Kirjat

[Kippari]

Kantakosken viimeisiä kirjoja arvioitaessa on tunnettava panssariaselajista meillä julkaistu kirjallisuus ja niiden vastaanotto, hienosti sanottuna tutkimustraditio. Hänen pääteoksensa oli tietokirja Punaiset panssarit, Karisto 1998. Kirjan aika-alue on 1918-1945 ja siinä Kantakoski arvosteli Laguksen panssarijoukkojen toimintaa mm. Kuuterselässä ja Portinhoikassa. Osin toki aiheettomasti (tämä siis on oma mielipiteeni), osin taas ihan aiheellisesti. Mutta sen sijaan että olisi osoitettu: Pekka K on tässä ja tuossa asiassa väärässä, kävikin niin, että koko kirja revittiin uutta lähdettä internettiä hyödyntäen aivan kappaleiksi. Punaiset panssarit sisältää paljon taulukkotietoa ja tekniikkaa, joista asiantuntijoiden on helppo osoittaa ainakin pienempiä virheellisyyksiä. Sen käyttö lähteenä kiellettiin sotakouluissamme ensin kokonaan. Myöhemmin, kun laajaa kirjaa on kuitenkin hyödynnetty, muistettiin aina laittaa disclaimeri: "Kirjaa on hyödynnetty ainoastaan sivujen xx osalta". Tämän seurauksena Pekasta tuli kuolemaansa saakka katkera mies.

Miksi näin tapahtui? Oma arvioni on, että Kantakoski oli ensimmäinen, joka särki siihen saakka rikkomattomana säilyneen kuvan Laguksen panssarien pelkkiä mainetekoja sekä menestystä sisältäneestä jatkosodan sotapolusta. Pieni sisäänlämpiävä panssariaselaji ei tällaista sietänyt, etenkin kun ikkunoiden särkijä tuli omasta piiristä. Silloin arvostelua ei voinut kuitata toista aselajia tai puolustaushaaraa edustavan kirjoittajan ymmärtämättömyytenä. Onhan ihan selvää, että osa rauhan ajan päätöksistä sekä sotien tapahtumista ei mene "kuten Strömsössä." Näin tapahtuu ihan siitäkin syystä, että päätökset perustuvat aina puutteelliseen tilannekuvaan, rauhan aikanakin tulevaisuuden osalta. Voimavaramme ovat pienet ja määrärahat täysin riittämättömiä, eihän muuten mitään erillisrahoituksiakaan tarvittaisi.

Iteltäkin löytyy muisto Maanpuolusta vai strategisia virheitä kirjasta Kantakosken käydessä sitä demoamassa. Kirjoitin tästä tilaisuudesta foorumilla seuraavasti jo vuonna 2021, ajankohta näkyy kuvassa. Ennustaminen ei siis ole vaikeaa, vaan se milloin muutokset tapahtuvat. Sotatekniikka voi kehittyä jättiharppauksin ainoastaan, jos kehittyneet riittävästi resurssoidut jatkavat valtiot sotimista vuosia. STAE 2020 sta (SotaTekninen Arvio ja Ennuste) tällainen visio puuttui. Tämä tietenkin johtui siitä, ettei niitä valtioiden välisiä sotia pitänyt 2000-luvun ajattelun mukaan enää Euroopassa edes käydä ja jos käydäänkin niin ne kestää vain viikkoja.

Näin siis v. 2021 kirjoitin:
Katso liite: 113379

Tämä selittää aika paljon. En olekaan Kantakoskeen henkilönä aiemmin mitenkään perehtynyt. Hän ei varmaan ole ollut kovin suosittua keskusteluseuraa, jos on nuorempana ollut yhtä mustavalkoinen.

Tämä on joka tapauksessa ollut hyvä viikonloppu. Osaan jatkossa väistää keskusteluissa kaksi hetteikköä, eli Laguksen ja tykkiveneet.

Punaiset panssarit lähteekin myyntipuheesi innoittamana heti tilaukseen, saatavuus antikvaareissa näyttää olevan hyvä.

