Kirjat

[YliKoo]

Karin kirjassa jo Ukrainan sodan alkutahdeilla.

#LauraHammer kertoi muualla, että oli tietovuodon alla kertonut PV-kontaktilleen, mitä tuleman pitää.

[/SPEKULAATIO] Kirjassa käy ilmi molemminpuolinen luottamus. Kenelle Halminen olisi kertonut, jos ei Karille. Kontakti oli vastannut, että go-for-it. Siihen on täytynyt olla syynsä. Mutta mikä? Tiedustelulakia ja sen julkisuutta puitiin kirjassa melko paljon, joten jos noin mennyt, niin on katsottu että tuo vuoto on hyödyksi läpimenolle. Tai sitten myyrän käräyttämiselle, jonka Rape sitten vesitti. [SPEKULAATIO]

 

[Rada-Man]

Ei oikein Drakenista tykännyt. Ja inhosi simputuskulttuuria.

Aika erikoiselle homma kuulosti kaiken kaikkiaan. Mut vielä ei ollakaan Hornetin puikoissa, kuin parissa välimuistelossa.

 

[tulikomento]

Karin & Halmisen kirjan luin viime yönä loppuun. Nyt luetun perusteella epäilemättä Martti J. Kari oli todellinen monilahjakkuus ja erittäin älykäs ihminen. Isänmaallinen suomalainen sotilas toki myös. Oli keskeisessä roolissa kun tiedustelulainsäädäntöä valmisteltiin. Jos syöpä ei olisi vienyt miestä viimeisen rajan taakse, olisi evp. tiedustelueverstillä varmasti vielä ollut annettavaa isänmaalle.

 

[Rada-Man]

Karin & Halmisen kirjan luin viime yönä loppuun. Nyt luetun perusteella epäilemättä Martti J. Kari oli todellinen monilahjakkuus ja erittäin älykäs ihminen. Isänmaallinen suomalainen sotilas toki myös. Oli keskeisessä roolissa kun tiedustelulainsäädäntöä valmisteltiin. Jos syöpä ei olisi vienyt miestä viimeisen rajan taakse, olisi evp. tiedustelueverstillä varmasti vielä ollut annettavaa isänmaalle.

Tämä on seuraavana kuuntelulistalla.

 

[StepanRudanskij]

Karin & Halmisen kirjan luin viime yönä loppuun. Nyt luetun perusteella epäilemättä Martti J. Kari oli todellinen monilahjakkuus ja erittäin älykäs ihminen. Isänmaallinen suomalainen sotilas toki myös. Oli keskeisessä roolissa kun tiedustelulainsäädäntöä valmisteltiin. Jos syöpä ei olisi vienyt miestä viimeisen rajan taakse, olisi evp. tiedustelueverstillä varmasti vielä ollut annettavaa isänmaalle.

Valmista tuli mullakin. Ehkä olisin jopa halunnut tutustua henkilöön. Perinteisenä introverttinä harvemmin tulee tuollaisia ajatuksia. Kirjaan on sisällytetty muutamia hienovaraisia vinkkejä, Jättämällä nimiä tai joitain asioita mainitsematta jne.

 

[Eerikainen]

Karin & Halmisen kirjan luin viime yönä loppuun. Nyt luetun perusteella epäilemättä Martti J. Kari oli todellinen monilahjakkuus ja erittäin älykäs ihminen. Isänmaallinen suomalainen sotilas toki myös. Oli keskeisessä roolissa kun tiedustelulainsäädäntöä valmisteltiin. Jos syöpä ei olisi vienyt miestä viimeisen rajan taakse, olisi evp. tiedustelueverstillä varmasti vielä ollut annettavaa isänmaalle.

Sain loppuun eilen illalla.
Olihan se Duracell-pupu energiatasoiltaan. On voinut olla alaisena kohtuullisen haastava, mutta toisaalta se huumorintaju ja ulospäin suuntautuneisuus auttaa esikyrpienkin kanssa, puhumattakaan esimiehistä.
Harmi että se sitten katkesi noin, olisi varmasti ollut nettohyödyttäjä jatkossakin.

 

[tulikomento]

Sain loppuun eilen illalla.
Olihan se Duracell-pupu energiatasoiltaan. On voinut olla alaisena kohtuullisen haastava, mutta toisaalta se huumorintaju ja ulospäin suuntautuneisuus auttaa esikyrpienkin kanssa, puhumattakaan esimiehistä.
Harmi että se sitten katkesi noin, olisi varmasti ollut nettohyödyttäjä jatkossakin.

Nauroin ääneen siinä kohdassa missä kerrottiin Salen vierailusta Viestikoelaitoksella. Kari avasi keskustelun kysymällä tasavallan presidentiltä että kuka sitä Lennu -koiraa oikein hoitaa kun olette Jennin kanssa poissa kotoa ? Oli kuulemma PV:n tuolloinen komentaja Ari Puheloinen ollut tyrmistynyt Karin käytöksestä. Niinistö kuulemma oli vain naurahtanut ja vastannut asiallisesti Karin kysymykseen.

