tulikomento
Supreme Leader
Löytyy hyllystä. Rokoltahan NKVD:n kuulustelijat muistaakseni löivät hampaat sisään (tai ainakin osan legoista). Joo, aika lailla siloteltuhan se hänenkin kirjansa on.
Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
Löytyy hyllystä. Rokoltahan NKVD:n kuulustelijat muistaakseni löivät hampaat sisään (tai ainakin osan legoista). Joo, aika lailla siloteltuhan se hänenkin kirjansa on.
John Hilly
Ylipäällikkö
Se on erittäin valitettavaa historia tutkimuksenkin kannalta, etteivät kenraalit saaneet kirjoittaa tosiasiallisia muistelmiaan
Selailin Boris Sokolovin Rokossovski-kirjaa. Sokolov on aika kriittinen kirjoittaja. Hän kertoo, että Rokossovskikin oli pohjimmiltaan neuvostoupseeri, eli miestappioita tuli tahtiin, jolla muualla olisi ura loppunut. Mutta hän jatkaa, että Rokossovski oli rauhallinen ja asiallinen, eikä johtamisessaan ollut esimerkiksi Žukovin kaltainen raaka öykkäri.
Kiitti vinkistä.
Eipä tuossakaan kerrottu sen enempää Rokossovskin ponnisteluista neuvostoliiton kaivannaisteollisuuden palveluksessa. . .
Tuolta voi kaukolainata Sokolovin Rokossovskin.
tulikomento
Supreme Leader
Brickhillin kirjaa en ole lukenut. Tamelander on minusta ihan ok.
tulikomento
Supreme Leader
Mielenkiintoiselta vaikuttavaa kylmän sodan historiaa. Brittien osuus NATO:n Länsi-Euroopan puolustussuunnitelmissa.
tulikomento
Supreme Leader
Naamakirjasta bongattua:
Koskinen, Ahti: Miehet jyvällä. Tarkka-ampujien jatkosota.
Teoksessa kuvataan tarkka-ampujien toimintaa asemasotavaiheen aikana vuoden 1942 tammikuusta vuoden 1943 kesäkuuhun saakka. Kirja kuvaa yksityiskohtaisesti suomalaisten tarkka-ampujien toimintaa, taktiikkaa sekä kalustoa. Aikaisemmin näin tarkkaa selvitystyötä ei ole tehty. Tapahtumia on selvitetty useilta rintamalohkoilta.
Koskinen, Ahti: Miehet jyvällä. Tarkka-ampujien jatkosota.
Teoksessa kuvataan tarkka-ampujien toimintaa asemasotavaiheen aikana vuoden 1942 tammikuusta vuoden 1943 kesäkuuhun saakka. Kirja kuvaa yksityiskohtaisesti suomalaisten tarkka-ampujien toimintaa, taktiikkaa sekä kalustoa. Aikaisemmin näin tarkkaa selvitystyötä ei ole tehty. Tapahtumia on selvitetty useilta rintamalohkoilta.
Loyd
Kenraali
Täällä on tapana kertoa kirjoista jota on lukenut. Tässä esitettelen kirjaa jota en ole lukenut.
Karl Popperin 'Avoimen yhteiskunnan viholliset' on ollut viime aikoina esillä. Siihen viittaa Jaakko Lyytinen artikkelissaan ja Wille Rydman Puopolon haastattelussa. Linkit alla.
Tuo Rydmanin haastattelu kannattaa ehdottomasti katsoa. Harvoin poliitikko esiintyy näin paljon edukseen.
Rydman oli 13 -vuotiaana lukenut Marxia ja piti sitä hyvänä. Isä (sosiaalidemokraattina) ei tykännyt tuosta ja antoi luettavaksi Popperia. Luettuaan Popperin Rydman huomasi että Marx oli väärässä kaikissa keskeisissä väittämissään.