 

[tulikomento]

Tämä selittää aika paljon. En olekaan Kantakoskeen henkilönä aiemmin mitenkään perehtynyt. Hän ei varmaan ole ollut kovin suosittua keskusteluseuraa, jos on nuorempana ollut yhtä mustavalkoinen.

Tämä on joka tapauksessa ollut hyvä viikonloppu. Osaan jatkossa väistää keskusteluissa kaksi hetteikköä, eli Laguksen ja tykkiveneet.

Punaiset panssarit lähteekin myyntipuheesi innoittamana heti tilaukseen, saatavuus antikvaareissa näyttää olevan hyvä.

Ostin omani muutama vuosi sitten Panssarimuseolta. Hinta taisi olla jotain 15 euron luokkaa. Nettidivareista ei taida lähteä alle 30 euron.

 

[tulikomento]

Löysin tänään divarista klassikon. Erwin Rommelin teos jalkaväkitaktiikasta Infanterie greift an ilmestyi saksankielisenä versiona 1930-luvun puolivälissä. Kirjassa Rommel käy läpi omia kokemuksiaan ensimmäisen maailmansodan Italian rintamalta, jossa tämä nuorena upseerina johti menestyksekkäästi vuoristojoukkojen komppaniaa. Rommel pyrki koko ajan koukkaamaan ja saavuttamaan yllätysedun suhteessa viholliseen. Ja tässä hän myös onnistui. Erwin Rommel johti miehiään edestä omalla esimerkillään. Jos en ihan väärin muista, niin joku suomalaisupseereista (Erkki Raappana ? Hjalmar Siilasvuo ?) omakustanteisesti hankki kirjan suomennettua versiota omille joukoilleen taktiikkaoppaaksi talvisodassa.

 

[Kippari]

Ostin omani muutama vuosi sitten Panssarimuseolta. Hinta taisi olla jotain 15 euron luokkaa. Nettidivareista ei taida lähteä alle 30 euron.

Kiitos vinkistä. Ajelenkin sopivasti huomenna Parolan ohi Akaalle. Pitää käydä katsomassa onko museo auki ja löytyykö kirjaa.

 

[Rigby416]

Paikkani on etulinjassa

Rintamaupseerin ainutlaatuiset muistelmat kuvaavat sodan raadollisuutta. Einari Kakko kertoo koskettavasti, miten talvisota syttyi ja vastarintaan oli ryhdyttävä. Kakko miehineen kävi verisiä ja voitokkaita taisteluita Saaretjoella ja Talissa. Tasapuolisuuden ja edestä johtamisen ansiosta...

www.suomalainen.com

Tämä oli pitkästä aikaa hyvä kirja jossa on kuvattu talvi- ja jatkosodan komppania-pataljoonatason taistelua. Kirjasta saa kuvan että aika yksioikoinen kaveri on kyseessä ja ehkä pieni itsekritiikki puuttuu. Aika paljon oli kahnauksia esimiesten kanssa. Ei toki tavatonta sekään sodan oloissa.

 

[tulikomento]

Löysin tänään divarista klassikon. Erwin Rommelin teos jalkaväkitaktiikasta Infanterie greift an ilmestyi saksankielisenä versiona 1930-luvun puolivälissä. Kirjassa Rommel käy läpi omia kokemuksiaan ensimmäisen maailmansodan Italian rintamalta, jossa tämä nuorena upseerina johti menestyksekkäästi vuoristojoukkojen komppaniaa. Rommel pyrki koko ajan koukkaamaan ja saavuttamaan yllätysedun suhteessa viholliseen. Ja tässä hän myös onnistui. Erwin Rommel johti miehiään edestä omalla esimerkillään. Jos en ihan väärin muista, niin joku suomalaisupseereista (Erkki Raappana ? Hjalmar Siilasvuo ?) omakustanteisesti hankki kirjan suomennettua versiota omille joukoilleen taktiikkaoppaaksi talvisodassa.

Katso liite: 113539

Ville Vänskän juttu Rommelin kirjasta.

 

[YJT]

Kuuntelin tuon Rupposen kirja Rujo.

