Kirjat

[sinko]

T-34 Sotka on aina kiinnostanut minua vaunutyyppinä. Nettidivarista hankin aiheeseen liittyvää lukemista. Steve Zalogan pari teemaopusta Ospreyn julkaisusarjassa. Nämä ovat ihan päteviä yleistietoteoksia.

Myös tämä teos 520 sivullaan on ihan hyvä esitys.
Lopussa myös myös värikuvia mutta pääsääntöisesti mustavalkokuvitusta.

 

[tulikomento]

Myös tämä teos 520 sivullaan on ihan hyvä esitys.
Lopussa myös myös värikuvia mutta pääsääntöisesti mustavalkokuvitusta.

Itselläni on myös tämä Haynesin manuaali. Kehitys- ja sotakäyttöhistorian lisäksi tässä perehdytään myös vaunun tekniikkapuoleen.

 

[tulikomento]

Tapio Tiihonen. Yllätys Kannaksella 1944 - Suomen valloituksen epäonnistumisen äänet. Fenix 2002.

Tapio Tiihosen väitöskirja Karjalan kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 on monessakin mielessä klassikko. Se on ensimmäinen osa trilogiassa, jonka toinen osa on Ratkaisu Kannaksella 1944 ja viimeinen osa nyt käsiteltävä Yllätys Kannaksella 1944 (trilogia on Tiihosen oma termi). Tiihosen teokset ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton, joihin vähäisin syy ei ole hänen ilmaisutapansa. Halukkaat voivat tutustua myös hänen 10-osaiseen teossarjaansa Länsi-Rooman viimeisistä ajoista. Siinä Tiihosen kynää ja ilmaisua ei liene rajoitettu juurikaan, toisin kuin (uskoakseni) Kannas-trilogiassa.

Tiihosen muista tuotoksista poiketen, Yllätys Kannaksella 1944 on Helvetin lyhyt. Siinä käsitellään hyvin korkealla ylätasolla Kannaksen taistelut kesällä 1944 ja kokonaissivumäärä on vain 148 sivua. Silti teos on mielestäni hyvä. Ei pelkästään siksi, että Tiihosen tulkinta on oman tulkintani mukainen, vaan koska Tiihonen pystyy tässä teoksessa ilmaisemaan itseään selkeästi ja ymmärrettävästi. Mielenkiintoisia ovat hänen tulkintansa Neuvostoliiton ylemmän sodanjohdon tavoitteista ja toiminnasta Kannaksella keväällä ja kesällä 1944.

Ensinnäkin Tiihosen mukaan Neuvostoliiton tavoitteena oli kesällä 1944 kukistaa Suomi. Kannaksella olevien joukkojen tuhoaminen, Suomen pakottaminen täydelliseen antautumiseen, saksalaisjoukkojen lyöminen/tuhoaminen, Suomen valtiojärjestelmän muuttaminen ja liittäminen neuvostojärjestelmään. Kannaksen joukot motivoitiin näillä teeseillä.

