Kirjat

Jiri Keronen - Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä. Kiuas-kustannus 2020.

Jiri Keronen on jonkin sortin performanssi itsekin. Siispä hän on lähestynyt Pekka Siitointa siinä ilahduttavan tuoreessa kulmassa, että Pekka Siitoin ei ollut niinkään itsensä vakavasti ottava poliittinen (?) henkilö, kuin elämänpituinen performanssi. Mielestäni Keronen on osittain oikeassa. Siitoimella oli varmasti se vakavampikin puolensa poliittisessa toiminnassaan (pommi-iskut ja tuhopoltot ovat jopa epäonnistuessaan aika heviä kamaa), mutta silti osa (kuinka suuri) oli silkkaa teatteria. Tätä tietoisen ylivedettyä julkisivua Keronen selittää Siitoimen okkultistisella puolella. Siitoimen opetusten mukaan negatiivisten tunteiden ja hämmennyksen aiheuttaminen on otollista Siitoimen tavoitteleman henkisen ylenemisen kannalta. Siispä natsivaatteet, aseet, "rivologia" ja alkoholismi olivat ainakin osittain vain pyrkimystä kohti hengellisiä päämääriä.

Alkupuolen Siitoin-elämäkerta oli hyvä ja tiivis kertaus Valtakunnanjohtajan tärkeimmistä vaiheista. Myös keskivaiheen teoriapuoli, jossa pyrittiin näkemään ja pohtimaan Siitoimen ajatusten ja toiminnan taustoja oli ihan jees. Sitten se lopun "Näin elät kuin Siitoin A-B-C" Mestarin kilju -ohjeineen ja mustine messuineen pisti vähän ajattelemaan, että joko Kirinen oli juuri oikea henkilö kirjoittamaan kirja Siitoimesta tai sitten just se väärä tyyppi kirjoittamaan kirjaa Siitoimesta.

Mesikämmenen blogia lukeneille tässä ei ole hirveästi uutta. Blogi valitettavasti on jo poistunut Interwebistä. Ja Me, jotka tietää enemmän kuin muut, eivät saa tästä mitään uutta. Pekka Siitoimesta ja okkultistis-satanistis-fasistisesta hörhöilystä kiinnostuneet voivat lueskella hihitellä teokselle.

Noin 3/5, ei ihme että on tullut pienkustantamon kautta.

Mielestäni Keronen on täysin ohittanut SEN lähestymistavan, että
PELKKÄ PEKKA SIITOIMEN NIMI VASTASI 50 SS-PANSSARIARMEIJARYHMÄÄ KREMLIN KÄYTÄVILLÄ! ONKO SATTUMAA, ETTÄ PEKAN SYNNYTTYÄ 1944 SOLMITTIIN ENSIN VÄLIRAUHA JA SITTEMMIN PARIISIN RAUHA? VASTA VALTAKUNNANJOHTAJA SIITOIMEN SIIRRYTTYÄ SEURAAVALLE TASOLLE (TAI MUUTUTTUA VAMPYYRIKSI), KREMLIN KÄÄPIÖ ON USKALTANUT RYHTYÄ PULLISTELEMAAN!
MESTARI OLI PEKALLE SUOSIOLLINEN! HÄN EI AMPUNUT ARJALAISIA, MUTTA MUUT VAROKOOT! TU TÖ DETH!
PEKKA NUSSII NYT ENKELEITÄ TAIVAASSA!
 
EK kirjoitti:
Jiri Keronen - Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä. Kiuas-kustannus 2020.

Jiri Keronen on jonkin sortin performanssi itsekin. Siispä hän on lähestynyt Pekka Siitointa siinä ilahduttavan tuoreessa kulmassa, että Pekka Siitoin ei ollut niinkään itsensä vakavasti ottava poliittinen (?) henkilö, kuin elämänpituinen performanssi. Mielestäni Keronen on osittain oikeassa. Siitoimella oli varmasti se vakavampikin puolensa poliittisessa toiminnassaan (pommi-iskut ja tuhopoltot ovat jopa epäonnistuessaan aika heviä kamaa), mutta silti osa (kuinka suuri) oli silkkaa teatteria. Tätä tietoisen ylivedettyä julkisivua Keronen selittää Siitoimen okkultistisella puolella. Siitoimen opetusten mukaan negatiivisten tunteiden ja hämmennyksen aiheuttaminen on otollista Siitoimen tavoitteleman henkisen ylenemisen kannalta. Siispä natsivaatteet, aseet, "rivologia" ja alkoholismi olivat ainakin osittain vain pyrkimystä kohti hengellisiä päämääriä.