Varsin erikoinen kaikin puolin, mutta olisi erikoista jos erikoinen kaveri kirjoittaisi erikoisesta elämästään tavanomaisen kirjan. Alkuun meinasin lopettaa, mutta kannatti jatkaa loppuun asti.

Kadonneen Mikko Rupposen perään kyseltiin vuonna 2015 – Hurja totuus selvisi vuonna 2023

Vapaaottelulegenda lähti Ukrainaan ja testamenttasi kirjoittamansa tekstit kustantajalle.

www.iltalehti.fi

Rujo - Johnny Kniga

Väkisin elossa ”Terapiassa pääsee syvälle, sodassa pohjaan.” Rujonherkkä tositarina entisestä vapaaottelun ammattilaisesta, joka treenaa sotilaaksi ja lähtee vapaaehtoisena Ukrainaan. Kamppailu kehässä vaihtuu erikoisyksikön operaatioihin vihollislinjojen takana.

www.johnnykniga.fi

Mulla on myös nyt kuuntelussa; on ollut pitkään työlistalla mutta vasta nyt joulun jälkeen sain työn alle.

Oikeastaan kimmoke kuuntelemiselle tuli siitä, kun jouluna tuli sukulaismiehen kanssa puhetta kirjasta; sukulaismies oli lukiossa samaan aikaan kun Rupponen vaikka eivät varsinaisesti kavereita olleetkaan. Tiesi kuitenkin miehen ja kertoi, että oli fiksu ukko vaikka akateemisia lahjoja ei juuri ollutkaan, ja veti lukion läpi lähinnä sinnikkyydellä.

Kertomuksien totuuspohjasta en mene takuuseen*, mutta luulisi että ainakin Ukrainassa sotimisesta kertovat jaksot kiinnostaisivat porukkaa täällä.

* En sano, että kirja olisi välttämättä epäuskottava; se vain perustuu henkilön omaan kertomukseen omasta elämästä ja tapahtumista. Varmasti ammattilais-vapaaottelijan täytyy olla kovasta puusta veistetty, mutta on myös mahdollista että ainakin sotakertomuksissa on tietynlaista lapinlisää tai kurjuuden estetiikkaa, jonka paikkansapitävyydestä lukijalla ei ole mitään takeita.

 

[tulikomento]

Sain käsiini tämän Harry Fergusonin teoksen. Kertoo niistä operaatioista, joita britit suorittivat Leninin bolsevikkihallintoa vastaan Suomenlahdella ja Karjalankannaksella. Alueella operoi brittilaivaston aluksia ja lentokoneita. Tiedustelijoita ja vakoojia solutettiin vastaitsenäistyneen Suomen itärajan yli punaisen hämärän maahan.

Katso liite: 109991

Lueskelin tämän nyt pyhien aikana läpi. Välillä vähän sekava ja vaikea saada lukijana otetta. Mutta tarina itsessään on mielenkiintoinen. Tässä seurataan brittien MI6:n huippuagentti Paul Dukesia tämän tiedustelureissuilla bolsevikkien hallitsemassa Pietarissa. Dukes rakentaa kaupunkiin tiedottaja- ja agenttiverkostoaan ja saa pian Leninin Tsekan peräänsä. Kirjassa käsitellään myös Koivistolla ja Terijoella toimineiden brittien Royal Navyn torpedovenemiesten vaiheita, jotka huipentuvat iskuun Kronstadtin satamassa olevia sotalaivoja vastaan. Arvosanaksi vaikka 3/5.

 

[tulikomento]

Sain käsiini tämän 90-luvun alussa ilmestyneen rajajääkäriveteraani Pentti Perttulin kirjoittaman kuvauksen jatkosodan erämaarintamien asemasodan aikaisista kenttävartioista. Perttuli palveli itse Erkki Raappanan 14. divisioonassa Rukajärven suunnalla ja varmasti tietää mistä puhuu, kun itse koki tämän kenttävartiosodan arkipäivän. Tämän lukeminen käy hyvin taktiikan oppitunnista. Miten tukikohdat oli rakennettu ja varustettu. Miten tukikohtien välejä partioitiin sotakoirien kanssa. Miten tukikohdat oli suojattu miinakentin ja hälytinlaittein. Näihin kysymyksiin Perttuli vastaa tässä laatimassaan selosteessa.

