Kirjat

Laitettu tilaukseen Suomalaisesta. Ei ollut vielä paikalliseen myymälään saakka ehtinyt.

Katso liite: 83406

Jukka L. Mäkelä oli ilmeisesti ensimmäinen aiheesta kirjoittanut. Teos ilmestyi 60-luvun lopulla ja on varmasti tietopohjaltaan jo ehtinyt vanhentua.

Katso liite: 83407

Atso Haapasen kirja tuli hommattua joskus 15 vuotta takaperin. Ei ollut yhtään hullumpi esitys aiheesta.

Katso liite: 83408

Ville Jalovaaran uutuusteos Helsinki 1944 tuli luettua. Tykkäsin. Taitavasti kirjoitettu kuvaus pääkaupunkiin suunnatuista ryssän terroripommituksista.
 
Internetin syövereistä havaittua.

375215729_1381931312627299_4993699524216990845_n.jpg


Panssarintorjuntaan erikoistuneen sotahistorioitsija Simo Liikasen Panssarintorjuntaritarit kertoo Mannerheim-ristin ritarin arvolla palkituista miehistä, jotka pysäyttivät puna-armeijan panssarit harvinaislaatuisella rohkeudellaan.

Teos sisältää Mannerheim-ristin ritarin arvolla palkittujen miesten huimia taistelutarinoita, joiden kuvaamisessa Liikanen käyttää kaikkia saatavilla olevia lähteitä: sotapäiväkirjoja, taistelukertomuksia, haastatteluja, dokumentteja sekä tutkimuksia Suomesta ja Venäjältä.
 
Internetin syövereistä havaittua.

Katso liite: 83563


Panssarintorjuntaan erikoistuneen sotahistorioitsija Simo Liikasen Panssarintorjuntaritarit kertoo Mannerheim-ristin ritarin arvolla palkituista miehistä, jotka pysäyttivät puna-armeijan panssarit harvinaislaatuisella rohkeudellaan.

Teos sisältää Mannerheim-ristin ritarin arvolla palkittujen miesten huimia taistelutarinoita, joiden kuvaamisessa Liikanen käyttää kaikkia saatavilla olevia lähteitä: sotapäiväkirjoja, taistelukertomuksia, haastatteluja, dokumentteja sekä tutkimuksia Suomesta ja Venäjältä.
Hänhän on sohvaperuna. Mikä ei tietenkään miestä tai kirjoja pahenna.
Tuossapa miehen aiempi kirja ja arvioni siitä: Simo Liikkanen: Panssarinmurskaajat
 
Jaakko Tahkokallio: Pimeä aika - Kymmenen myyttiä keskiajasta. Gaudeamus 2019.

Jaakko Tahkokallio on keskiaikaan erikoistunut tutkija, joka on työskennellyt mm. Kansallisarkistossa ja King's Collegessa Lontoossa. Asiantunteva tyyppi.

Tässä teoksessa hän käsittelee kymmenen keskiaikaan liitettyä myyttiä, jotka ovat (omin sanoin kerrottuna):
1. Linnanherrat sortivat maaorjiaan
2. Kirkko hallitsi ihmisten elämää
3. Keskiaika hävitti antiikin perinnön
4. Kirkko esti luonnontieteiden kehityksen
5. Ihmiset uskoivat, että maa on litteä
6. Kirjoja valmistivat munkit
7. Keskiaika oli julma ja väkivaltainen
8. Keskiajalla poltettiin noitia
9. Keskiajan ihmiset olivat impulsiivia ja lapsellisia
10. Keskiajan sodankäynti oli kömpelöiden ritarien rynnäköintiä

Nämä myytit Tahkokallio ansiokkaasti kumoaa joko yksinkertaistuksina tai yksinkertaisesti valistusajan ja 1800-luvun historiantutkimuksen tai historiallisten romaanien luomina valheina/väärintulkintoina, joita myöhempi populaarikulttuuri tai jopa historiantutkimus toistaa kritiikittä. Erityisesti Tahkokallio kiroaa Washington Irvingin Kolumbus-elämäkerran ja Steven Pinkerin The Better Angels of our Nature -teoksen.