Popper (kuulemma) kertoo että Platon oli väärässä mutta Sokrates oikeassa. Tämä hieman ihmetyttää: kaikki mitä tiedämme Sokrateksesta on Platonin kirjoittamaa ( Sokrates ei omistanut edes kynää).
Mutta voin kyllä olla samaa mieltä siinä että Platonin pääteos 'Valtio' on aivan s.ntaa, se on vain ollut esikuva sosialistisille valtioille. Mutta Platonin kirjoittamat Sokrates-dialogit ovat edelleen ajankohtaisia.
Kirjastosta olen varannut Popperin kirjan ja odottelen neljättä viikkoa.
Jaakko Lyytinen https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008413616.html
Puopolo haastattelee Rydmania
Karl Popperin 'Avoimen yhteiskunnan viholliset' on ollut viime aikoina esillä. Siihen viittaa Jaakko Lyytinen artikkelissaan ja Wille Rydman Puopolon haastattelussa. Linkit alla.
Tuo Rydmanin haastattelu kannattaa ehdottomasti katsoa. Harvoin poliitikko esiintyy näin paljon edukseen.
Rydman oli 13 -vuotiaana lukenut Marxia ja piti sitä hyvänä. Isä (sosiaalidemokraattina) ei tykännyt tuosta ja antoi luettavaksi Popperia. Luettuaan Popperin Rydman huomasi että Marx oli väärässä kaikissa keskeisissä väittämissään.
Popper (kuulemma) kertoo että Platon oli väärässä mutta Sokrates oikeassa. Tämä hieman ihmetyttää: kaikki mitä tiedämme Sokrateksesta on Platonin kirjoittamaa ( Sokrates ei omistanut edes kynää).
Mutta voin kyllä olla samaa mieltä siinä että Platonin pääteos 'Valtio' on aivan s.ntaa, se on vain ollut esikuva sosialistisille valtioille. Mutta Platonin kirjoittamat Sokrates-dialogit ovat edelleen ajankohtaisia.
Kirjastosta olen varannut Popperin kirjan ja odottelen neljättä viikkoa.
Jaakko Lyytinen https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008413616.html
Puopolo haastattelee Rydmania
Viimeksi muokattu:
Leaderdog
Kaukopartio
Nonni, taas pitää suorittaa hyvä kirja hankinta...
Kymensuussa pieni esittely Miehet jyvällä kirjasta:
Ahti Koskinen kiinnostui tarkka-ampujista muutama vuosi sitten aivan arkisessa lehdenlukutilanteessa.
Eläkkeellä oleva toimittaja ja sotahistorian harrastajatutkija Ahti Koskinen on selvittänyt Suomen ja Neuvostoliiton tarkka-ampujien toimintaa toisessa maailmansodassa. Koskisen teos Miehet jyvällä – tarkka-ampujien jatkosotaa on juuri ilmestynyt.
Koskinen on eläkkeellä oleva toimittaja, joka asuu suurimman osan vuodesta Kotkan Juurikorvessa ja loput ajat Helsingissä.
Teoksessaan Koskinen kuvaa tarkka-ampujien toimintaa asemasotavaiheen aikana vuoden 1942 tammikuusta vuoden 1943 kesäkuuhun saakka. Luonnollisesti asemasotavaiheessa tarkka-ampujat olivat aktiivisimmillaan. Kirja kuvaa yksityiskohtaisesti tarkka-ampujien toimintaa, taktiikkaa sekä kalustoa. Aikaisemmin näin tarkkaa selvitystyötä ei ole tehty. Tapahtumia on selvitetty useilta rintamalohkoilta.
– Puolentoista vuoden tarkastelujakso antaa jo melko hyvän kuvan siitä, minkälainen merkitys tarkka-ampujilla sotien aikana oli, Ahti Koskinen sanoo.
