Leaderdog
Kaukopartio
Kirja löytyy, kirjassa on Sissiopas joka oli lajinsa ensimmäinen virallinen ja ilmestyi 1939.
Kaukopartio-opaskin löytyy kyllä.
Viimeksi muokattu:
Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
Kaukopartio-opaskin löytyy kyllä.
Lueskellut lisää McMeekinin Stalin's Waria. Kuten usein on muunmaalaisissa kirjoissa, jotkut Suomea koskevat kohdat hymyilyttävät. Esimerkiksi talvisodasta:
-Helsinki oli ennen Helsingborg
-Ilmavoimilla oli "ehkä tusina hävittäjää"
-tykistö periytyi "Venäjän-Japanin sodan ajalta"
-Suomella oli muutamia raskaita konekiväärejä ja "koonipistoolit" (ja sekin sitten "machine pistols")
-suurin osa reserveistä harjoitteli 1800-luvun puukivääreillä
-Helsinki oli ennen Helsingborg
-Ilmavoimilla oli "ehkä tusina hävittäjää"
-tykistö periytyi "Venäjän-Japanin sodan ajalta"
-Suomella oli muutamia raskaita konekiväärejä ja "koonipistoolit" (ja sekin sitten "machine pistols")
-suurin osa reserveistä harjoitteli 1800-luvun puukivääreillä
tulikomento
Supreme Leader
Perustuu kuulemma vain suomalaisiin lähteisiin. Mukana ei tiettävästi ole amerikkalaisten tai norjalaisten arkistojen tietoja. Kuulemma joskus 70-luvun jälkipuoliskolla muuan norjalaisupseeri vuoti kotimaansa medioille tiedon salaisesta NL:n puolelle suuntautuneesta tiedustelusta ja sai lyhyen vankeustuomion.
Kyllä semmoinenkin löytyy. Noita kirjoja on vain niin hyllyssä niin paljon, että ne taitaa olla joko laatikossa tai hyllyn päällä.
mienkoiv
Kapteeni
Marttinan opas olisi kyllä mielenkiintoista saada käsiinsä. Muistan kun lukioikäisenä lukasin isäukon kaapista Sissitoimintaoppaan läpi. Salaa tietenkin. Palautti sen perkele kun eläkkeelle jäi!
Leaderdog
Kaukopartio
Muistaakseni Sissisotaa Kaukopartioissa / Jaana Janhila, löytyy juttua KaPO-oppaasta, kas tuossa:
Jaana Janhila:
SISSISOTAA KAUKOPARTIOSSA
Osasto Marttinan
partiokertomukset 1943-1944
Osasto Marttinan partiokertomusten jatko-osa
Jatkosodan pitkittyessä kaukopartiomiesten matkat kävivät entistä vaarallisemmiksi. Kiinteiden linjojen takana odotti vastasissitoimintaan valmistautunut vihollinen, jonka selustan valvonta- ja varmistusverkko oli lähes aukoton. Osasto Marttinan sissit osallistuivat mm. Taisteluosasto Kalevaan, joka tuhosi venäläisten kenttä- ja partisaanitukikohdan Suopassalmen kylässä maaliskuussa 1944.
Kaukopartiomiesten alkuperäiset partiokertomukset tuhottiin valtaosaltaan sodan jälkeen, tai ne katosivat. Os. Marttinan kaukopartioveteraanit laativat myöhemmin partiomatkoista muistinvaraisia kuvauksia, joista koostuu arkistoitu Osasto Marttinan partiokertomusaineisto. Arvokkaasta dokumenttiaineistosta on tähän teokseen koottu vuodet 1943–1944.
Mukana on myös tilastoimattomia partioita, kartta- ja reittipiirroksia, valokuvia ja sotapäiväkirjaotteita, tiedusteluraportteja sekä alkuperäinen Lapin sodan kaukopartion partiokertomus lokakuulta 1944. Lukijoita aineistoon johdattaa majuri Paul Marttinan laatima Kaukopartio-opas (KaPO), joka perustuu Osasto Marttinan kaukopartiomatkoista saatuihin kokemuksiin.
Osasto Marttinan partiokertomukset 1943–1944 on jatkoa teokselle Sissisotaa kaukopartiossa – Osasto Marttinan partiokertomukset 1941–1942.