 

[YliKoo]

Nauroin ääneen moneen kertaan, ja kuten sanonta kuuluu, itku pitkästä ilosta.

Loppu oli kyllä koskettava.

 

[Eerikainen]

Mun sisintä kutitteli Bosniassa keskustelu jenkkikomentajan kanssa: Jenkki kyseli osaako kaikki nyt englantia, johon Kari että kyllä kaikki suomalaiset osaa, amerikkalaisista en tiedä.

 

[Leaderdog]

Olisko tästä luettavaksi..:

https://twitter.com/x/status/1770363003520622790

 

[Sanavalmis Muurinen]

Karin muistelmat oli kyllä hyvä kirja. Yllättäen kiinnosti jopa enemmän Karin varhaisemmat vaiheet kuin myöhemmät ajat. Ehkä siksi, kun uran alkupuolella oli värikkäämpää kerrottavaa ja loppuaika tutumpaa muuten. Aivan loppu sitten olikin hyvin liikuttava kuoleman lähestyessä.

Kari vaikuttaa olleen pidetty, arvostettu ja monilahjakas ihminen.

Nyt menossa Timo Lienen Irtoviiksimies, jota Karin muistelmissakin siteerataan. Liene oli tiedustelumies ja kuoli syöpään saaden viime hetkellä muistelmansa valmiiksi, niin kuin Karikin. Toistaiseksi ei ole ollut mitenkään ihmeellistä luettavaa, mutta ei siinä ole vielä päästy oikein asiaankaan. Lienen kirjaan on viitattu toisessakin kirjassa, Jukka Rislakin teoksessa Tiedustelu ja vakoilu - opit, operaatiot ja agentit. Timo lienee ollut ensimmäinen tiedustelija, joka on töistään itse oikein mitään kirjoittanut, joten eräänlainen merkkiteos tietysti on.

Rislakin teos on nyt myös menossa ja vaikuttaa olevan ihan kelvollinen tietokirja kaikenlaisesta tiedusteluun liittyvästä.

 

[Sanavalmis Muurinen]

Helsinki 1944. Tietokirja suurpommituksista. Aihe kytketään laajempaan kehykseen, eli ryssien yritykseen saada Suomi painostettua rauhaan. Myyttejä murretaan: saksalaisten yöhävittäjistä ei juuri konkreettista hyötyä ollut ja Vuosaaren valekaupunkikokkoja ei käytetty. Vanhentuneiksi käyneillä ilmatorjuntataktiikoilla, kuten sulkutulella, selvittiin kohtalaisen hyviin tuloksiin erityisesti, koska vastustaja ei ollut osaava. Pommituksiin ei oltu alkuun tarpeeksi hyvin varauduttu, kun vain väestönsuojelupäälliköksi syrjäytetty kenraali Sihvo näki vaaran olevan hyvin lähellä.

Asiallinen teos aiheestaan. Jotenkin tuntui, että olisiko vielä enemmänkin voinut saada irti? En tiedä, miksi siltä tuntui, kun ei sille tuntemukselle mitään suoranaista syytä löydy. Ehkä teos olisi ollut parhaimmillaan, jos sen olisi joku kirjoittanut silloin, kun oli vielä aikalaisia ilmatorjunta- ja palomiehiä kertomassa, millaista silloin oli ja mitä tehtiin. Muutama aikalaiskertomus silloin tällöin virkistäisi, vaikka muistitietoon sisältyykin paljon epävarmuuksia. Nyt aihetta katsotaan pelkästään kauempaa ja ylempää. Sepä se, nyt olisin halunnut upota mielikuvittelemaan pommitusöiden kaoottisuutta, eikä se tämän teoksen vika ollut, että tarkastelu oli kliinisempää kuin juuri itse ja juuri nyt ehkä kaipasin.

 

[RohrEins]

Karin muistelmat oli kyllä hyvä kirja. Yllättäen kiinnosti jopa enemmän Karin varhaisemmat vaiheet kuin myöhemmät ajat. Ehkä siksi, kun uran alkupuolella oli värikkäämpää kerrottavaa ja loppuaika tutumpaa muuten. Aivan loppu sitten olikin hyvin liikuttava kuoleman lähestyessä.

Kari vaikuttaa olleen pidetty, arvostettu ja monilahjakas ihminen.