Suomi voitti maaottelun
Kirjaansa varten Koskinen kahlasi läpi noin 400 etulinjan yksikön sotapäiväkirjat, komppanioiden, pataljoonien ja rykmenttien arkistoja. Yksittäisten kaatuneiden sotilaiden tietoja hän on selvittänyt Suomen sodissa 1939-45 menehtyneet -tietokannasta sekä Kansallisarkistossa olevista sotilaiden kantakorteista.
Puna-armeijassakin ymmärrettiin osaksi talvisodan karvaiden kokemusten myötä tarkka-ammunnan merkitys. Kirja tuo Neuvostoliiton armeijan tarkka-ampujien tappavan tehokkuuden ilmi varsin lahjomattomasti.
– Arkistotietojen perusteella voi tosin sanoa, että kyllä Suomi tämän maaottelun voitti.
Koskisen mukaan arkistot paljastavat ennen kaikkea suomalaisten sotilaiden huolettomuuden eturintamassa. Oma henki ei tuntunut olevan paljonkaan arvoinen, kun pää pystyssä ja usein ilman kypärää mentiin kohti vihollista.
Suomalaisten tarkka-ampujien taitoa korosti sekin, että läheskään jokaisella suomalaissotilaalla ei ollut kiikarikivääriä edes sodan loppuvaiheessa. Avotähtäimellä mentiin, kun taas vastapuoli oli paljon paremmin varusteltu: tähtäinkaukoputken lisäksi osassa neuvostoliittolaisten kivääreistä oli jo vuonna 1942 myös äänenvaimennin.
Huonostit tunnetut sotasankarit
Ruokolahtelainen sotatieteiden tohtori ja dosentti Tapio Saarelainen toteaa kirjan esipuheessa, Koskinen on tehnyt isänmaallisen työn selvittäessään tarkka-ampujatoimintaa sodissamme.
”Hän on tinkimättömän tarkasti perehtynyt tarkka-ampujien toimintaan kullakin rintamalohkolla. Koskinen on seikkaperäisesti selvittänyt tarkka-ampujien toimintaa, kalustoa sekä toimintaperiaatteita.
Ahti Koskinen on tapauskohtaisesti selvittänyt tapahtumia niin Kannaksella, Uhtualla, Maaselässä kuin Poventsassa, vain muutamia taistelupaikkoja mainitakseni,” kirjoittaa Saarelainen.
Koskisen mielestä suomalaiset tarkka-ampujat yleensä ja erityisesti jatkosodassa ovat kiinnostava tutkimuskohde.
– Tarkka-ampujathan eivät ole juuri olleet julkisuudessa sodan jälkeen eikä heidän toiminnastaan tiedetä suuren yleisön piirissä senkään vertaa kuin vaikkapa radiotiedustelijoista, Koskinen kirjoittaa omissa alkusanoissaan.
Koskinen harmittelee sitä, että ei ehtinyt tavoittaa kuin yhden elossa olevan tarkka-ampujaveteraanin haastateltavaksi.
– Teoksen yksi tarkoitus on palvella niitä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet saamaan selville, miten joku heidän lähiomaisensa, sukulaisensa tai muuten tuttu kaatui tai haavoittui.
– Koska olen sotahistorian harrastajatutkija, tämä ei ole tieteellinen teos. Siinä on varmasti virheitä. Mutta niin on käytetyissä asiakirjoissakin. Esimerkiksi hyvin usein sotapäiväkirjoissa on miehen nimi väärin. Sama mies on kaatunut jopa kahteen kertaan!
Ahti Koskisen kirjan voi tilata kustantajalta: Atrain&Nord.
Eija Anttila
Kymensuussa pieni esittely Miehet jyvällä kirjasta:
Miehet jyvällä jatkosodassa
Eläkkeellä oleva toimittaja ja sotahistorian harrastajatutkija Ahti Koskinen on selvittänyt Suomen ja Neuvostoliiton tarkka-ampujien toimintaa toisessa maailmansodassa. Koskisen teos Miehet jyvällä – tarkka-ampujien jatkosotaa on juuri ilmestynyt.