FM Jaana Janhila on jyväskyläläinen vapaa kirjoittaja. Hän on aiemmin julkaissut mm. historiikkeja, romaaneja, novelleja ja esseitä.
Jaana Janhila:
SISSISOTAA KAUKOPARTIOSSA
Osasto Marttinan
partiokertomukset 1943-1944
Osasto Marttinan partiokertomusten jatko-osa
Jatkosodan pitkittyessä kaukopartiomiesten matkat kävivät entistä vaarallisemmiksi. Kiinteiden linjojen takana odotti vastasissitoimintaan valmistautunut vihollinen, jonka selustan valvonta- ja varmistusverkko oli lähes aukoton. Osasto Marttinan sissit osallistuivat mm. Taisteluosasto Kalevaan, joka tuhosi venäläisten kenttä- ja partisaanitukikohdan Suopassalmen kylässä maaliskuussa 1944.
Kaukopartiomiesten alkuperäiset partiokertomukset tuhottiin valtaosaltaan sodan jälkeen, tai ne katosivat. Os. Marttinan kaukopartioveteraanit laativat myöhemmin partiomatkoista muistinvaraisia kuvauksia, joista koostuu arkistoitu Osasto Marttinan partiokertomusaineisto. Arvokkaasta dokumenttiaineistosta on tähän teokseen koottu vuodet 1943–1944.
Mukana on myös tilastoimattomia partioita, kartta- ja reittipiirroksia, valokuvia ja sotapäiväkirjaotteita, tiedusteluraportteja sekä alkuperäinen Lapin sodan kaukopartion partiokertomus lokakuulta 1944. Lukijoita aineistoon johdattaa majuri Paul Marttinan laatima Kaukopartio-opas (KaPO), joka perustuu Osasto Marttinan kaukopartiomatkoista saatuihin kokemuksiin.
Osasto Marttinan partiokertomukset 1943–1944 on jatkoa teokselle Sissisotaa kaukopartiossa – Osasto Marttinan partiokertomukset 1941–1942.
FM Jaana Janhila on jyväskyläläinen vapaa kirjoittaja. Hän on aiemmin julkaissut mm. historiikkeja, romaaneja, novelleja ja esseitä.
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Kovaa kritiikkiä myös tällä foorumilla. Taidan jättää hankkimatta kun kerran vaikuttaa että itse Janhusen lentämistä lukuisista eri konetyypeistä on vain vähän asiaa.
Paveli - Koelentäjä Paavo Janhunen/Ari Jussila
PAVELI - Koelentäjä Paavo Janhunen. Kirjoittanut Ari Jussila. Kovakantinen, liimasidottu, 182 sivua, sivukoko n. 21 cm x 28 cm. Ketterät Kirjat Oy v. 2021...
www.flightforum.fi
Aina näihin törmätessä tulee mieleen että miten sitten sen muun tekstin paikkansapitävyys jos ne asiat joista itse jotain tietää on jo näin pielessä. . . ?
Tuohon Suomi-heikkouteen ei kannata liikaa tuijottaa, etenkin kun kirjan pääaihe ei ole Suomi. Lähdeviitteiden mukaan 2 päälähdettä suomalaisesta näkökulmasta ovat William Trotterin "Frozen Hell" ja Eloise Englen & Lauri Paanasen "The Winter War: The Soviet Attack on Finland 1939-1940". Lisäksi Bair Irintšejevin "War of the White Death".
Lisäksi neukkusotavankien näkemyksiä on saatu mm. brittien arkistoista ("series of reports collected by British army intelligence").
Kannattaa myös muistaa, että siviilitaustaiset historioitsijat eivät välttämättä hallitse esimerkiksi kaluston tekniikkaa.
Lisäksi neukkusotavankien näkemyksiä on saatu mm. brittien arkistoista ("series of reports collected by British army intelligence").
Kannattaa myös muistaa, että siviilitaustaiset historioitsijat eivät välttämättä hallitse esimerkiksi kaluston tekniikkaa.
