Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Varoitus: referaatti sisältää juonipaljastuksia

Ukraina voittaa

Lisätään vielä huomenna ilmestyvän kirjan tiedot. Tulee ainakin buukbiittiin

Plokhy on Harvardin yliopiston professori, jonka kirja Historian paluu – Venäjän sota Ukrainassa ilmestyy tällä viikolla suomeksi Docendon kustantamana.
 
Vaikuttaa lupaavalta. Kirjoittaja toimi 2003 Irakin invaasiossa Abrams -vaunukomppanian päällikkönä.

heavy-metal.jpg


During the Iraq War, coauthor Capt. Jason Conroy commanded Charlie Company, which was part of Task Force 1-64, 2d Brigade Combat Team, part of the U.S. Army’s 3d Infantry Division. A tank unit equipped with mammoth M1A1 Abrams tanks, Conroy’s company was literally at the tip of the U.S. Army’s spear and one of the first elements into Baghdad. Veteran journalist Ron Martz was embedded in Charlie Company. Together, from the unique perspective of an armor unit that was in nearly continuous combat for four straight weeks, Conroy and Martz tell the unvarnished story of what went right and what went deadly wrong in Iraq. Conroy and his soldiers were able to overcome supply shortages, intelligence failures, and miserable weather to battle their way into downtown Baghdad.
 
E-kirjat, no toivottavasti toiminta kehittyy vielä.
Joitan lehtiä selasin, ne sentään toimi kohtuullisesti ja oli heti saatavilla.
Joitain mielenkiintoisia pitäisi varata...
 
Martti J. Kari: Käsikirjoitukset eivät pala alkaa olla taputeltu. On kyllä vahva elämänkerta.

Sain viimein luettua. Tämä olisi kyllä hyötynyt kunnollisesta kustannustoimittamisesta. Laura Halmiselle kiitos että sai kirjan ulos mutta näkee ettei tekijäkunnalla oikein ollut kokemusta pidempien käsikirjoitusten saattamisesta laadukkaaksi kirjaksi. Tai sitten vain aika loppui kesken.
 
Toisaalta juuri se pieni keskeneräisyyden ja kiireen tuntu teki tästä erilaisen lukukokemuksen, jotenkin siitä aisti, miten Halminen on haastatellut jo vakavasti sairasta Maraa, joka on vielä samalla jaksanut myös lukea ja hyväksyä käsistä saman aikaisesti. Inhimillisen oloinen lopputulos, joka jossain muualla olisi huono asia, mutta tässä se ei haitannut. Ainakaan minua.
 
Will Sommer. QAnon - Salaliittokultin ytimessä. Bazar 2023. Suom. Pasi Rakas Jääskeläinen.

No nyt oli diippiä shittiä. Will Sommer on toimittaja, joka ryhtyi seuraamaan aktiivisesti QAnon-ilmiötä jo sen alkuvaiheessa. Hän myös otti jo hyvin aikaisessa vaiheessa yhteyttä liikkeen keskushenkilöihin ja tämän seurauksena onnistui sitten nousemaan myös QAnon-liikkeen jäsenten tietoisuuteen, mikä ei sitten ollut ihan hirveän hyvä juttu.

Vaikka nettiä on tullut selattua jo 2000-luvun alusta lähtien ja kaikenlaista häröä paskaa on tullut nähytä, on QAnon kyllä ihan oma juttunsa. Kaikenlaista homokaasua tai reptiliaaneja tai onttoja maapalljoa on netissä pyörinyt aina, mutta QAnon veti homman kerralla seuraavalle tasolle. Tämä ei kuitenkaan ollut hämmästyttävää, vaan se, miten kaikkein huuruisimmatkin teoriat myyrälapsista ja saatanallisista pedofiiliorgioista ja verestä saatavasta ikuisen elämän tarjoavasta eliksiiristä upposivat kuin häkä ns. "tavallisiin" ihmisiin. Tämä sitten oli hyvin suuressa määrin johtamassa tammikuun 2021 levottomuuksiin Yhdysvaltain kongressitalolla. Oikeastaan vielä omituisempaa oli, että republikaanit toisena Yhdysvaltain valtapuolueena ei kyennyt sanoutumaan irti QAnonista, vaan aluksi kierteli, sitten flirttaili ja lopuksi hyväksikäytti ilmiötä.

Samat asiat löytyvät netistä, mutta Sommer on oikeasti perehtynyt aiheeseen ja haastatellut liikkeen ytimessäkin olleita henkilöitä. Tämän vuoksi kirja on helppo tapa tutustua yhteen aikamme omituisimmista ilmiöistä.
 
Viikingit arabin silmin - "Ibn Fadlan" vuodelta 922. Ammatour Press Finland 2004. Toim. Faruk Abu-Chacra.