Nyt menossa Timo Lienen Irtoviiksimies, jota Karin muistelmissakin siteerataan. Liene oli tiedustelumies ja kuoli syöpään saaden viime hetkellä muistelmansa valmiiksi, niin kuin Karikin. Toistaiseksi ei ole ollut mitenkään ihmeellistä luettavaa, mutta ei siinä ole vielä päästy oikein asiaankaan. Lienen kirjaan on viitattu toisessakin kirjassa, Jukka Rislakin teoksessa Tiedustelu ja vakoilu - opit, operaatiot ja agentit. Timo lienee ollut ensimmäinen tiedustelija, joka on töistään itse oikein mitään kirjoittanut, joten eräänlainen merkkiteos tietysti on.

Rislakin teos on nyt myös menossa ja vaikuttaa olevan ihan kelvollinen tietokirja kaikenlaisesta tiedusteluun liittyvästä.

Rislakin uusi vakoilukirja Tiedustelu ja vakoilu — Opit, operaatiot, agentit on oikein pätevä hakuteos kylmän sodan ja 2000-luvun alun asioihin asti.
Kuten jossain arvosteluissakin sanottiin, sitä uudempiin kohtiin on päässyt paljon asiavirheitä. Ihan viime vuosien tiedusteluasioista Rislakilla (79 v) ei tunnu olevan hajuakaan, ja kirjasta löytyy suoria väärinkäsityksiäkin.
Eikä ihme, koska Rislakki näyttää luottaneen vääriin lähteisiin: lopputeksteissä hän kiittelee entistä kollegaansa ja ystäväänsä Tuomo "HS-Gate" Pietiläistä avusta kirjanteossa. Valitettavasti se näkyy.

Mutta tosiaan kylmän sodan KGB-touhuista Rislakilla on paljon tietoa.

 

[Vatnik]

Maran kirja julkaistiin viikko sitten ja läksin sijalta 13. Aika hyvin noustu, kun jo nyt tuli kaupunginkirjastosta ilmoitus "Varaamanne aineisto on noudettavissa."

 

[RohrEins]

Maran kirja julkaistiin viikko sitten ja läksin sijalta 13. Aika hyvin noustu, kun jo nyt tuli kaupunginkirjastosta ilmoitus "Varaamanne aineisto on noudettavissa."

Kannatti olla ajoissa liikkeellä, nyt varauksia jo pelkästään pk-seudulla jo yli 700.

Helmet -- Martti J. Kari : käsikirjoitukset eivät pala / Laura Halminen.

haku.helmet.fi

 

[StepanRudanskij]

Maran kirja julkaistiin viikko sitten ja läksin sijalta 13. Aika hyvin noustu, kun jo nyt tuli kaupunginkirjastosta ilmoitus "Varaamanne aineisto on noudettavissa."

Jos joku PK-seudulla haluaa tuon luettavakseen, voin antaa omani kiertoon. Ottakoon yhteyttä niin keksitään toimitustapa.

 

[EK]

Peter Englund. Marraskuu 1942 - Kohtalonkuukausi tavallisten ihmisten silmin. WSOY 2022.

Peter Englund on ruotsalainen huippuluokan historioitsija. Tämä teos on kirjoitettu samalla metodilla kuin Sodan kauneus ja kauheus, jossa Englund esitteli ensimmäisen maailmansodan tapahtumat eri ihmisten näkökulmasta. Kyseinen teos on mestarillinen ja siihen kannattaa ehdottomasti tarttua. Tästä en ole ihan yhtä varma.

Teoksen ongelmana on, että toisen maailmansodan asetelmat ovat niin paljon yksinkertaisemmat kuin ensimmäisen - ainakin Englundille. Paha Natsi-Saksa ja paha Japani vs. muut (tosin ei se Neuvostoliittokaan nyt niin hirveän hyvä ole). Lisäksi Englund kokeneena historioitsijana, vieläpä sotahistoriaan erikoistuneena, ymmärtää logistiikan ja teollisuustuotannon merkityksen. Niinpä teoksesta huokuu ajatus siitä, että akselivaltojen oli "pakko" hävitä sota. Totta on, että Englund muistaa mainita, että esimerkiksi Burma tai Kokodan tien taistelut tai Pohjois-Afrikka tai Itärintama olisivat voineet mennä toisinkin, mutta silti sodan piti päättyä Yhdysvaltain teollisuuden voittoon. Sinänsä mielenkiintoista on, että Englund ei anna kovin kummoista kuvaa brittien tai amerikkalaisten suorituksista taistelukentällä.