Leaderdog
Kaukopartio
Saattaisi olla tutustumisen arvoinen kirja:
Uusi-Suomi
Jorma MelleriKULTTUURI16.12.2021 12:31
Vankilassa istuva Venäjän opposition keulakuva Aleksei Navalnyi sai tällä viikolla Euroopan parlamentin ihmisoikeuspalkinnon. Sen vastaanotti Strasbourgissa hänen tyttärensä Daria Navalnaya, joka vaati puheessaan isänsä välitöntä vapauttamista.
Luin samaan aikaan uutta kirjaa, jonka kirjoittaja ei usko nopeaan vapauttamiseen vaan päin vastoin: Navalnyi pysyy vankilassa vielä pitkään (Kalle Kniivilä: Putinin pahin vihollinen – Aleksei Navalnyin tarina, Into 2021).
Kniivilän yksi keskeisistä viesteistä on se, että niin kauan kuin Putin on vallassa, Navalnyi pysyy kiven sisässä. Tällä hetkellä Navalnyi kärsii kahden ja puolen vuoden rangaistusta vanhasta jutusta, jonka tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut perusteettomaksi.
Navalnyin maanlaajuinen organisaatio on lakkautettu ja julistettu äärijärjestöksi, mutta valmisteilla on jo uusia syytteitä. Niitä ovat Navalnyin edustajan mukaan ekstremismi ja äärijärjestön rahoitus, lahkon perustaminen, rahanpesu ja alaikäisten viekoittelu laittomuuksiin.
Syytteet voivat johtaa jopa yli 20 vuoden tuomioon. Käytännössä rangaistus olisi elinkautinen. Kniivilän mielestä Putinin kannalta paras tulos olisi, jos Navalnyi pyytäisi päästä ulkomaille hoitoon eikä enää koskaan palaisi Venäjälle.
Kniivilän teos on tiivis yhteenveto erityisesti siitä, miten Venäjän turvallisuuspalvelu yritti myrkyttää Navalnyin kalsareihin sivellyllä hermomyrkyllä. Kniivilä osaa rakentaa jännittävän draaman kaaren Navalnyin myrkkymatkasta Siperiasta Saksaan hoitoon ja takaisin Venäjälle ja vankilaan.
Kirjaa lukiessa ei voi kuin puistella päätään ja kysyä: voiko tämä olla totta.
Teoksen vaikuttavin osuus ei ole kuitenkaan Kniivilän vaan Navalnyin tekstiä. Se on hänen puheensa Moskovan kaupunginoikeudessa 2. helmikuuta tänä vuonna. Koko puhe on kirjan liitteenä.
Navalnyin syytös- ja puolustuspuhe on sellaista tykitystä, jota oikeussaleissa harvoin kuulee. Putin saa kuulla kunniansa: ”Loukkasin häntä anteeksiantamattomasti selviämällä hengissä, vaikka minut hänen käskystään yritettiin tappaa.”
Kun oli näytetty toteen, että juuri Putin FSB:n avustamana oli murhayrityksen takana, se sai Navalnyin mielestä ”bunkkerissa kököttävän pitkäkyntisen ukkelin kokonaan pois tolaltaan”.
Mikään diplomaattinen sanataiteilija Navalnyi ei tunnetusti ole vai mitä sanotte tästä arviosta, jonka hän heitti Putinista oikeudessa:
”Tyyppi on tietysti raivoissaan, kun kaikille on nyt käynyt selväksi, että hän on tuiki tavallinen pikkuvirkamies joka on sattumalta istutettu presidentin paikalle, ja joka ei ole koskaan osallistunut debatteihin tai vaaleihin. Hänen ainoa keinonsa pärjätä politiikassa on yrittää tappaa ihmisiä.”
Navalnyi julisti, että miten suurta geopoliitikkoa ja valtiomiestä Putin yrittääkään näytellä, hän jää historiaan myrkyttäjänä.
”Meillähän on ollut Aleksanteri Vapauttaja, on ollut Jaroslav Viisas. Ja nyt meillä on Vladimir Kalsarimyrkyttäjä. Sen nimisenä hänet tullaan muistamaan.”
Oikeusjutun tärkein asia vallanpitäjien kannalta oli Navalnyin mielestä se, että saadaan ihmiset pelkäämään: yksi pannaan vankilaan, jotta miljoonat pelkäisivät.
