Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
WW3-kirjojen fanina ostin lomaviikon iloksi sarjan Nick Ryanin "teknotrillereitä", kun eivät edes maksaneet kun reilut pari euroa tsipale. Ajankohta "nyt", aiheena Venäjän all-out hyökkäys Eurooppaan.

Katso liite: 51679

Sarjan ensimmäisessä kirjassa Charge to Battle US Cavalryn Stryker-elementti tekee koukkausta Puolassa, puolalaisen AMV-kalustolla varustetun militian kanssa. Omat upseerit ovat pahempia kuin viholliset-teema kantaa vahvana läpi kirjan, mutta ei ainakaan itselläni oikein toiminut. Tekno-osuus jäi myös hieman kevyeksi, tiedustelijat vailla pimeänäkölaitteita jne. Hyvää kerrontaa kuitenkin. Kolme tähteä viidestä.

Toisessa osassa Viper Mission päästään Ukrainaan ja F-16 -koneiden kyytiin, mutta vain hetkeksi, maan kamaralla vietetään tovi päähenkilön koneen tiputtua alas mutta heittoistuimen pelastettua kuitenkin. Lopussa taas hetkeksi puikkoihin. Olisipa siellä ilmassa viihtynyt etenkin. Ihan sujuvaa kerrontaa muutoin. Kolme tähteä viidestä.

Kolmas osa Enemy in Sight vie sitten Abramsin kyytiin taasen Puolaan, ja tässä ollaan jo paremmin WW3-rymistelyhengessä kiinni. Tekno-osuus taas hieman köykäinen, neukku eikun venäläisvaunutkin tuhoutuvat pääsääntöisesti laaki ja vainaa tahdilla, hetken sai alussa myös pelätä ensimmäisen kirjan henkeen oman upseerin vievän taas pääpahiksen roolin. Näin ei kuitenkaan ollut, lisäväriä toi irlantilaisten jv-yksikkö, jota päähenkilön Abrams-komppania tuki. Tässä siis parasta rymistelyä tähän mennessä, venäläiset painavat päälle tappioista välittämättä. Neljä tähteä viidestä.

Jos WW3-fiktio ei aiheena erityisesti kiinnosta, niin yksi tähti sitten kustakin scoresta pois.

Niin joo, ovat enemmän kirjasia kuin kirjoja, noin 120 - 150 sivua per kirja. Keskittyvät pitkälti yhteen tapahtumaan, ekassa koukkauksen käynnistämiseen venäläis screenin läpi, tokassa lentäjän paluuseen omien joukkoon, ja kolmannessa tienristeyskylän puolustamiseen.

Aiheen ystäville kevyttä kesälukemista yhtä kaikki.

Sain juuri luettua tuon Charge to Battle:n. Täytyy sanoa että olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Ihan mielenkiintoinen teema ja aihe tuo jenkkiarmeijan ratsuväen tiedustelijat. Juoni ja tarina itsessään myös mukavan pienimittakaavaisia. Mutta mitä ihmettä on tosiaan tuo omien upseereiden dissaaminen läpi koko teoksen ? Se puolalaisen territoriaaliväen komentaja oli melkoinen karikatyyri itseään täynnä olevasta kusipäisestä upseerista. En tykännyt näistä kuvioista vaikka kirja muuten oli kyllä luettavaa tasoa.
 
Sain juuri luettua tuon Charge to Battle:n. Täytyy sanoa että olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Ihan mielenkiintoinen teema ja aihe tuo jenkkiarmeijan ratsuväen tiedustelijat. Juoni ja tarina itsessään myös mukavan pienimittakaavaisia. Mutta mitä ihmettä on tosiaan tuo omien upseereiden dissaaminen läpi koko teoksen ? Se puolalaisen territoriaaliväen komentaja oli melkoinen karikatyyri itseään täynnä olevasta kusipäisestä upseerista. En tykännyt näistä kuvioista vaikka kirja muuten oli kyllä luettavaa tasoa.
Niinpä. Ehkäpä se kolmas osa oli ainoa joka oikeasti oli kolme tähteä, ja nää kaksi ekaa on oikeasti kaksi tähteä. Oli niin kaunis kesäviikko silloin ja kirjoissa mainiot rymistelykannet... muoks ja maksoivat vaan pari euroa kipale. Pitää tukea näitä aloittelevia kirjailijoita!
 
Viimeksi muokattu:
Nämä eivät anna oikeutta sisällölle itsessään mutta laitan ne tähän. Suosittelen kyllä lukemaan tuon. 13$ ei ole paha hinta.

