Kirjat

[Rakettimies]

Aimo Pajunen – kylmän sodan kenraali | Siltala

www.siltalapublishing.fi

Pitkäaikaisesta Puolustusministeriön kansliapäälliköstä kenraali Aimo Pajusesta on tulossa elämäkertateos. Valottanee luultavasti YYA-ajan tasapainoilua, DDR-kauppoja ja Hornet-kankintaa.

Pajusen elämänkertaa olen lukenut noin puoliväliin. Tulee kuva hyvin toimeliaasta "siviilistä kenraalin asussa", joka kaveerasi politiikkojen kanssa ja nautti median huomiosta. Teoksessa taustoitetaan myös hänen isäänsä, joka oli myös hyvin mielenkiintoinen hahmo ryssänupseerina ilmavoimien ja sotapoliisin palveluksessa.

Talalla on teoksessa hyvä historioitsijan ote ja tarkastelee Pajusta hyvin lähdekriittisesti, mutta myös hyvin helposti luettavaan tyyliin. Teoksen rakennetta rikkoo hieman epäkronologinen lähestymistapa: Välillä hypättiin Valtasen valintaan ja sitten takaisin Sutelan aikakauteen. Tämä ei kuitenkaan riko lukukokemusta liikaa.

Yksipuoleiseenkaan ihailuun teos ei sorru, vaan se antaa kunniaa ja välillä nostaa esiin Pajusen luonteen negatiivisia puolia. Ansioita annetaan mm. parlamentaarisen puolustuskomiteoiden osalta, järjestelykyvystä, politiikkojen kanssa väittelystä ja ennakkoluulottomasta asenteesta. Vielä Hornet-kauppoihin ja uran loppupäähän en ole päässyt.

Pajusella oli toisaalta omat ambitionsa päästä johtavalle paikalle. Tämän lisäksi epäsotilaallinen luonne yhdistettynä politiikkojen kanssa kaveraamiseen loivat vihamiehiä Puolustusvoimissa. Tarve kommentointiin ja oman asemansa parantamiseen johtivat kahnauksiin esimiesten, ja lopulta jopa presidentin kanssa. Oli toisaalta täysin omiaan asekaupoissa. Myös tässä ketjussa aiemmin mainitut seikat Pajusen persoonasta mainitaan teoksessa. Monitietävyys, sosiaalisuus, kouluttuneisuus ja poliittinen opportunismi näyttäytyvät luonteenpiirteinä teoksen pohjalta ainakin omiin silmiin.

Elämänkerta kytkeytyy myös hyvin ajan viitekehykseen. Sotilasjohto ja maan korkein johto sanoi toista ja teki toisin. Neuvostoliittoa pidettiin tosiasiallisena uhkana ja siihen varauduttiin salaisesti. Suhteita länteen pidettiin asekaupan ja Ruotsin kautta. Suomettumista teoksessa kuvataan taas suhtautumisessa norjalaisten tukikohtapolitiikkaan ja pohjolan tasapainon käsitteeseen. Norjalaiset saattoivat esimerkiksi faktisesti välillä selittää auki ulko- ja turvallisuuspoliittisen doktriinin, mutta sitä ei saanut missään nimessä sanoa ääneen. Kotimaassa väiteltiin taas SDP:n ns. uuden ulkopolitiikan edustajien kanssa, jotka vaikenivat lopulta päästyään merkittäviin positioihin.

 

[Sigma957]

Ei ole mainintaa, oisko siis eka painos. Muoks Antikvaarin kuitti (Vantaan Antikvariaatti Oy) kertoo, että 1. painos.

Toisessa painoksessa mainitaan siinä kirjassa itsessään, että toinen painos.

 

[Panssari Salama]

Toisessa painoksessa mainitaan siinä kirjassa itsessään, että toinen painos.

Eli eka painos tämä

 

[AKE-ukki]

Martti J. Karin elämäkertateos 'Käsikirjoitukset eivät pala' on työn alla. Varsin mielenkiintoista tarinaa miehen uran varrelta sekä myös tiedustelun käsitteiden avaamista. Lukusuositus.