Kalle Kniivilä on Navalnyin linjoilla siinä, että oikeudenkäynti ei ole ollut osoitus Putinin vahvuudesta vaan heikkouden merkki, osoitus valtakoneiston hauraudesta.
Venäjästä ja Putinista on viime aikoina julkaistu useita kirjoja suomeksi, ja hyvä niin. On hyödyllistä tietää, millainen naapuri meillä on itärajan takana.
Uusi-Suomi
Aleksei Navalnyi – Putinin pahin vihollinen
Jorma MelleriKULTTUURI16.12.2021 12:31
Vankilassa istuva Venäjän opposition keulakuva Aleksei Navalnyi sai tällä viikolla Euroopan parlamentin ihmisoikeuspalkinnon. Sen vastaanotti Strasbourgissa hänen tyttärensä Daria Navalnaya, joka vaati puheessaan isänsä välitöntä vapauttamista.
Luin samaan aikaan uutta kirjaa, jonka kirjoittaja ei usko nopeaan vapauttamiseen vaan päin vastoin: Navalnyi pysyy vankilassa vielä pitkään (Kalle Kniivilä: Putinin pahin vihollinen – Aleksei Navalnyin tarina, Into 2021).
Kniivilän yksi keskeisistä viesteistä on se, että niin kauan kuin Putin on vallassa, Navalnyi pysyy kiven sisässä. Tällä hetkellä Navalnyi kärsii kahden ja puolen vuoden rangaistusta vanhasta jutusta, jonka tuomion Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut perusteettomaksi.
Navalnyin maanlaajuinen organisaatio on lakkautettu ja julistettu äärijärjestöksi, mutta valmisteilla on jo uusia syytteitä. Niitä ovat Navalnyin edustajan mukaan ekstremismi ja äärijärjestön rahoitus, lahkon perustaminen, rahanpesu ja alaikäisten viekoittelu laittomuuksiin.
Syytteet voivat johtaa jopa yli 20 vuoden tuomioon. Käytännössä rangaistus olisi elinkautinen. Kniivilän mielestä Putinin kannalta paras tulos olisi, jos Navalnyi pyytäisi päästä ulkomaille hoitoon eikä enää koskaan palaisi Venäjälle.
Kniivilän teos on tiivis yhteenveto erityisesti siitä, miten Venäjän turvallisuuspalvelu yritti myrkyttää Navalnyin kalsareihin sivellyllä hermomyrkyllä. Kniivilä osaa rakentaa jännittävän draaman kaaren Navalnyin myrkkymatkasta Siperiasta Saksaan hoitoon ja takaisin Venäjälle ja vankilaan.
Kirjaa lukiessa ei voi kuin puistella päätään ja kysyä: voiko tämä olla totta.
Teoksen vaikuttavin osuus ei ole kuitenkaan Kniivilän vaan Navalnyin tekstiä. Se on hänen puheensa Moskovan kaupunginoikeudessa 2. helmikuuta tänä vuonna. Koko puhe on kirjan liitteenä.
Navalnyin syytös- ja puolustuspuhe on sellaista tykitystä, jota oikeussaleissa harvoin kuulee. Putin saa kuulla kunniansa: ”Loukkasin häntä anteeksiantamattomasti selviämällä hengissä, vaikka minut hänen käskystään yritettiin tappaa.”
Kun oli näytetty toteen, että juuri Putin FSB:n avustamana oli murhayrityksen takana, se sai Navalnyin mielestä ”bunkkerissa kököttävän pitkäkyntisen ukkelin kokonaan pois tolaltaan”.
Mikään diplomaattinen sanataiteilija Navalnyi ei tunnetusti ole vai mitä sanotte tästä arviosta, jonka hän heitti Putinista oikeudessa:
”Tyyppi on tietysti raivoissaan, kun kaikille on nyt käynyt selväksi, että hän on tuiki tavallinen pikkuvirkamies joka on sattumalta istutettu presidentin paikalle, ja joka ei ole koskaan osallistunut debatteihin tai vaaleihin. Hänen ainoa keinonsa pärjätä politiikassa on yrittää tappaa ihmisiä.”
Navalnyi julisti, että miten suurta geopoliitikkoa ja valtiomiestä Putin yrittääkään näytellä, hän jää historiaan myrkyttäjänä.