1. Conventional war is dead
2. Technology will not save us
3. There is no such thing as war or peace-both coexist, always
4. Hearts and minds do not matter
5. The best weapons do not fire bullets
6. Mercenaries will return
7. New types of world powers will rule
8. There will be wars without states
9. Shadow wars will dominate
10. Victory is fungible
Enpä ole ehtinyt vielä liipaista tuota kirjaa Amazonista, mutta tässä vertailupohjaa ranskalaisten doktriinista (ilmainen artikkeli, ei sinällään kirja, siis):


Kolme taistelukentän muuttavaa teknologista tekijää ovat kenraali evp Guy Hubinin mukaan (hyvin vapaita käännöksiä / tiivistelmiä, lukeaa artikkeli)

1. Äärimmäisen tarkka tilannetieto. Tiedät koko ajan missä omat ovat. Tulkitsin tuota täällä humoristisenkin vastaanoton saaneen PV:n kommentin "ylivertaisesta johtamisesta" viittaavan tähän: tarkka tilannekuva joka olisi kaikkien tiedossa.

2. Kyky toimintaan suoraan liikkeessä. Tämä jäi ehkä astetta vähemmälle huomiolle, mutta viittasi kykyyn toimia suoraan ilman erityisiä "taktisia manooverejä".

3. Epäsuoran äärimmäinen nopeus ja tarkkuus. Siinä missä aiemmin epäsuorassa tulessa piti varata aikaa ja amitsuunia vaikutuksen aikaan saamiseen, se saadaan nyt aikaan salaman iskuna ja täsmällisyytenä.

Neljäs keskeinen teema, mutta ranskassa ilmeisesti kaikki pitää esittää kolmena pointtina, oli taistelukentän tyhjeneminen. "Joukkue on uusi pataljoona", joukkojen keskittäminen on itsemurhaa, ja miten tämän tulee näkyä joukko-osastojen hiearkiassa ja dynamiikkassa. Tämä olisi ollut ehkäpä se kaikkein mielenkiintoisin osa, mutta jäi kärsimään artikkelin kirjaa pienemmästä sanamäärästä.

Artikkelissa on linkit kenraali Hubinin kahteen kirjaan, mutta niitä ei ilmeisesti ole käännetty englanniksi.
 
Huomenna olisi tarkoitus kuunnella tämä book beatistä :


2

Väistämättä​

Suorasanainen ja omakohtainen kirja uudistamisen sietämättömästä vaikeudesta.
Jyri Häkämies on kokenut suomalaisen politiikan 2000-luvun keskeiset vaiheet ja hetket, kuten Putinin Venäjän nousun, finanssi- ja koronakriisin sekä puoluekentän pirstaloitumisen. Kirjassaan Häkämies kertoo mehevien anekdoottien siivittämänä matkastaan, joka alkoi Sunilan tehtaan varjosta ja johti vallan kabinetteihin. Törmäyksiltäkään Häkämies ei voinut välttyä, onhan politiikka kontaktilaji.
Väistämättä kuljettaa lukijan politiikan sisäpiireihin, työmarkkinakamppailuihin ja eurooppalaisiin vääntöihin. Häkämies hahmottaa suomalaisen politiikan muutoksen: luottamussuhteiden rakentamista vaikeuttaa lyhytjänteinen ja laskelmoiva kuplien kulttuuri. Analyysi Suomen tilasta ja vaurastumisen poliittisista jarruista huipentuu muutoksen viisiportaiseen reseptiin. Se on pantava toimeen pian – väistämättä.

Saas nähdä onko mitään mielenkiintoita kerrottavaa Jyrkillä.
 
Kuuntelin kirjan tänään lähes loppuun, siinä kyllä kerrotaan hyvin politiikan veivaamisista ja nyt tämäkin kuuntelu vahvisti suhtaantumistani SDP:tä kohtaan.

Maanpuolustukseen liittyen kirjassa kerrotaan erään vanhemman soittaneen Häkämiehelle ministeriöön, että hän on kovasti huolissaan varusmiesten kumisaappaiden käytöstä metsässä, kun tulee hiertymiä jalkoihin. Häkämies sanoi soittajalle että tervetuloa ministeriöön, niin ruvetaan soittelemaan sotiemme veteraaneille ja kysytään miten kumisaappailla pärjää metsässä. Tämän jälkeen soittaja oli sanonut Häkämiehelle että Haista paska ja puhelu loppui.

Tämä huolestunut isä on Hjallis.

Samoihin aikoihin Pv oli jo tilannut Sieviltä jotain 60000 paria uusia jalkineita, mutta homma oli jumissa byrokratian koukeroissa.
 
Vinetto on ollut tuolloin tiukka kuin hiihtokenkä, sehän ei tietenkään kaikille ole sopinut. Hän hän on eläkkeellänkin pitänyt taloyhtiössään meteliä huonosta rakentamisen laadusta rakentajaa kohtaan.

 
Liikaa on haukuttu Viinasta ja Ahoa.
Noina vaikeina aikoina tarvittiin parivaljakkoa joka pystyi tekemään päätöksiä nopeasti (ei ollut niin väliä menikö kaikki päätökset oikein, nopeus oli tärkeää ). Jälkiviisaat kritisoivat mutta huonomminkin olisi meille voinut käydä.

Itse olin noihin aikoihin opiskelija ja valmistuminen olisi ollut sulaa hulluutta, töitä ei ollut valmistuneille. Mutta opiskelijoille kyllä riitti hommia kun osasi etsiä.
 
