Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
Onko muuten kukaan tutustunut tähän henkilöhistoriaan ? Inkerinsuomalainen Osasto Marttinan kaukopartiomies. Aika huimat vaiheet olleet miehellä.
Kahden rintaman sotilas Veikko Piiparinen - Laju.fi
Kahden rintaman sotilas Veikko Piiparinen, jonka tie vei vankileiriltä puna-armeijan miehittämään Viroon ja myöhemmin Helsinkiin.
www.laju.fi
Ei nyt mitenkään henkeäsalpaava kertomus mutta kannattaa lukea jos käsiinsä saa. On nyt kuitenkin vähän erilainen sotapolku. Sisälsi jonkin verran tarinaa myös kylmänsodan ja neuvostoliiton hajoamisen ajasta Tallinnassa.Onko muuten kukaan tutustunut tähän henkilöhistoriaan ? Inkerinsuomalainen Osasto Marttinan kaukopartiomies. Aika huimat vaiheet olleet miehellä.
Kahden rintaman sotilas Veikko Piiparinen - Laju.fi
Kahden rintaman sotilas Veikko Piiparinen, jonka tie vei vankileiriltä puna-armeijan miehittämään Viroon ja myöhemmin Helsinkiin.www.laju.fi
Hyvät herrat, olkaapa hyvät. Sotahistoriapodcastin aiheena Macintyren SAS-teos.
Britannian SAS: aavikon kommandot - Jakso 70 | Sotaa ja historiaa podi | Podplay
Nykyisin eri armeijoiden erikoisjoukot pitävät Ison-Britannian Special Air Service- eli SAS-rykmenttejä tappavan tehokkaina esikuvinaan. Joukon alkuvaiheet muistuttivat monella tapaa kaukopartiomie...
AKE-ukki
Respected Leader
Katsoin uudestaan tuon SAS-tv-minisarjan. Kirjan luettuani ja tv-pläjäyksen myös katsottuani voipi todeta, ettei tv-sarja ihan kirjaa seurannut. No BBC oli tehnyt aiheesta viihdyttävämmän ja vähemmän totuuden mukaisen (ehkä) kirjaan verrattuna. Mutta jälleen ihan katsottava tv-sarja silti. Kieli pitkällä odotan tulevia Eurooppa-jaksoja...
Siinä sarjassahan todetaan jo alkuteksteissä jotenkin niin, että "perustuu suurimmalta osin todellisuuteen." Eli draaman kerronnan takia mukana on fiktiotakin (mm. se ranskalainen vakoojatar) ja joitain tapahtumia ja henkilöitä on tiivistetty.
Huomasinpa vasta tämän aiheen joten jätänpä tänne semmoisen kysymyksen että mahtaako täällä olla ketään vuosien 42-43 tuntijaa poventsan suunnasta. Etsin tietoja kaatuneesta enostani ja kaikki kirja ehdotukset tervetulleita. Hän palveli raskaspatteristo 15 tulenjohtueessa 42-43 talvella, poventsassa. Kiitokset etukäteen kaikista huomioista
Nestehukka
Kapteeni
Mikael Psellos
Bysantin hovimies
Elämäni keisarivallan kulisseissa
Suomentanut Paavo Hohti
eli Khronografia jota on säilynyt vain yksi käsikirjoitus, sekin ilman alkua ja johdantoa ja muutamaa sivua sieltä täältä, jatkona varhaisemmalle Leon Diakonoksen historialle.
Siksi teoksen alkuperäistä, oikeaa nimeäkään ei tunneta.
Psellos (1018 - 1078?) ei kuulunut yhteenkään Bysantin mahtisuvuista, joutui aloittamaan itsenäisen elämän yhdentoista ikäisenä, saavutti osaamisen joka toi kutsun keisarinhoviin kaksikymmentäkolmevuotiaana. Seuraavat 37 vuotta, kahdentoista keisarin aikana, Psellos pysyi välillä lähempänä tai välillä kauempana absoluuttisesta yksinvaltiaasta. Aikana jolloin keisari, valtaan noustuaan, saattoi olla hyvinkin epävarma valtansa vakaudesta, ehkä hyvää vauhtia turmeltumassa tai menettämässä järjen valon, joten toisinaan veri virtasi ehkä joskus teknisesti murhan tunnusmerkkejä täyttämättä.