Tähän ohueen vihkoseen on käännetty suomeksi hyvin tunnettu Ibn Fadlanin kuvaus Venäjällä kohtaamistaan ruseista/viikingeistä/ruotsalaisista/mitä lie. Kuvaus on melkoisen karua. Komeita ja kauniita ja vahvoja viikingit kuulemma olivat, mutta tavattoman likaisia. Aamupesu yhteisestä vesikupista on aika unohtumaton kuvaus. Mielenkiintoisin on kuvaus päällikön hautajaisista. Ne olivat melkoiset peijaiset, joihin sisältyi sekä rahallisesti arvokkaita tavarauhreja että eläin- ja ihmisuhreja. Mielenkiintoista on seksuaalisuuden korostaminen, kun joukko miehiä nussii päällikölle uhrattavan (vapaaehtoisen) orjatytön ennen tämän tappamista.

Teoksessa pitemmän matkakuvauksen lyhyehkö viikinkiosuus on alkulkielellä arabiaksi, suomeksi, tuorsiksi ja englanniksi. Mukana on myös lyhyt taustoitus, Matti Klingen esipuhe ja Carl-Eric Thorsin aiheeseen liittyvä artikkeli vuodelta 1973.

Oikein mielenkiintoinen paketti, joka tosin on harmittavan lyhyt. Tässäpä kuitenkin mukava lueskeltava johonkin helteiseen kesäpäivään, ennenkuin janojuoma alkaa vaikuttaa liikaa.
 
Jussi Niemeläinen. Valko-Venäjä - Haava Euroopan sydämessä. HS-Kirjat 2022.

Jussi Niemeläinen on Helsingin Sanomien toimittaja, joka on Valko-Venäjän kirjeenvaihtaja. Kokemusta löytyy reilun 10 vuoden ajalta ennen kirjan kirjoittamista. Teos on oikein näppärä pikku paketti Valko-Venäjän lähihistoriasta. Siinä käydään lyhyesti läpi Valko-Venäjän vanhempaa historiaa ja tapahtumat Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Se kertoo, kuinka Aljaksandr Lukašenka nousi valtaan ja pikkuhiljaa rakensi Valko-Venäjästä nykyisenlaisen autoritarian/diktatuurin. Opettavaista on lukea nimenomaan pitkä linja kehityksessä. Lukašenka ei suinkaan alkujaan nykyisenkaltainen despootti, vaan hän on kiristänyt ruuvia vähitellen ja tarvittaessa.

Vuoden 2020 vaalien ja koronapandemian huonon hoidon seurauksena valkovenäläiset lopulta hermostuivat ja löysivät poliittisen puolen itsestään. Aiemmin politiikkaan suhtauduttiin välinpitämättömästi, lähinnä omaa etua pohtien. Nyt yhä useammat protestoivat ja vanhat aktivistit puhuivatkin "hakkaamattomien" aktivoitumisesta. Tämä tarkoitti, että aiemmin kansalaiset olivat saaneet olla rauhassa, elleivät ärsyttäneet väkivaltakoneistoa, jolloin sorto oli vain harvojen suoraa kokemusta. Suurissa mielenosoituksissa mellakkapoliisit kohdistivat silmitöntä väkivaltaa aiempaa lajempiin kansanryhmiin. Kuvaava onkin erään pidätetyn ja pahoinpidellyn nuoren miehen tuohtumus suomalaiselle toimittajalle: "Eihän tällaista voi tapahtua meidän demokratiassamme!" No kun te ette ole demokratia...

Niemeläinen tuo teoksen Venäjän vuoden 2022 Ukrainan offensiivin ensimmäiseen vuoteen saakka. Siinä myös avataan sitä, kuinka Lukašenka yritti/yrittää tasapainoilla lännen ja Venäjän välissä, ilman että omasta asemasta tarvitsisi tinkiä.

Näppärä pikku kirja, joka avaa Neuvostoliiton hajoamisen seurauksia Valko-Venäjän kantilta. Suosittelen tutustumaan.
 
Viimeksi muokattu:
Antti Turunen. Georgian sodan jälkipyykki - Ukrainan ennakkokaikuja. Omakustanne 2022.

Antti Turunen on pitkän linjan ulkoministeriön virkamies, joka on toiminut diplomaattitehtävissä etenkin (entisen) Neuvostoliiton alueella. Vuosina 2010-2017 hän toimi YK:n edustajana Geneven keskusteluissa, joissa pyrittiin ratkaisemaan Georgian kriisiä vuoden 2008 sodan jälkeen.