Toiseksi puna-armeija epäonnistui strategisessa tiedustelussa ja ensinnäkin kuvitteli Kannaksella olevan enemmän joukkoja kuin niitä oikeasti olikaan ja lisäksi se kuvitteli niiden olevan saksalaiskomennossa. Ensimmäinen seikka johti siihen, että Kannakselle heitettiin "maksimimäärä" neuvostojoukkoja. Tämä tarkoitti alkuvaiheessa totaalisen murskaavaa ylivoimaa, eli kun tavoiteltiin 3-6 -kertaista ylivoimaa, se oli joissain tapauksissa 19-kertainen. Samalla se kuitenkin tarkoitti, että vastoinkäymisten sattuessa, STAVKA ei lähettänytkään Kannakselle lisävoimia, koska laskennallisesti siellä piti olla riittävästi voimia. Tätä seikkaa vahvisti se, että Kannakselta ilmoitettiin jatkuvasti liian suuria tappioita suomalaisille, koska silloin voitiin pitää omia (alakanttiin ilmoitettuja) tappiota perusteltuina. Tämän vuoksi raa'asti yksinkertaistaen Mustamäen taistelu, jossa puna-armeijan osastot sotivat keskenään, ratkaisi Kannaksen taistelut 1944. Kun sekä puolustanut että hyökännyt joukko ilmoittivat suomalaisten valtavista tappioista, syntyi kuva, että Suomen armeija Kannaksella oli lyöty. Samalla kuitenkin ilmoitettiin myös omista suurista tappioista, jolloin Govorov sai anteeksi viivästymisen alkuperäisestä aikataulusta, koska nyt ensimmäinen päätavoite oli saavutettu. Kuitenkin neuvostojoukkojen huili tarkoitti lisäaikaa suomalaisille, jotka käyttivät sen hyväkseen.

Kolmanneksi, vaikka Neuvostojohto onnistui alkuvaiheessa yllättämään Suomen sotilasjohdon kesällä 1944 Kannaksella, yllätys oli nopeasti loppuunkulutettu. Suomalaiset ymmärsivät nopeasti (VT-asemaan tultaessa), että kyseessä oli strategisen tason isku ja reagoivat sen mukaan, vaikka hyökkäyksen kaikkia joukkoja ei vielä tässä vaiheessa voitukaan tunnistaa. Loppu yllätys oli varattu saksalaisille (operaatio Bagration) ja länsiliittoutuneille (jotka odottivat Normandian yhteydessä hyökkäystä saksalaisia, ei suomalaisia vastaan). Lisäksi yllätettiin neuvostokomentajat, joilla ei ollut tietoa reservien määrästä tai mihin ne suunnattiin. Heille vain annettiin tehtävä ja joukot sitä varten ("ladattu ase") ja heidän tehtävänään oli sitten saada suurin mahdollinen hyöty irti heille annetusta resurssista. Missä panos/tuotto -suhde oli paras ja lisäpanostuksista irti saatava hyöty korkein, oli reservijoukkojen suunta.

Neljänneksi, neuvostopropaganda epäonnistui Kannaksella 1944. Vuonna 1944 Neuvostoliiton siviiliyhteiskunta oli jo melko polvillaan sotaponnistusten vuoksi ja monilla alueilla nähtiin suoranaista nälkää. Tämä ei sanottavasti lisännyt neuvostosotilaiden motivaatiota. Vapautetuilta alueilta tulleet tiedot (osa sotilaista oli värvätty saksalaismiehityksen kokeneilta alueilta) eivät täysin tukeneet kertomusta Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmän yleisestä ylivoimaisuudesta tai ihanuudesta muihin järjestelmiin nähden. Suurimmat ongelmat liittyivät siihen, että hyökkäyksen käynnistyttyä havaittiin Kannaksen vauraus verrattuna Neuvostoliittoon sekä saksalaisten totaalinen puuttuminen, kuten myös suomalaisten korkea taistelumoraali. Kun vielä puna-armeijassa valikoitiin hyökkäyksen kärkiporukoihin fyysisesti ja psyykkisesti parhaat tyypit ja nämä osastot kärsivät suurimmat tappiot, hyökkäävien joukkojen suorituskyky tippui hyvin nopeasti.

Ja vielä paljon muuta.

Erittäin mielenkiintoinen kirja, ei vähiten kirjoittajansa vuoksi. Suosittelen kaikille kesän 1944 taisteluista kiinnostuneille, mutta kehotan myös erittäin suureen omien aivojen käyttöön.

Tästä on vuosia aikaa kun Tiihosen kirjaa viimeksi kädessäni pidin. Käyttikö tämä missä määrin venäläisiä arkistolähteitä ?