Olen melkein lukenut ko. teoksen... Täytyy tunnustaa, että jossain kirjan kohdassa "vanhan mp-veteraaninkin" silmäkulma kostui.

 

[Panssari Salama]

Olen melkein lukenut ko. teoksen... Täytyy tunnustaa, että jossain kirjan kohdassa allekirjoittaneen silmäkulma kostui.

Juuri saapui varaus lähikirjastoon. Tämä nyt lukujonosta ohi ja kärkeen.

 

[tulikomento]

Parilla eurolla löysin äskettäin divarista. Ex-kaukopartiomiehen romaanimuotoon kirjoittama kertomus välirauhan aikaisista partioista, jotka kävivät itärajan takana siviilivaatteet päällä tiedustelemassa oliko Neuvostoliitolla aikeita hyökätä uudelleen Suomeen talvisodan jälkeen. Kyseinen Arvo. A. Juvonen toimi myös kylmän sodan alkuvaiheessa lännen laskuun tehden itärajan yli tiedustelumatkoja Neuvostoliittoon. Juvonen perheineen muutti Yhdysvaltoihin saaden siellä maan kansalaisuuden. Palasi Suomeen vuonna 1991.

 

[tulikomento]

Tämmöinen Kauppapuutarhaa käsittelevä opus löysi vielä tiensä kirjahyllyyni. Lisänä tässä on vielä kevään 1945 Reinin ylitykseen johtaneet operaatiot.

Katso liite: 96638

Tämä tuli äsken luettua. Ihan mukiinmenevä. Ei mitään uutta Kauppapuutarhan historiaan, mutta sangen hyvin kirjoitettu. Paljon mukana yksittäisten veteraanien muisteluja. Erittäin yllättävästi mm. Eindhovenin seudulla taistelleen 101. divisioonan kuuluisan "Easy-komppanian" miesten juttuja (Dick Winters ym.). Jos olet lukenut Ryanin ja Beevorin teokset samasta aiheesta, niin pärjäät kyllä ilman tätä. Oli silti ihan hyvä lisä omaan kirjahyllyyn.

 

[tulikomento]

Olen lukenut muutaman kirjan DDR:n ja Stasin historiasta. Ihmisten arkielämänkin historia voi olla oikein mielenkiintoista, mutta ei DDR:n kaltaisen valtion kyseessä ollessa pitäisi liiaksi unohtaa sortokoneiston roolia taustalla kyttäämässä. Pitäisi Hoyerin kirjakin lukea joskus, niin näkisi vähän miten kerronta suhtautuu muihin aiheesta lukemiini juttuihin. DDR:ssä oli kyllä suhteellisen kehittynyt koulutoimi ja terveydenhuolto, mutta elitason korkeus oli aika suhteellista silti. Asuntopula oli DDR:ssä jatkuva ongelma, ja hauskana detaljina eronnut pariskunta joutui asumaan saman katon alla todella kauan, kun ei ollut antaa asuntoa jonne toinen voisi muuttaa. Varmaan lämminhenkistä kotielämää saivat viettää keskenään asuntokysymyksen ratkeamista odottaessa.

Kirjailija Katja Hoyer viime vuonna taltioidussa haastattelussa. Kertoo DDR -kirjastaan.

 

[Panssari Salama]

Martti J. Kari: Käsikirjoitukset eivät pala alkaa olla taputeltu. On kyllä vahva elämänkerta.

Eversti Karille vilpitön kiitokseni isänmaalle tehdystä työstä, tiedustelulakien valmistelu varmasti suurimpana tähtenä hänen muistossaan.

Toisena varmasti avoimen tiedustelukoulutuksen järjestäminen Jyväskylän yliopistossa, nyt meillä voi opiskella tiedustelua kuten useimmissa muissakin länsimaassa. Tämäkin kirja mainio kuvaus - mitään yksityiskohtia saati salaisuuksia paljastamatta - tiedustelutoiminnasta Suomen puolustusvoimissa, Suomen puolustamiseksi uhkia vastaan.