Koskinen on eläkkeellä oleva toimittaja, joka asuu suurimman osan vuodesta Kotkan Juurikorvessa ja loput ajat Helsingissä.
Teoksessaan Koskinen kuvaa tarkka-ampujien toimintaa asemasotavaiheen aikana vuoden 1942 tammikuusta vuoden 1943 kesäkuuhun saakka. Luonnollisesti asemasotavaiheessa tarkka-ampujat olivat aktiivisimmillaan. Kirja kuvaa yksityiskohtaisesti tarkka-ampujien toimintaa, taktiikkaa sekä kalustoa. Aikaisemmin näin tarkkaa selvitystyötä ei ole tehty. Tapahtumia on selvitetty useilta rintamalohkoilta.
– Puolentoista vuoden tarkastelujakso antaa jo melko hyvän kuvan siitä, minkälainen merkitys tarkka-ampujilla sotien aikana oli, Ahti Koskinen sanoo.
Suomi voitti maaottelun
Kirjaansa varten Koskinen kahlasi läpi noin 400 etulinjan yksikön sotapäiväkirjat, komppanioiden, pataljoonien ja rykmenttien arkistoja. Yksittäisten kaatuneiden sotilaiden tietoja hän on selvittänyt Suomen sodissa 1939-45 menehtyneet -tietokannasta sekä Kansallisarkistossa olevista sotilaiden kantakorteista.
Puna-armeijassakin ymmärrettiin osaksi talvisodan karvaiden kokemusten myötä tarkka-ammunnan merkitys. Kirja tuo Neuvostoliiton armeijan tarkka-ampujien tappavan tehokkuuden ilmi varsin lahjomattomasti.
– Arkistotietojen perusteella voi tosin sanoa, että kyllä Suomi tämän maaottelun voitti.
Koskisen mukaan arkistot paljastavat ennen kaikkea suomalaisten sotilaiden huolettomuuden eturintamassa. Oma henki ei tuntunut olevan paljonkaan arvoinen, kun pää pystyssä ja usein ilman kypärää mentiin kohti vihollista.
Suomalaisten tarkka-ampujien taitoa korosti sekin, että läheskään jokaisella suomalaissotilaalla ei ollut kiikarikivääriä edes sodan loppuvaiheessa. Avotähtäimellä mentiin, kun taas vastapuoli oli paljon paremmin varusteltu: tähtäinkaukoputken lisäksi osassa neuvostoliittolaisten kivääreistä oli jo vuonna 1942 myös äänenvaimennin.
Huonostit tunnetut sotasankarit
Ruokolahtelainen sotatieteiden tohtori ja dosentti Tapio Saarelainen toteaa kirjan esipuheessa, Koskinen on tehnyt isänmaallisen työn selvittäessään tarkka-ampujatoimintaa sodissamme.
”Hän on tinkimättömän tarkasti perehtynyt tarkka-ampujien toimintaan kullakin rintamalohkolla. Koskinen on seikkaperäisesti selvittänyt tarkka-ampujien toimintaa, kalustoa sekä toimintaperiaatteita.
Ahti Koskinen on tapauskohtaisesti selvittänyt tapahtumia niin Kannaksella, Uhtualla, Maaselässä kuin Poventsassa, vain muutamia taistelupaikkoja mainitakseni,” kirjoittaa Saarelainen.
Koskisen mielestä suomalaiset tarkka-ampujat yleensä ja erityisesti jatkosodassa ovat kiinnostava tutkimuskohde.
– Tarkka-ampujathan eivät ole juuri olleet julkisuudessa sodan jälkeen eikä heidän toiminnastaan tiedetä suuren yleisön piirissä senkään vertaa kuin vaikkapa radiotiedustelijoista, Koskinen kirjoittaa omissa alkusanoissaan.