Alkupuolen Siitoin-elämäkerta oli hyvä ja tiivis kertaus Valtakunnanjohtajan tärkeimmistä vaiheista. Myös keskivaiheen teoriapuoli, jossa pyrittiin näkemään ja pohtimaan Siitoimen ajatusten ja toiminnan taustoja oli ihan jees. Sitten se lopun "Näin elät kuin Siitoin A-B-C" Mestarin kilju -ohjeineen ja mustine messuineen pisti vähän ajattelemaan, että joko Kirinen oli juuri oikea henkilö kirjoittamaan kirja Siitoimesta tai sitten just se väärä tyyppi kirjoittamaan kirjaa Siitoimesta.

Mesikämmenen blogia lukeneille tässä ei ole hirveästi uutta. Blogi valitettavasti on jo poistunut Interwebistä. Ja Me, jotka tietää enemmän kuin muut, eivät saa tästä mitään uutta. Pekka Siitoimesta ja okkultistis-satanistis-fasistisesta hörhöilystä kiinnostuneet voivat lueskella hihitellä teokselle.

Noin 3/5, ei ihme että on tullut pienkustantamon kautta.

Mielestäni Keronen on täysin ohittanut SEN lähestymistavan, että
PELKKÄ PEKKA SIITOIMEN NIMI VASTASI 50 SS-PANSSARIARMEIJARYHMÄÄ KREMLIN KÄYTÄVILLÄ! ONKO SATTUMAA, ETTÄ PEKAN SYNNYTTYÄ 1944 SOLMITTIIN ENSIN VÄLIRAUHA JA SITTEMMIN PARIISIN RAUHA? VASTA VALTAKUNNANJOHTAJA SIITOIMEN SIIRRYTTYÄ SEURAAVALLE TASOLLE (TAI MUUTUTTUA VAMPYYRIKSI), KREMLIN KÄÄPIÖ ON USKALTANUT RYHTYÄ PULLISTELEMAAN!
MESTARI OLI PEKALLE SUOSIOLLINEN! HÄN EI AMPUNUT ARJALAISIA, MUTTA MUUT VAROKOOT! TU TÖ DETH!
Klikkaa laajentaaksesi...
EK kirjoitti:
PEKKA NUSSII NYT ENKELEITÄ TAIVAASSA!
Klikkaa laajentaaksesi...
EK kirjoitti:
26883787._SX318_.jpg
Klikkaa laajentaaksesi...

Jawohl, katkase !

Tämä valtakunnanjohtajan "elämäkerta" on tullut luettua. Aika hervotonta luettavaa. Pekan kiljunnauttimisen voi suorastastaan aistia.
 
Viimeksi muokattu:
atena.fi

Kohti itää - Atena Kustannus

Kiitetyn sotahistorioitsijan ainutlaatuinen kuvaus jatkosodan tiedustelusta. Kesällä 1941 Suomi valmistautui sotaan. Rauhan ajan tiedustelutoimisto U2/V muuttui Päämajan kaukopartioyksiköksi, ja vakoojat vaihtoivat siviiliasut asepukuihin. Kuulusteluja tehostettiin ja tiedustelijoille...
atena.fi atena.fi
 
Vince Houghton: Ydinisku kuuhun - ja muita järjettömiä sotilashankkeita. Atena 2020.

