Kirjat

[tulikomento]

Joona Vuorenpään kirja Sotamies: maanpuolustus tehtävänä ja kutsumuksena on puolivälissä. Vuonna 2020 julkaistu yleisteos Suomen sotilaallisesta maanpuolustuksesta kysymyksessä.

Kauniisti kuvitettu ja näyttävä teos grafiikkoineen ja kaluston tietoja koskevien infolaatikkoineen. Aika paljon on hyvin yleistasoista tietoa, joka ei asioihin jonkin verran perehtyneelle anna lisätietoa. Puolustusvoimien joukko-osastot ja mitä niissä tehdään. Kalustosta hyvin yleisluontoinen esittely. Varusmiespalveluksen rakenne. Eri laatuisten sota-ajan joukkojen tehtävistä ja varusteista yleistasoinen kuvaus. Sun Tzun ja Clausewitzin ym. sitaatteja mausteeksi. On sitten yleisempääkin juttua. Historiaa, materiaalihankintoja eri aikoina, arvioita puolustuskyvystä, skenaarioita. Vihollisesta kirjassa puhutaan oikealla nimellä, ja jonkin verran mielenkiintoista on peilata vuonna 2020 kirjoitetun kirjan juttuja tämän päivän todellisuuteen. Joitakin kiinnostavia tiedonjyväsiä tai näkemyksiä on tullut myös vastaan. Esimerkiksi nimettömäksi jätetty lähde on kertonut, että tykistön ja jalkaväen a-tarvikkeita Suomella riittäisi suhteellisesti kolmen peräkkäisen talvi- ja jatkosodan tarpeisiin.

Kirjoittaja osaa asiansa ja on perehtynyt aiheeseen. Hyvin monenlaista aiheeseen liittyvää käsitellään, mutta ei porata mihinkään aiheeseen pintaa syvemmälle. Kyse todellakin on kevyehköstä yleisteoksesta. Tekstisisällöltään lyhyt helppolukuinen kirja, mutta ensimmäisen puolikkaan perusteella ei välttämättä ole mp.nettiläisille ainakaan mikään pakkohankinta. Toisaalta jos se vastaan tulee, niin miksi ei ostaisi jo pelkästään näyttävän toteutuksen takia. Kyllä minä tuon loppuun asti lueskelen kun ehdin niin sittenpä näen, mitä kirjan jälkipuolisko käsittelee.

Katso liite: 87457
Kaun

Joo, yleisteos. Joka nyt siinä mielessä toki on jo ehtinyt vähän vanhentua, kun nyt ollaan Nato-maa. Itsekin meinasin jättää kokonaan hankkimatta, mutta kun tuli kaupan alelaarissa vastaan alle kympillä, niin ostinpa sitten.

 

[Sigma957]

Aiks huikeaa juttua Rosila Herrahissin vauhdissa: Rosila vippaa muutaman tonnin Hannu Takkulalle.

 

[sinko]

Vaikka jo aiemmin on muistaakseni esitelty Viktor Suvorovin (Vladimir Rezun) kirjoja niin laitan tähän vielä kuvan niistä.
Teokset on tehty 1980 luvun tietämykseltä mutta ovat tänäänkin mielestäni ajankohtaisia koska sitä 80 luvun sotakalustoa
pyörii vielä ihan täysillä ukrainassakin ja ryssän sotilaallinen ajattelu ei ole muuttunut paljoakaan.

Suosittelen noita kirjoja jokaisen tästä alasta kiinnostuneen hyllyyn jos vastaan tulee.
Tuo Spetsnaz löytyi itsellekin kirjana vasta viime viikolla hintaan 3,60 mistä innoitus tähän viestiin.
Akvaario on myös hieman lyhentäen suomennettu.

 

[tulikomento]

Vaikka jo aiemmin on muistaakseni esitelty Viktor Suvorovin (Vladimir Rezun) kirjoja niin laitan tähän vielä kuvan niistä.
Teokset on tehty 1980 luvun tietämykseltä mutta ovat tänäänkin mielestäni ajankohtaisia koska sitä 80 luvun sotakalustoa
pyörii vielä ihan täysillä ukrainassakin ja ryssän sotilaallinen ajattelu ei ole muuttunut paljoakaan.