Toinen ongelma on, että siinä kuvataan melkoisen paljon eri maiden kotirintamaa. Nämä tuovat tietysti monipuolisuutta teokseen, mutta silti nuo osiot eivät oikein toimi. Siinä vaiheessa esim. Englannissa on jo rauhallista, joten kuvauksissa ei paljoa tapahdu. Suomalaisittain kiinnostavaa on tietenkin Syvärin rintamalta esitelty Kurt West. Hän kuitenkin on vähemmistön (suomalaiset) vähemmistöä (eli suomenruotsalainen). Ensimmäisessä katkelmassa Englund korostaa sekä suomalaisten Suur-Suomi -aatetta että ruotsinkielisten ahdasta asemaa suomenkielisyyttä korostaneessa yhteiskunnassa. Suomenruotsalaisista annetaan samanlainen kuva tuon ajan Suomessa kuin Suomi antaa itsestään koko toisessa maailmansodassa, eli "Ei me vaan nuo muut." Suomenruotsalaisista annetaan kuva maan hiljaisina maanviljelijöinä yms. "tavallisina" ihmisinä, vaikka yläluokasta melkoinen osa oli ruotsinkielisiä.

Kritiikistä huolimatta teos on ihan toimiva ja tutustumisen arvoinen. Ei Englundin parhaita, mutta on huonompiakin kirjoja tullut luettua.

 

[Sigma957]

Peter Englund. Marraskuu 1942 - Kohtalonkuukausi tavallisten ihmisten silmin. WSOY 2022.

Peter Englund on ruotsalainen huippuluokan historioitsija. Tämä teos on kirjoitettu samalla metodilla kuin Sodan kauneus ja kauheus, jossa Englund esitteli ensimmäisen maailmansodan tapahtumat eri ihmisten näkökulmasta. Kyseinen teos on mestarillinen ja siihen kannattaa ehdottomasti tarttua. Tästä en ole ihan yhtä varma.

Teoksen ongelmana on, että toisen maailmansodan asetelmat ovat niin paljon yksinkertaisemmat kuin ensimmäisen - ainakin Englundille. Paha Natsi-Saksa ja paha Japani vs. muut (tosin ei se Neuvostoliittokaan nyt niin hirveän hyvä ole). Lisäksi Englund kokeneena historioitsijana, vieläpä sotahistoriaan erikoistuneena, ymmärtää logistiikan ja teollisuustuotannon merkityksen. Niinpä teoksesta huokuu ajatus siitä, että akselivaltojen oli "pakko" hävitä sota. Totta on, että Englund muistaa mainita, että esimerkiksi Burma tai Kokodan tien taistelut tai Pohjois-Afrikka tai Itärintama olisivat voineet mennä toisinkin, mutta silti sodan piti päättyä Yhdysvaltain teollisuuden voittoon. Sinänsä mielenkiintoista on, että Englund ei anna kovin kummoista kuvaa brittien tai amerikkalaisten suorituksista taistelukentällä.

Toinen ongelma on, että siinä kuvataan melkoisen paljon eri maiden kotirintamaa. Nämä tuovat tietysti monipuolisuutta teokseen, mutta silti nuo osiot eivät oikein toimi. Siinä vaiheessa esim. Englannissa on jo rauhallista, joten kuvauksissa ei paljoa tapahdu. Suomalaisittain kiinnostavaa on tietenkin Syvärin rintamalta esitelty Kurt West. Hän kuitenkin on vähemmistön (suomalaiset) vähemmistöä (eli suomenruotsalainen). Ensimmäisessä katkelmassa Englund korostaa sekä suomalaisten Suur-Suomi -aatetta että ruotsinkielisten ahdasta asemaa suomenkielisyyttä korostaneessa yhteiskunnassa. Suomenruotsalaisista annetaan samanlainen kuva tuon ajan Suomessa kuin Suomi antaa itsestään koko toisessa maailmansodassa, eli "Ei me vaan nuo muut." Suomenruotsalaisista annetaan kuva maan hiljaisina maanviljelijöinä yms. "tavallisina" ihmisinä, vaikka yläluokasta melkoinen osa oli ruotsinkielisiä.

Kritiikistä huolimatta teos on ihan toimiva ja tutustumisen arvoinen. Ei Englundin parhaita, mutta on huonompiakin kirjoja tullut luettua.

Yrittääkö Englund tarjota yhtään vastaavaa näkökulmaa kuin Niall Ferguson kirjansa Julma sota luvussa, jossa esitetään totutusta poiketen "antipasifistisia" muistelmia sota-ajalta?

 

[EK]

Yrittääkö Englund tarjota yhtään vastaavaa näkökulmaa kuin Niall Ferguson kirjansa Julma sota luvussa, jossa esitetään totutusta poiketen "antipasifistisia" muistelmia sota-ajalta?

Siis onhan tuossa monenlaista kulmaa, kuten vaikka länsiliittoutuneiden pasifistit ja jenkkien puolueettomat tai Saksan Schollin sisarukset, eli kyllä sotaan osallistuminen kyseenalaistetaan ja nimenomaan suurempaan kehykseen peilaten, eli ei vain yksittäisinä mielipiteinä.

 

[tulikomento]

Pultava on Englundin teoksista ainoa jonka olen lukenut. Muitakin lukemisen arvoisia varmasti on. Ruotsin suurvalta-aika on ihan mielenkiintoinen ajanjakso.