Kirjat

[soittaja]

Luin joulun lahjakirjoista seuraavaksi kirjan

Rosa Liksom: Väylä (Like, 2021), 267 sivua

Se on kertomus Lapin evakoista syksyllä 1944 ja siitä eteenpäin. Kirja teki vaikutuksen paikallisella murteellaan, jota puhutaan ilmeisesti Torniojoenlaaksossa Suomen puolella. Tyyli oli ronskia. Asioita kutsuttiin suoraan omilla nimillä. Ei hienosteltu kiertoilmauksia esimerkiksi ihmisten intiimissä kanssakäymisessä. Juoni oli loistavasti keksitty. Kirja on hyvä, mutta se on täysin sidottu oikeisiin tapahtumiin Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa. Olen itse kiinnostunut tuon ajan asioista ja tiesin siitä jonkin verran historian kirjoista. Tässä tapahtumat koetaan kertojan (nuoren tytön) ja hänen läheistensä silmin.

Oli mainio keksintö ottaa lehmät mukaan kiinteästi seuraamaan tapahtumia. Koemme niitä tavallaan myös lehmien silmin tietenkin kirjailijan kuvaamana. Hän ehkä tuntee aiheen, koska kerronta oli niin elävän tuntuista. Olen itse kouluiässä ollut kesän vietossa maalaistalossa, jossa oli lypsykarjaa. Monet lehmäasiat tuntuivat sen vuoksi tutuilta.

Ruotsalaisen väestön ja Ruotsin viranomaisten asenne suomalaisia „pakolaisia“ tai toisin sanoin evakkoja kohtaan tuli näkyviin. Kaikki ei ollut niin kaunista ja hyvää, kuin historian kirjoista saa käsityksen. Jotain tiesin etukäteen niistä ikävistäkin asioista Ruotsissa.

Suomen puolella käytiin täyttä sotaa saksalaisten kanssa. Saksalaiset polttivat ja tuhosivat mahdollisimman paljon Lappia. Se näkyi joen yli rajan toiselle puolelle! Kuvitelkaa Lapin asukkaiden tunteita heidän palattuaan katsomaan kotiensa jäännöksiä. Sinne pääsi palaamaan vasta miinanraivaajien alustavan työn ja tieyhteyksien rakentamisen jälkeen.

Jos alueen murteen käyttö oudoksuttaa, niin kannattaa harkita kirjan lukemista. Murretta käytetään nimittäin paitsi vuorosanoissa, myös kaikessa muussakin kirjan kerronnassa. Minua murre ei häirinnyt, sillä siihen tottui nopeasti.

 

[Loyd]

Täällä on tapana kertoa kirjoista jota on lukenut. Tässä esitettelen kirjaa jota en ole lukenut.

Karl Popperin 'Avoimen yhteiskunnan viholliset' on ollut viime aikoina esillä. Siihen viittaa Jaakko Lyytinen artikkelissaan ja Wille Rydman Puopolon haastattelussa. Linkit alla.

Tuo Rydmanin haastattelu kannattaa ehdottomasti katsoa. Harvoin poliitikko esiintyy näin paljon edukseen.

Rydman oli 13 -vuotiaana lukenut Marxia ja piti sitä hyvänä. Isä (sosiaalidemokraattina) ei tykännyt tuosta ja antoi luettavaksi Popperia. Luettuaan Popperin Rydman huomasi että Marx oli väärässä kaikissa keskeisissä väittämissään.

Popper (kuulemma) kertoo että Platon oli väärässä mutta Sokrates oikeassa. Tämä hieman ihmetyttää: kaikki mitä tiedämme Sokrateksesta on Platonin kirjoittamaa ( Sokrates ei omistanut edes kynää).
Mutta voin kyllä olla samaa mieltä siinä että Platonin pääteos 'Valtio' on aivan s.ntaa, se on vain ollut esikuva sosialistisille valtioille. Mutta Platonin kirjoittamat Sokrates-dialogit ovat edelleen ajankohtaisia.

Kirjastosta olen varannut Popperin kirjan ja odottelen neljättä viikkoa.


Jaakko Lyytinen https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008413616.html

Puopolo haastattelee Rydmania

Sain lopulta kirjan kirjastosta. Se olikin liian raskasta joululukemista.

Olin ajatellut että teos on hyvä kaikille niille jotka haluavat tunnistaa marxismin erilaisista liikkeistä: rauhanliike, greenpeace, elokapina, blm, woketus...

Kirja kuitenkin analysoi eri filosofeja syvällisesti.
Kääntelin kymmenen sivua kerrallaan ja pääsin loppuun aika nopeasti.

Ihmettelin esipuhetta joka haukkui kirjoittajaa ja hänen metodeitaan. Ehkä tämä oli yya-aikana varminta koska teoksessa kuitenkin arvostellaan marxismia.

 

[tulikomento]

Tänään töissä kuulin että tämä teos on tilattu meille työpaikalle. Täytyy ottaa kotilainaan jahka toimistolle ilmaantuu.

 

[arix]

Luin joulun lahjakirjoista seuraavaksi kirjan

Rosa Liksom: Väylä (Like, 2021), 267 sivua

Se on kertomus Lapin evakoista syksyllä 1944 ja siitä eteenpäin. Kirja teki vaikutuksen paikallisella murteellaan, jota puhutaan ilmeisesti Torniojoenlaaksossa Suomen puolella. Tyyli oli ronskia. Asioita kutsuttiin suoraan omilla nimillä. Ei hienosteltu kiertoilmauksia esimerkiksi ihmisten intiimissä kanssakäymisessä. Juoni oli loistavasti keksitty. Kirja on hyvä, mutta se on täysin sidottu oikeisiin tapahtumiin Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa. Olen itse kiinnostunut tuon ajan asioista ja tiesin siitä jonkin verran historian kirjoista. Tässä tapahtumat koetaan kertojan (nuoren tytön) ja hänen läheistensä silmin.

Oli mainio keksintö ottaa lehmät mukaan kiinteästi seuraamaan tapahtumia. Koemme niitä tavallaan myös lehmien silmin tietenkin kirjailijan kuvaamana. Hän ehkä tuntee aiheen, koska kerronta oli niin elävän tuntuista. Olen itse kouluiässä ollut kesän vietossa maalaistalossa, jossa oli lypsykarjaa. Monet lehmäasiat tuntuivat sen vuoksi tutuilta.

Ruotsalaisen väestön ja Ruotsin viranomaisten asenne suomalaisia „pakolaisia“ tai toisin sanoin evakkoja kohtaan tuli näkyviin. Kaikki ei ollut niin kaunista ja hyvää, kuin historian kirjoista saa käsityksen. Jotain tiesin etukäteen niistä ikävistäkin asioista Ruotsissa.

Suomen puolella käytiin täyttä sotaa saksalaisten kanssa. Saksalaiset polttivat ja tuhosivat mahdollisimman paljon Lappia. Se näkyi joen yli rajan toiselle puolelle! Kuvitelkaa Lapin asukkaiden tunteita heidän palattuaan katsomaan kotiensa jäännöksiä. Sinne pääsi palaamaan vasta miinanraivaajien alustavan työn ja tieyhteyksien rakentamisen jälkeen.

Jos alueen murteen käyttö oudoksuttaa, niin kannattaa harkita kirjan lukemista. Murretta käytetään nimittäin paitsi vuorosanoissa, myös kaikessa muussakin kirjan kerronnassa. Minua murre ei häirinnyt, sillä siihen tottui nopeasti.

Jollet ole aiemmin nähnyt niin tässä filminpätkää Haaparannan puolelta kuvattuna:

 

[Heinrich]

Olen saanut luettavaksi kenttätykistössä palvelleelta naapurilta kirjan, jonka hän sanoi minua varmaan kiinnostava. Olen nimittäin palvellut itse rannikkotykistössä Helsingin edustan eräillä saarilla 1960-luvulla. Luin kirjan ja se oli todella hyvin laadittu ja tarkka kuvaus talvisodan lopputaisteluista Suomenlahden rannalla lähellä Kotkan kaupunkia. Paikalliset linnakkeiden rannikkotykistöpatterit osallistuivat hyökkäysten torjuntaan onnistuneesti ampuen keskelle kohti lähestyviä vihollisten massoja. Jälkeä tuli.

Tuo kirja on

Heikki Tiilikainen: Talvisodan jäinen loppunäytös (Gummerus, 2013), 256 sivua, mukana valokuvia

Noiden torjuntataistelujen ansiosta venäläiset eivät päässeet maihin katkaisemaan suomalaisten maantietä Helsingistä Viipuriin. Taisteluissa kunnostautuivat nuoret ja jotkin vanhemmat suojeluskuntalaiset joukot vain lyhyesti koulutettuina ja vanhanaikaisesti aseistettuina. Taisteluhenki oli kuitenkin hyvä. Rannikkotykistön miehistö oli kokenutta, mutta tykeissä oli ongelmia putkien kulumisen vuoksi. Rannikkotykkejä oli paranneltu vihollisten tietämämättä. He luulivat niiden kantomatkaa lyhyemmäksi, kuin mihin ne sitten pystyivät tositilanteessa. Vihollisten lentokoneet olivat vaarallisia, koska linnoituksilta ja Suomen saarilta puuttuivat kunnolliset it-tykit.

Huomatkaa, että talvisodassa kevättalvi oli erityisen kylmä ja jääkansi kantava Suomenlahdella.

Liittenä on valokuva kustantajan esittelemästä tekstistä koskien kirjan sisältöä.

Sain tämän kirjan nyt vuodenvaihtumista odotellessa loppuun ja kirja oli kertakaikkisen hienoa luettavaa. Kirjoittaja on onnistunut ammattitaidollaan onnistunut löytämään ällistyttävän hienoja lähteitä, kuten oheisen:

http://kansataisteli.sshs.fi/julkaisemattomat-kirjoitukset/kirjoitukset/ts/Kirjoitus_2454.pdf

 

[EK]

Minua ärsyttää tuo tietokirja-titteli. Se kun usein vihjaa, ettei kyseessä ole esimerkiksi tutkimus tai hakuteos. Samaten jos jotakuta mainostetaan tietokirjailijaksi.

Meillä Suomessa olisi esimerkiksi Ilmavoimien sota-ajan toiminnasta paljonkin tutkittavaa, mutta ilmeisesti jotkut tahot eivät sitä halua, koska sellainen tutkimus olisi väistämättä jotain muuta kuin sankaritarinoiden virtaa.

Kiinnostaa kuulla, että mitkä tahot eivät halua Ilmavoimien toiminnan tutkimista? Samoin kiinnostavaa olisi kuulla, mitä halutaan pitää salassa?

Vähän pahoin pelkään, että PV on tutkinut sen, mikä on hedelmällistä ollut, mutta niitä tutkimuksia ei kannata lukijakunnan pienuuden takia pahemmin julkaista erillisinä julkaisuina. Siviilitutkijoiden puolella taas ilmavoimat on vähän niche-aihe, ihan jo teknisyytensäkin vuoksi.

 

[Trilisser]

No sanotaan näin, että esimerkiksi "ässien" elämän nurjista puolista eivät jotkut halua kirjoitettavan. Eihän meillä ole ainoatakaan tieteelliset kriteerit täyttävää ässäelämäkertaakaan. Koko Ilmavoimien sodan ajan henkilöstöstä on tehty vain yksi ainoa em. kriteerit täyttävä elämäkerta, Markku Iskaniuksen Lundqvististista. Ja sen julkaisu sai Karhusen henkiset perilliset takajaloilleen.

Puuttuu myös kokonaan tutkimus Ilmavoimien taisteluhengestä.

Operatiivisesta toiminnasta yksi käytännössä tutkimaton aihe olisi suomalaisten pommitustulosten analysointi vertaillen ilmoitettuja tuloksia neukkujen todellisiin tappioihin. Ilmavoittojen osalta tällaista on jo jonkin verran tehty.

Eri koneitten teknisistä käyttökokemuksista on siitäkin todella vähän julkaistua tutkimusta.

 

[Erkki]

No sanotaan näin, että esimerkiksi "ässien" elämän nurjista puolista eivät jotkut halua kirjoitettavan.

Noh, tuo nyt ei koske pelkästään lentäjiä, vaan viime vuosiin asti on melkeinpä kaikkia veteraaneja käsitelty melko hienotunteisesti. Asioista on alettu kertoa suoremmin vasta kun asianosaiset ovat siirtyneet turvallisesti historiaan.

 

[Trilisser]

Kyllä esimerkiksi yksikköhistorioissa on jo aiemmin kerrottu esimerkiksi epäkelvoista johtajista. Ehkä on jätetty nimi pois, mutta kuitenkin. Esimerkiksi Kimmo Sorkon kirjat.

Mutta hävittäjä-ässistä esimerkiksi Yrjö Lehtovaara kuoli sodan jälkeen alle 35-vuotiaan, mutta missään julkaisussa ei kerrota miten. Eino Luukkanen kuoli hänkin aika nuorena, mutta eipä hänenkään kuolinsyytä kerrota.

Ero on aika iso esimerkiksi Greg Boyington -elämäkertoihin.

 

[Erkki]

Urho Lehtovaara teki itsemurhan jouduttuaan Valpon kuulusteluihin asekätkentään liittyen. Hänellä oli kai myös ollut jonkin sortin alkoholiongelmia, mikä sekin saattoi olla osasyynä asiaan.

 

[PSB 5500]

Urho Lehtovaara teki itsemurhan jouduttuaan Valpon kuulusteluihin asekätkentään liittyen. Hänellä oli kai myös ollut jonkin sortin alkoholiongelmia, mikä sekin saattoi olla osasyynä asiaan.

Voisi myös ajatella, että sodan oloissa tarvittavat ominaisuudet jotka tekevät joistakin ihmisistä huippusotilaita, eivät ole aina kauhean hyviä ominaisuuksia normaalissa elämässä? Tai tiukat tilanteet ja hiuksen hienot selviämiset saavat ihmisen "adrenaliinikoukkuun" jota ei pysty normaalielämässä tyydyttämään mitenkään? Tai, no viinalla voi yrittää helpottaa, mutta ei taida onnistua sekään..

 

[Trilisser]

Mutta pitäisi niistä silti kertoa. Siis esimerkiksi viestissä 5111 mainituista asioista. Jos suomalaista ilmailukirjallosuutta olisi uskominen, kaikki suomalaislentäjät olivat henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan moitteettomia, aina valmiita partiopoikia ja ainoa Ilmavoimien epäkelpo mies oli Lunkka, jota sitten hakataankin täydellä tarmolla.

Juuri nyt Areenassa olevassa 3-osaisessa Dambusters-dokussakin uskallettiin mainita Gibsonin olleen miestensä keskuudessa jopa inhotun.

 

[Olympiakasarmi]

Voisi myös ajatella, että sodan oloissa tarvittavat ominaisuudet jotka tekevät joistakin ihmisistä huippusotilaita, eivät ole aina kauhean hyviä ominaisuuksia normaalissa elämässä? Tai tiukat tilanteet ja hiuksen hienot selviämiset saavat ihmisen "adrenaliinikoukkuun" jota ei pysty normaalielämässä tyydyttämään mitenkään? Tai, no viinalla voi yrittää helpottaa, mutta ei taida onnistua sekään..

Noin 20% ihmisistä omaan ns. seikkailugeenin (DRD-7R). He etsivät koko ajan jotain ihan muuta kuin riskitöntä normaalielämää.

Onko sinullakin seikkailugeeni? Joka viidennellä meistä on!

Mikä saa ihmisen taistelemaan vapaaehtoisesti kylmyyttä vastaan Etelämantereella, benji-hyppyyn tai harrastamaan alamäkiajoa? Syy voi olla geenissä.

www.iltalehti.fi

 

[Herman30]

Minulla on turvallisuusgeeni. En tykkää mistään vaarallisesta enkä vauhdikkaasta.

 

[Erkki]

Jos suomalaista ilmailukirjallosuutta olisi uskominen, kaikki suomalaislentäjät olivat henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan moitteettomia, aina valmiita partiopoikia ja ainoa Ilmavoimien epäkelpo mies oli Lunkka, jota sitten hakataankin täydellä tarmolla.

Oletko lukenut esimerkiksi Jukka Piipposen Illu- elämäkerran?

 

[Trilisser]

Olen selannut. Tympiinnyin Piipposeen viimeistään Luukkas-kirjan myötä. Piipponen käytännössä plagioi etenkin Jukka Raunion tekstejä. Esimerkiksi Olli Kepsusta kertovassa kirjassa hän on ottanut Raunion tekstin koneella lentämisestä ja vain lisännyt tekijäksi Kepsun ("Olli veteli pumpulla painetta..."). Kun laittaa tekstit vierekkäin, niin asia on ilmiselvä.

Luukkas-kirjassa ei sodanjälkeisiä tekemisiä juurikaan käsitelty. Maanpetosoikeudenkäyntikin on lähinnä sivulause.

Ja Piipposen kirjojen vuoropuhelu ei voi mitenkään perustua luotettaviin lähteisiin.

 

[tulikomento]

Olen selannut. Tympiinnyin Piipposeen viimeistään Luukkas-kirjan myötä. Piipponen käytännössä plagioi etenkin Jukka Raunion tekstejä. Esimerkiksi Olli Kepsusta kertovassa kirjassa hän on ottanut Raunion tekstin koneella lentämisestä ja vain lisännyt tekijäksi Kepsun ("Olli veteli pumpulla painetta..."). Kun laittaa tekstit vierekkäin, niin asia on ilmiselvä.

Luukkas-kirjassa ei sodanjälkeisiä tekemisiä juurikaan käsitelty. Maanpetosoikeudenkäyntikin on lähinnä sivulause.

Ja Piipposen kirjojen vuoropuhelu ei voi mitenkään perustua luotettaviin lähteisiin.

Eino Luukkasen maanpetostuomiosta on juttua ainakin Juha Pohjosen väikkäriin perustuvassa Maanpetturin tiessä. Siinä on samoiten asiaa myös Ilmavoimien kuvakeskuksen kapteeni Salon maanpetoksesta.

 

[Kaarne]

Ilmapuolustuksesta kiinostuneille:

MVT-historia 1964-2020 - ILMATORJUNTAMUSEO

Keskivalvontatutka 78 (KEVA78) järjestelmän historia vuosien 1964-2020 välillä. Rajoitettu kovakantinen erä Ilmatorjuntamuseolla!

ilmatorjuntamuseo.fi

 

[Trilisser]

Tulikomento: Jep, Pohjosen kirjan kuvaukseen vertasin. Sentään elämäkerrassa pitää olla kohdehenkilöstä minkä tahansa asian suhteen enemmän tietoa kuin yleisteoksessa. Se on elämäkerran tarkoitus.

Sain luettua loppuun Jukka Vesenin "Pudonneita punatähtiä - Ilmasotaa Kaakkois-Suomessa 1941". Kirja on erittäin hyvä ja asioita on tutkittu perinpohjin. Ainoastaan muutama kielellinen huolimattomuus (esimerkiksi yhden kirjan tekijän sukunimi on kirjoitettu yhdessä kohdassa kyrillisillä, vaikka jo etunimi normaalisti), taitto on paikoin vähemmän optimaalinen ja kuvien painolaatu ei ihan priimaa.

 

[tulikomento]

Divarista löysin tämmöisen nevöhööd brittikirjailijan kylmä sota -jännärin. Britit koettavat saada sotasalaisuuksia ulos Neuvostoliitosta. Päähenkilö ilmeisesti soluttautuu Imatralta rajan yli Svetogorskiin tehtäväänsä suorittamaan.