Kirja on sinänsä hyvä ja Tahkokallio avaa hyvin sitä, kuinka yksinkertaistettu käsitys ihmisillä ja jopa tutkijoilla/kirjailijoilla on keskiajasta. Kuitenkaan en hirveästi lämpene sille kirjoittamistavalle, että otetaan jokin mielipide/näkökulma, joka pahimmillaan on puhdas olkiukko ja mätkitään sitä olan takaa. Esimerkkinä vaikkapa se John Keeganin Sodankäynnin historia jossa Keegan hyökkää von Clausewitzia vastaan, vaikka ilmeisesti ei ole lukenut hänen teoksiaan. Tahkokallio sentään välillä nostaa esiin näitä "vastustajiaan", mutta välillä liikutaan vain hyvin yleisellä tasolla ja sanotaan "yleensä" tai "aina" tai jotain muuta. Game of Thrones -TV-sarja ei mielestäni ole ihan hirveän hedelmällinen vastahyökkäyksen kohde historioitsijalle, kun kyseessä kuitenkin on fantasia-maailma, mutta tietysti ymmärrän, miksi Tahkokallio on sen esiin nostanut. Myöskään siitä ilmeisesti itse kirjoitetusta "historiallisesta romaanista" lukujen alussa en oikein innostunut.

Kuitenkin kokonaisuudessaan ihan suositeltava teos kaikille vähän vanhemmasta historiasta kiinnostuneille.
 
Hänhän on sohvaperuna. Mikä ei tietenkään miestä tai kirjoja pahenna.
Tuossapa miehen aiempi kirja ja arvioni siitä: Simo Liikkanen: Panssarinmurskaajat
Pitää antaa Liikasen uutuudelle mahdollisuus, mutta tuo Panssarinmurskaajat oli pettymys, etenkin kun vertasi sitä Erkki Käkelän Marskin panssarintuhoojiin. Käkelänkään kirja ei ihan huippua ole, kun esimerkiksi tarkat läpäisytaulukot, koeammuntakokeet jne. detaljit puuttuvat.
 
Tein hankintoja syksyn lukemistoksi. En ole mikään merisodan ekspertti, joten sitä tuli nyt hommattua kirjahyllyyn.

2000-luvun alkupuolella ilmestynyt teos taistelulaiva Bismarckista ja sen viimeisestä purjehduksesta.

Katso liite: 83346

Samaan aikaan ilmestyi myös tämä opus. Kertoo helmikuussa 1942 tapahtuneesta saksalaisten operaatiosta, jossa taisteluristeilijät Gneisenau ja Scharnhorst, sekä risteilijä Prinz Eugen murtautuivat Ranskan Atlantin rannikon satamista Englannin kanaalin läpi turvaan Saksan Pohjanmeren satamiin. Brittien vastatoimet käynnistyivät liian myöhään.

Katso liite: 83347
Bismarck-kirjaa tuossa aloitellut. Ihmetyttää hiukkasen kömpelöhkö suomennos. Siis kieli on sinällään kieliopillisesti oikein, mutta tarpeettoman kömpelöä. Esimerkiksi yhdessä kohtaa on väkinäinen ilmaisu "keskellä taistelun tuoksinaa", kun hyvin olisi kåynyt "taistalun aikana".

Italialaisen Bismarck-tutkija Antonio Bonomin mukaan paras kirja aiheesta tällä hetkellä englanniksi on Graham Rhys-Jonesin "The Loss of the Bismarck".
 
Viimeksi muokattu:
Varmaan täälläkin esitelty on Heidi Blaken Tappolista, mutta en tähän hätään ehtinyt tarkistaa. Skripalit olisivat olleet vain viimeisimmät pitkässä sarjassa salamurhia Britannian maaperällä. Uhreja oli toista kymmentä; mm. Boris Berezovsky sekä Aeroflotin aiempi pääjohtaja. Alkukielisen kirjan kannessa osittain näkyy mulkoileva Putin. Suomenkielisessä painoksessa se on - yllättäen - jätetty pois. Katso liite: 71400
Aloitin tämän vasta nyt. Mielenkiintoista on kohta, jossa mm. muuan Tony Blair ylistää Putinia. Ja kohta, jossa kerrotaan, että pankkirosvo sai pestyä rahat ilmoittamalla varansa verottajalle saaduksi pankkiryöstöillä, jolloin laki kielsi verottajaa ilmiantamasta miestä poliisille...
 
Galeottin mukaan Ukraina voi periaatteessa tehdä rintamalla vielä läpimurron ennen ensi talvea, mutta sotaa sekään ei lopettaisi eikä ratkaisisi.

”Ukraina voi ajaa Venäjän ulos vaikka koko Ukrainan alueelta, mutta vaikka Ukraina sen tekisi Krim mukaan lukien, niin ei sota siihen lopu”, hän sanoo.

”Se siirtyy vain valtioiden rajalle, hyökkäykset ja ohjusiskut jatkuvat. Putinin aikana sodan lopettaminen on vaikeaa.”

”Paras tapa lopettaa tämä sota on saada Putin tuntemaan, ettei hänellä ole enää mitään mahdollisuuksia voittaa.”