Koskinen harmittelee sitä, että ei ehtinyt tavoittaa kuin yhden elossa olevan tarkka-ampujaveteraanin haastateltavaksi.
– Teoksen yksi tarkoitus on palvella niitä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet saamaan selville, miten joku heidän lähiomaisensa, sukulaisensa tai muuten tuttu kaatui tai haavoittui.
– Koska olen sotahistorian harrastajatutkija, tämä ei ole tieteellinen teos. Siinä on varmasti virheitä. Mutta niin on käytetyissä asiakirjoissakin. Esimerkiksi hyvin usein sotapäiväkirjoissa on miehen nimi väärin. Sama mies on kaatunut jopa kahteen kertaan!
Ahti Koskisen kirjan voi tilata kustantajalta: Atrain&Nord.
Eija Anttila
Viimeksi muokattu:
soittaja
Kapteeni
Olen saanut luettavaksi kenttätykistössä palvelleelta naapurilta kirjan, jonka hän sanoi minua varmaan kiinnostava. Olen nimittäin palvellut itse rannikkotykistössä Helsingin edustan eräillä saarilla 1960-luvulla. Luin kirjan ja se oli todella hyvin laadittu ja tarkka kuvaus talvisodan lopputaisteluista Suomenlahden rannalla lähellä Kotkan kaupunkia. Paikalliset linnakkeiden rannikkotykistöpatterit osallistuivat hyökkäysten torjuntaan onnistuneesti ampuen keskelle kohti lähestyviä vihollisten massoja. Jälkeä tuli.
Tuo kirja on
Heikki Tiilikainen: Talvisodan jäinen loppunäytös (Gummerus, 2013), 256 sivua, mukana valokuvia
Noiden torjuntataistelujen ansiosta venäläiset eivät päässeet maihin katkaisemaan suomalaisten maantietä Helsingistä Viipuriin. Taisteluissa kunnostautuivat nuoret ja jotkin vanhemmat suojeluskuntalaiset joukot vain lyhyesti koulutettuina ja vanhanaikaisesti aseistettuina. Taisteluhenki oli kuitenkin hyvä. Rannikkotykistön miehistö oli kokenutta, mutta tykeissä oli ongelmia putkien kulumisen vuoksi. Rannikkotykkejä oli paranneltu vihollisten tietämämättä. He luulivat niiden kantomatkaa lyhyemmäksi, kuin mihin ne sitten pystyivät tositilanteessa. Vihollisten lentokoneet olivat vaarallisia, koska linnoituksilta ja Suomen saarilta puuttuivat kunnolliset it-tykit.
Huomatkaa, että talvisodassa kevättalvi oli erityisen kylmä ja jääkansi kantava Suomenlahdella.
Liittenä on valokuva kustantajan esittelemästä tekstistä koskien kirjan sisältöä.
Tuo kirja on
Heikki Tiilikainen: Talvisodan jäinen loppunäytös (Gummerus, 2013), 256 sivua, mukana valokuvia
Noiden torjuntataistelujen ansiosta venäläiset eivät päässeet maihin katkaisemaan suomalaisten maantietä Helsingistä Viipuriin. Taisteluissa kunnostautuivat nuoret ja jotkin vanhemmat suojeluskuntalaiset joukot vain lyhyesti koulutettuina ja vanhanaikaisesti aseistettuina. Taisteluhenki oli kuitenkin hyvä. Rannikkotykistön miehistö oli kokenutta, mutta tykeissä oli ongelmia putkien kulumisen vuoksi. Rannikkotykkejä oli paranneltu vihollisten tietämämättä. He luulivat niiden kantomatkaa lyhyemmäksi, kuin mihin ne sitten pystyivät tositilanteessa. Vihollisten lentokoneet olivat vaarallisia, koska linnoituksilta ja Suomen saarilta puuttuivat kunnolliset it-tykit.
Huomatkaa, että talvisodassa kevättalvi oli erityisen kylmä ja jääkansi kantava Suomenlahdella.