Vince Houghton näkyy olevan yhdysvaltalainen tohtori, joka työskentelee Washingtonissa International Spy Museumissa. Lisäksi pitää Spycast-podcastia, mutta minä en näistä uuden konstin hommista oikein tiedä... Teokseensa Ydinisku kuuhun Houghton on kerännyt melkoisen otannan erilaisista typeristä/uskomattomista/fantastisista/sekopäisistä sotilashankkeista, jotka ovat olleet A) tarkan ja vakavan suunnittelun alla ja B) lopulta toteuttamiskelvottomia. Suunnitelmat sijoittuvat lähinnä toiseen maailmansotaan ja kylmään sotaan. Mitään 1900-lukua vanhempaa tässä ei esitellä.


Teos edustaa aika tyypillistä anglosaksista historiatieteen popularisointia, jossa esitellään useampia pieniä tarinoita jonkin enemmän tai vähemmän yhteisen teeman ympäriltä. Piristävä poikkeus on, että kirjoittaja on selkeästi ammattilainen sekä historioinnissa (etenkin sotahistoriassa) että kirjoittamisessa. Myös suomennos on pääosin onnistunut. Rasittavaa tosin oli Houghtonin pyrkimys huumoriin ja "neljännen seinän rikkomiseen", kommentoimalla asioita muun tekstin ohi, suoraan lukijalle. Tämä tosin on varmaan joidenkin mielestä piristävää ja virkistävää, eikä se mikään pääasia tässä kirjassa ollut, mutta minusta se välillä oli vähän itsetarkoituksellista ja tarpeetonta (Sinä varmaankin olet kaltaiseni älykäs ihminen ja ymmärrät, kuinka tyhmää tuollainen on.).

Pakko siteerata erästä asiakirjaa, jossa pohditaan, millainen henkilö oli "sangen tyydyttävä" johtamaan vastarintasolua Neuvostoliiton miehittämässä Alaskassa:
Anchoragelainen ammattivalokuvaaja, jolta puuttuu toinen käsi joten hänestä ei ole viholliselle hyötyä missään työpataljoonassa, hän on radioamatööri, hänellä on metsästys- tai kalastusoppaan lupakirja ja hänen erätaitonsa ovat huomattavat, hän osaa lentää pienkonetta ja on kotalaisen älykäs, erittäin ovela ja kyllin rohkea opastamaan ryhmää, joka metsästää kodiakinkarhua pelkillä jousipyssyillä.
Klikkaa laajentaaksesi...
On pakko yhtyä Houghtonin pohdintaan ja aprikoida millainen tyyppi olisi sitten "hyvä" ehdokas vastarintasolun johtoon FBI:n mielestä...:ROFLMAO:

Maanpuolustus.netin eduksi on sanottava, että osa jutuista oli tuttuja, mutta kirjan kunniaksi taas on mainittava, että huomattavan moni ei ollut. Semmoista "peruskauraa" oli varmaan se Operaatio Habakuk, mutta sitäkin käytiin läpi aika perusteellisesti. Missään vaiheessa ei syyllistytty siihen, että hankkeen suunnittelijoita olisi pidetty pelkästään "tyhminä" tai "hulluina", vaan korostettiin, että ihmiset toimivat oman aikalaistietonsa varassa, yleensä tilanteessa, jossa epäonnistumisen vaihtoehtona nähtiin totaalinen tappio, jopa tuho.

Oikein miellyttävä kirja, jota suosittelen leppoisan sadepäivän virkistykseksi. Sopii myös pienissä pätkissä luettavaksi, koska koostuu useista pienemmistä kertomuksista.
 
Esa Sirén: Törnin sissit. Gummerus 2017.

Esa Sirén on "se" jääkiekon parista tuttu Esa Sirén. Hän on syntynyt vuonna 1948 ja 2000-luvulla julkaisutta "uudempaa", sotaa kokematonta sukupolvea. Sirén on hyvä ja sujuva kirjoittaja, jonka teoksissa ei isompia asiavirheitä esiinny.

Törnin sissit on Sirénin kolmas romaani legendaarisesta ammattisotilaasta. Kaksi aiempaa keskittyivät hyökkäysvaiheeseen (olen lukenut ja olivat ihan jees) ja näköjään Törnin saagan on päättänyt vielä neljäs teos vuonna 2018.