Liikaa on haukuttu Viinasta ja Ahoa.
Noina vaikeina aikoina tarvittiin parivaljakkoa joka pystyi tekemään päätöksiä nopeasti (ei ollut niin väliä menikö kaikki päätökset oikein, nopeus oli tärkeää ). Jälkiviisaat kritisoivat mutta huonomminkin olisi meille voinut käydä.

Itse olin noihin aikoihin opiskelija ja valmistuminen olisi ollut sulaa hulluutta, töitä ei ollut valmistuneille. Mutta opiskelijoille kyllä riitti hommia kun osasi etsiä.
Päättäjän asema tai titteli tai arvo ei oikeuta tai lievennä mulkkuutta, liittymättä yksin vinettoon
 
Vinetto on ollut tuolloin tiukka kuin hiihtokenkä, sehän ei tietenkään kaikille ole sopinut. Hän hän on eläkkeellänkin pitänyt taloyhtiössään meteliä huonosta rakentamisen laadusta rakentajaa kohtaan.


Pointsit miehelle kuitenkin siitä että Esko Ahon kanssa pahimman laman aikana päättivät ostaa ilmavoimille Hornetit.
 
Liikaa on haukuttu Viinasta ja Ahoa.
Noina vaikeina aikoina tarvittiin parivaljakkoa joka pystyi tekemään päätöksiä nopeasti (ei ollut niin väliä menikö kaikki päätökset oikein, nopeus oli tärkeää ). Jälkiviisaat kritisoivat mutta huonomminkin olisi meille voinut käydä.

Itse olin noihin aikoihin opiskelija ja valmistuminen olisi ollut sulaa hulluutta, töitä ei ollut valmistuneille. Mutta opiskelijoille kyllä riitti hommia kun osasi etsiä.
Luulen kyllä, että tuon Viinasen/Ahon päätösten takia konkurssin ja/tai itsemurhan tehneet yrittäjät eivät täysin jaa näkemyksiäsi. Silloinen hallitus myös ampui lähtölaukauksen ns. hyvinvointivaltion hautajaisille, jota politiikkaa seuraavatkin hallitukset ovat jatkaneet. Hautuumenojen nopeus vain vaihdellen.
 
Luulen kyllä, että tuon Viinasen/Ahon päätösten takia konkurssin ja/tai itsemurhan tehneet yrittäjät eivät täysin jaa näkemyksiäsi. Silloinen hallitus myös ampui lähtölaukauksen ns. hyvinvointivaltion hautajaisille, jota politiikkaa seuraavatkin hallitukset ovat jatkaneet. Hautuumenojen nopeus vain vaihdellen.
Tai sitten lähtölaukauksen ampujana voi pitää Holkerin hallitusta, jonka aikana lama alkoi. Ahon hallitushan peri uppoavan laivan. Myöskään Koivistoa ei vastuunkannossa kannata unohtaa. Koivisto tuli kuitenkin Suomen pankista ja oli profiloitunut nimenomaisesti talousmieheksi, kun taas Holkerin hallituksen ministerit oikein eivät. Lisäksi tuohon aikaan presidentillä oli vielä ne vanhat, hyvin laajat valtaoikeudet.

Sinänsä tietenkään väittämättä, etteikö Ahon hallitus olisi huonojakin päätöksiä tehnyt. Pk-yrittäjät ja palkansaajat maksoivat selkänahastaan pankkien hulvattoman rahankäytön. Tuossahan tosin on taustalla osittain se Koiviston linjanveto, ettei tarvitse tuntea armoa velanperinnässä.
 
No voi paska!

Piti ostaa Timo Vihavaisen ja Andrei Saharovin toimittama Tuntematon talvisota - Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot, mutta eipä niitä ollutkaan enää missään myynnissä. Paitsi, että Torista löytyi yhdestä ilmoituksesta, jossa kaupattiin viittä muutakin kirjaa. Laitoin sitten kyselyn ilmoittajalle, että vieläkö myynnissä ja paljonko maksaa. Oli vastannut yöllä ja kun itse tänään ilta yhdeksältä katselin sähköpostia, näin vastauksen. Myynnissä oli ja hinta sopiva, mutta meni päivän aikana kaupaksi.

No, jatketaan sitten kirjaston laina-aikaa, vaikka mieluummin pitäisin omana. Ei koko Helwetin netistä löydy toista kappaletta myynnissä.
Ähh... pitääkö vapaan materiaalivaraston tehokäytöstä kaikki neuvoa? Sinulla on käsittääkseni lapsia, käytä heidän kirjastokorttejaan, ja postuloi että ovat heikkouttaan hävittäneet niteet syysjäihin. Tämä on valitettavaa, mutta koska rikosoikeudellisen korvausvelvollisuuden ikäraja ei täyty lähimaillekaan, niin tämäkin ratekia jää ikuisesti kotikuntasi kaikkien kolmen kunnallisveron netto-maksajan kontolle!
 
Back
Top