Liittenä on valokuva kustantajan esittelemästä tekstistä koskien kirjan sisältöä.
Liitteet
Viimeksi muokattu:
Tamelader sekoittaa fiktiota kirjoihinsa joten menee osin viihteen puolelle.
Brickhill mulla on hyllyssä, Tamelader luettu mutta ei hyllyssä . . .
Viimeksi muokattu:
Jatkoksi kannattaa ehdottomasti lukea Lauri Immosen: Kaksi tykkiä. Mantsinsaari talvisodassa.
tulikomento
Supreme Leader
Nonni, taas pitää suorittaa hyvä kirja hankinta...
Kymensuussa pieni esittely Miehet jyvällä kirjasta:
Miehet jyvällä jatkosodassa
Ahti Koskinen kiinnostui tarkka-ampujista muutama vuosi sitten aivan arkisessa lehdenlukutilanteessa.
Eläkkeellä oleva toimittaja ja sotahistorian harrastajatutkija Ahti Koskinen on selvittänyt Suomen ja Neuvostoliiton tarkka-ampujien toimintaa toisessa maailmansodassa. Koskisen teos Miehet jyvällä – tarkka-ampujien jatkosotaa on juuri ilmestynyt.
Koskinen on eläkkeellä oleva toimittaja, joka asuu suurimman osan vuodesta Kotkan Juurikorvessa ja loput ajat Helsingissä.
Teoksessaan Koskinen kuvaa tarkka-ampujien toimintaa asemasotavaiheen aikana vuoden 1942 tammikuusta vuoden 1943 kesäkuuhun saakka. Luonnollisesti asemasotavaiheessa tarkka-ampujat olivat aktiivisimmillaan. Kirja kuvaa yksityiskohtaisesti tarkka-ampujien toimintaa, taktiikkaa sekä kalustoa. Aikaisemmin näin tarkkaa selvitystyötä ei ole tehty. Tapahtumia on selvitetty useilta rintamalohkoilta.
– Puolentoista vuoden tarkastelujakso antaa jo melko hyvän kuvan siitä, minkälainen merkitys tarkka-ampujilla sotien aikana oli, Ahti Koskinen sanoo.
Suomi voitti maaottelun
Kirjaansa varten Koskinen kahlasi läpi noin 400 etulinjan yksikön sotapäiväkirjat, komppanioiden, pataljoonien ja rykmenttien arkistoja. Yksittäisten kaatuneiden sotilaiden tietoja hän on selvittänyt Suomen sodissa 1939-45 menehtyneet -tietokannasta sekä Kansallisarkistossa olevista sotilaiden kantakorteista.
Puna-armeijassakin ymmärrettiin osaksi talvisodan karvaiden kokemusten myötä tarkka-ammunnan merkitys. Kirja tuo Neuvostoliiton armeijan tarkka-ampujien tappavan tehokkuuden ilmi varsin lahjomattomasti.
– Arkistotietojen perusteella voi tosin sanoa, että kyllä Suomi tämän maaottelun voitti.
Koskisen mukaan arkistot paljastavat ennen kaikkea suomalaisten sotilaiden huolettomuuden eturintamassa. Oma henki ei tuntunut olevan paljonkaan arvoinen, kun pää pystyssä ja usein ilman kypärää mentiin kohti vihollista.
Suomalaisten tarkka-ampujien taitoa korosti sekin, että läheskään jokaisella suomalaissotilaalla ei ollut kiikarikivääriä edes sodan loppuvaiheessa. Avotähtäimellä mentiin, kun taas vastapuoli oli paljon paremmin varusteltu: tähtäinkaukoputken lisäksi osassa neuvostoliittolaisten kivääreistä oli jo vuonna 1942 myös äänenvaimennin.