Psellos pysyi keisarit vaihtuivat, jonkin sortin nero alallaan.
Bysantin hovimies
Elämäni keisarivallan kulisseissa
Suomentanut Paavo Hohti
eli Khronografia jota on säilynyt vain yksi käsikirjoitus, sekin ilman alkua ja johdantoa ja muutamaa sivua sieltä täältä, jatkona varhaisemmalle Leon Diakonoksen historialle.
Siksi teoksen alkuperäistä, oikeaa nimeäkään ei tunneta.
Psellos (1018 - 1078?) ei kuulunut yhteenkään Bysantin mahtisuvuista, joutui aloittamaan itsenäisen elämän yhdentoista ikäisenä, saavutti osaamisen joka toi kutsun keisarinhoviin kaksikymmentäkolmevuotiaana. Seuraavat 37 vuotta, kahdentoista keisarin aikana, Psellos pysyi välillä lähempänä tai välillä kauempana absoluuttisesta yksinvaltiaasta. Aikana jolloin keisari, valtaan noustuaan, saattoi olla hyvinkin epävarma valtansa vakaudesta, ehkä hyvää vauhtia turmeltumassa tai menettämässä järjen valon, joten toisinaan veri virtasi ehkä joskus teknisesti murhan tunnusmerkkejä täyttämättä.
Psellos pysyi keisarit vaihtuivat, jonkin sortin nero alallaan.
rukkaskikka
Majuri
Kiitos, olen. Nämä seuraavat ovat kirjoja joita olen yrittänyt opiskella päästäkseni kärryille mitä kaikkia joukkoja alueella oli tuolloin. Jotta siis niidenkin päiväkirjat löytyisi ja että pääsisi "tilanteeseen sisään"
Tammelan Patteristo Jatkosodassa (rask.psto 15)
Jatkosota Stalinin Kanavalla (yleistilannetta)
Maan Eestä Vaikka Kaatumaan (tammelalaisveteraanien muist)
Jr35 Sotatiellä
Henrik Tikkasen muistelmateos jossa myös sotamuistoja, en nyt muista kirjan nimeä koska siskollani. Palveli tuolloin Poventsassa.
Jos joku sattuu hoksaamaan jonkun teoksen keväältä 43 poventsaa liipaten niin olisin kiitollinen. Esim toi Tikkasen kirjan löytyminen oli onnenkantamoinen koska millään hakusysteemeillä en olisi ikinä törmännyt siihen.
Pistin luku-/kuuntelulistalle
www.hs.fi
Analyysi | Kirja paljastaa totuuden suomalaisista katujengeistä: Me olemme kylväneet ilmiön siemenet itse
Katujengit eivät synny tyhjästä tai vyöry rajan yli. Ne saavat alkunsa, kun maahanmuuttaneet perheet työnnetään yhteiskunnan laitamille ja heidän lapsensa saadaan uskomaan, etteivät he koskaan voi kuulua joukkoon, kirjoittaa tutkija Lotta Junnilainen.
www.hs.fi
YliKoo
Greatest Leader
Karu fakta on, että kaikki on suomalaisten syytä:Pistin luku-/kuuntelulistalle
Katso liite: 113237
Katso liite: 113238
Analyysi | Kirja paljastaa totuuden suomalaisista katujengeistä: Me olemme kylväneet ilmiön siemenet itse
Katujengit eivät synny tyhjästä tai vyöry rajan yli. Ne saavat alkunsa, kun maahanmuuttaneet perheet työnnetään yhteiskunnan laitamille ja heidän lapsensa saadaan uskomaan, etteivät he koskaan voi kuulua joukkoon, kirjoittaa tutkija Lotta Junnilainen.
En kyllä ymmärtänyt sitä, kuinka meidän toimet on vaikuttanut takautuvasti tai jotenkin myös muualle Eurooppaan:
Kirja paljastaa totuuden suomalaisista katujengeistä: Me olemme kylväneet ilmiön siemenet itse
Analyysi|Katujengit eivät synny tyhjästä tai vyöry rajan yli. Ne saavat alkunsa, kun maahanmuuttaneet perheet työnnetään yhteiskunnan laitamille ja heidän lapsensa saadaan uskomaan, etteivät he koskaan voi kuulua joukkoon, kirjoittaa tutkija Lotta Junnilainen.Tilaajille
Helsingin hovioikeudessa alkoi tammikuussa 2024 oikeudenkäynti Suomen ensimmäisestä niin sanotusta katujengijutusta. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva
Kuuntele juttu
Lotta Junnilainen
8:30
Tasan kymmenen vuotta sitten Suomessa havahduttiin nuorten lisääntyneeseen jengiytymiseen. Helsingin Sanomat uutisoi vuoden 2014 lopulla, että ”nuorisosta koostuva katujengi pahoinpitelee ja ryöstää lapsia ja nuoria pääkaupunkiseudulla”.
Tein silloin tutkimusta yhdessä pääkaupunkiseudun pienituloisista lähiöistä, jossa tapasin paljon maahanmuuttajataustaisia nuoria. He olivat monella tapaa kovilla. Perheet elivät niukasti ja asuivat ahtaasti, vanhempien oli vaikea saada työtä ja lapsiin suhtauduttiin ikuisina maahanmuuttajina myös silloin kun he olivat syntyneet Suomessa. Vertasimme kollegani kanssa tilannetta Pariisin lähiöihin ja kysyimme, onko laajemman jengi-ilmiön siemenet meilläkin jo kylvetty.
Sen perusteella, mitä tiedämme nyt, vastaus on kyllä.
Eriarvoistumisen kasvu on nostanut katujengit esiin suurissa kaupungeissa eri puolella maailmaa. Suomi on seurannut kehitystä, joka on Euroopassa tuttu niin Pariisissa ja Lontoossa kuin Amsterdamissa, Kööpenhaminassa, Barcelonassa ja Milanossa.
Meillä ilmiö on kuitenkin niin uusi, ettei katujengiläisiksi määriteltyjen nuorten omaa ääntä ole kuultu vielä missään. Kirja Kuin Veljet. Totuus suomalaisista katujengeistä paikkaa tätä tyhjiötä, ja tekee sen ansiokkaasti.
Kirjassa toimittajat Anne Kantola ja Jecaterina Mantsinen sekä rikollisen elämän jättänyt Omos ”Opa” Okoh ovat haastatelleet 16 nuorta miestä, jotka viranomaiset ovat luokitelleet katujengiläisiksi. He puhuvat elämästään ja kokemuksistaan, myös suruistaan ja peloistaan.
Kirja avaa oven maailmaan, jonne on vaikea päästä; näiden ihmisten tavoittaminen on vaikeaa, puhumattakaan, että voittaisi heidän luottamuksensa. Jengileiman saaneiden nuorten tarinat pakottavat katsomaan uutisotsikoiden taakse ja haastavat julkisen keskustelun stereotyyppistä jengikuvastoa.
Kuin veljet - Totuus Suomen katujengeistä -kirjan tekijät: Jecaterina Mantsinen (vas.), Anne Kantola ja Omos "Opa" Okoh. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva
Kirjan alaotsikossa luvataan kertoa totuus suomalaisista katujengeistä. Tärkein kirjan paljastama totuus ei kuitenkaan ole se, ettei Milan Jaff lopulta ollutkaan jengipomo, vaan se, että me olemme kylväneet nykyisen jengi-ilmiön siemenet itse.
Katujengit eivät vain synny tyhjästä tai vyöry rajan yli. Ne saavat alkunsa, kun maahanmuuttaneet perheet työnnetään yhteiskunnan laitamille ja heidän lapsensa saadaan uskomaan, etteivät he koskaan voi kuulua joukkoon.
”Vaikka mä oon Suomessa syntynyt ja mulla on Suomen kansalaisuus, niin mä oon silti käytännössä nekru. Se on vaan karu fakta,” Cudaksi nimetty nuori mies sanoo.
Vaikka haastateltavien elämäntarinat ovat erilaisia, niiden kautta piirtyy kuva siitä, millaista on kasvaa ulkopuolisena suomalaisessa yhteiskunnassa. Köyhyys, epäoikeudenmukainen kohtelu ja rasismi murentavat nuorten elämää tavalla, jota kansainvälisissä jengitutkimuksissa on kuvattu jo pitkään. Tämän totuuden hyväksyminen ei tarkoita, etteikö väkivallan teoista ja rikoksista pitäisi joutua vastuuseen. Mutta itse ongelmaa on vaikea ratkoa niin kauan kuin me suljemme silmämme sen taustoilta.