”Meillähän on ollut Aleksanteri Vapauttaja, on ollut Jaroslav Viisas. Ja nyt meillä on Vladimir Kalsarimyrkyttäjä. Sen nimisenä hänet tullaan muistamaan.”
Oikeusjutun tärkein asia vallanpitäjien kannalta oli Navalnyin mielestä se, että saadaan ihmiset pelkäämään: yksi pannaan vankilaan, jotta miljoonat pelkäisivät.
Kalle Kniivilä on Navalnyin linjoilla siinä, että oikeudenkäynti ei ole ollut osoitus Putinin vahvuudesta vaan heikkouden merkki, osoitus valtakoneiston hauraudesta.
Venäjästä ja Putinista on viime aikoina julkaistu useita kirjoja suomeksi, ja hyvä niin. On hyödyllistä tietää, millainen naapuri meillä on itärajan takana.
Muinaisuutemme jäljet - Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle. Kirj. Georg Haggrén, Petri halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman. Gaudeamus OY 2015.
Olipa jämerä lukukokemus. Teokseen on koottu "uusin" arkeologinen tieto Suomen esi- ja varhaishistoriasta. Itselleni tuo ei ole hirveän läheistä aihepiiriä, joten oli "mukava" lueskella aiheesta tuoretta tietoa. "Mukava" sen vuoksi, että vaikka teksti ei ihan viimeisen tapin takaa "tieteellistä" olekaan, on se erittäin asiallista, jopa kuivaa. Tämä tosin on positiivista, sillä nyt ei hirveästi tarvitse pohtia, mikä on kirjoittajan tulkintaa ja mikä tutkittua tietoa.
Teoksen tavoitteena on esitellä Suomen vanhempaa historiaa nimenomaan uudemman arkeologisen aineiston perusteella. Suomen historiantutkimuksen yksi ongelma on luotettavien kirjallisten lähteiden puuttuminen vanhemmalta ajalta. Toinen ongelma on, että arkeologista tutkimustakaan ei pahemmin ole tehty. Näitä ongelmia avataan kirjassa oikein hyvin.
Referaattia en jaksa kirjoittaa, mutta suosittelen teosta aiheesta kiinnostuneille. Se ei yritäkään olla mikään "lopullinen vastaus kaikkeen", vaan pyrkii tiivistämään uusimman (2015) tutkimustiedon yksiin kansiin, kohtuullisen helposti omaksuttavassa muodossa. Useammassakin kohdassa sanotaan, että lähdeaineistoa on niin vähän, että siitä voi tehdä useampiakin eri tulkintoja, joista sitten pitää yrittää vain etsiä se todennäköisin.
Itselleni teos vastasi riittävällä tavalla siihen iänikuiseen "Suomen kuningaskunta" -kysymykseen. Jos Tanskan alueella (vissiin Etelä-Ruotsi mukaan luettuna) YLE:n Viikinkien jäljillä -radiosarjan mukaan oli jo viikinkiaikana miljoona ihmistä, niin tämän kirjan arvio ristiretkiajan (1025-1200/1300-luvut) Suomen väestöstä on 50 000-90 000. Tuolla väestöpohjalla ei kovin suuria kuningaskuntia perustella. Teoksen arvio on, että rannikolla ja Kanta-Hämeessä (sekä ehkä Karjalassa) on muodostettu jonkinlaisia kylätasoa ylempiä järjestelmiä, mutta miten pysyviä tai miten laajoja, on asia ihan erikseen.
Ainakaan minulle tämä ei ollut mikään helposti omaksuttava sateisen iltapäivän ratoksi nautittava aivosaippuan palanen, vaan vaati oikeasti vähän paneutumista tekstiin. Omassa sarjassaan tykättävä.
Olipa jämerä lukukokemus. Teokseen on koottu "uusin" arkeologinen tieto Suomen esi- ja varhaishistoriasta. Itselleni tuo ei ole hirveän läheistä aihepiiriä, joten oli "mukava" lueskella aiheesta tuoretta tietoa. "Mukava" sen vuoksi, että vaikka teksti ei ihan viimeisen tapin takaa "tieteellistä" olekaan, on se erittäin asiallista, jopa kuivaa. Tämä tosin on positiivista, sillä nyt ei hirveästi tarvitse pohtia, mikä on kirjoittajan tulkintaa ja mikä tutkittua tietoa.