Sivukommenttina, hän sivuaa muistelmissaan Alafuzoffin toimintaa, epäilee motiviiksi emigrantin inhoa Neuvostoliittoa ja kommunismia vastaan, joka 1991 Venäjäksi muuttumisen jälkeen muuttui asetelmaan jossa ilmeisesti ei halunnut pitää Venäjää vihollisena tai uhkana. Vahva moraalinen tuomio Karilta, häpäisi Puolustusvoimat ja tiedustelumme.

Tästä aasinsiltana Hesarin sensaatioartikkelit ja Laura Halmisen rooli siinä. Jos julkisuudessa jo tuli vahva kuva, että Halminen oli ainoa joka yritti toimia oikein, niin se että eversti Kari valitsi juuri Halmisen tekemään muistelmiaan, niin vahvistaa kyllä minun silmissäni että Halminen on tuon onnettoman episodin harvoja hyviksiä.

Lopun taistelu syöpää vastaan meni tunteisiin. Syöpä vienyt omiakin läheisiäni. Fuck cancer.

Kepeät mullat, eversti Martti J. Kari

Vahva lukusuositus kirjalle.

 

[tulikomento]

Martti J. Kari: Käsikirjoitukset eivät pala alkaa olla taputeltu. On kyllä vahva elämänkerta.

Eversti Karille vilpitön kiitokseni isänmaalle tehdystä työstä, tiedustelulakien valmistelu varmasti suurimpana tähtenä hänen muistossaan.

Toisena varmasti avoimen tiedustelukoulutuksen järjestäminen Jyväskylän yliopistossa, nyt meillä voi opiskella tiedustelua kuten useimmissa muissakin länsimaassa. Tämäkin kirja mainio kuvaus - mitään yksityiskohtia saati salaisuuksia paljastamatta - tiedustelutoiminnasta Suomen puolustusvoimissa, Suomen puolustamiseksi uhkia vastaan.

Sivukommenttina, hän sivuaa muistelmissaan Alafuzoffin toimintaa, epäilee motiviiksi emigrantin inhoa Neuvostoliittoa ja kommunismia vastaan, joka 1991 Venäjäksi muuttumisen jälkeen muuttui asetelmaan jossa ilmeisesti ei halunnut pitää Venäjää vihollisena tai uhkana. Vahva moraalinen tuomio Karilta, häpäisi Puolustusvoimat ja tiedustelumme.

Tästä aasinsiltana Hesarin sensaatioartikkelit ja Laura Halmisen rooli siinä. Jos julkisuudessa jo tuli vahva kuva, että Halminen oli ainoa joka yritti toimia oikein, niin se että eversti Kari valitsi juuri Halmisen tekemään muistelmiaan, niin vahvistaa kyllä minun silmissäni että Halminen on kyllä tarinan harvoja hyviksiä.

Lopun taistelu syöpää vastaan meni tunteisiin. Tässä iässä syöpä vienyt omiakin läheisiäni. Fuck cancer.

Kepeät mullat, eversti Martti J. Kari

Vahva lukusuositus kirjalle.

Itse tykkäsin erityisesti niistä osioista missä kertoi millaista oli istua luurit korvilla ilmavoimien tiedustelu-Fokkerin kyydissä. Leikkivät kissaa ja hiirtä venäläisten kanssa.

 

[Panssari Salama]

Itse tykkäsin erityisesti niistä osioista missä kertoi millaista oli istua luurit korvilla ilmavoimien tiedustelu-Fokkerin kyydissä. Leikkivät kissaa ja hiirtä venäläisten kanssa.

Oli mies kyllä ehtinyt ihan joka paikkaan. Huikea elämä ja ura.

 

[tulikomento]

Tämmöisen löysin nettidivarista. On varustettu tekijän nimmarilla oikein. Aihe sinällään kiinnostaa itseäni ihan työn puolestakin. Päälle vuosisata sitten Suomen itäraja vuoti kuin seula. Oli kaikenlaista hiipparia ja kulkijaa niin hyvillä kuin pahoillakin aikeilla.