Vaikka Putinin hallinto kaatuisi, ei se Galeottin mukaan tarkoita Venäjän hajoamista. Ainut poikkeus on hänen mukaansa Pohjois-Kaukasus, jonka mahdollisten levottomuuksien hillintään Kremlin voimat eivät Ukrainan sodan oloissa riitä.


Tšetšeniaa pitää kurissa aluetta Putinin armosta hallitseva Ramzan Kadyrov. Hänen heikkenevästä terveydestään on liikkunut viime päivinä väitteitä sosiaalisessa mediassa.

”Kadyrov näyttää olevan todella vakavasti sairas, ja hänen poikansa on liian nuori periäkseen vallan”, Galeotti sanoo.

Brittitutkija ei ylipäätään maalaa Venäjästä kuvaa diktaattori-Putinin tiukasti johtamana järjestelmänä.

Kirjassaan hän sanoo esimerkiksi, että Donbasin sodan keskeinen venäläiskomentaja Igor Girkin miehitti itäukrainalaisen Slovjanskin kaupungin vuonna 2014 ”käskyjen vastaisesti”. Kadyrovin joukot taas lähetettiin Syyriaan tutkijan mukaan ”rangaistuksena” oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murhasta vuonna 2015 – Putin siis ei murhaa määrännyt.

Putinin käskyläisen Jevgeni Prigožinin ja palkkasotilasyhtiö Wagnerin muun johdon kuolema elokuun lopulla taas oli Galeottin mukaan toinen juttu.

”Jos joku olisi murhannut hänet vastoin Putinin tahtoa tai Putinin tietämättä, niin se olisi ollut Putinin kannalta katastrofi”, Galeotti sanoo.

Tutkija kertoo kirjassaan, kuinka Yhdysvallat ja sen liittolaiset jahtasivat Isis-terroristeja Itä-Syyriassa helmikuussa 2018. Yhdysvaltain joukot havaitsivat taistelijoita Conocon öljykentällä ja ottivat yhteyttä venäläisten esikuntaan Deir ez-Zorissa varmistaakseen, ettei paikalla ollut Venäjän joukkoja.

”Meillä ei ole mitään tekemistä niiden kanssa”, esikunnasta vastattiin
Galeottin mukaan.

Epävirallisten venäläistietojen mukaan 80–100 Wagner-taistelijaa kaatui seuranneessa Yhdysvaltain tulituksessa ja noin 200 haavoittui.


”Wagner-taistelijat eivät olleet Syyriassa enää tarpeen, ja asevoimat ei mitenkään rakastanut näitä ylimielisiä ja paremmin palkattuja palkkasotilaita. Joten se oli enemmän kuin mielissään päästessään heistä eroon.”
 
Varaukseni kirjasta Ville Vänskän Tehtävä Laatokalla saapui juuri kirjastoon, hain sen eilen. Alkuvaiheessa kirjaa vielä, mutta onpa mielenkiintoinen pala historiaa taas avattu kammioiden kätköistä meille lukijoille!

Miten kirjassa kuvataan italialaisen torpedoveneosaston toimintaa Laatokalla ? Minkälaisia lähteitä on käytetty ? Muistaakseni olikohan joku italialainen mukana ollut kirjoittanut aiheesta muistelmat. :unsure:
 
Miten kirjassa kuvataan italialaisen torpedoveneosaston toimintaa Laatokalla ? Minkälaisia lähteitä on käytetty ? Muistaakseni olikohan joku italialainen mukana ollut kirjoittanut aiheesta muistelmat. :unsure:
Olen juuri pääsemässä toiminnan aloittamiseen, nyt kerrattu taustat sekä kuvattu miten siirrot Laatokalle toteutettiin. Lähteenä käytetään Suomen sota-ajan arkistoa ja mm. käskyjä ja muuta dokumentaatiota mitä sieltä löytyy. Mukana osin myös ulkomaisia lähteitä ja elämänkertoja.
 
Patrick K. O´Donnell
Soluttautujat
OSS:n operaatioita aivan WW2 lopulla ns. alppilinnakkeen suunnalla. OSS ilmeisesti kasvoi liian nopeasti mikä johti tiettyyn sähläämiseen, tekevälle sattuu vallankin kiireessä kun pitäis maailmansota voittaa ja pedata hyvät asemat koska kylmäsota siintää horisontissa, koko pulju oli kuitenkin perustettu vasta muutama vuosi aiemmin. Teoksen lopussa OSS:n ja Gestapon raportteja ko. operaatioista. Eli greenup, deadwood, dillon I ja dillon III sekä dania.

1694893215585.png
 
Viimeksi muokattu:
Bongasin Bookbeatiin tulossa olevan kirjan, joka saattaa kiinnostaa:

Screenshot_20230917_071749_BookBeat.jpg

Lisäys: on ilmeisesti ilmestynyt painettuna jo.

 
Olen juuri pääsemässä toiminnan aloittamiseen, nyt kerrattu taustat sekä kuvattu miten siirrot Laatokalle toteutettiin. Lähteenä käytetään Suomen sota-ajan arkistoa ja mm. käskyjä ja muuta dokumentaatiota mitä sieltä löytyy. Mukana osin myös ulkomaisia lähteitä ja elämänkertoja.
Tehtävä Laatokalla luettu läpi, vahva lukusuositus napakalle pikkukirjalle joka avaa suurimmalta tuntemattomaksi jäänyttä sotahistoriaa Laatokalla.

Hesarin kirja-arvostelu johon aiemmin jo viitattu kertookin mitä osasto sai aikaiseksi: Italian merivoimien MAS-moottoritorpedovene viirikkö, Saksan merivoimien juuri tuotantoon tullut KM-miinaveneet, ja Saksan ilmavoimien Siebel -tykistölautat toivat jo organisaationa melkoisen tilkkutäkin Laatokalle. Kun operointikin vasta päätettiin aloittaa kaikkien osastojen saavutettua taisteluvalmiuden eli elokuun jälkimmisellä puoliskolla, jäivät saavutukset aika vähäisiksi. Muoks ja lisätään vielä, että operointi täytyi tapahtua pimeässä, öisin, NL:n ilmavoimista ja tykkiveneistä johtuen. Ei ollut varmastikaan helppoa.

Ja muoks2 vielä perään: toisaalta, jos eivät aivan valtavasti aikaan saaneet, niin kirjan mukaan myös fleet-in-being uhka toimi. NL tiesi hyvin varhaisessa vaiheessa laivasto-osastosta, ja varasi ja sitoi paljon voimia niiden varalle turvaamaan elintärkeitä vesistöreittejä Leningradin mottiin.

Italialaiset jo Välimerellä sotakokemusta saaneet veneet olivat vahvimmillaan, KM-veneet jatkuvasti vikaantuneina, ja Siebel-lautat NL:n kauempikantoisten tykkiveneiden uhkaamina lopulta aika alttiita. Mielenkiintoisesti tässä samalla saatiin Laatokolla mm. 15 ME-109 konetta tukemaan pääasiassa tykkilauttojen toimintaa.

Apua siis saatiin, se lienee ollut suurin arvo, aseveljet olivat konkreettisesti mukana sotatoimissa. MAS-veneet toki ostettiin myöhemmin purjehduskaudelle 1943 Suomenlahden laivaston käyttöön.
 
Viimeksi muokattu:
Tuli tänään kauppareissulla vastaan. En voinut vastustaa kiusausta. Puhkikaluttu aihe, mutta Simo Liikasta voitaneen pitää yhtenä talvi- ja jatkosodan suomalaisen panssarintorjunnan asiantuntijoista. Asiaa mm. itselleni hyvin tutusta korpraali Ville Väisäsestä.

SAM_2784.JPG
 
Tuli tänään kauppareissulla vastaan. En voinut vastustaa kiusausta. Puhkikaluttu aihe, mutta Simo Liikasta voitaneen pitää yhtenä talvi- ja jatkosodan suomalaisen panssarintorjunnan asiantuntijoista. Asiaa mm. itselleni hyvin tutusta korpraali Ville Väisäsestä.

Katso liite: 83908
Lainasin tuon kirjastosta ja olen sitä selaillut. Kirja vastaa otsikkoonsa, joten sisältö on sinällään ihan kelvollinen. Yksi iso ärsytyttävyys on ilmeisesti jenkkilästä apinoitu tapa kirjoittaa auki mittayksikötkin. Tykki ei olekaan napakasti "75 mm" vaan "75 millimetriä" ja se painaa "1425 kilogrammaa". Suoraan sanottuna tuommoinen tyyli käy rasittavaksi.

Kirja on myös aika isoin marginaalien ja isolla fontilla ja rivivälillä painettu, joten teksti määrä on sivumäärää nähden aika vaatimaton. Tosin vielä heikompi on Ville Jalovaaran uutuus, jossa merkkitiheys on luokkaa 1550/sivu eli alle puolet verrattuna esimerkiksi Talvisodan pikkujättiläiseen.

Liikasen kirjan lopussa on liitteenä tietoja kalustosta (vaunut ja pst-aseet), mutta tiedot ovat niin suppeita, että jopa Wikipediassa on tarkemmat tiedot.
 
Back
Top