Teoksen tavoitteena on esitellä Suomen vanhempaa historiaa nimenomaan uudemman arkeologisen aineiston perusteella. Suomen historiantutkimuksen yksi ongelma on luotettavien kirjallisten lähteiden puuttuminen vanhemmalta ajalta. Toinen ongelma on, että arkeologista tutkimustakaan ei pahemmin ole tehty. Näitä ongelmia avataan kirjassa oikein hyvin.
Referaattia en jaksa kirjoittaa, mutta suosittelen teosta aiheesta kiinnostuneille. Se ei yritäkään olla mikään "lopullinen vastaus kaikkeen", vaan pyrkii tiivistämään uusimman (2015) tutkimustiedon yksiin kansiin, kohtuullisen helposti omaksuttavassa muodossa. Useammassakin kohdassa sanotaan, että lähdeaineistoa on niin vähän, että siitä voi tehdä useampiakin eri tulkintoja, joista sitten pitää yrittää vain etsiä se todennäköisin.
Itselleni teos vastasi riittävällä tavalla siihen iänikuiseen "Suomen kuningaskunta" -kysymykseen. Jos Tanskan alueella (vissiin Etelä-Ruotsi mukaan luettuna) YLE:n Viikinkien jäljillä -radiosarjan mukaan oli jo viikinkiaikana miljoona ihmistä, niin tämän kirjan arvio ristiretkiajan (1025-1200/1300-luvut) Suomen väestöstä on 50 000-90 000. Tuolla väestöpohjalla ei kovin suuria kuningaskuntia perustella. Teoksen arvio on, että rannikolla ja Kanta-Hämeessä (sekä ehkä Karjalassa) on muodostettu jonkinlaisia kylätasoa ylempiä järjestelmiä, mutta miten pysyviä tai miten laajoja, on asia ihan erikseen.
Ainakaan minulle tämä ei ollut mikään helposti omaksuttava sateisen iltapäivän ratoksi nautittava aivosaippuan palanen, vaan vaati oikeasti vähän paneutumista tekstiin. Omassa sarjassaan tykättävä.
Tarkka-ampujien toiminnasta tulee mielenkiintoista tietoa.
StepanRudanskij
Respected Leader
Kovaa kritiikkiä myös tällä foorumilla. Taidan jättää hankkimatta kun kerran vaikuttaa että itse Janhusen lentämistä lukuisista eri konetyypeistä on vain vähän asiaa.
Paveli - Koelentäjä Paavo Janhunen/Ari Jussila
PAVELI - Koelentäjä Paavo Janhunen. Kirjoittanut Ari Jussila. Kovakantinen, liimasidottu, 182 sivua, sivukoko n. 21 cm x 28 cm. Ketterät Kirjat Oy v. 2021...
Aika moni omakustantaja taitaa nykyisin tuottaa kirjat print-on-demand valmistamossa. Liimaselkä taitaa olla noissa sitten se melkein ainoa käypänen vaihtoehto.
tulikomento
Supreme Leader
Panehan arvostelua tulemaan kun saat luettua.
Tietääksenii kyseinen kurja ei ole pod, mutta digipainettu on. Kyseinen kustantaja (Ketterät Kirjat Oy=Reino Myllymäki) itkee sivustollaan mm. "Painettu EU:ssa=ei painettu Suomessa".
Käsittääkseni nykyisin on normaalilla (offset) painotekniikalla taloudellisesti mielekästä tehdä pienehköjäkin painoksia, luokkaa jopa alle 500 kpl. Esimerkiksi jo vuosia sitten ilmestynyttä Timo Merensillan kirjaa sukellusvene Vesikosta tehtiin kaksi n. 500 kpl painosta. Ja kyseinen kirja on lankasidottu ja "oikea" painotuote. Ja hinta samaa luokkaa kuin tuo Paveli-kirja.
"Tehty Suomessa" -avainlipputuotteen pitäisi olla ammattiylpeyden aihe ja korkean laadun tae. Palveli-kirjassa avainlippu löytyy takaliepeessä, mutta laatu on silkkaa roskaa.