 

[Rakettimies]

Nyt Pajusen elämänkerta on luettu loppuun. Kenraalin ura oli nousujohteinen Koiviston valtaannousuun asti, jonka jälkeen hän jämähti kansliapäällikön pestiin. Tämä tyssääminen pisti kovalle. Pajusen persoonalle iski lujaa, kun hävisi kenraalikilvan aluksi Valtaselle varomattoman lehtijutun seurauksena ja toisekseen Klenbergille, toisaalta hän oli ministeriön mies, eikä palvellut pitkään aikaan joukko-osastoissa tai ollenkaan Pääesikunnassa. 1990-luvulla tapahtui kädenvääntöä arvojärjestyksestä ja ministeriön ja Pääesikunnan työnjoasta.

Teoksessa nostetaan esille, että Suomi kytkeytyi länteen jo 80-luvulla sotateknologian kauppojen kautta (TOW), ja käytännössä oli osa CoCom-järjestelmää Reaganin hallinnon painostuksen seurauksena. Edelliseen liittyivät Nokian myynnit Neuvostoliittoon ja Rauma-Repolan sukellusveneet. CoComista vastaava ministeri saatiin vakuutetuksi, että olemme samalla puolella. Johdonmukaisena sotavarustelun linjana havaittiin Pariisin rauhansopimuksen yksipuolinen tulkitseminen jo 80-luvulla. Rajoituksia poistettiin käytöstä ja niistä ilmoitettiin NL:lle ja Briteille lähinnä tiedoksi.

Hornetien osalta (oli lisäksi alkuvaiheista) saatiin neuvoteltua hintaa alaspäin vähentämällä koneiden lukumäärää ja ostamalla ne ensiksi ilman ilmasta-maahan suorituskykyä. Pajusen rooli oli lisäksi vastakauppojen sopimisessa suomalaiselle teollisuudelle. Eduskuntaa ja puolueita huiputettiin projektin nopeutuvalla aikataululla ja päättämällä aseistuksesta erikseen. Kansanedustajat ovat todella huonoja ottamaan asioista selkoa. Aseistus ei kuulunut ensimmäiseen tilaukseen. Aseet saatiin kätevästi vetoamalla siihen, että nyt on hankittu kallis kone ilman aseistusta. Puolustusvoimat eivät aina suhtautuneet täydellä innolla lentokoneiden hankintoihin, johtuen maavoimien joutumisesta paitsioon, toisaalta tilannetta helpotti DDR-kaupat. Poliitikot piti aluksi taas vakuuttaa koko hankinnan tarpeellisuudesta, sillä maailmanpoliittinen tilanne oli muuttunut ja aseista leikattiin kaikkialla, Koivistokin pohti, että miksei niin tehdä Suomessakin.

Pajusen laajoilla suhteilla (Kotimaan teollisuuteen ja erityisesti Nokiaan + tunsi LM:n ja DoD:n porukkaa) oli laaja merkitys kauppojen ja myöhemmin Hornet-hankintojen ohella. Aiemmista länsisuhteista nostetaan pieniä nostoja myös Ruotsista. Pajunen järjesti jenkeille matkan tutustumaan Ruotsin ja Suomen pohjoisosien puolustukseen ja puolustusyhteistyötä harjoitettiin, mutta Ruotsista mainitaan yllättävän vähän. Mikael Holmströmin ja Sten Ekmanin teosten mainitsema Suomi-Ruotsi-keskusteluryhmä jää vähäiselle tarkastelulle, vaikka Pajunen oli senkin toiminnassa läsnä. Kirja painottuu erityisesti kaupankäyntiin ja sen luomiin merkityksiin poliittisesti.

