Kirjat

Ylen Kalle Haatanen haastatteli komentaja Vänskää. Ainakin näin kirjaa lukematta kuuntelusuositus.

Myönnän puutteeni sotahistorian tuntemuksessa. Minulle tuli täysin uutena tietoon italialaisten merisotilaiden aseveljeys Laatokalla. Nyt 80 vuotta myöhemmin ollaan taas liittolaisia.


Oli kyllä mielenkiintoinen podcast. Pitänee ottaa kirja lukulistalle.
 
d107b886114a5cdb8f81623c53326ff7.jpg.webp



Tuli tänään kauppareissulla vastaan. En voinut vastustaa kiusausta. Näin äkkiseltään selailtuna hyvin mielenkiintoista asiaa kaatuneiden etsinnöistä.

EDIT: Vuonna 2010 minulla oli kunnia olla todistamassa sankarihautajaisia Imatralla. Kesäkuussa 1944 Talissa kaatunut rajamies saateltiin Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien toimesta sotilaallisin kunnianosoituksin haudan lepoon Narvan marssin soidessa. Meni kylmät väreet pitkin selkää.

kentalle-jaaneet.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Oli kyllä mielenkiintoinen podcast. Pitänee ottaa kirja lukulistalle.
Sama.

Olisikohan kirjassa lisätietoa italialaisten alusten saamisesta Laatokalle. Nehän tulivat Saimaan kanavaa ylös ja ajoivat järviä pitkin Punkaharjulle. Siitä nostettiin junaan, jolla Lahdenpohjaan, jossa taas vesille. On siinä kansa ollut ihmeissään kuin Luigit ovat ajelleet Puumalan ja Savonlinnakin halki tykkiveneillään. Varmaan poikkesivat lörtsyille Kauppatorille.

Sitten koko tämän operaation suhde Leningradin piiritykseen, joka tunnetusti hieman vuoti Laatokan ja/tai koillisen kulman kautta?
 
Sama.

Olisikohan kirjassa lisätietoa italialaisten alusten saamisesta Laatokalle. Nehän tulivat Saimaan kanavaa ylös ja ajoivat järviä pitkin Punkaharjulle. Siitä nostettiin junaan, jolla Lahdenpohjaan, jossa taas vesille. On siinä kansa ollut ihmeissään kuin Luigit ovat ajelleet Puumalan ja Savonlinnakin halki tykkiveneillään. Varmaan poikkesivat lörtsyille Kauppatorille.

Sitten koko tämän operaation suhde Leningradin piiritykseen, joka tunnetusti hieman vuoti Laatokan ja/tai koillisen kulman kautta?

Voi vaan kuvitella minkälaisen vaikutuksen rasvaletti Luigi ja Mario tekivät paikallisiin tyttöihin. Lieneekö jäljet näkyvissä yhä tänäkin päivänä Etelä-Savon geeniperimässä ?
 
Käsitteleekö kirja millään lailla muulla kuin radiolla tapahtuvaa viestitystä lentokoneen ja partion välillä?

Eipä tuosta juuri ollut sen ihmeempiä. Mitä nyt merkkitulia käytettiin merkinantoihin. Muuten kirjassa on koottu yhteen lähinnä lyhyehköjä muisteluksia mukana olleilta lentomiehistöiltä.
 
Olisi mielenkiintoista kuulla, koska minusta Tuompo erityisesti onnistunut talvisodassa. Päinvastoin komentajat puuhasivat ihan omiaan. Karin lähettäminen luhistuneen Kyanderin tilalle oli (kärjistäen) oikeastaan merkittävintä, mitä Tuompo Suomussalmella teki.