Kun Kari Stenman omakustansi laivuekirjojaan, hänen painoksensa olivat alle 1000 kpl, kirjat olivat Suomessa painettuja oikeassa painossa, lankasidottuja ja hinta Pavelin luokkaa. Ja Stenman ei taatusti tehnyt sitä tappiolla.
En ole ilmailukirjojen alalla vielä törmännyt fyysisesti yhtä surkeisiin tekeleisiin kuin nämä Ketterät Kirjat ovat. Hinta on Mersua, laatu Trabantia.
tulikomento
Supreme Leader
Löysin tänään divarista muutamalla eurolla. Romaani, mutta ilmeisesti perustuu oikeaan kaukopartioretkeen.
soittaja
Kapteeni
Olen lukenut sellaisen kirjan, joita tulee harvoin vastaan. Se on tosikertomus japanilaisten sotilaiden tekemästä Nankingin kaupungin verilöylystä Kiinassa vuonna 1937. Tuo kirja on
Iris Chang: Nankingin verilöyly (WSOY, 2006), 326 sivua
Siinä verrataan japanilaisten tekoa kiinalaisille natsien tekoihin juutalaisille toisessa maailmansodassa. Huomattava on, että eräs rohkea puolustaja väkivaltaisia japanilaisia sotilaita vastaan Nankingissa oli saksalainen kansallissosialisti John Raben. Nankingiin perustettiin väkivaltaisuuden alettua turvallisuusvyöhyke kaupunkiin jääneiden länsimaisten diplomaattien ja mm. lääkärien toimesta. Vaikka joitakin japanilaisia tunkeutui luvatta myös tälle vyöhykkeelle, se pelasti kuitenkin paljon Nankingin kaupungin siviilejä kuolemalta. Alueen Sairaalassa hoidettiin paljon kiinalaisia potilaita, mutta niukoillla resursseilla.
Japanin koululaitos ja oppikirjat eivät halunneet tunnustaa tekoja. Kun kirjoihin laitettiin oikeaa tietoa, ne pyyhitiin pois lopullisesta tekstistä monta kertaa. Maailma on saanut asiasta kuitenkin lisätietoa monista kirjoista, elokuvista ja jopa eräästä televisiosarjasta.
Japanissa on sikäli ryhdistäydytty asiassa, että mm. eräät ministerit on erotettu maan hallituksesta heidän levittäessään väärää tietoa tästä asiasta. Se on Japanissa tunteita herätävä ja mielipiteitä jakava kysymys. Monet siellä haluaisivat unohtaa sen.
Iris Chang: Nankingin verilöyly (WSOY, 2006), 326 sivua
Siinä verrataan japanilaisten tekoa kiinalaisille natsien tekoihin juutalaisille toisessa maailmansodassa. Huomattava on, että eräs rohkea puolustaja väkivaltaisia japanilaisia sotilaita vastaan Nankingissa oli saksalainen kansallissosialisti John Raben. Nankingiin perustettiin väkivaltaisuuden alettua turvallisuusvyöhyke kaupunkiin jääneiden länsimaisten diplomaattien ja mm. lääkärien toimesta. Vaikka joitakin japanilaisia tunkeutui luvatta myös tälle vyöhykkeelle, se pelasti kuitenkin paljon Nankingin kaupungin siviilejä kuolemalta. Alueen Sairaalassa hoidettiin paljon kiinalaisia potilaita, mutta niukoillla resursseilla.
Japanin koululaitos ja oppikirjat eivät halunneet tunnustaa tekoja. Kun kirjoihin laitettiin oikeaa tietoa, ne pyyhitiin pois lopullisesta tekstistä monta kertaa. Maailma on saanut asiasta kuitenkin lisätietoa monista kirjoista, elokuvista ja jopa eräästä televisiosarjasta.
Japanissa on sikäli ryhdistäydytty asiassa, että mm. eräät ministerit on erotettu maan hallituksesta heidän levittäessään väärää tietoa tästä asiasta. Se on Japanissa tunteita herätävä ja mielipiteitä jakava kysymys. Monet siellä haluaisivat unohtaa sen.
Viimeksi muokattu: