaani tappo. Väitetysti poikkeus on Thomas Cromwellin teloitus, jossa pyövelin kerrotaan olleen aloittelija, jolloin mestaus epäonnistui ja pyöveli tarvitsi useamman iskun pään irrottamiseen. Tästä on kuitenkin ristiriitaista tietoa, samoin kuin siitä, olisiko aloitteleva pyöveli Englannin mahtimiehen teloittajan ollut Henrik VIII:n (joka tunnetusti oli loppuaikoinaan pitkävihainen ja verenhimoinen) vai Cromwellin poliittisten vastustajien kosto.
Pyövelithän olivat keski- ja uudella ajalla paarialuokkaa, joiden piti kertoa ammattinsa pukeutumisellaan, jotta oikeat ihmiset osasivat heitä välttää ja joille usein ei ravintoloissa tarjoiltu sisätiloissa tai sitten heillä oli oma pöytänsä. Halveksitun asemansa vuoksi pyövelin ammatti joko periytyi (pyövelien lapsia ei otettu muihin ammatteihin koulutettavaksi, ainakaan omassa kaupungissa) tai sitten tuomittu rikollinen saattoi välttää rangaistuksen ottamalla pyövelintehtävän itselleen. Avioituminenkin oli melkoinen haaste, ja etenkin Saksasta tunnetaan pyövelisukuja, jotka sitten avioituivat keskenään.
YLE Areenassa on muuten hyvä paketti pyöveleistä.
Erkki
Ylipäällikkö
Se kun nimenomaan ei saanut olla kärsimysnäytelmä. Minulle oli yllätys, miten tavallaan humaanisti teloitettavaan suhtauduttiin. Hänelle ei saanut aiheuttaa turhaa kärsimystä, henkinen kärsimyskin pyrittiin minimoimaan. (Paitsi tietysti jos oli tuomittu kidutusrangaistukseen, mutta sellaista ei Suomesta juurikaan tunneta) Paikalle oli velvoitettu saapumaan koko paikkakunnan papisto tätä lohduttamaan, eikä pyöveli saanut edes näyttäytyä tuomitulle, vaan vasta silmien sitomisen jälkeen mestarismies juoksi paikalle ja iski samassa pään irti. Turussa sai pyöveli Yrjö Keikeli kovat sakot, kun oli kekkaloinut teloituslavalla kirveensä kanssa pelotellen tuomittua.
Pyöveliin kohdistuneita kunnianloukkausjuttuja löytyy Suomenkin käräjäpöytäkirjoista, ja pappien mainintoja siitä, kuinka pyövelin hautajaisiin ei löydy arkunkantajia, eikä lapsille halukkaita kummeja. 1700- luvun loppuun mennessä nämä ongelmat tosiaan poistuivat, ja kummit ja aviopuolisotkin saattoivat tulla porvariston tai varakkaitten talollisten piiristä. Armahdettuja rikollisia käytettiin meilläkin aluksi, mutta melko pian pyövelit olivat yleensä entisiä sotilaita. Palkka oli muuten varsin hyvä; peruspalkka vastasi armeijan aliupseerien palkkausta, ja kovalla työnteolla sen saattoi saada toimitusmaksujen myötä jopa moninkertaistumaan
Solidsnake
Respected Leader
Löytyisikö tästä maasta vapaita työpaikkoja kyseiseen ammattiin, olisiko tunkua tai kilpailua tiedossa, en tietysti tarkoita poliittisia leimakirveen heiluttelijoita