Kävin eilen kuuntelemassa Turtolan Tuompo-luennon. Esitelmästä ehkä noin 1/3 oli asiaa Tuompon suvusta ja siitä miten itse kirja syntyi. Toinen kolmannes käsitteli Tuompoa Rajavartiolaitoksen päällikkönä 1930-luvulla ennen talvisotaa. Teki ihan oikeasti töitä RVL:n sotilaallistamisessa ja ilmeisesti on tosiaan pitkälti Tuompon ansiota, että talvisodan syttyessä rajamiehet kykenivät hidastamaan ja kuluttamaan ryssää rajan pinnassa tiestön varsilla. Viimeinen kolmannes oli sitten asiaa Tuomposta jatkosodan Päämajassa. Täälläkin Tuompo piti rajaupseereiden (esim. Erkki Raappana, Oiva Willamo) puolia kun kunniamerkkejä ja ylennyksiä jaettiin.

Turtolan esitelmän perusteella Viljo Tuompo oli ihan asiansa osannut kenraali ja johtaja. Jatkosota meni Mikkelissä, koska Marski ei halunnut luopua Tuomposta. Sodan jälkiselvittelyissä Tuompo pääty ns. Lista 1:lle ja joutui pakenemaan Ruotsiin. Eli loppuelämänsä katkeroituneena miehenä.

Yhteenvetona todettakoon, että esitelmä oli sangen mielenkiintoinen ja kovalla rutiinillahan Turtola tosiaan esiintyy. Sen verran jäin miettimään, että aiheesta vähemmän ennakkoon tietänyt katsoja saattoi välillä vähän tippua kärryiltä, Turtola kun ihan kaikkea ei käynyt vääntämään rautalangasta.
 
Kävin eilen kuuntelemassa Turtolan Tuompo-luennon. Esitelmästä ehkä noin 1/3 oli asiaa Tuompon suvusta ja siitä miten itse kirja syntyi. Toinen kolmannes käsitteli Tuompoa Rajavartiolaitoksen päällikkönä 1930-luvulla ennen talvisotaa. Teki ihan oikeasti töitä RVL:n sotilaallistamisessa ja ilmeisesti on tosiaan pitkälti Tuompon ansiota, että talvisodan syttyessä rajamiehet kykenivät hidastamaan ja kuluttamaan ryssää rajan pinnassa tiestön varsilla. Viimeinen kolmannes oli sitten asiaa Tuomposta jatkosodan Päämajassa. Täälläkin Tuompo piti rajaupseereiden (esim. Erkki Raappana, Oiva Willamo) puolia kun kunniamerkkejä ja ylennyksiä jaettiin.

Turtolan esitelmän perusteella Viljo Tuompo oli ihan asiansa osannut kenraali ja johtaja. Jatkosota meni Mikkelissä, koska Marski ei halunnut luopua Tuomposta. Sodan jälkiselvittelyissä Tuompo pääty ns. Lista 1:lle ja joutui pakenemaan Ruotsiin. Eli loppuelämänsä katkeroituneena miehenä.

Yhteenvetona todettakoon, että esitelmä oli sangen mielenkiintoinen ja kovalla rutiinillahan Turtola tosiaan esiintyy. Sen verran jäin miettimään, että aiheesta vähemmän ennakkoon tietänyt katsoja saattoi välillä vähän tippua kärryiltä, Turtola kun ihan kaikkea ei käynyt vääntämään rautalangasta.
Rajavartioston johtajana ennen sotaa Tuompoa en epäilekään. Sen sijaan se Turtolan Tuompo -kirja "talvisodan vaietusta sankarista" jätti kyllä enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia.
 
Karli Salovaara. Säännöstellen selvittiin - kansanhuoltoa 1939-49. Kauppiaitten kustannus Oy 1977.