Suosittelen noita kirjoja jokaisen tästä alasta kiinnostuneen hyllyyn jos vastaan tulee.
Tuo Spetsnaz löytyi itsellekin kirjana vasta viime viikolla hintaan 3,60 mistä innoitus tähän viestiin.
Akvaario on myös hieman lyhentäen suomennettu.

Rezunin Icebreaker ei oikein tulkinnoiltaan iskenyt, se näkemys että Stalikka olisi hyökännyt ensin Aatun kimppuun, mutta Aatu kerkesi hyökätä ensin. Mutta nuo muut ovat minusta olleet kyllä lukemisen arvoisia. Hyvää perspektiiviä neuvostoarmeijan ajatteluun, mikä varmasti näkyy yhä tämän päivän rysyarmeijassakin.

 

[EK]

Jómin saaren viikinkien saaga. Atrain&Nord 2019. Suom. Sirpa Aalto.

Orkneylaisten saaga. Otava 2008. Suom. Antti Tuuri.

Molemmat teokset ovat vanhoja viikinkiajan (mitä se nyt sitten aina onkaan) saagoja. Jómin saaren saaga on todellinen klassikko, sillä siinä kuvataan vapaaehtoisten viikinkimiesten muodostamaa yhteisöä, jonka ainoa tehtävä on ryöstää ja riehua ja reuhata pitkin maita ja mantuja. Saarta ei ole kyetty paikantamaan, eikä tarinan todenperäisyyttä vahvistamaan, mutta hyvä tarina se on. Siinä on myös historiallisia (ja myyttisiä) henkilöitä, joten se linkittyy tosielämään. Aallon suomennos on erittäin hyvä ja asiantunteva. Suosittelen.

Orkenylaisten saaga taas kertoo Orkney-saarten viikinkiasutuksesta ja se linkittyy huomattavasti vahvemmin tositapahtumiin. Verevää kerrontaa ja eeppisiä tapahtumia, huumoria ja arkielämääkään unohtamatta. Myös Tuurin suomennos on sujuva. Tässä teoksessa mainittavin on loppupuolella tapahtuva Orkney-saarten hallitsijan reissu Ranskan ja Espanjan kautta Gibraltarin läpi Pyhälle maalle ja sieltä paluumatka Konstantinopolin ja Rooman kautta maitse takaisin. Meleko jämerä reissu on ollut kyllä ukoilla.

Kumpaakin teoksista uskaltaa suositella ensimmäiseksi tutustumiseksi saagoihin. Suomennos on sujuva, tapahtumia piisaa, mutta kumpikaan ei ole valtava mammutti. Mieluummin näitä lukee kuin monia moderneja kirjailijoita.

 

[tulikomento]

Pakko hehkuttaa. Porvalin Mikon eilinen yleisöluento Imatralla kaukopartioinnin historiasta oli timangia. Helkkarin hyvä esiintyjä, viljelee aina välillä osuvaa huumoria. Ihan omana kommenttina sanoisin, että jos tulee mahdollisuuksia päästä kuuntelemaan miehen esitelmiä, niin käykää ihmeessä. Sanoisin että tietää aikas paljon tiedustelutoiminnan historiasta.

 

[tulikomento]

Porvali muuten mainitsi eilen, että tämä Slava Skokov on Venäjän armeijan reserviupseeri ja ilmeisesti SA-sijoitus on S-300 ilmatorjuntaohjuspatterin (tai jaoksen) päällikkö. Pakeni Suomeen kun vastustaa maansa hullua presidenttiä ja tämän rikollista hyökkäyssotaa. Omasta mielestäni ei haittaisi, jos Suomi hänelle turvapaikan myöntäisi.