Turusen teoksen parasta antia on se, että avaa (välillä vähän pitkäpiimäisesti) Georgian ongelmien taustoja. Mukana on muinaishistoriaa, Turkin ja Venäjän imperialismia ja Neuvostoliiton sortopolitiikkaa, jota seuraa Neuvostoliiton hajoaminen ja sen sekamelska. Venäjän ja Neuvostoliiton aikana rajoja vedettiin ja kansoja siirrettiin ja pantiin tappelemaan keskenään (aivan kuin Kaukasuksella olisi erityistä syytä tarvittu). Kun Neuvostoliitto hajosi ja osatasavallat itsenäistyivät, niiden sisällä oli melkoinen etninen ja sosioekonominen cocktail. Georgia ei hoitanut hommaa erityisen taitavasti, vaan ryhtyi rakentamaan kansallista identiteettiä "georgialaisuuden" varaan, josta sitten seurasi melkoisia ongelmia erilaisten kansallisten vähemmistöjen kanssa. Venäjä halusi säilyttää hegemoniansa alueella, joten sen intresseissä oli tukea separatistisia liikkeitä, mutta senkin piti varoa, ettei separatismi lähtenyt käsistä, koska Venäjä ei halunnut omien vähemmistökansojensa itsenäistyvän. Ja tietenkin Tšetšenia on tässä äärimmäinen paikallinen esimerkki. Kirsikkana kakunpäällä on sitten hillitön korruptio, joka ei lisännyt oikein kenenkään luottamusta itsenäistyneen Georgian valtakoneistoon.

Turunen ei sinänsä syytä ketään sodasta, mutta nostaa kyllä tikunnokkaan Mikheil Saakašvilin toiminnan. Hän ei ilmeisestikään ymmärtänyt, että hyvin rajatuksi suunniteltu sotatoimi oikeasti laukaisisi Venäjän vastareaktion. Kuitenkin Turunen muistaa myös mainita jo aiemmin kärjistyneen tilanteen, jota puolin ja toisin kiihdytettiin. Näin satunnaisen lukijan kannalta valitettavasti Turunen jättää sotatapahtumat kokonaan pois ja hyppää suoraan sovitteluprosessiin.

Siinä käy ilmi diplomatian ja etenkin venäläisten ja muiden itämaalaisten kanssa harjoitettavan diplomatian nyanssit. Vaikka neuvotteluja käydään tosiasiassa Georgian ja Venäjän välillä, näin ei kuitenkaan voida tehdä, koska Venäjä ei ole konfliktin virallinen osapuoli. Separatistijärjestöjen edustajien titteleitä ei voi käyttää, koska Georgia ei tunnusta mitään separatistialueita olevan olemassakaan ja vastaavasti taas separit eivät tunnusta Georgian valtaa. Mikä on istumajärjestys ja kuka puhuu ensin ja kenelle ja miksi rauhanvälittäjät istuvat korokkeella? Pitävätkö he itseään arvokkaampana kuin meitä? HÄH? LÄHEN KYLLÄ HETI KOTIIN MAMMAN LUO! Ratkaisu oli, että YK:n edustajat seisoivat neuvottelujen tämän vaiheen osapuolten pöytien välissä.

Harmi, että Turunen on aika kuiva kirjoittaja. Hän kyllä sinänsä kertoo asioita juurta jaksaen, mutta toivottoman tylsästi ja nihkeästi. Harvat anekdootitkin jäävät puolitiehen, vaikka niistä olisi saanut mukavaa väriä tekstiin.

Kuitenkin teokseen kannattaa tarttua. Etenkin siksi, että se toisaalta kuvaa kansainvälisen diplomatian koukeroita ja toistaalta pohjustaa Venäjän hyökkäystä Ukrainaan 2014 ja 2022. Olisiko kehitys voitu estää, jos länsimaat olisivat toimineet toisin?
 
Pari Ospreyn opusta meni hankintaan. Ryssän merijalkaväkeä ja mekanisoitua jalkaväkeä käsitellään.

Katso liite: 97472

Katso liite: 97473

Lukaisin läpi tuon Ospreyn kirjasen neukkumerijalkaväestä. Ajoittain aika kuivahkoa tekstiä, lähinnä organisaatioiden esittelyä. Toisen maailmansodan taisteluihin käytetään ehkä 2/3 sivumäärästä. Mielenkiintoisin osio käsittelee kylmän sodan vuosia. Merijalkaväki oli eliittiä siinä missä myös esim. VDV, maahanlaskujoukot. Parempi varustus ja koulutus suhteessa tavallisiin joukkoihin. Myös uskollisuus kommunistipuolueelle oli arvossaan merijalkaväkeen kuuluvien keskuudessa. Ja erottava tekijä muihin oli myös se, että joukoilta ja ennen kaikkea upseereilta edellytettiin oma-aloitteisuutta.

Mutta neuvostolaivaston merijalkaväkeä ei kuitenkaan voi verrata esim. Yhdysvaltojen vastaavaan, joka massiivisuudellaan peittosi neukkuvastineensa totaalisesti. Kirjan parasta antia on kuvaus doktriinista. Maihinnousuilla oli tarkoitus antaa sivustatukea etenevälle puna-armeijalle. Tavoitteet oli yleensä asetettu noin 200-300 kilometrin päähän etulinjasta. Esimerkkinä mainitaan Pohjois-Norja. Strategisia tavoitteita ja kohteita olisivat olleet sotatilanteessa ainakin Tanskan salmet, sekä Bosporin salmi. Varsinkin 70-luvulta eteenpäin merijalkaväkeä kehitettiin ja sen roolia alettiin nostaa suuremmassa määrin esiin. Ottivat käyttöön mm. uusia maihinnousualuksia (kyytiin mahtui mm. T-54/T-55 -vaunuja, sekä BTR -kalustoa). Omaa tykistöä olisi ollut suhteessa melko vähän maihinnousun alkuvaiheessa. Raketinheitinyksikkö yleensä kuului kokoonpanoon, sekä kranaatinheittimiä. Muuta tulitukea olisivat antaneet mm. amfibiokykyiset kevyet PT-76 -vaunut.