Huonostit tunnetut sotasankarit
Ruokolahtelainen sotatieteiden tohtori ja dosentti Tapio Saarelainen toteaa kirjan esipuheessa, Koskinen on tehnyt isänmaallisen työn selvittäessään tarkka-ampujatoimintaa sodissamme.
”Hän on tinkimättömän tarkasti perehtynyt tarkka-ampujien toimintaan kullakin rintamalohkolla. Koskinen on seikkaperäisesti selvittänyt tarkka-ampujien toimintaa, kalustoa sekä toimintaperiaatteita.
Ahti Koskinen on tapauskohtaisesti selvittänyt tapahtumia niin Kannaksella, Uhtualla, Maaselässä kuin Poventsassa, vain muutamia taistelupaikkoja mainitakseni,” kirjoittaa Saarelainen.
Koskisen mielestä suomalaiset tarkka-ampujat yleensä ja erityisesti jatkosodassa ovat kiinnostava tutkimuskohde.
– Tarkka-ampujathan eivät ole juuri olleet julkisuudessa sodan jälkeen eikä heidän toiminnastaan tiedetä suuren yleisön piirissä senkään vertaa kuin vaikkapa radiotiedustelijoista, Koskinen kirjoittaa omissa alkusanoissaan.
Koskinen harmittelee sitä, että ei ehtinyt tavoittaa kuin yhden elossa olevan tarkka-ampujaveteraanin haastateltavaksi.
– Teoksen yksi tarkoitus on palvella niitä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet saamaan selville, miten joku heidän lähiomaisensa, sukulaisensa tai muuten tuttu kaatui tai haavoittui.
– Koska olen sotahistorian harrastajatutkija, tämä ei ole tieteellinen teos. Siinä on varmasti virheitä. Mutta niin on käytetyissä asiakirjoissakin. Esimerkiksi hyvin usein sotapäiväkirjoissa on miehen nimi väärin. Sama mies on kaatunut jopa kahteen kertaan!
Ahti Koskisen kirjan voi tilata kustantajalta: Atrain&Nord.
Eija Anttila
Menee sitten lukulistalle kun kerran majuri evp. Saarelaisen Tapsa suosittelee.
Leaderdog
Kaukopartio
Otin Adlibriksestä vielä kaveriksi tämän:
Hyökkäävien partisaaniosastojen kellot Suomessa näyttivät Moskovan aikaa. Siviilikylien kokemat murhaiskut ovat mitanneet aina Suomen poliittisten aikakausien ilmapiiriä. Rajaseudun terroriteoista selvinneillä ihmisillä elämää hallitsee menneisyys osittain samalla tavalla kuin keskitysleireissä eloon jääneillä. He ovat aktiivisia ja heillä kaikilla on erityistä elämän voimaa ja tarve pitää elämästä kiinni. Heidän vihansa on joko laimentunut tai jäänyt pois. Tilalle on tullut tietoa tapahtumien taustoista ja tekijöistä.
Vuosituhannen vaihteessa Suomi käynnisti neuvostopartisaanien rikoksista poliisitutkimukset. Lähtökohtana oli saada tekijät vastuuseen. Venäjä ei halunnut tehdä rikostutkinnassa yhteistyötä, mutta päätöstä tutkinnan lopettamisesta ei ole tehty. Tutkinnan kaikki salaiset asiakirjat ovat poikkeusluvalla tarkasteltavana tässä kirjassa.
Uusi kirja antaa uusia vastauksia. Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saanut Veikko Erkkilä on itärajan kylien partisaanitutkimusten johtava asiantuntija. Hänen saman aiheen aikaisemmat kirjat: Vaiettu sota 1998 (ruotsiksi 2001), Viimeinen aamu 2011 (liettuaksi 2020, venäjännös valmistuu 2021).