Kirjat | Slava Skokov etsi jatkosodan kuolleita sotilaita Kannaksella – Sitten Venäjän armeija soitti hänen ovikelloaan

Venäläinen kadonneiden sotavainajien etsijä kirjoitti kirjan 25 vuotta kestäneistä etsinnöistään Karjalankannaksella.

www.hs.fi

 

[Isänmaan puolesta]

Asiaa samoista hirveyksistä 1939-1942, mitä ryssä tekee nytkin Ukrainasta....

Talvisodan aikana itärajan kylistä jäi evakuoimatta 2 500–2 700 suomalaista – valtaosa palasi myöhemmin Suomeen, mutta eivät aivan kaikki | Kainuun Sanomat

Antti Järven isoisoisä jäi sodan jälkeen Neuvostoliiton puolelle. Suku vaikeni tapahtumista visusti, ja Järvi lähti vuonna 2022 Venäjälle selvittämään isoisoisänsä k...

www.kainuunsanomat.fi

 

[tulikomento]

Löysin tämän tänään Helsingin Akateemisesta. Kirjoittaja on ukrainalainen historiantutkija. Kirja ilmestyi tänä vuonna.

 

[YliKoo]

Kun haluaa tyhjentää päätään niin ettei tarvitse enempää miettiä eikä keskittyä, niin Jarkko Sipilän dekkarit on hyvää kerrontaa. Ne voisivat kertoa hyvinkin todellisista tapahtumista eikä typerää liioittelua ole oikeastaan yhtään. Lisäksi Sipilän asiantuntemus rikosjutuissa paistaa läpi, eli kirjoissa avataan jonkin verran rikollisten ja poliisien toimintaa.

Harri Nykäsellä oli jonkin verran samanlaista tuotantoa, Raid-sarja oli lisäksi kutkuttelevasti kirjoitettu vaikka ei sillä tavalla ollutkaan todellisuutta imitoiva kuin Sipilän kirjat.

Asiapitoiset kirjat vaativat aina keskittymistä, ja kun siitä haluaa eroon niin valmiiksi märehdityt ovat hyvä vaihtoehto. Aikanaan luin stressin vastapainoksi Igguldenin Tsingis-kaanista ja Cesarista kertovat tiiliskivet. Niiden huono puoli oli se, että sellaista juttua joka ei liittynyt juoneen lainkaan, saattoi olla sata sivua kerrallaan. Pieni kirja kirjan sisällä, joka oli leivottu sinne täytteeksi.

 

[tulikomento]

Kun haluaa tyhjentää päätään niin ettei tarvitse enempää miettiä eikä keskittyä, niin Jarkko Sipilän dekkarit on hyvää kerrontaa. Ne voisivat kertoa hyvinkin todellisista tapahtumista eikä typerää liioittelua ole oikeastaan yhtään. Lisäksi Sipilän asiantuntemus rikosjutuissa paistaa läpi, eli kirjoissa avataan jonkin verran rikollisten ja poliisien toimintaa.

Harri Nykäsellä oli jonkin verran samanlaista tuotantoa, Raid-sarja oli lisäksi kutkuttelevasti kirjoitettu vaikka ei sillä tavalla ollutkaan todellisuutta imitoiva kuin Sipilän kirjat.

Asiapitoiset kirjat vaativat aina keskittymistä, ja kun siitä haluaa eroon niin valmiiksi märehdityt ovat hyvä vaihtoehto. Aikanaan luin stressin vastapainoksi Igguldenin Tsingis-kaanista ja Cesarista kertovat tiiliskivet. Niiden huono puoli oli se, että sellaista juttua joka ei liittynyt juoneen lainkaan, saattoi olla sata sivua kerrallaan. Pieni kirja kirjan sisällä, joka oli leivottu sinne täytteeksi.

Sipilä oli tietääkseni myös poliisien suosiossa. Tosin jotain napinaa aina silloin tällöin saattoi ilmetä, jos olivat sitä mieltä että Sipilä avasi hieman liikaa tutkintametodeja ja taktiikoita. Harri Nykäsen Raid -sarjasta pidän itse kovasti.

 

[tulikomento]

Löysin tämän tänään Helsingin Akateemisesta. Kirjoittaja on ukrainalainen historiantutkija. Kirja ilmestyi tänä vuonna.