 

[sinko]

Tässä hyvä ja aika perusteellinen kirja Pe-2 ja 3 koneista.
Mukana myös suomalaisten osuus käytöstä ja testiraporttia Malmilta.

 

[Sigma957]

Tässä hyvä ja aika perusteellinen kirja Pe-2 ja 3 koneista.
Mukana myös suomalaisten osuus käytöstä ja testiraporttia Malmilta.

Osa noista raporttien käännöksistä on meikäläisen tekemiä suomesta englantiin, alkulähteenä oli Jukka Raunion artikkeli Ilmailu-lehdessä (englanninsin artikkelissa olleita suoria lainauksia) . Valitettavasti silloin tuli käännöksiin muutamia sävyvirheitä, kuitenkaan katastrofeja.

 

[Sigma957]

Tästä on vuosia aikaa kun Tiihosen kirjaa viimeksi kädessäni pidin. Käyttikö tämä missä määrin venäläisiä arkistolähteitä ?

Venäläisiä arkistolähteitä on paljon Tiihosella. Todennäköisesti enemmän kuin missään muussa suomalaisessa sotahistorian kirjassa. Tiihosen iso ongelma on jokaisen asian katsominen ideologisten lasien läpi. Ja kielestä kertonee jotain mieleeni pysyvästi jäänyt ilmaisu "dialektisen paradoksin räjähdys".

Toinen lievästi sanottuna outo käsitys Tiihosella on Päämajan toimintaa hehkuttava "mannerheimilais-suntzulainen sodankäyntitapa". Kun kuitenkin tosiasia on, että kokonaisuudessaan Suomen pelasti kesällä 1944 neukkujen sotataidollinen epäonnistuminen liki kaikilla tasoilla.

 

[Coffee Man]

Kirjat | Slava Skokov etsi jatkosodan kuolleita sotilaita Kannaksella – Sitten Venäjän armeija soitti hänen ovikelloaan

Venäläinen kadonneiden sotavainajien etsijä kirjoitti kirjan 25 vuotta kestäneistä etsinnöistään Karjalankannaksella.

www.hs.fi

 

[Sanavalmis Muurinen]

Lauri Nurmen Suomen salattu tie Natoon oli mielenkiintoinen kirja. Aihetta katsottiin pitemmällä perspektiivillä ja haastatteluun oli saatu mm. Niinistöt Sauli ja Jussi, Timo Soini sekä Antti Kaikkonen. Kirjassa on aika paljon Nurmen omia muisteloita siitä, missä oli, kenet tapasi, mitä puhui kenenkin päättäjän kanssa ja mitä kysyi lehdistötilaisuudessa. Minua ei haittaa, nuo pienet jutut ovat paikallansa kirjan teeman kannalta ja antavat lisätiedon murusia ja taustoja kirjan suurelle kertomukselle Suomen sotilaallisen länsi-integraation kehityksestä ja etenemisestä.

Hyvä kirja, myyttejä pyritään murtamaan ja katsomaan aihetta sopivan laajasta kulmasta.

 

[tulikomento]

Lauri Nurmen Suomen salattu tie Natoon oli mielenkiintoinen kirja. Aihetta katsottiin pitemmällä perspektiivillä ja haastatteluun oli saatu mm. Niinistöt Sauli ja Jussi, Timo Soini sekä Antti Kaikkonen. Kirjassa on aika paljon Nurmen omia muisteloita siitä, missä oli, kenet tapasi, mitä puhui kenenkin päättäjän kanssa ja mitä kysyi lehdistötilaisuudessa. Minua ei haittaa, nuo pienet jutut ovat paikallansa kirjan teeman kannalta ja antavat lisätiedon murusia ja taustoja kirjan suurelle kertomukselle Suomen sotilaallisen länsi-integraation kehityksestä ja etenemisestä.

Hyvä kirja, myyttejä pyritään murtamaan ja katsomaan aihetta sopivan laajasta kulmasta.