Yhden selkeän asiavirheen löysin tekstistä. Toisen maailmansodan operaatioista mainitaan suomalaisten selustaan kesällä 1944 tehty Tuuloksen maihinnousu, joka toteutettiin Laatokan pohjoisrannalla. Kirjoittajan mukaan siellä taisteltiin suomalaisten lisäksi myös Saksan Wehrmachtin joukkoja vastaan. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Alueella oli vain ja ainoastaan suomalaisia yhtymiä. Virhe lienee johtuu siitä, että kirjallisina lähteinä on käytetty pääosin venäläisiä sotahistoriateoksia.
 
Viimeksi muokattu:
Tuon Niilo Lappalaisen Hanko -teoksen kaveriksi löysin tämän 80-luvulla ilmestyneen opuksen. Kumpikin pitää lueskella pohjiksi, kun kesäkuun lopulla meinasin käydä katselemassa Hangon taistelupaikkoja vähän lähemmin.

9tp5kg_1181198_0.jpg

Tätä Uiton ja Geustin tuoreempaa ei tunnu saavan divareista. Mutta olettaisin, että tässä lienee yksissä kansissa paras ja kaikkein ajan tasalla oleva tieto Hangon rintaman taisteluista 1941.

image.jpg
 
Suomen Kuvalehti on tehnyt asiantuntija-arvion Jessikka Aron Putinin maailmansodasta. Verdict: Jessikka nieli kirjaansa puolalaisten hänelle syöttämät tarinat ilman lähdekritiikkiä.
Aron reaktio Suomen Kuvalehden haastattelupyyntöön kertoo paljon.



( https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/...in-lentoturmasta/?shared=1291445-870c9535-999 )

Asiantuntijat arvostelevat Jessikka Aron kirjan väitteitä Smolenskin lentoturmasta​


Asiantuntijat kyseenalaistavat vahvasti tietokirjailija ja toimittaja Jessikka Aron uudessa kirjassaan esittämiä johtopäätöksiä Smolenskin lentoturmasta. Myös suomalaismedian ensiuutisia kirjasta on moitittu kritiikittömiksi.

Toukokuun alussa ilmestynyt teos Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot Lännen tuhoamiseksi (Johnny Kniga) perustuu merkittäviltä osin väitteelle, jonka mukaan Venäjän Smolenskissa huhtikuussa 2010 tapahtunut lentoturma olisi ollut Venäjän hallinnon aiheuttama.

”Viime kädessä Smolenskin katastrofin takana on Venäjää ohjaava turvallisuuskoneisto”, Aro kirjoittaa.

Onnettomuudessa lentokone syöksyi maahan lähellä Smolenskin lentokenttää. Tilanteessa kuoli 96 ihmistä, mukaan lukien maan silloinen presidentti Lech Kaczyński puolisoineen sekä runsaasti maan poliittista johtoa.

Onnettomuuden jälkeen valmistuneiden Venäjän ja Puolan tutkintojen mukaan turman syynä olivat lentäjän ja lennonjohdon virheet sekä sumuinen sää. Kirjassaan Aro pyrkii esittämään todisteita sille, että kone olisi todellisuudessa räjäytetty.


Smolenskin lentoturma on vahvasti politisoitunut kysymys, joka herättää voimakkaita tunteita puolalaisissa. Huhtikuussa 2024 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 29 prosenttia puolalaisista uskoo, että kyseessä ei ollut onnettomuus vaan suunniteltu isku, kun taas 54 prosenttia vastaajista uskoo, että tapaus oli onnettomuus.

Puolaa viime vuoteen asti hallinnut oikeistopopulistinen Laki ja oikeus -puolue on väittänyt pitkään, että Venäjä olisi ollut onnettomuuden takana. Aro pyrkii osoittamaan Venäjän osallisuutta tapahtumiin muun muassa puolueen hallituskauden aikana tehdyllä uusintatutkinnalla, puolalaisten toimittajien selvityksillä ja kahden uhrin omaisten haastatteluilla.

Teoksessaan hän vetoaa myös onnettomuustutkinnan mahdollisiin epäselvyyksiin. Alkuperäisen tutkinnan johtopäätöstä onnettomuuden syistä Aro kutsuu Venäjän infomaatio-operaatioksi.

”Nykyäänkin Venäjän manipuloima versio kerrotaan tosiasiana kansainvälisessä laatumediassa”, hän väittää kirjassa.



Itä-Eurooppaan perehtynyt historiantutkija Jussi Jalonen on ”äärimmäisen hämmentynyt” siitä, että Aro väittää Venäjän olevan Smolenskin tapahtumien takana.