Kello 04 Moskovan aikaan - Sidottu, suomi, 2021
Kirjailija: Erkkilä VeikkoHyökkäävien partisaaniosastojen kellot Suomessa näyttivät Moskovan aikaa. Siviilikylien kokemat murhaiskut ovat mitanneet aina Suomen poliittisten aikakausien ilmapiiriä. Rajaseudun terroriteoista selvinneillä ihmisillä elämää hallitsee menneisyys osittain samalla tavalla kuin keskitysleireissä eloon jääneillä. He ovat aktiivisia ja heillä kaikilla on erityistä elämän voimaa ja tarve pitää elämästä kiinni. Heidän vihansa on joko laimentunut tai jäänyt pois. Tilalle on tullut tietoa tapahtumien taustoista ja tekijöistä.
Vuosituhannen vaihteessa Suomi käynnisti neuvostopartisaanien rikoksista poliisitutkimukset. Lähtökohtana oli saada tekijät vastuuseen. Venäjä ei halunnut tehdä rikostutkinnassa yhteistyötä, mutta päätöstä tutkinnan lopettamisesta ei ole tehty. Tutkinnan kaikki salaiset asiakirjat ovat poikkeusluvalla tarkasteltavana tässä kirjassa.
Uusi kirja antaa uusia vastauksia. Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saanut Veikko Erkkilä on itärajan kylien partisaanitutkimusten johtava asiantuntija. Hänen saman aiheen aikaisemmat kirjat: Vaiettu sota 1998 (ruotsiksi 2001), Viimeinen aamu 2011 (liettuaksi 2020, venäjännös valmistuu 2021).
Viimeksi muokattu:
Leaderdog
Kaukopartio
Lähtötiedot kirjoistasi on vähän ohuet, mutta paljon pyydät niistä, varmaankin olet ajatellut millä €:lla luopuisit niistä.
tulikomento
Supreme Leader
@Leaderdog Muistanko oikein että sinun kirjahyllystä löytyy tämä teos ? Pystytkö sanomaan onko kirjassa mukana majuri Paul Marttinan kesällä 1944 laatima kaukopartio-opas ?
Luettua: Lauri Karhu, Viimeinen luoti.
Taas kirja vastapuolelta.
Johan Bäckman Publications. Tämä kertookin oleellisen taustoista
Itse kirjassa toki propagandaa sopivasti sijoiteltuna, mutta en antanut häiritä koska ne kuuluu näissä kuvioon .
Ihan mielenkiintoista kuvausta rivimiehen elämästä nykysodan epämääräisissä kuvioissa.
Loppua kohti yksityiskohdat vähenevät ja mielellään olisi lukenut tarkempaakin kuvausta loppuun asti.
Itsellä ei mitään tietoa kuvauksen aitoudesta tai muustakaan paikkansapitävyydestä mutta
vaikuttaa ihan kokemusperäiseltä tai sitten vastaavia on luettu paljon.
Suosittelen lukaisemaan jos vastaan tulee.
Suht tuore 2018 ja kuvaa tapahtumia Donbassissa 2015-2017 venäjän puolelta katsottuna pääosin juoksuhaudoista käsin.
Taas kirja vastapuolelta.
Johan Bäckman Publications. Tämä kertookin oleellisen taustoista
Itse kirjassa toki propagandaa sopivasti sijoiteltuna, mutta en antanut häiritä koska ne kuuluu näissä kuvioon .
Ihan mielenkiintoista kuvausta rivimiehen elämästä nykysodan epämääräisissä kuvioissa.
Loppua kohti yksityiskohdat vähenevät ja mielellään olisi lukenut tarkempaakin kuvausta loppuun asti.
Itsellä ei mitään tietoa kuvauksen aitoudesta tai muustakaan paikkansapitävyydestä mutta
vaikuttaa ihan kokemusperäiseltä tai sitten vastaavia on luettu paljon.
Suosittelen lukaisemaan jos vastaan tulee.
Suht tuore 2018 ja kuvaa tapahtumia Donbassissa 2015-2017 venäjän puolelta katsottuna pääosin juoksuhaudoista käsin.