Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Sigma957 kirjoitti:
Otin kirjastosta Tiilikaisen uuden. Kirja etenee siten, että sen vanhan kirjan luku on ensin ja sitten Tiilikainen tuo uutta esille ja luku on merkitty "2024". Kirjassa juuri tuollaisessa 2024-merkityssä luvussa ruoditaan myös Turusen kirjan näkemyksiä. Tiilikainen puolustautuu mm. sillä, että erinäisiä asioita käsiteltiin vain suullisesti ja siksi niistä ei ole arkistoissakaan. Lisäksi ainakin yhdessä kohdassa hän vihjaa, että osa aineistosta olisi edelleen salaista. Joku voi pitää jo henkilöönkin menevänä, kun Tiilikainen toteaa, ettei Maavoimissa tutkijana palvellut s. 1970 voi ymmärtää rannikkolinnakkeiden omalaatuista elämänpiiriä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Eli kuten arvelinkin, on Tiilikainen loukkaantunut Turusen kirjassaan esittämistä kommenteista, jotka liittyvät Tiilikaisen vuoden 1968 muistikuviin. Turunen ampuu arkistolähteillä alas paljon huhupuheita ja vääriä muistikuvia, valemuistoja. Yksi Tiilikaisen muisteluksista oli se miten kymmeniä neuvostolaivaston aluksia oli tulossa kohti Kotkaa ja miten hän Kirkonmaan linnakkeen päällikkönä valmistautui avaamaan tulen. Turunen kertoo kirjassaan, että merivalvontailmoituksia neukkujen aluksista toki oli, muttei lähelläkään tuossa mittakaavassa mitä Tiilikainen antaa ymmärtää.
 
tulikomento kirjoitti:
Eli kuten arvelinkin, on Tiilikainen loukkaantunut Turusen kirjassaan esittämistä kommenteista, jotka liittyvät Tiilikaisen vuoden 1968 muistikuviin. Turunen ampuu arkistolähteillä alas paljon huhupuheita ja vääriä muistikuvia, valemuistoja. Yksi Tiilikaisen muisteluksista oli se miten kymmeniä neuvostolaivaston aluksia oli tulossa kohti Kotkaa ja miten hän Kirkonmaan linnakkeen päällikkönä valmistautui avaamaan tulen. Turunen kertoo kirjassaan, että merivalvontailmoituksia neukkujen aluksista toki oli, muttei lähelläkään tuossa mittakaavassa mitä Tiilikainen antaa ymmärtää.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kannattaa tuo lukaista kuitenkin, sillä Tiilikainen tuo esille uusia silminnäkijöitä. Hän myös kertoo tapauksesta, jossa yksi silminnäkijä on kertonut 2 päinvastaista versiota, ja Turunen on sitten kelpuuttanut todisteeksi sen kielteisen. Tiilikaisen mukaan muistelijan toisenlainen sähköpostitse annettu versio on tallessa, jos haluaa kertomuksia vertailla. Kirjassa mainitaan Turusen ihmetelleen, miksei käytetty viestintään radioita, mutta Tiilikaisen mukaan tiedettiin neukkujen salakuuntelevan kaikkea radioliikennettä, siksi radioita ei käytetty potentiaalisesti arkaluonteiseen viestintään.
 
Sigma957 kirjoitti:
Kannattaa tuo lukaista kuitenkin, sillä Tiilikainen tuo esille uusia silminnäkijöitä. Hän myös kertoo tapauksesta, jossa yksi silminnäkijä on kertonut 2 päinvastaista versiota, ja Turunen on sitten kelpuuttanut todisteeksi sen kielteisen. Tiilikaisen mukaan muistelijan toisenlainen sähköpostitse annettu versio on tallessa, jos haluaa kertomuksia vertailla. Kirjassa mainitaan Turusen ihmetelleen, miksei käytetty viestintään radioita, mutta Tiilikaisen mukaan tiedettiin neukkujen salakuuntelevan kaikkea radioliikennettä, siksi radioita ei käytetty potentiaalisesti arkaluonteiseen viestintään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jo lähtökohtaisesti suhtaudun kriittisesti muistitietoon. Tässä myös mainio esimerkki Tsekkoslovakian 68 muistoista. Evp. upseerit kertoilevat muistikuviaan. Mm. eräs ilmavoimien mies kertoilee neuvostokoneiden tekemistä Suomen ilmatilan loukkauksista. Turunen ei mainitse kirjassaan näistä yhtikäs mitään.

 
Muistitiedon kannalta hyvin merkitykselliseksi muodostuu sen ajankohta ja se, että vaikuttavatko myöhemmän tiedon tuomat kerrostumat sen sisältöön. Myös esitetyt kysymykset tai aiheen ajankohtaisuus voivat vaikuttaa lopputulokseen.

Kylmän sodan tutkimuksessa on se haaste, että muistitiedon keruuta ei ole tehty tarpeeksi ajoissa johtuen aikakauden ylenpalttisesta salailusta. Merkittävä osa historiaa jää pimentoon tai perustuu haastatteluihin jotka on tehty auttamatta liian myöhään. Asiakirjoista muodostuva kuva on totta kai hajanainen, mutta kokonaiskuvan voi muodostaa laajalla lähdepohjalla, joka on taas Turusen kyseenalaistamaton ansio.

Yleisesti vielä yhä saavuttamattomista asiakirjoista: niitä voi pyytää tutkimuskäyttöön ja tuhotuistakin asiakirjoista löytyy viitteet mm. supistamispöytäkirjoista ja diaareista. Jos materiaalia on poistettu asiakirjakokonaisuudesta, niistä on yleensä kokonaisuuden yhteydessä saateviesti.
 
Rakettimies kirjoitti:
Muistitiedon kannalta hyvin merkitykselliseksi muodostuu sen ajankohta ja se, että vaikuttavatko myöhemmän tiedon tuomat kerrostumat sen sisältöön. Myös esitetyt kysymykset tai aiheen ajankohtaisuus voivat vaikuttaa lopputulokseen.

Kylmän sodan tutkimuksessa on se haaste, että muistitiedon keruuta ei ole tehty tarpeeksi ajoissa johtuen aikakauden ylenpalttisesta salailusta. Merkittävä osa historiaa jää pimentoon tai perustuu haastatteluihin jotka on tehty auttamatta liian myöhään. Asiakirjoista muodostuva kuva on totta kai hajanainen, mutta kokonaiskuvan voi muodostaa laajalla lähdepohjalla, joka on taas Turusen kyseenalaistamaton ansio.

Yleisesti vielä yhä saavuttamattomista asiakirjoista: niitä voi pyytää tutkimuskäyttöön ja tuhotuistakin asiakirjoista löytyy viitteet mm. supistamispöytäkirjoista ja diaareista. Jos materiaalia on poistettu asiakirjakokonaisuudesta, niistä on yleensä kokonaisuuden yhteydessä saateviesti.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mm. Mauno Jokipii pohtii tuota muistitietojuttua Panttipataljoonan 2 uusimmassa painoksessa. Siinä välissähän ilmestyi Veikko Elon Pantin lunastajat. Elo sanoi kirjassaan korjaavan Panttipataljoonassa olleita muistelusvirheitä. Ongelma vaan on siinä, että Jokipii keräsi ne muistelokset jo 1960-luvulla, jolloin suurin osa veteraaneista oli vielä täysissä ruumiin ja, sielunvoinissa, kun taas Elon kirja on tehty kymmeniä vuosia myöhemmin.

Mitä tulee tuohon Kylmän sodan aikaan, niin onko Suomessa ollut liian pitkäänkin salailun kulttuuri. Käsittääkseni esimerkiksi Ruotsissa on saman ajan asevoimien toimintaa käsitelty kirjallisuudessa aivan hurjasti avoimemmin kuin Suomessa.
 
Tuli otettua kirjastosta, mutta jäänee lukematta. Lähdeluettelossa kyllä mainittu puoli sivua arkustolähteitä, mutta lähdeviitteitä on 330 ja vähintään 90 % niistä on jo julkaistuihin kirjoihin. Ei vakuuta.
 

Liitteet

  • 20240827_150342.webp
    20240827_150342.webp
    595 KB · Luettu: 30
Luin tämän tuoreen kirjan (2024).
Kertoo Ralf Sirenin muutaman kuukauden sotakokemuksista ukrainan rintamalla keväällä ja kesällä 2022.
Ihan hyvää juttua pääosin. Melkoinen osa on poislähdön jälkeen entisiltä taistelutovereilta kuultua.
Parhaimmillaan on Mostarin tien liftareiden tyylisesti kerrottua mutta sitten taas pakka vähän leviää.
Siren taisteli kansainvälisessä osastossa ja moitiskelee Ukrainalaista päällystöä johtamiskyvyiltään heikoksi ja
vielä liikaa venäläistyyppisen koulutuksen opetusten mukaan toimivaksi.

Siren korostaa kirjassa raskaampien aseiden merkitystä, koska rynnäkkökiväärillä ei ole riittävää kantamaa ja tehoa.
Vanhakin panssarivaunu on helvetin hyvä tulituessa ja vastustajan rakenteiden ja bunkkereiden hajottamisessa.
Kranaatinheitin olisi erittäin hyvä joka joukkueessa. Kertasinkojen kantama ei oikein riitä.

Liekö Marcus Lindqvistin Huvudstadsbaldetin toimittajan taustaa kun "äärioikeistolaisuuteen" viitaillaan useammassakin kohdassa.
Supokin näitä kuulemma suomessa seuraa. . . .
No jep jep. Muutahan Supo ei vissiin osaakaan, kun lustraatio on sielläkin jäänyt tekemättä.

Suosittelen lukemaan.
 

Liitteet

  • cover_1280.webp
    cover_1280.webp
    89.9 KB · Luettu: 14
Lueskelin tämän tässä hiljattain. Kirjoittaja oli ikäluokkaa 1924. Palveli 1943-1945 vaununjohtajana noin suunnilleen Kurskista Ukrainan, Romanian ja Unkarin läpi Itävaltaan saakka. Pysyi puna-armeijan palveluksessa ja nousi kylmän sodan vuosina kenraalikuntaan. Muistelmat on kirjoitettu kommunismin romahtamisen jälkeen, joten perinteinen poliittinen propaganda on teoksessa sangen pienessä roolissa. Mutta muuten kirja oli jonkin sortin pettymys. Panssarisodankäynnin kuvaus jää ohueksi jos vertaa vaikka esimerkiksi Otto Cariuksen Tiikeri -muistelmiin. Tämä kirja on enempi vain yleisen tason muisteluksia sodasta tyyliin: "Olimme siellä ja tämän vaiheen jälkeen päädyimme tänne." Taistelukuvaukset ovat onton oloisia ja niistä puuttui räväkkyys.

red-army-tank-commander.webp
 
Viimeksi muokattu:
Nämä neukkumuistelmat vaikuttavat tutustumisen arvoisilta. Kirjoittaja ehti sotimaan usealla eri vaunutyypillä: KV-1, SU-122, SU-85 ja T-34/85.

91rXpFRrmCL._SL1500_.webp
 
Tämä kirja on sitten rahastusta. Syy selviää kuvista. Luulet ostavasi oikean kirjan, onhan sivuja peräti 199. Mutta saat räpellyksen, jossa on vähemmän luettavaa kuin yhdessä Panssari-lehdessä.
 

Liitteet

  • 20240903_225825.webp
    20240903_225825.webp
    254.5 KB · Luettu: 21
  • 20240903_225811.webp
    20240903_225811.webp
    291.2 KB · Luettu: 21
  • 20240903_225756.webp
    20240903_225756.webp
    332 KB · Luettu: 22
Tästä kirjasta kiinnostaisi tietää hieman lisää. Pohjautuuko lähteiltään arkistolähteisiin, henkilöhaastatteluihin vai mihin. Pauli Savinainen oli Osasto Marttinan kaukopartiomiehiä ja teki kesällä 1941 19-vuotiaana nuorukaisena reissun Stalinin kanavalle. Onko esim. @mienkoiv tutustunut tähän teokseen ?

at_p_1478019_0.webp
 
tulikomento kirjoitti:
Tästä kirjasta kiinnostaisi tietää hieman lisää. Pohjautuuko lähteiltään arkistolähteisiin, henkilöhaastatteluihin vai mihin. Pauli Savinainen oli Osasto Marttinan kaukopartiomiehiä ja teki kesällä 1941 19-vuotiaana nuorukaisena reissun Stalinin kanavalle. Onko esim. @mienkoiv tutustunut tähän teokseen ?

Katso liite: 103654
Klikkaa laajentaaksesi...

En vielä, koska olen kirjaston jonossa teokseen.

www.suomalainen.com

Isä ja poika kaukopartiossa

Pekka Savinainen syntyi Vienan-Karjalassa 1800-luvun lopulla. Miehen elämä oli melkein yhtämittaista sotaa; hän oli mukana ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän tsaarin armeijan upseerina, Karjalan vapaussodissa ja Suomen talvi- ja jatkosodassa kaukopartiomiehenä. Kun Päämaja aloitteli...
www.suomalainen.com www.suomalainen.com
 
tulikomento kirjoitti:
Tästä kirjasta kiinnostaisi tietää hieman lisää. Pohjautuuko lähteiltään arkistolähteisiin, henkilöhaastatteluihin vai mihin. Pauli Savinainen oli Osasto Marttinan kaukopartiomiehiä ja teki kesällä 1941 19-vuotiaana nuorukaisena reissun Stalinin kanavalle. Onko esim. @mienkoiv tutustunut tähän teokseen ?

Katso liite: 103654
Klikkaa laajentaaksesi...
Jossain sanottiin, että kirjan kirjoittaja on Pauli Savinaisen tytär.
 
tulikomento kirjoitti:
Tästä kirjasta kiinnostaisi tietää hieman lisää. Pohjautuuko lähteiltään arkistolähteisiin, henkilöhaastatteluihin vai mihin. Pauli Savinainen oli Osasto Marttinan kaukopartiomiehiä ja teki kesällä 1941 19-vuotiaana nuorukaisena reissun Stalinin kanavalle. Onko esim. @mienkoiv tutustunut tähän teokseen ?

Katso liite: 103654
Klikkaa laajentaaksesi...
Vilkaisin nyt tätä kirjastossa. Esipuheessa todetaan, että kirja "perustuu Pauli Savinaisen haastatteluihin". Lähdeluetteloa ei ole. Pikavilkaisulla ei käynyt ilmi, milloin em. haastattelut on tehty.
 
Kyssäri merisotahistorian ja merivoimien historian tuntijoille. Ovatko nämä mistään kotoisin ? Kirjoittajat ovat käsittääkseni meriupseereita ja itse taisteluissa mukana olleita.

19331.webp

lg_000f115ddf7e793858c98b3a.webp
 
tulikomento kirjoitti:
Kyssäri merisotahistorian ja merivoimien historian tuntijoille. Ovatko nämä mistään kotoisin ? Kirjoittajat ovat käsittääkseni meriupseereita ja itse taisteluissa mukana olleita.

Katso liite: 103755

Katso liite: 103757
Klikkaa laajentaaksesi...
Käsittääkseni edelleen kurantteja kirjoja. Kijasen teos on yksi päälähde siinä linkittämässäsi gradussa. Ja aikoinaan siinä oli uuden uutta tietoa siitä, että suomalaiset sukellusveneet määrättiin sotatoimiin jo Barbarossa-yönä. Esipuheen perusteella käsikirjoitusta karsittiin reippaasti ennen julkaisua laajuusssyistä.

Tuo ylempi kirja taitaa olla edelleen ainoa kirja aiheesta. Forum Marinumin Taisto-luokka-kirjassa käsitellään osittain samaa, mutten ole vertaillut vierekkäin.

Ylipäätään yllättävän sekavaa on tuo Suomen merisodan historian kirjoitus. Tekniset laivamonografiat puuttuvat lähes kokonaan, pl. panssarilaiva ja Vesikko. Taisto-luokka-kirjakin on vähän sinne päin eli haiskahtaa, että sen kirjoittajilla olisi ollut sekä kykyä että aineistoa tehdä syvällisempi tekninen esitys, mutta päädyttiin pääasiassa tavanomaiseen käyttöpainotteiseen kronikkaan.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top