Loppu-uraa varjosti salasuhteen ilmitulon vaikutukset ja kiukuttelu Klenbergin kanssa, jota pyrittiin suitsemaan Ahtisaaren ja Hägglundin toimesta. Tämän jälkeen suomettumiskeskustelu ei välttämättä kuvannut 70-luvun YYA-kenraalia hyvässä valossa, mutta Klenberg tuli apuun puolustaakseen Pajusta rähmälläänolosyytöksiltä. Kirja hieman kritisoi tuolloista keskustelua siitä, että asioista ei välttämättä ehditty ottaa selvää julkisten keskusteluiden taustalta. Lopulta Pajusen viimeiset vuodet (yli vuosikymmen) menivät Alzheimerin kourissa ja hän ei ollut enää entisensä.

 

[sinko]

Kirjailija Katja Hoyer viime vuonna taltioidussa haastattelussa. Kertoo DDR -kirjastaan.

Just luin suomeksi.
Katja Hoyer. Muurin takana. Itä-Saksan historia 1949 - 90.

Kyllähän tuo kohtalaisen neutraalia tekstiä on.
Ehkä kyttäämisvaltiota ei tarkastella ihan täysillä.
Itseäni yllätti se ettei aina menty tasajalkaa Neuvostoliiton kanssa.

Ihan lukemisen arvoinen tämäkin.

 

[tulikomento]

Nyt Pajusen elämänkerta on luettu loppuun. Kenraalin ura oli nousujohteinen Koiviston valtaannousuun asti, jonka jälkeen hän jämähti kansliapäällikön pestiin. Tämä tyssääminen pisti kovalle. Pajusen persoonalle iski lujaa, kun hävisi kenraalikilvan aluksi Valtaselle varomattoman lehtijutun seurauksena ja toisekseen Klenbergille, toisaalta hän oli ministeriön mies, eikä palvellut pitkään aikaan joukko-osastoissa tai ollenkaan Pääesikunnassa. 1990-luvulla tapahtui kädenvääntöä arvojärjestyksestä ja ministeriön ja Pääesikunnan työnjoasta.

Teoksessa nostetaan esille, että Suomi kytkeytyi länteen jo 80-luvulla sotateknologian kauppojen kautta (TOW), ja käytännössä oli osa CoCom-järjestelmää Reaganin hallinnon painostuksen seurauksena. Edelliseen liittyivät Nokian myynnit Neuvostoliittoon ja Rauma-Repolan sukellusveneet. CoComista vastaava ministeri saatiin vakuutetuksi, että olemme samalla puolella. Johdonmukaisena sotavarustelun linjana havaittiin Pariisin rauhansopimuksen yksipuolinen tulkitseminen jo 80-luvulla. Rajoituksia poistettiin käytöstä ja niistä ilmoitettiin NL:lle ja Briteille lähinnä tiedoksi.

Hornetien osalta (oli lisäksi alkuvaiheista) saatiin neuvoteltua hintaa alaspäin vähentämällä koneiden lukumäärää ja ostamalla ne ensiksi ilman ilmasta-maahan suorituskykyä. Pajusen rooli oli lisäksi vastakauppojen sopimisessa suomalaiselle teollisuudelle. Eduskuntaa ja puolueita huiputettiin projektin nopeutuvalla aikataululla ja päättämällä aseistuksesta erikseen. Kansanedustajat ovat todella huonoja ottamaan asioista selkoa. Aseistus ei kuulunut ensimmäiseen tilaukseen. Aseet saatiin kätevästi vetoamalla siihen, että nyt on hankittu kallis kone ilman aseistusta. Puolustusvoimat eivät aina suhtautuneet täydellä innolla lentokoneiden hankintoihin, johtuen maavoimien joutumisesta paitsioon, toisaalta tilannetta helpotti DDR-kaupat. Poliitikot piti aluksi taas vakuuttaa koko hankinnan tarpeellisuudesta, sillä maailmanpoliittinen tilanne oli muuttunut ja aseista leikattiin kaikkialla, Koivistokin pohti, että miksei niin tehdä Suomessakin.

Pajusen laajoilla suhteilla (Kotimaan teollisuuteen ja erityisesti Nokiaan + tunsi LM:n ja DoD:n porukkaa) oli laaja merkitys kauppojen ja myöhemmin Hornet-hankintojen ohella. Aiemmista länsisuhteista nostetaan pieniä nostoja myös Ruotsista. Pajunen järjesti jenkeille matkan tutustumaan Ruotsin ja Suomen pohjoisosien puolustukseen ja puolustusyhteistyötä harjoitettiin, mutta Ruotsista mainitaan yllättävän vähän. Mikael Holmströmin ja Sten Ekmanin teosten mainitsema Suomi-Ruotsi-keskusteluryhmä jää vähäiselle tarkastelulle, vaikka Pajunen oli senkin toiminnassa läsnä. Kirja painottuu erityisesti kaupankäyntiin ja sen luomiin merkityksiin poliittisesti.

Loppu-uraa varjosti salasuhteen ilmitulon vaikutukset ja kiukuttelu Klenbergin kanssa, jota pyrittiin suitsemaan Ahtisaaren ja Hägglundin toimesta. Tämän jälkeen suomettumiskeskustelu ei välttämättä kuvannut 70-luvun YYA-kenraalia hyvässä valossa, mutta Klenberg tuli apuun puolustaakseen Pajusta rähmälläänolosyytöksiltä. Kirja hieman kritisoi tuolloista keskustelua siitä, että asioista ei välttämättä ehditty ottaa selvää julkisten keskusteluiden taustalta. Lopulta Pajusen viimeiset vuodet (yli vuosikymmen) menivät Alzheimerin kourissa ja hän ei ollut enää entisensä.

Oliko mitään puolustusministeriön ja rajavartiolaitoksen välisistä riitelyistä 90-luvun alussa ? Kylmän sodan päättymisen myötä oli ajoittain puhetta mm. RVL:n lakkauttamisesta tai liittämisestä osaksi puolustusvoimia. Itse olen nähnyt tuolloisen RVL:n päällikön kenraaliluutnantti Matti Aution henkilökohtaista kirjeenvaihtoa. Riitelee juuri Pajusen kanssa rajavartiolaitoksen itsenäisestä asemasta turvallisuusviranomaisena. Autio mm. kommentoi Pajuselle, ettei passintarkastuksia suoriteta millään hävittäjillä tai tykkiveneillä.

 

[sinko]

Laitetaan nyt tämäkin järkäle tänne vaikka saatavuus on heikkoa ja hinta kovahko..

Oscar Parkes, British Battleships
Warrior to Vanguard.
(1957)

Parkes teki tätä 1925 - 1956

Vaikka uusimmatkin taistelulaivat ovat mukana on niistä tietysti saatavana paljon tarkempaa tietoa uudemmista kirjoista.
Se missä tämä kirja loistaa on nuo vanhemmat alukset Warriorista aina ensimmäiseen maailmansotaan.
700 sivullaan tämä ei ole pelkkä "laivastoluettelo" vaan mukana on eri aikakausien estimaatteja ja syitä ja seurauksia ja
selvitystä valituista ja valitsematta jääneistä rakenneratkaisuista ja aseistuksista.
Valokuviakin on mukavasti. Toki mustavalkoisina. . .

Itse onnistuin hankkimaan tämän 7 vuotta sitten ihan suomesta. Muistaakseni jaksoin kantaa kaikki sen päivän hankinnat kerralla. . .
Suosittelen vahvasti niille keitä aihe kiinnostaa.

 

[Rakettimies]

Oliko mitään puolustusministeriön ja rajavartiolaitoksen välisistä riitelyistä 90-luvun alussa ? Kylmän sodan päättymisen myötä oli ajoittain puhetta mm. RVL:n lakkauttamisesta tai liittämisestä osaksi puolustusvoimia. Itse olen nähnyt tuolloisen RVL:n päällikön kenraaliluutnantti Matti Aution henkilökohtaista kirjeenvaihtoa. Riitelee juuri Pajusen kanssa rajavartiolaitoksen itsenäisestä asemasta turvallisuusviranomaisena. Autio mm. kommentoi Pajuselle, ettei passintarkastuksia suoriteta millään hävittäjillä tai tykkiveneillä.

Ei ollut, enimmäkseen puhuttiin siitä, miten 1990-luvun alkupuolella oltaisiin haluttu muuttaa Puolustusvoimat tarkemmin PM-vetoiseksi organisaatioksi (Ojalan raportti), siten, että pääesikunta ei toimisi enää itsenäisenä. Tätä Klenberg ym. kuvasivat kiusantekona ja vetosivat asiassa sodan-ajan komentorakenteeseen ylipäällikön alla.

 

[StepanRudanskij]

Laitetaan nyt tämäkin järkäle tänne vaikka saatavuus on heikkoa ja hinta kovahko..

Oscar Parkes, British Battleships
Warrior to Vanguard.
(1957)

Parkes teki tätä 1925 - 1956

Vaikka uusimmatkin taistelulaivat ovat mukana on niistä tietysti saatavana paljon tarkempaa tietoa uudemmista kirjoista.
Se missä tämä kirja loistaa on nuo vanhemmat alukset Warriorista aina ensimmäiseen maailmansotaan.
700 sivullaan tämä ei ole pelkkä "laivastoluettelo" vaan mukana on eri aikakausien estimaatteja ja syitä ja seurauksia ja
selvitystä valituista ja valitsematta jääneistä rakenneratkaisuista ja aseistuksista.
Valokuviakin on mukavasti. Toki mustavalkoisina. . .

Itse onnistuin hankkimaan tämän 7 vuotta sitten ihan suomesta. Muistaakseni jaksoin kantaa kaikki sen päivän hankinnat kerralla. . .
Suosittelen vahvasti niille keitä aihe kiinnostaa.

Archive.org antaa digikopion luettavaksi jos kirjautuu käyttäjäksi kirjastoon. Ilmainen. (Eihän tuo tietysti se mukavin formaatti ole.)

 

[Sigma957]

Laitetaan nyt tämäkin järkäle tänne vaikka saatavuus on heikkoa ja hinta kovahko..

Oscar Parkes, British Battleships
Warrior to Vanguard.
(1957)

Parkes teki tätä 1925 - 1956

Vaikka uusimmatkin taistelulaivat ovat mukana on niistä tietysti saatavana paljon tarkempaa tietoa uudemmista kirjoista.
Se missä tämä kirja loistaa on nuo vanhemmat alukset Warriorista aina ensimmäiseen maailmansotaan.
700 sivullaan tämä ei ole pelkkä "laivastoluettelo" vaan mukana on eri aikakausien estimaatteja ja syitä ja seurauksia ja
selvitystä valituista ja valitsematta jääneistä rakenneratkaisuista ja aseistuksista.
Valokuviakin on mukavasti. Toki mustavalkoisina. . .

Itse onnistuin hankkimaan tämän 7 vuotta sitten ihan suomesta. Muistaakseni jaksoin kantaa kaikki sen päivän hankinnat kerralla. . .
Suosittelen vahvasti niille keitä aihe kiinnostaa.

Muistaakseni D. K. Brown on kyseisestä kirjasta useammankin kerran maininnut omissa kirjoissaan.

 

[Leaderdog]

Tänään kuuntelin oikein asiallisen jutun kulttuuri ykköseltä, Heikki Silvennoinen on siinä haastateltavana kirjansa tiimoilta:

Heikki Silvennoinen täyttää 70 vuotta elämäkerran kera | Kulttuuriykkönen

Miksi Heikki Silvennoinen seisoi 1970-luvulla Mikko Alatalon hotellihuoneen ikkunan takana alasti keskellä talvea rahatukko käsissään? Tähän ja moneen muuhun kuumottavaan kulttuurikysymykseen saa Heikki Silvennoinen vastata itse saapuessaan Kulttuuriykkösen vieraaksi. Tästäkin sattumuksesta...

areena.yle.fi