Aiempiin Törni-kirjoihin verrattuna Törnin sissit on pettymys. Tässä on mielestäni haettu jotenkin "ylevämpää" tai "parempaa" tai "korkeakirjallisempaa" otetta. Kuitenkin tämä epäonnistuu ja lopputulos on aika hajanainen. Pitäisi varmaan lukea koko satsi putkeen, niin tämä avautuisi vähän paremmin. Nyt mennään johonkin tukikohtaan ja siellä random janarit sotiemme sankarit ottavat matsia "rysyn" (?) kanssa ja sitten mennään Törnin mukaan ja taas sitten joku toinen porukka puuhaa kovasti "rysyn" kanssa ja sitten mennään siihen ensimmäiseen porukkaan, tai siis jonnekin muualle, josta tullaan sinne Törnin sakkiin ja sitten taas jonnekin muualle. "Rysyt" on sekä kovia että huonoja, vähän luvusta riippuen.

Törninkin porukka keskittyy lähinnä harjoittelemaan kovaa ja sitten hiihtelemään tai kävelemään pitkin tyhjiä korpia ja kaikkia vittuttaa ankarasti, kun "rysyjä" ei löydy. Paitsi siellä jossain ihan muualla, jossa jokin kenttävartio tappelee Helvetisti, mutta onneksi Törni sitten pääsee taas Äänislinnaan ryyppäämään. Ja saappaiden pitää olla kunnossa.

Teos on selkeästi liian pitkä, yksittäin luettuna ja vaatii ehdottomasti sekä taustatietoa Törnistä että aiempien teosten lukemista. Perustuu hyvin selkeästi haastatteluihin ja suurin osa henkilöistä esiintyy omilla nimillään. Törnin pään sisään yritetään päästä, mutta vähän vaikeaa se on. Tietysti se tietty impulsiivisuus välittyy ihan hyvin, mutta vaatii kyllä noita mainitsemiani taustatietoja.

Pitääkin lukaista koko paketti arvostella yhtenä könttinä. Tästä teoksesta ei Siréniin tai Törniin tutustumista kannata aloittaa.
 
Vuosia Venäjästä työkseen kirjoittaneen toimittajan uusin kirja itänaapurin touhuista. Hiukan menneisyydestä, enimmäkseen nykyisyydestä ja jotain näkemystä huomisesta. Sisältää muunmuassa havainnon populistien ja Neuvostoliiton kommunistien ajattelun samankaltaisuuksista. Tykkäsin kirjasta ehkä lueskelen kirjoittajan aikaisemmatkin teokset.
1624565807132.png
 
Mielenkiintoinen, kevyesti ja tavalliselle ihmiselle kirjoitettu kirja ensimmäisen maailmansodan sotamateriaaleista. Aiheet liikkuvat räjähteistä, haavojen hoitojen kautta vaatteiden värjäämiseen.



Sivulla 179 selostetaan Trumpin hoitomenetelmä, eli valkaisuaineen ruiskutus suoneen, kun hoidetaan infektioita.

Perustuu siihen, että heikon hypokloriittiliuoksen pH säädetään happamaksi, jolloin liuokseen muodostuu "Hypochlorous acid".

www.ncbi.nlm.nih.gov

Hypochlorous Acid as a Potential Wound Care Agent: Part I. Stabilized Hypochlorous Acid: A Component of the Inorganic Armamentarium of Innate Immunity

Objective: Hypochlorous acid (HOCl), a major inorganic bactericidal compound of innate immunity, is effective against a broad range of microorganisms. Owing to its chemical nature, HOCl has never been used as a pharmaceutical drug for treating infection. ...
www.ncbi.nlm.nih.gov www.ncbi.nlm.nih.gov
 
tulikomento kirjoitti:
Panssarimuseon myymälästä tarttui mukaan tämä Erkki Käkelän vuonna 2017 ilmestynyt teos Panssaridivisioonan historiasta sekä kyseinen kirjanen Leopardeista.

Katso liite: 51082Katso liite: 51083
Klikkaa laajentaaksesi...
Suomalaiset Leopardit -kirjassa mainioita kuvia sekä Leo 2L että 2R vaunuista. Raivausvaunuistahan on vähemmän kuvia ollut julkisuudessa, jostain syystä ei kiinnosta sillä lailla kai sitten toimittajia ja kuvaajia kuin taisteluvaunut ja siltavaunut.
 