Fil.Lis. Karli Salovaara on selvittänyt viime sotiemme aikaista jakelu ja hintasäännöstelyä. Aihe on mielenkiintoinen, mutta toteutus aika yksitotinen. Salovaara on käynyt läpi huomattavan määrän arkisto- yms. materiaalia ja kertonut kohtalaisen seikkaperäisesti, kuinka säännöstelytalous maassamme kehittyi vuodesta 1939 eteenpäin. Sinänsä informatiivisesti Salovaara pysyttelee hyvin vahvasti faktapohjalla ja välillä tuntuu jopa referoivan käyttämäänsä aineistoa. Tässä ei tietenkään sinänsä ole mitään vikaa. Lukijan kannalta ongelma on, että teksti on hyvin kuivaa. Lisäksi aihevalinnan vuoksi teoksesta puuttuvat "huippukohdat", eli mitään kovin kummia sankaritekoja ei kuvailla. Tämä on tietenkin sinänsä hyvä, että kirjoittaja ei ole pyrkinyt elävöittämään tekstiä faktan kustannuksella, mutta välillä olisi faktan tueksi kaivannut edes jonkinlaisia anekdootteja ja kaskuja. Kuitenkaan kyseessä ei ole mikään tiiliskivi, eli teoksen jaksaa kyllä sinänsä kahlata läpi. Se ei ainakaan minulle kuitenkaan sopinut iltalukemiseksi, jota olisi nautittu pienissä pätkissä, vaan vaatii enemmän paneutumista ja keskittymistä, kuivan ilmaisunsa vuoksi.

Mielenkiintoinen teos, jos säännöstely kiinnostaa, mutta kuivahkoa luettavaa.
 
Itse jatkan tyytyväisenä Mikko Porvalin :

Kansi.jpg


Huimapäinen kaukopartio syvällä vihollisen selustassa.

Jatkosodan alkaessa Suomi valmistautui valtaamaan takaisin Karjalan Kannaksen. Hyökkäystä valmisteltiin lähettämällä kaukopartioita vihollisen selustaan tiedustelemaan joukkojen ryhmitystä sekä häiritsemään liikenneyhteyksiä. Ensimmäinen näistä partioista oli partio Tolvanen. Tehtävään määrättiin kahdeksan Kannaksella kasvanutta nuorta miestä, jotka palasivat metsiä pitkin kotiseudulleen – tällä kertaa aseistettuina. Hyökkäyksen edellä kertoo heidän tarinansa.

Kirja perustuu partiomiesten kertomuksiin ja laajaan arkistotutkimukseen. Teos kuvaa suomalaisen erikoisjoukkosodankäynnin syntyhetkiä ja kaukopartioiden äärimmäisiä olosuhteita.

Retken jälkeen partio Tolvasen miehet haastateltiin radioon. Ohjelman tarkoituksena oli nostattaa kansan uskoa hyökkäykseen, mutta Päämaja kielsi nauhan esittämisen. Haastattelu on nyt kuunneltavissa kirjaan sisältyvän linkin kautta.

OTM Mikko Porvali (1980) on aiemmin kirjoittanut teokset Vakoojakoulu, Kaatunut Normandiassa, Operaatio Hokki (Tieto-Finlandia-ehdokas 2011), Salainen tiedustelija ja Rautasormus. Porvalia on kiitetty sekä ansiokkaasta aineistonhallinnasta että erittäin vetävästä kertojanotteesta.

Operaatio Hokista kirjoitettua:

"Tartuttavasti kirjoitettu, lähteitä taitavasti käyttävä teos (...) tempaisee lukijan suoraan Itä-Karjalan soille." Tieto-Finlandia-raadin perusteluista

"Oman aihealueensa ehdotonta kärkeä." Keskisuomalainen
Omat kommentit samaan teokseen.

Mikko Porvali. Hyökkäyksen edellä - Kaukopartio Kannaksella kesällä 1941. Atena 2013.

Kuten edellä on jo kerrottu, teoksessa käsitellään kesällä 1941 Kannakselle lähetettyä kersantti Tolvasen johtamaa Osasto Vehniäisen muodostamaa kaukopartiota, jonka tehtävänä oli tiedustella Kannaksen alueen vihollisryhmitystä ja häiritä huoltokuljetuksia. Partion tehtävä pääosin onnistui, mutta paluumatkalla se kärsi tappioita, menettäen esimerkiksi johtajansa. teoksen kirjoittajalla on suora linkki partioon, sillä hänen isoisänsä Antti Porvali osallistui partioon.

Porvali kirjoittaa hyvin. Hän pohjaa tekstinsä vankkoihin lähteisiin ja kertoo suoraan, milloin esittää omia mielipiteitään tai spekulaatioitaan. Hän myös vertaa eri lähteitä toisiinsa, eikä pyri tekemään lähteilleen väkivaltaa, yrittämällä saada niistä esiin jonkin "oikean totuuden". Hän tyytyy esittämään eri lähteiden kertomukset ja kertoo oman näkemyksensä asiasta, mutta ei tee siitä ainoaa oikeaa tulkintaa. Partiomatka on vaiherikas, eikä missään nimessä 100% onnistunut. Porvali myös kuvaa venäläisten siviilien surmaamisen, kun partio yrittää kaapata näiden kuljettamaa autoa ja käsittelee asiaa myös jurdiikan kautta. Samoin partion muonanhankintaa venäläisten siviilien kustannuksella.

Mikko Porvali on melkoinen laadun tae kirjoittajana ja suosittelen tätäkin teosta lämpimästi. Teos on hyvä esimerkki siitä, että vanhoistakin aiheista on mahdollista kirjoittaa uudesta näkökulmasta tai uusin tulkinnoin, ilman että tarvitsee harrastaa tarkoituksenomaista kuvainraastoa.
 
Omat kommentit samaan teokseen.

Mikko Porvali. Hyökkäyksen edellä - Kaukopartio Kannaksella kesällä 1941. Atena 2013.

Kuten edellä on jo kerrottu, teoksessa käsitellään kesällä 1941 Kannakselle lähetettyä kersantti Tolvasen johtamaa Osasto Vehniäisen muodostamaa kaukopartiota, jonka tehtävänä oli tiedustella Kannaksen alueen vihollisryhmitystä ja häiritä huoltokuljetuksia. Partion tehtävä pääosin onnistui, mutta paluumatkalla se kärsi tappioita, menettäen esimerkiksi johtajansa. teoksen kirjoittajalla on suora linkki partioon, sillä hänen isoisänsä Antti Porvali osallistui partioon.

Porvali kirjoittaa hyvin. Hän pohjaa tekstinsä vankkoihin lähteisiin ja kertoo suoraan, milloin esittää omia mielipiteitään tai spekulaatioitaan. Hän myös vertaa eri lähteitä toisiinsa, eikä pyri tekemään lähteilleen väkivaltaa, yrittämällä saada niistä esiin jonkin "oikean totuuden". Hän tyytyy esittämään eri lähteiden kertomukset ja kertoo oman näkemyksensä asiasta, mutta ei tee siitä ainoaa oikeaa tulkintaa. Partiomatka on vaiherikas, eikä missään nimessä 100% onnistunut. Porvali myös kuvaa venäläisten siviilien surmaamisen, kun partio yrittää kaapata näiden kuljettamaa autoa ja käsittelee asiaa myös jurdiikan kautta. Samoin partion muonanhankintaa venäläisten siviilien kustannuksella.

Mikko Porvali on melkoinen laadun tae kirjoittajana ja suosittelen tätäkin teosta lämpimästi. Teos on hyvä esimerkki siitä, että vanhoistakin aiheista on mahdollista kirjoittaa uudesta näkökulmasta tai uusin tulkinnoin, ilman että tarvitsee harrastaa tarkoituksenomaista kuvainraastoa.

Täysin samaa mieltä. Kirjailija tuntee todella hyvin aiheen ja lähdemateriaalin. Ja osaa myös kirjallisen ilmaisun. Syystäkin Mikko Porvali kritisoi aiempaa ns. kaukopartiokirjallisuutta (erit. Esa Anttala & Pentti H. Tikkanen), joka on lähdearvoltaan vähintään kyseenalaista.
 
Löysin nettidivarista muutamalla eurolla. Teos ilmestyi 80-luvun lopulla ja aiheutti suurta kohua. Peter Wright oli pitkän linjan mies brittien turvallisuuspalvelussa MI5:ssä. Työskenteli vuosikymmenet vastavakoilupuolella. Kirja on fifty fifty paljastus- ja reposteluteos, sekä samalla miehen omat muistelmat. Kovia väitteitä Wright ainakin latoo pöytään. Vihjailee, että "vitosen" pääjohtaja Sir Roger Hollis olisi ollut neuvostoagentti ja että pääministeri Harold Wilson olisi myös ollut neukkujen värväämä. Osittain väitteet on jo paljastettu mielikuvituksen tuotteeksi kun brittiarkistojen tietoja on julkaisu.

0e1pw1_1042575_0.jpg
 
Löysin nettidivarista muutamalla eurolla. Teos ilmestyi 80-luvun lopulla ja aiheutti suurta kohua. Peter Wright oli pitkän linjan mies brittien turvallisuuspalvelussa MI5:ssä. Työskenteli vuosikymmenet vastavakoilupuolella. Kirja on fifty fifty paljastus- ja reposteluteos, sekä samalla miehen omat muistelmat. Kovia väitteitä Wright ainakin latoo pöytään. Vihjailee, että "vitosen" pääjohtaja Sir Roger Hollis olisi ollut neuvostoagentti ja että pääministeri Harold Wilson olisi myös ollut neukkujen värväämä. Osittain väitteet on jo paljastettu mielikuvituksen tuotteeksi kun brittiarkistojen tietoja on julkaisu.
Mielestäni erittäin hyvä kirja.
Kuvaa ansiokkaasti alan kenttää.
Noita liikkuu kohtuullisesti. Suosittelen ostamaan jos vielä puuttuu.
 
Tämä on loppuvuoden lukulistallani. Lähinnä case study -tyyppinen kuvaus siitä, mitenkä saksalaiset taistelivat Operaatio Market Gardenin. Alkushokin jälkeen Wehrmacht ja Waffen-SS käynnistivät nopeasti vastatoimenpiteet. Kapteenit ja majurit alkoivat kasaamaan oma-aloitteisesti ad hoc -periaatteella taisteluosastoja. Auftragstaktik toimi käytännössä hyvin ja tehokkaasti. Arnhemissa brittien maahanlaskujoukkoja viivytettiin tehokkaasti ja Reinin ylittävälle maantiesillalle ehtinyt laskuvarjojääkäripataljoona oli pian saarrettu. Hyvin mielenkiintoista ihan ruohonjuuritasonkin kuvausta saksalaisten tuolloisesta taktiikasta.

Katso liite: 85975

Tämä oli hyvä lukukokemus. Perustuu hyvin pitkälti saksalaisten veteraanien haastatteluihin ja muisteluksiin, sekä myös arkistolähteisiin. Antaa hyvän kuvan siitä, miten taitavia ja sitkeitä sotilaita saksalaiset olivat. Eivät jääneet sormi suussa tappamistaan vartoomaan, vaan vastatoimet käynnistettiin välittömästi. Heti päälle aggressiivisesti, tiesivät että heti välittömästi hypyn jälkeen maahanlaskujoukot olivat haavoittuvaisia, sekalaisia ja hajallaan. Lähettivät yksittäisiä äkkiä kasaan haalittuja joukkueita, komppanioita ja sekalaisia taisteluosastoja heti vastahyökkäyksiin. Alivoimaisenakin puolustaja kykeni viivyttämään laskuvarjojääkäreiden etenemistä. Tämä oli ratkaisevaa erityisesti Arnhemissa. Oikeastaan ainoa huono puoli juuri tässä kirjan painoksessa on kehnot kartat. Ja valokuvaliitteen puuttuminen myös. Muuten sanoisin, että erittäin mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu teos.
 
Ja tässä Jukka Korpelan Venäjä-kirjasta jutustelua.


muinais-venajan-myytti.jpg
 
Back
Top