Hän vertaa tilannetta siihen, jos suomalainen tietokirjailija väittäisi, että Joe Biden olisi oikeasti hävinnyt Yhdysvaltain presidentinvaalit.

”Molemmissa on kyseessä oikeistopopulistinen teoria, jota on käytetty vaaliaseena.”

Jalonen päätyi seuraamaan tapausta ollessaan vierailevana tutkijana Varsovan yliopistossa lento-onnettomuuden aikaan. Hän ihmettelee, että Aron kirjassa kerrotut huomiot on esitetty mediassa uusina.

”Minun näkökulmastani Aro kierrättää vanhaa levyä, joka on prässätty Puolassa Laki ja oikeus -puolueen studiolla.”

Jalosen mukaan Smolensk-salaliittoteorian kärki kohdistuu Donald Tuskiin, joka toimi Puolan pääministerinä Smolenskin onnettomuuden aikaan. Tusk palasi pääministeriksi vuonna 2023. Aro tarkastelee kirjassaan kriittisesti Tuskin pyrkimyksiä liennyttää välejä Venäjään 2010-luvun alussa.


Jussi Jalonen kertoo olevansa aidosti hämmästynyt ja pettynyt siitä, että suomalaistoimittajat eivät vaikuta tienneen, että väitteet Venäjän aiheuttamasta Smolenskin turmasta olisivat salaliittoteoria.

”Jokainen, joka on seurannut puolalaista kansalaiskeskustelua ja jolla on kosketus Itä-Eurooppaan, on jyvällä tästä.”

Samaa kritiikkiä on esitetty viime päivinä myös muualla julkisuudessa. Valtioneuvoston kanslian erityisasiantuntija, sotatieteiden tohtori Saara Jantunen-Paju luonnehti sosiaalisen median LinkedIn-palvelussa, kuinka ”eri medioissa tapahtui työtapaturmia salaliittoteorian kritiikittömän käsittelyn kanssa”.

”Vaikka Smolensk-salaliittoteorian relevanssi on Suomessa vähäisempi kuin Puolassa, ei sen rooli demokratiaa, vapaata tiedonvälitystä ja oikeusvaltioperiaatetta uhkaavan poliittisen vaikuttamisen välineenä ole vähäpätöinen”, hän kirjoittaa.

Myös Demokraatti-lehden päätoimittaja Petri Korhonen nosti median toiminnan esiin kirja-arviossaan.

”Suomessakin Iltalehti, Helsingin Sanomat, Uusi Suomi ja Ylen Kulttuuriykkönen uutisoivatkin kirjan väitteistä aluksi kritiikittömästi totena, lähteinään käytännössä vain Aro itse”, hän kirjoittaa.

Sittemmin Helsingin Sanomat on jatkanut aiheen käsittelyä ja haastatellut puolalaisen Gazeta Wyborcza -lehden varapäätoimittaja Bartosz Wielińskiä, joka kritisoi Aron käyttämiä henkilölähteitä puolueellisuudesta. Aro vastasi kritiikkiin syyttämällä lehteä Kremlin propagandan levittämisestä.


Puolalainen toimittaja Grzegorz Rzeczkowski pitää Aron tulkintaa Smolenskin lentoturman syistä täysin virheellisenä. Hän työskentelee tutkivana toimittajana puolalaisessa Newsweek-lehdessä ja on kirjoittanut Smolenskin turmasta kaksi tietokirjaa.

Väite Venäjän osallisuudesta Smolenskin lentoturmaan on Rzeczkowskin mukaan yksi Euroopan suurimmista salaliittoteorioista. Vuosien mittaan teorian saama jalansija on vahvistunut.

”Ei ole yhtään todistetta, puolikastakaan sellaista siitä, että kyseessä olisi ollut jokin muu kuin lento-onnettomuus”, hän sanoo.

Aro perustelee kirjassaan Venäjän osallisuutta Smolenskin tapahtumiin muun muassa sillä, että koneen hylystä ja sen ympäristöstä löytyi räjähdysainejäämiä. Rzeczkowskin mukaan räjähdys tulee kuitenkin todistaa onnettomuuspaikan jälkien ja räjähdyksessä syntyvien kemikaalien kautta, ei räjähdejäämien. Jäämiä voi hänen mukaansa selittää esimerkiksi se, että kone oli aiemmin kuljettanut puolalaista sotilashenkilöstöä Afghanistaniin.

Rzeczkowski kyseenalaistaa sitä, että Aro ei ole kirjassaan kuullut aihetta tutkineita, vastakkaista näkökulmaa esiin nostavia henkilöitä.

”Mielestäni hän on epäonnistunut toimittajana, koska hän ei ole kysynyt toisen puolen näkemystä aiheeseen.”


Grzegorz Rzeczkowskin mukaan Puolassa vuonna 2016 aloitettua uudelleentutkintaa onnettomuudesta ei voi pitää luotettavana. Uudelleentutkinnan mukaan koneessa olisi ollut kaksi räjähdystä ennen laskeutumista.

Selvitystä on kritisoitu julkisuudessa sen suuresta hinnasta, tarkoitushakuisuudesta ja pitkästä, noin kahdeksan vuoden kestosta.

Laki ja oikeus -puolueen valtakausi päättyi viime vuonna, ja Puolan uusi hallitus lakkautti uudelleentutkintakomitean joulukuussa. Lisäksi se kertoi nimittävänsä työryhmän selvittämään komitean toimintaa.

”Tämä on loppu Puolan valtion nimissä levitetyille valheille, ja tämä on loppu satojen miljoonien zlotyjen tuhlaamiselle sellaiseen toimintaan, jolla ei ole mitään tekemistä Smolenskin onnettomuuden syiden selvittämisen kanssa, mutta paljonkin tekemistä politiikan kanssa”, varapuolustusministeri Cezary Tomczyk sanoi tuolloin.

Aro ei kirjassaan mainitse uudelleentutkintakomitean saamaa kritiikkiä ja sen toiminnan päättymistä.


Suomen Kuvalehti sopi Jessikka Aron kanssa haastattelun hänen väitteistään. Haastattelupäivän aamuna Aro lähetti sähköpostin, jossa hän kertoi peruvansa haastattelun.

”Minulla on täysi syy olettaa, että itse asia, josta kirjassani kerron, eli Venäjän monet teot Smolenskin turman edistämiseksi ja sen tutkinnan estämiseksi eivät tule artikkelissa käsitellyksi riittävällä pieteetillä, että kokisin asianmukaiseksi artikkeliin osallistua”, hän kirjoitti.
 
Joko täällä on tämän lukijoita? Arvosteluja?
 
Suomen Kuvalehti on tehnyt asiantuntija-arvion Jessikka Aron Putinin maailmansodasta. Verdict: Jessikka nieli kirjaansa puolalaisten hänelle syöttämät tarinat ilman lähdekritiikkiä.
Aron reaktio Suomen Kuvalehden haastattelupyyntöön kertoo paljon.



( https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/...in-lentoturmasta/?shared=1291445-870c9535-999 )

Asiantuntijat arvostelevat Jessikka Aron kirjan väitteitä Smolenskin lentoturmasta​


Asiantuntijat kyseenalaistavat vahvasti tietokirjailija ja toimittaja Jessikka Aron uudessa kirjassaan esittämiä johtopäätöksiä Smolenskin lentoturmasta. Myös suomalaismedian ensiuutisia kirjasta on moitittu kritiikittömiksi.

Toukokuun alussa ilmestynyt teos Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot Lännen tuhoamiseksi (Johnny Kniga) perustuu merkittäviltä osin väitteelle, jonka mukaan Venäjän Smolenskissa huhtikuussa 2010 tapahtunut lentoturma olisi ollut Venäjän hallinnon aiheuttama.

”Viime kädessä Smolenskin katastrofin takana on Venäjää ohjaava turvallisuuskoneisto”, Aro kirjoittaa.

Onnettomuudessa lentokone syöksyi maahan lähellä Smolenskin lentokenttää. Tilanteessa kuoli 96 ihmistä, mukaan lukien maan silloinen presidentti Lech Kaczyński puolisoineen sekä runsaasti maan poliittista johtoa.

Onnettomuuden jälkeen valmistuneiden Venäjän ja Puolan tutkintojen mukaan turman syynä olivat lentäjän ja lennonjohdon virheet sekä sumuinen sää. Kirjassaan Aro pyrkii esittämään todisteita sille, että kone olisi todellisuudessa räjäytetty.


Smolenskin lentoturma on vahvasti politisoitunut kysymys, joka herättää voimakkaita tunteita puolalaisissa. Huhtikuussa 2024 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 29 prosenttia puolalaisista uskoo, että kyseessä ei ollut onnettomuus vaan suunniteltu isku, kun taas 54 prosenttia vastaajista uskoo, että tapaus oli onnettomuus.

Puolaa viime vuoteen asti hallinnut oikeistopopulistinen Laki ja oikeus -puolue on väittänyt pitkään, että Venäjä olisi ollut onnettomuuden takana. Aro pyrkii osoittamaan Venäjän osallisuutta tapahtumiin muun muassa puolueen hallituskauden aikana tehdyllä uusintatutkinnalla, puolalaisten toimittajien selvityksillä ja kahden uhrin omaisten haastatteluilla.

Teoksessaan hän vetoaa myös onnettomuustutkinnan mahdollisiin epäselvyyksiin. Alkuperäisen tutkinnan johtopäätöstä onnettomuuden syistä Aro kutsuu Venäjän infomaatio-operaatioksi.

”Nykyäänkin Venäjän manipuloima versio kerrotaan tosiasiana kansainvälisessä laatumediassa”, hän väittää kirjassa.



Itä-Eurooppaan perehtynyt historiantutkija Jussi Jalonen on ”äärimmäisen hämmentynyt” siitä, että Aro väittää Venäjän olevan Smolenskin tapahtumien takana.

Hän vertaa tilannetta siihen, jos suomalainen tietokirjailija väittäisi, että Joe Biden olisi oikeasti hävinnyt Yhdysvaltain presidentinvaalit.

”Molemmissa on kyseessä oikeistopopulistinen teoria, jota on käytetty vaaliaseena.”

Jalonen päätyi seuraamaan tapausta ollessaan vierailevana tutkijana Varsovan yliopistossa lento-onnettomuuden aikaan. Hän ihmettelee, että Aron kirjassa kerrotut huomiot on esitetty mediassa uusina.

”Minun näkökulmastani Aro kierrättää vanhaa levyä, joka on prässätty Puolassa Laki ja oikeus -puolueen studiolla.”

Jalosen mukaan Smolensk-salaliittoteorian kärki kohdistuu Donald Tuskiin, joka toimi Puolan pääministerinä Smolenskin onnettomuuden aikaan. Tusk palasi pääministeriksi vuonna 2023. Aro tarkastelee kirjassaan kriittisesti Tuskin pyrkimyksiä liennyttää välejä Venäjään 2010-luvun alussa.


Jussi Jalonen kertoo olevansa aidosti hämmästynyt ja pettynyt siitä, että suomalaistoimittajat eivät vaikuta tienneen, että väitteet Venäjän aiheuttamasta Smolenskin turmasta olisivat salaliittoteoria.

”Jokainen, joka on seurannut puolalaista kansalaiskeskustelua ja jolla on kosketus Itä-Eurooppaan, on jyvällä tästä.”

Samaa kritiikkiä on esitetty viime päivinä myös muualla julkisuudessa. Valtioneuvoston kanslian erityisasiantuntija, sotatieteiden tohtori Saara Jantunen-Paju luonnehti sosiaalisen median LinkedIn-palvelussa, kuinka ”eri medioissa tapahtui työtapaturmia salaliittoteorian kritiikittömän käsittelyn kanssa”.

”Vaikka Smolensk-salaliittoteorian relevanssi on Suomessa vähäisempi kuin Puolassa, ei sen rooli demokratiaa, vapaata tiedonvälitystä ja oikeusvaltioperiaatetta uhkaavan poliittisen vaikuttamisen välineenä ole vähäpätöinen”, hän kirjoittaa.

Myös Demokraatti-lehden päätoimittaja Petri Korhonen nosti median toiminnan esiin kirja-arviossaan.

”Suomessakin Iltalehti, Helsingin Sanomat, Uusi Suomi ja Ylen Kulttuuriykkönen uutisoivatkin kirjan väitteistä aluksi kritiikittömästi totena, lähteinään käytännössä vain Aro itse”, hän kirjoittaa.

Sittemmin Helsingin Sanomat on jatkanut aiheen käsittelyä ja haastatellut puolalaisen Gazeta Wyborcza -lehden varapäätoimittaja Bartosz Wielińskiä, joka kritisoi Aron käyttämiä henkilölähteitä puolueellisuudesta. Aro vastasi kritiikkiin syyttämällä lehteä Kremlin propagandan levittämisestä.


Puolalainen toimittaja Grzegorz Rzeczkowski pitää Aron tulkintaa Smolenskin lentoturman syistä täysin virheellisenä. Hän työskentelee tutkivana toimittajana puolalaisessa Newsweek-lehdessä ja on kirjoittanut Smolenskin turmasta kaksi tietokirjaa.

Väite Venäjän osallisuudesta Smolenskin lentoturmaan on Rzeczkowskin mukaan yksi Euroopan suurimmista salaliittoteorioista. Vuosien mittaan teorian saama jalansija on vahvistunut.

”Ei ole yhtään todistetta, puolikastakaan sellaista siitä, että kyseessä olisi ollut jokin muu kuin lento-onnettomuus”, hän sanoo.

Aro perustelee kirjassaan Venäjän osallisuutta Smolenskin tapahtumiin muun muassa sillä, että koneen hylystä ja sen ympäristöstä löytyi räjähdysainejäämiä. Rzeczkowskin mukaan räjähdys tulee kuitenkin todistaa onnettomuuspaikan jälkien ja räjähdyksessä syntyvien kemikaalien kautta, ei räjähdejäämien. Jäämiä voi hänen mukaansa selittää esimerkiksi se, että kone oli aiemmin kuljettanut puolalaista sotilashenkilöstöä Afghanistaniin.

Rzeczkowski kyseenalaistaa sitä, että Aro ei ole kirjassaan kuullut aihetta tutkineita, vastakkaista näkökulmaa esiin nostavia henkilöitä.

”Mielestäni hän on epäonnistunut toimittajana, koska hän ei ole kysynyt toisen puolen näkemystä aiheeseen.”


Grzegorz Rzeczkowskin mukaan Puolassa vuonna 2016 aloitettua uudelleentutkintaa onnettomuudesta ei voi pitää luotettavana. Uudelleentutkinnan mukaan koneessa olisi ollut kaksi räjähdystä ennen laskeutumista.

Selvitystä on kritisoitu julkisuudessa sen suuresta hinnasta, tarkoitushakuisuudesta ja pitkästä, noin kahdeksan vuoden kestosta.

Laki ja oikeus -puolueen valtakausi päättyi viime vuonna, ja Puolan uusi hallitus lakkautti uudelleentutkintakomitean joulukuussa. Lisäksi se kertoi nimittävänsä työryhmän selvittämään komitean toimintaa.

”Tämä on loppu Puolan valtion nimissä levitetyille valheille, ja tämä on loppu satojen miljoonien zlotyjen tuhlaamiselle sellaiseen toimintaan, jolla ei ole mitään tekemistä Smolenskin onnettomuuden syiden selvittämisen kanssa, mutta paljonkin tekemistä politiikan kanssa”, varapuolustusministeri Cezary Tomczyk sanoi tuolloin.

Aro ei kirjassaan mainitse uudelleentutkintakomitean saamaa kritiikkiä ja sen toiminnan päättymistä.


Suomen Kuvalehti sopi Jessikka Aron kanssa haastattelun hänen väitteistään. Haastattelupäivän aamuna Aro lähetti sähköpostin, jossa hän kertoi peruvansa haastattelun.

”Minulla on täysi syy olettaa, että itse asia, josta kirjassani kerron, eli Venäjän monet teot Smolenskin turman edistämiseksi ja sen tutkinnan estämiseksi eivät tule artikkelissa käsitellyksi riittävällä pieteetillä, että kokisin asianmukaiseksi artikkeliin osallistua”, hän kirjoitti.

Ei kait tuossa pitäisi olla mitään ihmeellistä. Lentoturvallisuusasiantuntijat ovat ihan alusta saakka olleet sitä mieltä, että olosuhteet + miehistön virheet veivät tuon lennon miehistön ja matkustajat ennenaikaiseen hautaan.
 
  • Tykkää
Reactions: PM
^Niin ja lentäjät tuskin ovat saanneet itse päättää onko keli turvalliseen lentämiseen suotuisa, painetta (pakko) suoritukseen on tullut takapenkkirivistöltä.

Eipä silti, rohkeasti Jessikka tuo asioita julki.
 
^Niin ja lentäjät tuskin ovat saanneet itse päättää onko keli turvalliseen lentämiseen suotuisa, painetta (pakko) suoritukseen on tullut takapenkkirivistöltä.

Eipä silti, rohkeasti Jessikka tuo asioita julki.

Tähän mennessä paras kirja aiheesta, jossa pitkän linjan lentoturvallisuuden ammattilainen avaa tapauksen. Toki muitakin keissejä on mukana.

lg_66277b7cabc1b36189edb9a2.jpg
 
Timo Liene. Irtoviiksimies - Erään suomalaisen sotilastiedustelijan elämä. Kustannus oy Suomen Mies 2019.

Timo Liene palveli Suomen puolustusvoimissa erinäisissä tehtävissä, joista huomattavimmat liittynevät sotilastiedusteluun ja ulkomaankomennuksiin Afganistanissa ja Balkanilla. Hän myöskin valmistui teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta.

Teos on Lienen muistelmateos, jonka hän on laatinut päiväkirjojensa ja muistiinpanojensa pohjalta kuolinvuoteellaan. Ensimmäisenä teoksessa huomiota kiinnittää itse päähenkilö, joka on ainakin omissa muistelmissaan melkoinen poikkeusyksilö. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, lukijaystävällisellä kerronnalla esitettynä. Välillä tosin käy mielessä, että mikähän olisi vastapuolen versio tarinasta ollut. Myös yksityiselämän puolella olisin käyttänyt pientä sordiinoa. Sinänsä kiva, että jätkämies saa lempeä, mutta ei sitä teini-iän jälkeen tarvitse mainostaa. Jo blondi-matikassa opetetaan, että "Jos jakaa, ei saa kertoa."

Tiedustelumielessä eniten kerrottavaa on ulkomaankomennuksilta. Mikäli kerrottu pitää paikkansa, Liene on ollut kovissa paikoissa ja selvinnyt niistä kunnialla. Ei siis ruudinpolttamismielessä kovissa paikoissa, vaan tiedustelu- ja johtotehtävissä. Sinänsä kerrottu vaikuttaa uskottavalta, sen verran monen seulan läpi käsikirjoitus on mennyt. Ikävä vain, että ei millekään isolle kustantajalle, silloin se varmaankin olisi saanut enemmän huomiota ja ennen kaikkea se olisi toimitettu paremmin. Vaikka tietynlainen kotikutoisuus lisääkin rosoa ja katu-uskottavuutta, olisi ammattilainen pystynyt myöskin hiomaan lopputulosta paremmaksi.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos, etenkin niille, joita kiinnostaa sodankäynnin ja tiedustelun ns. "iso kuva" enemmän kuin sammakkoperspektiivi. Lisäksi hattu päästä SOTILAALLE, jonka ei tarvinnut pähkäillä omaa sitoutumistaan isänmaan asiaan ja joka kulki selkä suorassa oman tiensä ennenaikaiseen loppuun saakka.
 
Back
Top