Esa Sirén: Törni-sarja. Gummerus 2015-18.
Törni kärkeen
Törni iskee
Törnin sissit
Törnin hurjat jääkärit

Lukaisin juhannuksena Esa Sirénin Törni-sarjan läpi, kun edellisessä viestissäni esittelin tuon Törnin sissit. Sirén on päässyt haastattelemaan Törnin alaisina palvelleita veteraaneja sekä saanut joidenkin perillisiltä tutustuttavakseen kirjallista materiaalia. Pohjat sarjalle ovat siis kohdillaan. Kuitenkin lukiessani noita kahta ensimmäistä teosta uudestaan, huomasin pettyväni. Eivät ne olleetkaan niin hyviä, kuin muistin. Hyvää tässä on vetävä ja iskevä kuvaus. Muutamia maneereita Sirénillä on, mutta ne sallittakoon tämän genren kirjallisuudessa. 1. ja 11. Divisioonien korpien läpi tapahtuneen hyökkäyksen kohti Petroskoita kuvaaminen on mielenkiintoinen, eikä ihan kalutuimmasta päästä aiheita. Myös Törni päähenkilönä on sinänsä uskalias, mutta hyvin toteutettu valinta, joka lisää teosten kiinnostavuutta.

Kuitenkin suurimpana ongelmana on mielestäni kuvauksen hajanaisuus. Jostain syystä Sirén kuvaa läpi koko teossarjan rinnan niin JR 56:n, JR 35:n ja Kevyt Osasto 8:n sekä Törnin kulloisenkin osaston kokemuksia. Ja jos tarve vaatii, niin vilkaistaanpa pikaisesti, mitä kuuluu vaikkapa sotilaskotisisarille tai rajajääkäreille tai... Joo, tiedän, että noiden joukkojen miehiä palveli Törnin alaisuudessa. Samoin tiedän, että periaatteessa teosta laventaa se, että ei keskitytä vain yhden tietyn porukan kokemuksiin. Kuitenkaan toteutus ei mielestäni ollut täysin onnistunut. Vapaasti mukaellen JR 35:stä kertova luku päättyy siihen, kun vastaiskua edeltävän keskityksen viimeiset kranaatit iskevät kohteeseen ja alikersantti Jompperi komentaa miehensä liikkeelle. Seuraava luku alkaa, kun Törni massuttaa suutaan, jossa maistuu edellisiltainen kilju. Jos kerran sarjaa markkinoidaan Törnin nimellä, olisi pitänyt reilusti keskittyä häneen, eikä paisuttaa hommaa neljään kirjaan. Nyt ehkä neljännes-kolmannes tekstistä käsittelee itse nimihenkilöä.

Toinen suuri ongelma on minun mielestäni juurikin päähenkilössä. Sirén sinänsä ansiokkaasti ei tee Törnistä mitään kiiltokuvaa, jos kohta ei myöskään erityisemmin mustamaalaa kohdettaan. Kova sotilas ja hyvä sekä taistelussa että kouluttajana, mutta ongelmana äkkipikaisuus ja "umpimielisyys". Kuten sanottua, Sirén on päässyt käsiksi suoraan veteraanien muistitietoon ja niiden perusteella Törnin kuva on kyllä rosoinen, vaikka mitään erityisen ilkeitä tai ikäviä temppuja ei kirjoissa esitelläkään. Myöskään Sirén ei yritä sen kummemmin mennä Törnin pään sisään millään halpahintaisilla kikoilla ja jotenkin kummemmin psykoanalysoida Törnin toimintaa tai henkilöä. Tästä antaisin tällaisessa historiallisessa romaanissa ison plussan.

Suosittelen lukemaan koko sarjan, mutta samalla suosittelen unohtamaan tuon Törnin noiden teosten nimissä. Samalla kannattaa kyllä pitää noiden alueiden kartastoja käsillä, että pysyy kärryillä, missä liikutaan. Arvosana "Ihan jees".
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top