Katso liite: 87763

Rupesin lueskelemaan. Tähän mennessä vaikuttaa siltä, että n. 1/3 kirjasta on johdatusta ja varsinaisen asian, eli sodan taustoitusta. Toki tärkeää asiaa, joka antaa kontekstia nykypäivän tapahtumille. Hyvin käy ilmi tästä se, miten katkeria ryssät ovat ukrainalaisille joka suhteessa. Katsovat, ettei Ukrainalla saa ikinä olla omaa vapaata tahtoa päättää itse omista asioistaan. Sen tulee alistua Moskovan käskyläiseksi, koska ryssät katsovat että heillä on tähän syvät historialliset perusteet ja oikeudet.

 

[sinko]

Tämä juuri luettavana.
Vaikuttaa yllättävänkin hyvältä.
Nopea katsaus laajaan alaan.
Tämän lukemalla on hyvin kärryillä.
Suosittelen.

 

[sinko]

Erittäin perusteellinen (n. 300 sivua) selvitys saksalaisista suihkumoottoreista 1930 - 1945.
Pääpaino lentokoneiden suihkuturbiineissa mutta muutkin käytöt käydään läpi.
Laitoinkin tuonne Panssarivaunut lohkoon kuvan tästä samasta kirjasta.

 

[Fremen]

Löysin isäukolle sotamarsalkka Montgomeryn suomennetut muistelmat 50-luvun lopulta. Itselläni on Montyn muistelmat Lontoo murteella. Omalla tavallaan kait jonkin sortin klassikko. Itseään täynnä ollut primadonna, jonka ego ei ollut pienimmästä päästä. Pelasi aina varman päälle. Keräsi itselleen ylivoiman, jonka turvin ryhtyi hyökkäämään. Näkyi erityisesti Pohjois-Afrikassa. 1944-1945 oli Länsi-Euroopassa tuskaista aikaa. Erityisesti amerikkalaisten oli vaikeata sietää pöyhkeilevää Montgomeryä. Uran ainoa uhkarohkea operaatio Kauppapuutarha meni sitten täysin persiilleen. Montyn idea ja suunnitelma, mutta epäonnistumista ei ottanut omalle kontolleen, tietenkään.

Katso liite: 86979

Jep. summa summarum, taisi mennä just noin. Lisäksi "Monty" oli vanhan liiton Imperialisti, jota Yhdysvaltain johtava rooli toisessa maailmansodassa raastoi, erityisesti "hänen" Euroopan teatterillaan.
Amerikkalaiset vihasivat kyseistä heppua, erityisesti Patton ja Eisenhoweer (joka joutui sietämään Montya Pattonin ja Bradleynkin kieltäydyttyä muusta kuin välttämättömästä rajapinnasta, mieluiten viikkojen väliajoilla ja mahdollisimman hankalien yhteyksien päätepisteessä limetille.

Kyseessä siis jonkinlainen taktisesti konservatiivinen, strategisesti ylimielinen (huono valmistautuminen jne.) fantasisti, joka oli johtajana mielikuvitukseton, ylivarovainen ja jonkinlainen ei-homoseksuaali -versio Laurence of Arabiasta.
Mahdollisesti.

Patsasteli ympäri keväistä romu-Berliiniä toukokuussa 1945 niinkuin pieni riikinkukko. Tämä siis neuvostoliittolaisten valko-ryssien suora kommentti. Joilla oli 2 viikkoa aikaisemmin palanut 75k ukkoja vaan päästäkseen yhdestä läpimurrosta aluksi Seelöwin kukkuloiden yli, 78km itään.
Jotka oli 30m korkeat.

 

[Sigma957]

Eisenhowerilla kyllä ei olisi pitänyt olla kovin suurta munaa kritisoida muita, kun itseäänsä kiinnosti enemmän golfaus naissihteerinsä tms. kanssa kuin sodan johtaminen.