Pitänee lukaista, vaikka oletettavasti Iltalehden Nurmi tekee itsestään Nato-tarinan sankarin ?

 

[Sanavalmis Muurinen]

Pitänee lukaista, vaikka oletettavasti Iltalehden Nurmi tekee itsestään Nato-tarinan sankarin ?

Sellaistakin tulkintaa on ilmoilla ollut, mutta omasta mielestäni se ei ole oikeudenmukainen näkemys.

Nurmi kyllä muistaa mainita, mitä osuvaa tuli kirjoittaneeksi ja milloin jostain kirjoitti ensimmäisenä tiedotusvälineiden edustajana. Tulee myös esille, että hyvin on tutuksi tullut monen päättäjän kanssa ajan mittaan. Mutta ei hän omaa rooliaan korosta Nato-asiassa muuten kuin siinä, mitä on omassa työssään tehnyt ja kirjoittanut näistä aiheista. Pientä oman hännän nostamista tietysti voi kyllä hyväksyäkin, kun oli kuitenkin eniten Natoon perehtyneitä toimittajia koko maassa. Tämä kirja on osaksi Nurmen työelämäkerrallista muistelmaa ja siihen pitää varautua, mutta Nurmen omat työssään tekemät havainnot myös palvelevat kokonaisuutta ja on kirjassa paljon muutakin kuin Nurmen omia duunijuttuja. Turpo-toimittaja Nurmen verkostoituminen on varmaan ollut avuksi siinä, että on löytynyt merkkihenkilöitä haastateltaviksi ja sisäpiiristä on muutenkin tullut tiedon jyväsiä.

Kiinnostavinta antia itselleni oli tietysti tämä ihan varsinainen Nato-prosessi, miten se lähti käyntiin ja eteni Niinistön ja Bidenin välillä kahden kesken, ja miten ja miksi valituilla tavoilla virallinen prosessi sitten eteni suomalaisen päätöksenteon kulisseissa. Mutta hyvin taustoitettiin myös aikaisempia vaiheita, JEF ym.

 

[YliKoo]

Tämä on jo ollut palstalla, mutta Nurmen kirja pariksi sopii hyvin Risto E. J. Penttilän Pitkä tie Natoon. Taustoittaa hyvin varsinkin valtiovallan suhtautumista hakemiseen. Suosittelen.

Pitkä tie Natoon - Risto E. J. Penttilä, Jyrki Karvinen - sidottu(9789511459842) | Adlibris kirjakauppa

sidottu, 2022. Osta kirja Pitkä tie Natoon Risto E. J. Penttilä, Jyrki Karvinen (ISBN 9789511459842) osoitteesta Adlibris.fi. Ilmainen toimitus yli 39,90 euron tilauksiin. Adlibriksen valikoimissa on miljoonia kirjoja, löydä seuraava lukuelämyksesi jo tänään! Aina edulliset hinnat, ilmainen...

www.adlibris.com

 

[Panssari Salama]

Hasselpähkinöitä. Päivän hesarin Fingerpori itseoikeutetusti tähän vitjaan

Fingerpori - 25.10.2023 - Sarjakuvat | HS.fi

Lue sarjakuva Fingerpori

www.hs.fi

 

[tulikomento]

Otin nämä uutuudet lukulistalle. Kovasti hehkutetaan että tarjolla on uutta tietoa Nato-prosessin vaiheista.

 

[YliKoo]

Otin nämä uutuudet lukulistalle. Kovasti hehkutetaan että tarjolla on uutta tietoa Nato-prosessin vaiheista.

Katso liite: 85854Katso liite: 85855

Luitko jo Penttilä Pitkä tie Natoon?

 

[tulikomento]

Luitko jo Penttilä Pitkä tie Natoon?

Tuli luettua muutama kuukausi takaperin. Tykkäsin, oli ihan nasevaa kommentointia.

 

[tulikomento]

Tänään tuli kirjakaupassa hypisteltyä tätä tuoretta DDR -historiikkia. Jätin kuitenkin ostamatta. Nuoren polven historiantutkijan työtä. Hesarin mukaan korostaa Itä-Saksan "valoisia" puolia, kuten suhteellisen korkeaa elintasoa.

Kirja-arvio | Nuoren historioitsijan teos Itä-Saksasta on herättänyt tuohtumusta

Katja Hoyer arvostaa Itä-Saksan sosiaalista turvallisuutta – mutta oliko se vain osa diktatuuria peittävää savuverhoa?

www.hs.fi

 

[Sanavalmis Muurinen]

Tänään tuli kirjakaupassa hypisteltyä tätä tuoretta DDR -historiikkia. Jätin kuitenkin ostamatta. Nuoren polven historiantutkijan työtä. Hesarin mukaan korostaa Itä-Saksan "valoisia" puolia, kuten suhteellisen korkeaa elintasoa.

Kirja-arvio | Nuoren historioitsijan teos Itä-Saksasta on herättänyt tuohtumusta

Katja Hoyer arvostaa Itä-Saksan sosiaalista turvallisuutta – mutta oliko se vain osa diktatuuria peittävää savuverhoa?

www.hs.fi

Olen lukenut muutaman kirjan DDR:n ja Stasin historiasta. Ihmisten arkielämänkin historia voi olla oikein mielenkiintoista, mutta ei DDR:n kaltaisen valtion kyseessä ollessa pitäisi liiaksi unohtaa sortokoneiston roolia taustalla kyttäämässä. Pitäisi Hoyerin kirjakin lukea joskus, niin näkisi vähän miten kerronta suhtautuu muihin aiheesta lukemiini juttuihin. DDR:ssä oli kyllä suhteellisen kehittynyt koulutoimi ja terveydenhuolto, mutta elitason korkeus oli aika suhteellista silti. Asuntopula oli DDR:ssä jatkuva ongelma, ja hauskana detaljina eronnut pariskunta joutui asumaan saman katon alla todella kauan, kun ei ollut antaa asuntoa jonne toinen voisi muuttaa. Varmaan lämminhenkistä kotielämää saivat viettää keskenään asuntokysymyksen ratkeamista odottaessa.

 

[Sanavalmis Muurinen]

Otin nämä uutuudet lukulistalle. Kovasti hehkutetaan että tarjolla on uutta tietoa Nato-prosessin vaiheista.

Katso liite: 85854Katso liite: 85855

Niinistö-kirja täytyy itsekin ottaa luettavaksi niin sitten tulee suomalainen "Nato-trilogia" Penttilä & Nurmi & Uimonen luettua loppuun. Mitä Uimosen kirjasta on nyt lehdistö kirjoittanut, näyttää siinä Niinistön osalta olevan pitkälti samoja juttuja, joita Nurmikin käsittelee ja joista Niinistö Nurmellekin kirjaa varten tehdyissä haastatteluissa kertoi. Tietysti luonnollista, kun samoihin aikoihin tehdyt kirjat ja haastattelut on kysessä, asioista voitu kertoa yhtä paljon (ja yhtä vähän?) ja asiat yhtä tuoreessa muistissa. Vaikuttaa päällekkäiseltä Nurmen kanssa Nato-prosessin osalta, mutta ehkä sieltä muutama uusi näkökulmakin löytyy.

Penttilän ja Nurmen kirjojen olennaisin ero oli mielestäni siinä, että Penttilä maalaili vähän laveammalla pensselillä 1990-luvun alusta vuoteen 2022, ja Nurmi taas meni pitemmälle yksityiskohtiin etenkin Suomen sotilaallisessa lähentymisessä lännen kanssa 2010-luvulta lähtien. Nurmi käsitteli myös aika paljonkin Ruotsin suhtautumista Nato-kysymykseen.