Kirjasta käy hyvin ilmi, että katujengi on tehokas uhkakuva, joka tuo uutismedioille klikkauksia ja poliisille määrärahoja. Valitettavasti kirjan tekijät ovat kuitenkin jättäneet poliitikot rauhaan, eivätkä siksi näytä, miten äärimmäisen poliittinen käsite katujengi on.
Vuonna 2018 Yhdysvaltojen entinen – ja tuleva – presidentti Donald Trump piti puheen, jossa hän sanoi, etteivät maahanmuuttajataustaiset katujengiläiset ole ihmisiä, ”vaan eläimiä”. Myös Euroopassa poliitikot ovat 2000-luvulla käyttäneet katujengien uhkaa lietsomaan pelkoa ajaessaan jämäkän näköistä – mutta usein eriarvoistavaa – politiikkaa.
Alkuvuodesta meillä on menossa eduskuntaan asiantuntijoiden kritisoima lakiesitys, joka antaa mahdollisuuden koventaa rangaistuksia rikoksista, jotka tehdään osana katujengin toimintaa.
Kansainväliset muita maita käsitelleet jengitutkimukset ovat jo pitkään kertoneet, mihin suuntaan myös Suomi on menossa.
Jos talouskuripolitiikalla kurjistetaan pienituloisten perheiden asemaa ja rangaistuksia kovennetaan niin, että jo valmiiksi äärirajoilla toimivat vankilat tungetaan täyteen, katujengit tuskin katoavat. Sen sijaan päädytään työntämään vähemmistöön kuuluvat nuoret kohti jengejä, jotka pystyvä vastaamaan heidän tarpeisiinsa silloin kun yhteiskunta ei sitä tee.
Cudan sanoin: ”Se on vaan karu fakta”.
Lukaisin tilaisuuden tullen pitkään hyllyssä maanneen:
Olipa hämmentävä lukukokemus. Joukossa on varmasti asiaakin etenkin helikoptereista ja osin panssarijoukkojen oikeaoppisesta käytöstä, mutta onpahan melkoinen yhden asian liike tämä Kantakoski. Kirja suorastaan vilisee faktojen sekaan piilotettuja ja herran taustat huomioiden ilmeisen tarkoitushakuisia asiavirheitä jne. En jaksa uskoa, että Kantakoskella olisi osaamisessa, tai ymmärryksessä noin ammottavia aukkoja, vaan omia mielipiteitä on lyöty kuorrutukseksi tosiasioiden päälle, jotta tilanne saadaan näyttämään huonommalle ja virheet räikeämmille.
En suosittele kenellekään ainakaan asiantuntijateoksena sellaisenaan luettavaksi. Kirja tarjoaa kyllä näköalapaikan katkeroituneen miehen sielunmaisemaan, mutta faktapuoli on syytä ottaa ensin haltuun. Sisältöä on syytä voimakkaasti suodattaa ennen kuin menee uskomaan.
Lisäys:
Pitää tietenkin myös huomioida, että kirja on kirjoitettu 2006, jolloin muutokset olivat juuri tuloillaan ja uuden kaluston käyttötavat vielä vahvasti työn alla. Osa asiavirheistä voi poikia sieltäkin. Tyyppiesimerkkinä väite Leopardien käytöstä jalkaväkiryhmien tulitukivaunuina sinne tänne ripoteltuna. Kantakoskella oli vahva näkemys siihen, että panssarijoukkoja tulisi käyttää kokonaisuuksina ja muutos varmasti nostatti tunteita ihan aiheestakin.
Olipa hämmentävä lukukokemus. Joukossa on varmasti asiaakin etenkin helikoptereista ja osin panssarijoukkojen oikeaoppisesta käytöstä, mutta onpahan melkoinen yhden asian liike tämä Kantakoski. Kirja suorastaan vilisee faktojen sekaan piilotettuja ja herran taustat huomioiden ilmeisen tarkoitushakuisia asiavirheitä jne. En jaksa uskoa, että Kantakoskella olisi osaamisessa, tai ymmärryksessä noin ammottavia aukkoja, vaan omia mielipiteitä on lyöty kuorrutukseksi tosiasioiden päälle, jotta tilanne saadaan näyttämään huonommalle ja virheet räikeämmille.
En suosittele kenellekään ainakaan asiantuntijateoksena sellaisenaan luettavaksi. Kirja tarjoaa kyllä näköalapaikan katkeroituneen miehen sielunmaisemaan, mutta faktapuoli on syytä ottaa ensin haltuun. Sisältöä on syytä voimakkaasti suodattaa ennen kuin menee uskomaan.