 

[tulikomento]

Jep. summa summarum, taisi mennä just noin. Lisäksi "Monty" oli vanhan liiton Imperialisti, jota Yhdysvaltain johtava rooli toisessa maailmansodassa raastoi, erityisesti "hänen" Euroopan teatterillaan.
Amerikkalaiset vihasivat kyseistä heppua, erityisesti Patton ja Eisenhoweer (joka joutui sietämään Montya Pattonin ja Bradleynkin kieltäydyttyä muusta kuin välttämättömästä rajapinnasta, mieluiten viikkojen väliajoilla ja mahdollisimman hankalien yhteyksien päätepisteessä limetille.

Kyseessä siis jonkinlainen taktisesti konservatiivinen, strategisesti ylimielinen (huono valmistautuminen jne.) fantasisti, joka oli johtajana mielikuvitukseton, ylivarovainen ja jonkinlainen ei-homoseksuaali -versio Laurence of Arabiasta.
Mahdollisesti.

Patsasteli ympäri keväistä romu-Berliiniä toukokuussa 1945 niinkuin pieni riikinkukko. Tämä siis neuvostoliittolaisten valko-ryssien suora kommentti. Joilla oli 2 viikkoa aikaisemmin palanut 75k ukkoja vaan päästäkseen yhdestä läpimurrosta aluksi Seelöwin kukkuloiden yli, 78km itään.
Jotka oli 30m korkeat.

Joskus päälle 15 vuotta sitten yritin lueskella Nigel Hamiltonin kolmeosaista Monty -sarjaa. En päässyt loppuun saakka. Muistikuvan mukaan oli aika lailla Montyn puolella ja ymmärsi tämän sotataidollista osaamista. En enää muista miten suhtautui mieheen ihmisenä ja persoonana.

Nigel Hamilton (author) - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Sigma957]

Joskus päälle 15 vuotta sitten yritin lueskella Nigel Hamiltonin kolmeosaista Monty -sarjaa. En päässyt loppuun saakka. Muistikuvan mukaan oli aika lailla Montyn puolella ja ymmärsi tämän sotataidollista osaamista. En enää muista miten suhtautui mieheen ihmisenä ja persoonana.

Nigel Hamilton (author) - Wikipedia

en.wikipedia.org

Jossain on kuulunut kommenttia, että Hamilton olisi "niellyt" Montyn näkökulmat liian kritiikittä. Mahdollisena osasyynä se, että ainakin siihen aikaan (se trilogia) Hamiltonilla olisi ollut harvinaisen laaja pääsy Montyn omiin aineistoihin. Suomessa yksi ilmailuhistorioitsija kertoi, että pääsi aikoinaan arkistoihin sillä ehdolla, ettei kirjoita mitään kriittistä lentopojistamme.

 

[tulikomento]

Jossain on kuulunut kommenttia, että Hamilton olisi "niellyt" Montyn näkökulmat liian kritiikittä. Mahdollisena osasyynä se, että ainakin siihen aikaan (se trilogia) Hamiltonilla olisi ollut harvinaisen laaja pääsy Montyn omiin aineistoihin. Suomessa yksi ilmailuhistorioitsija kertoi, että pääsi aikoinaan arkistoihin sillä ehdolla, ettei kirjoita mitään kriittistä lentopojistamme.

Joo, olen kuullut saman jutun. Hamilton kaveerasi käsittääkseni Montgomeryn pojan kanssa, joka oli isänsä perinnön vaalija. Saattoi hyvinkin asettaa vähän reunaehtoja henkilöarkistoon pääsylle.

 

[Kutale]

Löysin tämän tänään Helsingin Akateemisesta. Kirjoittaja on ukrainalainen historiantutkija. Kirja ilmestyi tänä vuonna.

Katso liite: 87763

Kuuntelin taannoin saman kirjailijan Tsernobyl -oopuksen, oli kyllä seikkaperäinen selvitys!

Tšernobyl : Ydinkatastrofin historia (Serhii Plokhy) | Kirjavinkit

Arvostelu Serhii Plokhyn kirjasta Tšernobyl : Ydinkatastrofin historia, joka kertoo elävästi historian vakavimmasta ydinonnettomuudesta.

www.kirjavinkit.fi