 

[tulikomento]

Niinistö-kirja täytyy itsekin ottaa luettavaksi niin sitten tulee suomalainen "Nato-trilogia" Penttilä & Nurmi & Uimonen luettua loppuun. Mitä Uimosen kirjasta on nyt lehdistö kirjoittanut, näyttää siinä Niinistön osalta olevan pitkälti samoja juttuja, joita Nurmikin käsittelee ja joista Niinistö Nurmellekin kirjaa varten tehdyissä haastatteluissa kertoi. Tietysti luonnollista, kun samoihin aikoihin tehdyt kirjat ja haastattelut on kysessä, asioista voitu kertoa yhtä paljon (ja yhtä vähän?) ja asiat yhtä tuoreessa muistissa. Vaikuttaa päällekkäiseltä Nurmen kanssa Nato-prosessin osalta, mutta ehkä sieltä muutama uusi näkökulmakin löytyy.

Penttilän ja Nurmen kirjojen olennaisin ero oli mielestäni siinä, että Penttilä maalaili vähän laveammalla pensselillä 1990-luvun alusta vuoteen 2022, ja Nurmi taas meni pitemmälle yksityiskohtiin etenkin Suomen sotilaallisessa lähentymisessä lännen kanssa 2010-luvulta lähtien. Nurmi käsitteli myös aika paljonkin Ruotsin suhtautumista Nato-kysymykseen.

Oikeassa olet. Uimosen tyyli on vähemmän revittelevä mitä Nurmen, mutta Nato-prosessin kuvaus on samankaltainen. Analyyttisin näistä kolmesta on Penttilän pitkän aikavälin kuvaus Suomen Nato-tiestä.

 

[tulikomento]

Olen lukenut muutaman kirjan DDR:n ja Stasin historiasta. Ihmisten arkielämänkin historia voi olla oikein mielenkiintoista, mutta ei DDR:n kaltaisen valtion kyseessä ollessa pitäisi liiaksi unohtaa sortokoneiston roolia taustalla kyttäämässä. Pitäisi Hoyerin kirjakin lukea joskus, niin näkisi vähän miten kerronta suhtautuu muihin aiheesta lukemiini juttuihin. DDR:ssä oli kyllä suhteellisen kehittynyt koulutoimi ja terveydenhuolto, mutta elitason korkeus oli aika suhteellista silti. Asuntopula oli DDR:ssä jatkuva ongelma, ja hauskana detaljina eronnut pariskunta joutui asumaan saman katon alla todella kauan, kun ei ollut antaa asuntoa jonne toinen voisi muuttaa. Varmaan lämminhenkistä kotielämää saivat viettää keskenään asuntokysymyksen ratkeamista odottaessa.

Itä-Saksassa elämänsä eläneet ainakin osittain vielä muistelevat lämmöllä edesmennyttä kotimaataan. Sehän oli kehdosta hautaan -valtio, jossa valtio päätti oikeastaan kaiken puolestasi. Elintaso oli muun itäblokin mittareilla melko korkea (derkut tunsivat tästä jopa ylpeyttä). Nykyistä "ostalgiaa" on kyllä vaikea ymmärtää, sillä ihan täysi poliisivaltiohan oli kyseessä. Ne ihmiset, jotka halusivat hengittää vapaasti ja antoivat tämän näkyä, joutuivat vaikeuksiin ja kyttäysjärjestelmän hampaisiin.

DDR:stä lukisin kyllä mielelläni lisää. Seppo Hentilän teos tuli lukaistua parikymmentä vuotta sitten.



Hyvä vinkki Berliinissä matkaaville. Kannattaa käydä mm. DDR-Museossa. Esittelee nimenomaan arkipäivän elämää Derkkulassa.

Berlin’s Interactive Museum | DDR Museum

The DDR Museum in Berlin shows the life in DDR. A hands-on experience of the history of a bygone state awaits you in Berlin's interactive museum.

www.ddr-museum.de