Lisäys:
Pitää tietenkin myös huomioida, että kirja on kirjoitettu 2006, jolloin muutokset olivat juuri tuloillaan ja uuden kaluston käyttötavat vielä vahvasti työn alla. Osa asiavirheistä voi poikia sieltäkin. Tyyppiesimerkkinä väite Leopardien käytöstä jalkaväkiryhmien tulitukivaunuina sinne tänne ripoteltuna. Kantakoskella oli vahva näkemys siihen, että panssarijoukkoja tulisi käyttää kokonaisuuksina ja muutos varmasti nostatti tunteita ihan aiheestakin.
Viimeksi muokattu:
Tätä odotan ilmestyväksi ensi vuonna. Ensimmäinen osa käsitteli yksityiskohtaisesti saksalaisten panssarisotaa idässä 1941-1942. Tämä jatko-osa kattaa sitten ryssän punakoneen liikkeen kohti Berliiniä. Kirjoittaja on ymmärtääkseni jenkkiarmeijan evp. panssariupseeri.
Mikfin70
Ylipäällikkö
Kannattaa lukea heti perään tämä teos, löytyy netistä pdf.tiedostona doriasta ja ymmärtää paljon paremmin Kantakosken roolin panssarijoukkojen kehityksen näkökulmasta 70 ja 80 luvulla. Kyllähän Panssariprikaatissa nähtiin Karjalan prikaatin muutos mekanisoiduksi joukoksi melkoisena epäluottamuksena Panssariprikaatille. Kysymyksessä kuitenkin lienee tuohon aikaan osittain näpäyttäminen PsPr suuntaan siitä "omahyväisyydestä" mitä prikaatin kehittäminen ylijohdon reservinä oli aiheuttanut muissa joukoissa.Lukaisin tilaisuuden tullen pitkään hyllyssä maanneen:
Olipa hämmentävä lukukokemus. Joukossa on varmasti asiaakin etenkin helikoptereista ja osin panssarijoukkojen oikeaoppisesta käytöstä, mutta onpahan melkoinen yhden asian liike tämä Kantakoski. Kirja suorastaan vilisee faktojen sekaan piilotettuja ja herran taustat huomioiden ilmeisen tarkoitushakuisia asiavirheitä jne. En jaksa uskoa, että Kantakoskella olisi osaamisessa, tai ymmärryksessä noin ammottavia aukkoja, vaan omia mielipiteitä on lyöty kuorrutukseksi tosiasioiden päälle, jotta tilanne saadaan näyttämään huonommalle ja virheet räikeämmille.
En suosittele kenellekään ainakaan asiantuntijateoksena sellaisenaan luettavaksi. Kirja tarjoaa kyllä näköalapaikan katkeroituneen miehen sielunmaisemaan, mutta faktapuoli on syytä ottaa ensin haltuun. Sisältöä on syytä voimakkaasti suodattaa ennen kuin menee uskomaan.
Lisäys:
Pitää tietenkin myös huomioida, että kirja on kirjoitettu 2006, jolloin muutokset olivat juuri tuloillaan ja uuden kaluston käyttötavat vielä vahvasti työn alla. Osa asiavirheistä voi poikia sieltäkin. Tyyppiesimerkkinä väite Leopardien käytöstä jalkaväkiryhmien tulitukivaunuina sinne tänne ripoteltuna. Kantakoskella oli vahva näkemys siihen, että panssarijoukkoja tulisi käyttää kokonaisuuksina ja muutos varmasti nostatti tunteita ihan aiheestakin.
Ylijohdon reservi : suomalaisen panssaritaktiikan vuosisata
Viimeksi muokattu:
Tuo ps-joukkojen kootun käytön puolustus oli ihan järkeenkäypää ja siltä osin Kantakoski oli ihan perustellusti historiallisen ja koetellunkin linjan takana. Huoli oli varmaan aiheellinenkin, mutta arvostelu meni vähän överiksi ja uusi malli sai osakseen aika räikeää vääristelyä juuri niiden ripottelusyytteiden kohdalla. G. Hägglundin arvostus oli nollassa ja se kävi kirjassa moneen kertaan selväksi. Helikopterihankkeen kohdallakin Kantakoski esitti ihan aiheellista kritiikkiä, joten en suinkaan ampuisi kaikkea kirjassa esitettyä alas, vaan sillä on ehdottomasti oma arvonsa.
Suurin hämmästys tuli siitä, että kirja oli päältä kuin tietokirja, mutta sisällöltään monessa suhteessa enemmänkin pamflettimaista julistamista. Ristiriitainen lukukokemus kaiken kaikkiaan. Pari napsua vähemmän tunteellinen esitystapa olisi parantanut tilannetta huomattavasti.
Mikfin70
Ylipäällikkö
Kanta koski eli monessa asiassa tunteella.
On myös niin, että jos vielä 80-vuotiaana pystyy olemaan mieltä ja kirjoittamaan kirjan, niin kyllä se saakin olla kirjoittajan itsensä näköinen.
Kantakosken viimeisiä kirjoja arvioitaessa on tunnettava panssariaselajista meillä julkaistu kirjallisuus ja niiden vastaanotto, hienosti sanottuna tutkimustraditio. Hänen pääteoksensa oli tietokirja Punaiset panssarit, Karisto 1998. Kirjan aika-alue on 1918-1945 ja siinä Kantakoski arvosteli Laguksen panssarijoukkojen toimintaa mm. Kuuterselässä ja Portinhoikassa. Osin toki aiheettomasti (tämä siis on oma mielipiteeni), osin taas ihan aiheellisesti. Mutta sen sijaan että olisi osoitettu: Pekka K on tässä ja tuossa asiassa väärässä, kävikin niin, että koko kirja revittiin uutta lähdettä internettiä hyödyntäen aivan kappaleiksi. Punaiset panssarit sisältää paljon taulukkotietoa ja tekniikkaa, joista asiantuntijoiden on helppo osoittaa ainakin pienempiä virheellisyyksiä. Sen käyttö lähteenä kiellettiin sotakouluissamme ensin kokonaan. Myöhemmin, kun laajaa kirjaa on kuitenkin hyödynnetty, muistettiin aina laittaa disclaimeri: "Kirjaa on hyödynnetty ainoastaan sivujen xx osalta". Tämän seurauksena Pekasta tuli kuolemaansa saakka katkera mies.
Miksi näin tapahtui? Oma arvioni on, että Kantakoski oli ensimmäinen, joka särki siihen saakka rikkomattomana säilyneen kuvan Laguksen panssarien pelkkiä mainetekoja sekä menestystä sisältäneestä jatkosodan sotapolusta. Pieni sisäänlämpiävä panssariaselaji ei tällaista sietänyt, etenkin kun ikkunoiden särkijä tuli omasta piiristä. Silloin arvostelua ei voinut kuitata toista aselajia tai puolustaushaaraa edustavan kirjoittajan ymmärtämättömyytenä. Onhan ihan selvää, että osa rauhan ajan päätöksistä sekä sotien tapahtumista ei mene "kuten Strömsössä." Näin tapahtuu ihan siitäkin syystä, että päätökset perustuvat aina puutteelliseen tilannekuvaan, rauhan aikanakin tulevaisuuden osalta. Voimavaramme ovat pienet ja määrärahat täysin riittämättömiä, eihän muuten mitään erillisrahoituksiakaan tarvittaisi.
Iteltäkin löytyy muisto Maanpuolusta vai strategisia virheitä kirjasta Kantakosken käydessä sitä promoamassa. Kirjoitin tästä tilaisuudesta foorumilla seuraavasti jo vuonna 2021, ajankohta näkyy kuvassa. Ennustaminen ei siten ole vaikeaa, vaan se milloin muutokset tapahtuvat. Sotatekniikka voi kehittyä jättiharppauksin ainoastaan, jos kehittyneet riittävästi resurssoidut valtiot jatkavat sotimista vuosia. Silloin 2006 viimeisin STAE (SotaTekninen Arvio ja Ennuste) oli laadittu ennustamaan vuoden 2020 sodankäyntiä. Siitä kuitenkin puuttui tällainen visio tst-panssarivaunujen haavoittuvuudesta. Asia tietenkin johtui siitä, ettei niitä valtioiden välisiä sotia pitänyt 2000-luvun ajattelun mukaan enää Euroopassa edes käydä ja jos käydäänkin niin ne kestää vain viikkoja.
Näin siis v. 2021 kirjoitin:
Viimeksi muokattu: