Kirjat

[EK]

Anna-Lena Laurén. Samettidiktatuuri - Vastarinaa ja myötäilijöitä nyky-Venäjällä. Teos & Förlaget 2021.

Anna-Lena Laurén on toimittaja, joka on asunut Venäjällä säännöllisen epäsäännöllisesti vuodesta 2006 lähtien. Hän kuvaa osuvasti ja uskottavasti Venäjää, sen hallintokoneistoa ja kansalaisia. Samettidiktatuuri kuvaa Putinin hallintoa ja sitä, kuinka sortokoneisto ei ole avoimesti näkyvissä, vaan vapaudet tukahdutetaan pikkuhiljaa, yksi kerrallaan ja asteittain ja suora väkivalta kohdistetaan vain harvoihin ja valittuihin näkyvimpiin yksiöihin, jolloin suuri enemmistö voi olla sitä mieltä, että "se pyysi sitä". Juuri tämä on leimallinen kuva venäläisistä. Valtaosa suhtautuu rehottavaan korruptioon ja muihin epäkohtiin negatiivisesti, mutta kuitenkin sarkastisesti hymähdellen "Näin asiat meillä vain ovat" sekä passiivisesti "Mitäs MINÄ sille mahdan ja miksi juuri MINUN pitäisi sille tehdä mitään?" sekä myös "MUN VENÄJÄ! RUSSIA STRONK!"

Laurénin kirja ei ole mikään kaikenselittäjä tai Opus Magnum. Kuitenkin se on oikein toimiva ruohonjuuritason selittäjä siinä, miten asiat Venäjällä toimivat ja miksi ne toimivat, kuten ne toimivat. Lisäksi tämän kirjan luettuaan ymmärtää, että ehkä sitä kansalaisyhteiskuntaa ei ihan heti ole tulossa itänaapuriin.

Suosittelen.

 

[EK]

Matti Norri & Jukka Kekkonen & Jyrki Knuutila. Polttoroviolta pyhimykseksi - Jeanne d'Arcin oikeusmurha. Art House 2017.

Olipa mielenkiintoinen kirja. Jeanne d'Arcin oikeudenkäyntipöytäkirjat suomalaisilla kommenteilla. Tiivistettynä oikeudenkäynti keskittyi Jeannen tai Jehannen pukuun. Jos nainen pukeutui miehen pukuun, se rikkoi Jumalan säätämää järjestystä, paitsi että ristiinpukeutuminen oli sallittua esim. raiskauksen estämiseksi. Tämä riski oli Jeannen kohdalla sotaleirissä suuri ja vankilassa vielä suurempi, koska hänet siellä yritettiinkin raiskata. Pyhimysten näkeminen ja heidän ohjeidensa julistaminen oli synti, koska kirkko tarvittiin jumalisen viestin välittäjäksi, ja Jeanne toimi omin päin, mutta toisaalta pyhimysten näkeminen ei ollut mitenkään hirveän harvinaista tuohon aikaan.

Teoksen kiinnostavin osuus on oikeudenkäyntipöytäkirjojen toisintaminen, koska ne avaavat ikkunan menneisyyteen. Tylsintä on lukea Jukka Kekkosen tekstiä poliittisista oikeudenkäynneistä, koska tekstissä ei ole hirveästi yhtymäkohtia Jeanne d'Arciin ja se muutenkin on jotain, jonka voi lukea tiivistetymmässä muodossa vaikkapa Wikipediasta.

Alkuosa kannattaa lukea, mutta kokonaisuus ehkäpä 3,5/5

 

[EK]

Jarl Sundquist. Kairankiertäjä. Sanoma Osakeyhtiö. 1961.

Jarl "Sunkku" Sundquist oli legendaarinen Kemi-yhtiön puunostaja ja "leivän isä" Lapissa.

Hän kirjoitti myös pakinoita ja tämä kirja on kokoelma niistä. Suurin osa on oikein hupaisia ja kertoo paljon menneestä Lapista, mutta samalla havaitsee niiden tietynlaisen keskeneräisyyden, eli "isku" tai "punch line" jää puuttumaan. Lapissa asuvalle asia on kyllä sinänsä selvä ja täällä vältetään myös anekdooteissa tuollaista loppuhuipennusta, mutta kirjallisessa tekstissä sitä jää vähän kaipaamaan.

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos niille, joita vanhat Lapin ajat kiinnostavat. Muiden ei kannata vaivautua. Itse pidin kovasti.

 

[tulikomento]

Pari panssarikirjahankintaa.

Kirjoittaja palveli brittiarmeijan 4. panssarirykmentissä (4th Royal Tank Regiment) panssariupseerina Länsi-Saksassa, sekä oli mukana Operaatio Aavikkomyrskyssä.

Katso liite: 97351

Tämä puolestaan kertoo brittien vaunuista 2003 Irakin invaasiossa (Operation Iraqi Freedom, briteille Operaatio Telic).

Katso liite: 97352

Lueskelin tuon Stuart Crawfordin teoksen Tank Commander.

Kirjan ensimmäinen kolmannes on teoksen parasta antia. Kertoo kokemuksistaan nuorena panssarijoukkueen (Chieftain -vaunut) johtajana Länsi-Saksassa. 80-luvun alussa vielä odotettiin puna-armeijan tulevan rajan yli. Elävää kuvausta panssarijoukkojen arjesta. Chieftain oli teknisesti monimutkainen ja erityinen murheenkryyni oli epäluotettava moottori. Tykki sentään oli erittäin tarkka. Crawford kuitenkin toteaa, että britit olivat kateellisia saksalaisten Leopardeista, jotka olivat teknisesti erittäin luotettavia. Yksi mitä hämmästelen, on brittien kännäyskulttuuri. Niin upseerit kuin miehistökin on tämän kirjan perusteella ollut jatkuvasti enemmän tai vähemmän kännissä. Jopa sotaharjoituksiin on lähdetty niin, että panssarivaunu on tungettu täyteen kaljaa ja viskiä. Ja luonnollisesti keskellä harjoituksiakin, ovat britit pitäneet omia juopottelujuhliaan.

Kirjassa on myös mielenkiintoisesti kerrottu miten brittiarmeija lähetti panssarijoukkoja Kanadan laajoille preerioille kovapanosammuntoihin ja opettelemaan combined arms -taktiikoita. Kanadassa tälle oli tilaa, Länsi-Saksa oli niin täyteen jo rakennettu, että laajoja harjoituksia ja ammuntoja oli jo vaikea toteuttaa järkevällä tavalla. Kirjassa on myös ihan elämänmakuista kuvausta kirjoittajan YK-keikalta Kyprokselta, jossa panssarimies joutui jalkaväkiupseerin tehtäviin. Loppuosa on sitten kuvausta siitä miten kirjoittaja vietti Operaatio Aavikkomyrskyn erilaisissa esikunta- ja tukitehtävissä.

 

[lntstm]

John Langdon-Davies, Hyökkäys lumessa

Brittiläisen kirjeenvaihtajan näkemys talvisodasta. Kirjoittaja oli vasemmistolainen pasifisti ja aseistakieltäytyjä ensimmäisessä maailmanpalossa. Espanjan sisällissodan ja talvisodan kokemusten pohjalta hän kirjoitti koulutusoppaan "Home Guard Training Manual" ja mm. perusti Plan Internationalin.

Ensimmäisessä luvussa saavat huutia sekä ranskalaiset, jotka eivät nähneet mitään pahaa fasistien toimissa Espanjassa, että kotimaan sosialistit, joille Neuvostoliiton hyökkäys oli oikeutettu. Kuhmon rintamalta kuvataan Rastin motin tapahtumat ja käydään läpi osapuolien varustus ja organisaatiot. Karuinta kertomaa on ukrainalaisneidon kirjeenvaihto, jossa hän antaa rukkaset sotapojalle, joka ei ymmärrä mitä on tapahtumassa.

Toinen luku keskittyy Kannaksen taisteluihin ja kuvaa liikekannallepanon, suojeluskunnat, rauhan ja evakot. Hauska anekdootti: amerikkalainen kirjeenvaihtaja saa käskyn haastatella Mannerheimin. Vastaus kuuluu "Mannerheim mahdoton, koitanko Jeesusta?".

Kolmannessa luvussa käydään läpi ilmasuojelu. Kirjeenvaihtaja joutui itse ilmapommitusten kohteeksi Rovaniemellä ja Riihimäellä.

Viimeisessä osassa perataan Kuusisen hallituksen ohjelma seikkaperäisesti ja miksi se ei ottanut tulta alleen Suomessa. Talouden ja yhteiskunnan kehitys sisällissodan jälkeen kuvataan. Mielenkiintoisesti koko sosioekonominen järjestelmä näyttäytyy britille vain yhtenä osana kansallista puolustusjärjestelmää.

Vetävää luettavaa. Käyn heittämässä tämän Pasilan kirjaston kierrätyshyllyyn.

 

[tulikomento]

Amazonia selaillessa tuli tällainen vastaan. Saksalaissotilaan muistelukset talvelta 1945. Panssarimies. Toimi aluksi Tigerin ampujana, myöhemmin vaununjohtajana. Puolusti vaunullaan Posenin (nyk. Puolan Poznan) kaupunkia loppuun asti.

 

[Sigma957]

Tässäpä kirja, jolle sopisi nimi Kommunistinen manifesti 2. Kirjoittaja haluaa "1 tonnin hiilidioksidikiintiön" kaikille maapallon asukkaille ja säännöstelytalouden.

 

[Sigma957]

Ari Helo. Yhdysvaltain demokratian synty. Unionin idea ja amerikkalainen historiakäsitys. Gaudeamus 2014.

Olipa mielenkiintoinen kirja. Ari Helo on teoksen kirjoittamisen aikaan ollut Oulun yliopistossa lehtorina ja Pohjois-Amerikan historiantutkimuksen dosentti. Teos käsittelee nimenomaan Yhdysvaltain itsenäistymistä ja perustuslain sekä hallintomuodon muodostumista aatehistorian näkökulmasta. Mukana ei siis ole esimerkiksi sotahistoriaa tai perinteistä poliittista historiaa, kuin kontekstina. Pääpaino on esitellä "Founding Fathersien" ajatuksia ja niiden taustatekijöitä. Tämä varsinainen leipäteksti vie vain 136 sivua, mutta on kohtuullisen tiivistä tavaraa ja vaatii tarkkaavaisuutta ja aivoja mukaan. Sen jälkeen seuraavat perustamisdokumentit eli itsenäisyysjulistus 1776, Yhdysvaltain unionin konfederaatioartiklat 1781, valikoima federalistikirjoituksia sekä Yhdysvaltain perustuslaki 1787 sekä sen lisäykset.

Helo nostaa esille ja painottaa kovasti antiikin historiaa, johon monet Yhdysvaltain alkutaipaleen poliitikoista viittasi sekä itsenäistymisen aikaan että sen jälkeen. Helo osoittaa, kuinka sekä antiikin historia ja siitä tehdyt tulkinnat että valistusfilosofia vaikuttivat erilaisiin linjoihin, Yhdysvaltoja luotaessa. Toinen seikka, jonka Helo osoittaa, on se, kuinka suuria linjaeroja itsenäisyysmiesten keskuudessa oli ja kuinka paljon Yhdysvaltain "pyhiä" dokumentteja itseasiassa korjailtiin ja retusoitiin sekä laatimisvaiheessa että vielä julkaisun jälkeen. Esimerkiksi itsenäisyysjulistus nakattiin Jeffersonille, joka sitten laati julistuksen, mutta komitea sitten rukkaili sitä hieman erilaiseen asuun. Myös perustuslain nostaminen nykyiseen asemaansa, jossa se kuin heprealaisten saama jumalallinen laki, asettuu hieman erikoiseen valoon teoksen myötä. Ajattelemisen arvoinen ja sinänsä ymmärrettävä on Helon kuvaama antiikista saatu demokratiakäsitys. Demokratia nimenomaan EI tarkoita suoraa kansanvaltaa, vaan edustuksellista demokratiaa. Antiikin Kreikka osoittaa, että suora kansanvalta johtaa populismiin. Sen vuoksi äänioikeudenomaavat äänestävät edustajistaan, jollaisiksi nousevat kaikkein kyvykkäimmät ja pätevimmät. Jotta tämä varmistetaan, äänioikeutta on rajoitettava, että vain asioista ymmärtävät saavat äänestää.

Tällaiselle historianharrastajalle teos oli erittäin mielenkiintoinen, vaikkakaan ei perinteisessä mielessä "jännä" tai "kiva" lukea. Se herätti paljon ajatuksia ja Helo kirjoittaa kuivastakin aiheesta ymmärrettävästi ja selkeästi. Lisäksi vaikka ensin hieman hymähdin noille federalistikirjeille, niissä oli itseasiassa oikeinkin kiintoisa kurkistusikkuna menneiden vuosien viisaiden aivoituksiin.

Tämä tuli juuri liki luettua. Luin päätekstin ja osan noista asiakirjoista. Pikkuisen ihmettelen Helon suomennosta perustuslain 2. lisäyksestä, koska se ei tavoita sitä perusajatusta. Alkutekstihänon on "A well-regulated Militia, being necessary for the security of a free state, the right of the people to keep and bear Arms shall not be infringed."

Helon suomennos on :"Asianmukaisesti organisoitu kansalliskaarti on välttämätön vapaan valtion suojelemiseksi, eikä kansan oikeutta säilyttää ja kantaa aseita tulla rajoittamaan." Ei hyvä.

Oma suomennokseni olisi:"Hyvin järjestetyn kansanarmeijan ollen välttämätön vapaan valtion turvallisuudelle, kansan oikeutta pitää ja kantaa aseita ei tule rajoittaa."

Mielestäni esimerkiksi sanavalinta "kansalliskaarti" ei ole Helon versiossa hyvä, koska on selvää, että "militialla" tarkoitettiin nimenomaan kansanarmeijaa vastakohtana "standing armylle (vakinainen armeija) ja kansalliskaarti on hiukkasen eri juttu. Ihmetyttää myös, miksei Helo ymmärrä "shall not" -sanaparin kuvaannollista merkitystä osana lakitekstiä. Siksi siis omassa suomennoksessani "ei tule" eikä "ei tulla". Samoin "being"-sanan merkitysero. Siis being kuvaa jotain, joka tapahtuu sekä myös jatkuu epämääräisen ajan. Pilkkunusua toki, mutta kuitenkin.

 

[Leaderdog]

Ihan hyvä ja kuunneltava esittely :

 

[tulikomento]

Laura Halminen ja kenraali evp. Harri Ohra-Aho Mighty Finlandin podcastissa keskustelemassa Martti J. Karista.

Ohra-Aho toteaa, että parhaillaan yrittävät saada vireille toista painosta kirjasta Irtoviiksimies.

 

[PM]

Ei kait tuossa pitäisi olla mitään ihmeellistä. Lentoturvallisuusasiantuntijat ovat ihan alusta saakka olleet sitä mieltä, että olosuhteet + miehistön virheet veivät tuon lennon miehistön ja matkustajat ennenaikaiseen hautaan.

National Geographic on tästä tehnyt jakson joka näyttäisi olevan katsottavissa:

Wikipediassakin on kertomusta:

Smolensk air disaster - Wikipedia

en.wikipedia.org

Ja tuolla:

Useat tutkimuslähteet kumoavat Jessikka Aron kirjan kuvauksen Smolenskin lentoturmasta

Puolan ilmavoimien operoima Tupolev-154-matkustajakone putosi kohtalokkain seurauksin metsäiseen maastoon noin kilometrin päässä Smolenskin sotilaslentokentästä 10. huhtikuuta 2010 aamupäivällä klo 10:41 Moskovan aikaa. Onnettomuudessa menehtyi Puolan presidentti Lech Kaczyński, tämän puoliso...

faktabaari.fi

Tästä herää lähinnä kysymys, että mitä muutakin Jessika on vääristellyt tuotannoissaan.

 

[tulikomento]

Nappasin työmaan kirjapoistoista. Konekivääri 08 ja sen taktinen käyttö ensimmäisessä maailmansodassa. Vuodelta 1931. Sangen mielenkiintoista asiaa siitä miten ratkaisevassa roolissa konekivääri oli länsirintaman taisteluissa.

Katso liite: 97134

Itseäni lainaten. Kirjoittaja oli Suomessa asunut saksalainen tykistöupseeri. Fazerilla työntekijänä ja lanseerasi Fazerin Sinisen. Mutta synkempääkin taustaa näyttää olevan. Työskenteli myös Saksan tiedustelulle ja luetteloi sille Suomen juutalaiset.

F. W. Borgman – Wikipedia

fi.wikipedia.org

 

[sinko]

Jarl Sundquist. Kairankiertäjä. Sanoma Osakeyhtiö. 1961.

Jarl "Sunkku" Sundquist oli legendaarinen Kemi-yhtiön puunostaja ja "leivän isä" Lapissa.

Hän kirjoitti myös pakinoita ja tämä kirja on kokoelma niistä. Suurin osa on oikein hupaisia ja kertoo paljon menneestä Lapista, mutta samalla havaitsee niiden tietynlaisen keskeneräisyyden, eli "isku" tai "punch line" jää puuttumaan. Lapissa asuvalle asia on kyllä sinänsä selvä ja täällä vältetään myös anekdooteissa tuollaista loppuhuipennusta, mutta kirjallisessa tekstissä sitä jää vähän kaipaamaan.

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos niille, joita vanhat Lapin ajat kiinnostavat. Muiden ei kannata vaivautua. Itse pidin kovasti.

Ison mittakaavan savotoista kiinnostuneen kannattaa lukea myös tämä vihkonen.
Nuortin Konesavotta 1913 - 1916
Lapin Metsämuseoyhdistyksen julkaisusarja N:o 5

Kyseessä on siis Kemi yhtiön metsäpäällikön Hugo Richard Sandbergin toteuttama telaketjuvetoisilla höyryvetureilla Lapissa tapahtunut puunkuljetus. Ns. Samperin savotta
Veturit ovat vielä Lapissa nähtävillä Tulppiossa ja Rovaniemellä.

Nuortin konesavotta – Wikipedia

fi.wikipedia.org

 

[tulikomento]

Tämä DDR -historia lähti eilen mukaan Tampereen Akateemisesta Kirjakaupasta. Ääneen pääsevät tuon maailman kartalta hävinneen valtion entiset kansalaiset. Osa kansasta oli kommunismin tosiuskovaisia, osa poliittisia vastustajia (Stasin jatkuvan vainon alla) ja osa vain mukautui ja pyrki elämään elämänsä erossa kaikesta politiikasta.

Katso liite: 97425

Luin loppuun tämän Katja Hoyerin teoksen. Ja olipa kerrassaan hyvin kirjoitettu. Yhdistelee todella taitavasti makro- ja mikrotason historiaa. Valtiollisen tason suuret linjat sulautuvat yhteen yksittäisten ihmisten elämäntarinoiden kanssa. Ei tätä Itä-Saksan historiaa ole turhaan kehuttu. Ehkäpä paras tähän mennessä lukemani kirja aiheesta. Vahva lukusuositus minulta jos vähänkään DDR kiinnostaa.

 

[PEMM]

^Niin ja lentäjät tuskin ovat saanneet itse päättää onko keli turvalliseen lentämiseen suotuisa, painetta (pakko) suoritukseen on tullut takapenkkirivistöltä.

Eipä silti, rohkeasti Jessikka tuo asioita julki.

Tässä karmein osio oli, kun kerrottiin löydöistä mitä tehtiin, kun arkut kaivettiin uudelleen ylös:

-eri vainajien ruumiinosia oli sijoitettu eri arkkuihin, yhdessä oli esim. 3 jalkaa
-vainajan keuhkosta löytyi tupakantumppeja
- arkkuun oli tyhjennetty roskakori
- vainajalta oli leikattu naama irti (oli paikallaan, kun läheiset kävivät venäjällä katsomassa)
-yhden vainajan sydän oli ommeltu jalkaan kiinni
Jne.

Luulisi kuitenkin, että tuosta nousisi suurempi kohu jos asia on näin.

 

[Sigma957]

Tämä on monellakin tapaa huippukirja. Ennen kaikkea siksi, ettei Uola pelkää ravistella tabuja. Harva suomalainen historioitsija uskaltaa sivaltaa yhtä totuudenmukaisesti noita liittoutuneiden masinoimia näytösoikeudenkäyntejä, joita mm. surullisenkuuluisa vasemmiston lausuntoautomaatti Martti Koskenniemi on ylistänyt. Eikä kirja siloittele muuatta Kekkostakaan...

 

[tulikomento]

Onko kukaan lukenut tätä toimittaja Laura Halmisen teosta ?




Miten suomalaisesta loikkarista tuli palkittu neuvostovakooja ja maanmiehensä surmaama upseeri?

Suomalainen neuvostoupseeri kuoli maanmiehensä luotiin – matka Suomen historian varjoihin on kertomus katoamisesta, etsimisestä ja löytämisestä.

Monet suomalaiset lähtivät rakentamaan Neuvostoliittoa jo vuonna 1918. Yksi heistä oli lappeenrantalainen Emil Vaateri, joka loikkasi 18-vuotiaana Venäjän vallankumouksen kuohuihin. Myöhemmin hän johti Lapissa ryöstellyttä punakomppaniaa ja toimi Suomessa vakoojana peitenimellä Einari Syrjänen. Puna-armeijan kapteeniksi kohonnut suomalainen sai surmansa jatkosodassa maanmiehensä luodista. Vasta uudella vuosituhannella Vaaterin sukulaiset uskalsivat ryhtyä selvittämään Emilin vaiheita. Vaaterin henkilöhistoria pakottaa repimään auki Suomen huonosti tikattuja arpia.

 

[tulikomento]

Amazonia selaillessa tuli tällainen vastaan. Saksalaissotilaan muistelukset talvelta 1945. Panssarimies. Toimi aluksi Tigerin ampujana, myöhemmin vaununjohtajana. Puolusti vaunullaan Posenin (nyk. Puolan Poznan) kaupunkia loppuun asti.

Katso liite: 97824

Luin tämän loppuun. Nopealukuista tekstiä. 2/3 kirjasta kertoo muistelijan vaiheista Posenin / Poznanin taistelussa. Muutaman ryssän vaunun saa tuhottua Tigerillä. Mutta liikaahan se ylivoima lopulta on. Eli ruohonjuuritason tarinointia kyseisestä taistelusta. Viimeinen kolmannes on sitten kuvausta sotavankina olemisesta. Päätyy pakkotyöleirille Petroskoin liepeille ja muutama vuosi menee siellä mm. tukkisavottahommissa. Ei nyt tosiaan mikään maailman paras sotakirja. Mutta kevyenä iltalukemisena ihan mukiinmenevä. Panssaritaistelujen kuvaus olisi saanut olla hieman yksityiskohtaisempaa.

Battle of Poznań (1945) - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Sigma957]

Luin tämän loppuun. Nopealukuista tekstiä. 2/3 kirjasta kertoo muistelijan vaiheista Posenin / Poznanin taistelussa. Muutaman ryssän vaunun saa tuhottua Tigerillä. Mutta liikaahan se ylivoima lopulta on. Eli ruohonjuuritason tarinointia kyseisestä taistelusta. Viimeinen kolmannes on sitten kuvausta sotavankina olemisesta. Päätyy pakkotyöleirille Petroskoin liepeille ja muutama vuosi menee siellä mm. tukkisavottahommissa. Ei nyt tosiaan mikään maailman paras sotakirja. Mutta kevyenä iltalukemisena ihan mukiinmenevä. Panssaritaistelujen kuvaus olisi saanut olla hieman yksityiskohtaisempaa.

Battle of Poznań (1945) - Wikipedia

en.wikipedia.org

Onko tämä milloin alunperin kirjoitettu? Ts. onko muistelijan ikä jo tehnyt tehtävänsä.

 

[tulikomento]

Onko tämä milloin alunperin kirjoitettu? Ts. onko muistelijan ikä jo tehnyt tehtävänsä.

Der Tiger von Posen ilmestyi käsittääkseni 1986.