 

[tulikomento]

@Vonka kiitos. Luotan teikäläisen talvisota -ketjussa esittämään arvioon ja kuvaukseen. Laitoin tämän nettidivarista tilaukseen muutamalla eurolla. On se ollut kovaa sotaa. Taipale taittui, mutta ei murtunut.

Katso liite: 112807

Tälle vahva lukusuositus. Luin viime yönä loppuun. Kirjoittaja oli reservin upseeri ja palveli joukkueenjohtajana keskisuomalaisessa JR 28:ssa talvisodan Taipaleessa. Taitava kirjoittaja. Perustuu käsittääkseni aika vahvasti miehen omaan päiväkirjaan. On sitten täydentänyt tekstin faktoja Sota-arkiston tiedoista.

Ensin käydään läpi Taipaleenjoen maantiede ja se miten YH:n aikana alueelle ryhmitetyt joukot rakensivat puolustusasemat. Talvisodan alussa edessä olleet Metsäpirtin omat miehet, eli rajajoukot viivyttivät vihollista niin että taemmat Taipaleen joukot saivat vielä aikaa asemien paranteluun. Taistelukuvaus on hyvin elävää. Miestä kaatuu ennen kaikkea ryssän tykistötulessa. Pahaa jälkeä tulee myös lähitaisteluissa. Ryssät kaivavat pistohautoja yöaikaan päästäkseen aamuvarhaisella yllättäen suomalaisten asemiin.

Peräänantamatonta sotaa on Taipaleenjoella käyty. Kun asemia menetettiin, käskettiin välitön vastahyökkäys asemien takaisinvaltaamiseksi. Koska jos ryssälle annettiin aikaa, ehti se aina kaivautua syvälle ja sen pois heittäminen maksoi sitten paljon suomalaista verta.

Lyhyesti sanoen, erittäin luettava sotakuvaus. Tätä suosittelen kaikille talvisodan taisteluista kiinnostuneille.

 

[Leaderdog]

Hittojen hitto pitkästä aikaa, pitää virkistää muistia Sinunasta, aloitin lukemaan uudestaan Saarelaisen Tapion kirjaa....

 

[fulcrum]

Katso liite: 112562

Plarasin joskus tästä kirjasta läpi itseäni kiinnostavat meritaisteluosuudet, ja ne tuntui olevan aika ylimalkaisesti ja virheellisestikin esitetty. Mm väitettiin (brittien sodanaikaiseen ilmoitukseen perustuen) että brittiristeilijät olivat upottaneet italialaisten torpedovene Lupon. Todellisuudessa se pääsi omin konein kotisatamaan. Kirjoitusajankohtaan ei varmaan ollut paljoa Italian laivastosta julkaistu englanniksi.

Katso liite: 113379

Kantakosken retortti ei ollut sekään täysin väärässä, Ukrainassa molemmin puolin hyökkäyksiä on ruvettu tekemään enemmän pyöräajoneuvoilla.

In other news:



Lainailin tämän kirjastosta. Ilmavoittoluetteloissa on nyt merkitty, jos tapauksesta on löytynyt ainakin mahdollinen vahvistus NL:n tappioilmoituksista. Tosin vain rykmentin tarkkuudella, eli aika ylimalkaisesti. Mutta onpahan kuitenkin. Alustuksessa Stenman myös vähän käsittelee ilmavoittotilastojen ja -ilmoitusten ongelmia, ja suoraan sanoo että voittojen 'vahvistamiseen' käytettiin myös vanhaa kunnon pärstäkerrointa.

Spoileroin sen verran, että ainakin yhden huippuässän ilmavoittotilastossa näyttää olleen poikkeuksellisen paljon 'ilmaa'.

 

[Kumpujen yöstä]

Plarasin joskus tästä kirjasta läpi itseäni kiinnostavat meritaisteluosuudet, ja ne tuntui olevan aika ylimalkaisesti ja virheellisestikin esitetty. Mm väitettiin (brittien sodanaikaiseen ilmoitukseen perustuen) että brittiristeilijät olivat upottaneet italialaisten torpedovene Lupon. Todellisuudessa se pääsi omin konein kotisatamaan. Kirjoitusajankohtaan ei varmaan ollut paljoa Italian laivastosta julkaistu englanniksi.



Kantakosken retortti ei ollut sekään täysin väärässä, Ukrainassa molemmin puolin hyökkäyksiä on ruvettu tekemään enemmän pyöräajoneuvoilla.

In other news:

Katso liite: 114082

Lainailin tämän kirjastosta. Ilmavoittoluetteloissa on nyt merkitty, jos tapauksesta on löytynyt ainakin mahdollinen vahvistus NL:n tappioilmoituksista. Tosin vain rykmentin tarkkuudella, eli aika ylimalkaisesti. Mutta onpahan kuitenkin. Alustuksessa Stenman myös vähän käsittelee ilmavoittotilastojen ja -ilmoitusten ongelmia, ja suoraan sanoo että voittojen 'vahvistamiseen' käytettiin myös vanhaa kunnon pärstäkerrointa.

Spoileroin sen verran, että ainakin yhden huippuässän ilmavoittotilastossa näyttää olleen poikkeuksellisen paljon 'ilmaa'.

Oikeassa olet tuon Lupon suhteen.” Italian laivaston onnekkain alus” mutta upposi sitten kumminkin joulukuussa 1942. Italian laivasto oli minusta hieno ja sillä oli paljon todella moderneja aluksia, mutta saavutukset sodassa jäivät vaatimattomiksi. Kyllä pari tuommoista Lupo luokan alustakin olisi tehnyt Suomen laivastolle hyvää.

Italian torpedo boat Lupo - Wikipedia

en.m.wikipedia.org

Minua taas kiinnosti tuossa Beevorin kirjassa ehkä tuo laskuvarjojääkäreiden hyökkäys ja liitokoneet ja toisaalta brittien vastarinta ja kommadotoiminta myöhemmin vuosina 41-44.
Asiavirheitä historiakirjoihin aina jää, varsinkin sotahistoriallisiin semmoisiin.

 

[YJT]

Mulla on myös nyt kuuntelussa; on ollut pitkään työlistalla mutta vasta nyt joulun jälkeen sain työn alle.

Oikeastaan kimmoke kuuntelemiselle tuli siitä, kun jouluna tuli sukulaismiehen kanssa puhetta kirjasta; sukulaismies oli lukiossa samaan aikaan kun Rupponen vaikka eivät varsinaisesti kavereita olleetkaan. Tiesi kuitenkin miehen ja kertoi, että oli fiksu ukko vaikka akateemisia lahjoja ei juuri ollutkaan, ja veti lukion läpi lähinnä sinnikkyydellä.

Kertomuksien totuuspohjasta en mene takuuseen*, mutta luulisi että ainakin Ukrainassa sotimisesta kertovat jaksot kiinnostaisivat porukkaa täällä.

* En sano, että kirja olisi välttämättä epäuskottava; se vain perustuu henkilön omaan kertomukseen omasta elämästä ja tapahtumista. Varmasti ammattilais-vapaaottelijan täytyy olla kovasta puusta veistetty, mutta on myös mahdollista että ainakin sotakertomuksissa on tietynlaista lapinlisää tai kurjuuden estetiikkaa, jonka paikkansapitävyydestä lukijalla ei ole mitään takeita.

Katso liite: 113828

Kuuntelin nyt Rujon loppuun. Jos Rupponen on kirjoittanut kirjan itse (mitä en varsinaisesti epäile), niin olisi kyllä kykyjä kirjoittaa myös fiktiota. Sen verran komeita ja toden makuisia ovat taistelukuvaukset.

 

[tulikomento]

Löysin tämän luettavaksi muutamalla eurolla. Ymmärrykseni mukaan melko yleisen tason kuvaus aiheesta. Ja mitä ilmeisimmin suunnattu angloamerikkalaiselle lukijakunnalle, jolla on heikot tai olemattomat pohjatiedot teemasta. Saapa nähdä millainen lukuelämys tämä on. Odotan ainakin että tässä olisi itselleni uutta asiaa noista ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheen kähinöistä seudulla. Ja rähinöitiinhän sitä sen jälkeenkin vielä Baltiassa mm. puna-armeijaa vastaan.

 

[Wagner]

Löysin tänään divarista klassikon. Erwin Rommelin teos jalkaväkitaktiikasta Infanterie greift an ilmestyi saksankielisenä versiona 1930-luvun puolivälissä.

Tämän suomennoksen lyhennelmä:

https://pkymasehist.fi/uploads/1/0/9/7/109744391/rommel1.pdf

https://pkymasehist.fi/uploads/1/0/9/7/109744391/rommel2.pdf

 

[mienkoiv]

Hylkeenmetsästäjä

Kansainvälistä huippujännitystä karunkauniin Islannin pimeältä puolelta. Erikoisjoukkotaustaisen kirjailijaparivaljakon väkevätunnelmainen Reimar-sarja käynnistyy!Islannin Noitarannikolta löytyy erikoisella tavalla ammuttu mies. Vainajan hampaita on hoidettu aikoinaan rautaesiripun takana, ja...

www.suomalainen.com

Seppo Mustaluodolta ilmestyy uutta. Miehen muihinkin kirjoihin vahva suositus!
Erikoisjoukkotausta (Rajan Valmarit) paistaa hyvin kirjoista läpi. Helppolukuista toimintaa...

 

[Old Boy]

Tämä on joka tapauksessa ollut hyvä viikonloppu. Osaan jatkossa väistää keskusteluissa kaksi hetteikköä, eli Laguksen ja tykkiveneet.

Perinteet ovat mitä myönteisin asia, johon isolta osin perustuu useimpien valtioiden sotavoimien toiminta. Tämän voi havaita vaikka Ukrainassa, jossa ainoat perinteet ovat niitä, joista länkkäreille ei paljoakaan hyötyä ole. Perinteen merkitys on siis suuri ja niiden rakentaminen on pitkäjänteistä puuhaa. Esimerkkinä vaikka amiraali Andrew Gunninghamin sanat: "Telakka tekee uuden laivan 3 vuodessa mutta perinteen rakentaminen uudestaan vie 300 vuotta." Sotatoimi josta silloin keskusteltiin oli Kreetan evakuointi. Laivasto haki pojat (noin 20.000 sotilasta) kotiin kuten traditio oli ja menetti mm kolme risteilijää ja 4 muuta laivaa sekä tukialus ja taistelulaiva olivat pois pelistä kuukausia korjausten vuoksi.

Kotimainen versio perinteiden merkityksestä voisi olla vaikka talvisota, jota käytiin 100 vuotta aikaisemmin kirjoitetuista Vänrikki Stoolin tarinoista ammennetulla voimalla. Panssarijoukot ovat olleet Parolassa yli 100 vuotta ja kaikki kantahenkilöt käyvät Panssarikoulun vahvuudeltaan pienehköt kurssit. Syntyy vahva osaaminen ja kulttuuri, kuten olemme lukeneet asiantuntevan kirjoittajan viesteistä täällä. Sitä ei voida siirtää toiseen joukkoon, vaikka kalustot voidaan yhdellä kynänvedolla käskeä luovuttamaan pois.

Kannattaa lukea heti perään tämä teos, löytyy netistä pdf.tiedostona doriasta ja ymmärtää paljon paremmin Kantakosken roolin panssarijoukkojen kehityksen näkökulmasta 70 ja 80 luvulla. Kyllähän Panssariprikaatissa nähtiin Karjalan prikaatin muutos mekanisoiduksi joukoksi melkoisena epäluottamuksena Panssariprikaatille. Kysymyksessä kuitenkin lienee tuohon aikaan osittain näpäyttäminen PsPr suuntaan siitä "omahyväisyydestä" mitä prikaatin kehittäminen ylijohdon reservinä oli aiheuttanut muissa joukoissa.

Ylijohdon reservi : suomalaisen panssaritaktiikan vuosisata

www.doria.fi

Yllä esitelty kirja on osa MPKK n 11-osaiseksi suunniteltua sarjaa suomalaisen taktiikan historiasta. 100 vuotta aikaa ja yksi kirjoittaja on osoittautunut kovaksi urakaksi, niinpä aikataulu on venynyt 2021 suunnitellusta sarjan valmistumisajasta. Monta kirjaa vielä uupuu laskujeni mukaan. Panssaritaktiikan historian kirjoittaja Petteri Jouko on johtava kylmän sodan ajan tutkijamme ja käynyt myös panssariopintosuunnan Panssarikoulussa, joten hän oli ilmeinen valinta tämän historian kirjoittajaksi.

Muistan itekin isäukko Pekka Joukon, kun kävi kahvilla samassa ESSl n kahviossa muinaisilla Linnan kassuilla. Petteri Joukokin on ilmeisesti joutunut varomaan, ettei hänkin muutu kirjan julkaisun jälkeen epähenkilöksi Pekka Kantakosken tapaan. En ainakaan keksi muuta selitystä sille, että kirja alkaa vasta sodanjälkeiseisiltä vuosilta. Siten sotaa käsitellään ainoastaan siteeraamalla huolellisesti sotakokemuksista kertoneita panssarimiehiä ilman mitään syvempiä analyysejä.

Tämä poikkeaa muiden kirjasarjan kirjojen ratkaisuista, sehän on kuin kirjoittaisi mottitaktiikasta aloittaen vuodesta 1947. Kirjassa on myös tarpeettoman laajasti selostettu erilaisia hankintakiemuroita, joilla ei suoraan taktiikan kanssa ole tekemistä. En ymmärtänyt myöskään kirjan aika-ajanjaksion päättämistä kylmän sodan vuosiin. Salattavuusnäkökohdat eivät ainakaan niin vaadi tekemään, onhan tykkimiehet saaneet Moukarihankinnankin mahtumaan omaan saman sarjan kirjaan.

Mitä tulee Karjalan prikaatin muuttamiseen mekanisoiduksi joukoksi, niin on muistettava sa-puolustusvoimien tehtävien muuttuminen. Ei ollut enää kahta sa-armeijakuntaa torjumassa Uudenmaan rannikolle tehtävää maihinnousua ja niiden osana sa-panssariprikaateja. Uhkasuunnaksi jäi itä ja siihen nähden Parola oli liian kaukana. Samaan aikaan kaavailtiin vuosituhannen vaihteen kansainvälisestä kehityksestä innostuneena, että vähitellen luovutaan asevelvollisuudesta. Silloin maahan jäisi vain kolme valmiusprikaativaruskuntaa. Tästä ei onneksemme ehtinyt toteutua kuin jv-miinoista luoopuminen selonteossa 2004, ennenkuin 080808 sai järjen takaisin päähän.

 

[YJT]

Mä olen kuunnellut

Hylkeenmetsästäjä

Kansainvälistä huippujännitystä karunkauniin Islannin pimeältä puolelta. Erikoisjoukkotaustaisen kirjailijaparivaljakon väkevätunnelmainen Reimar-sarja käynnistyy!Islannin Noitarannikolta löytyy erikoisella tavalla ammuttu mies. Vainajan hampaita on hoidettu aikoinaan rautaesiripun takana, ja...

www.suomalainen.com

Seppo Mustaluodolta ilmestyy uutta. Miehen muihinkin kirjoihin vahva suositus!
Erikoisjoukkotausta (Rajan Valmarit) paistaa hyvin kirjoista läpi. Helppolukuista toimintaa...

Mä olen lukenut / kuunnellut pari Mustaluodon kirjaa. Muistikuvani on, että toimintakohtaukset olivat uskottavia mutta eivät jännittäviä tai vauhdikkaasti kirjoitettuja. Voi toki olla, että kun lukemani ovat käsittääkseni Mustaluodon ensimmäiset, niin on saattanut kehittyä kirjoittajana.

 

[Rakettimies]

Kirjassa on myös tarpeettoman laajasti selostettu erilaisia hankintakiemuroita, joilla ei suoraan taktiikan kanssa ole tekemistä. En ymmärtänyt myöskään kirjan aika-ajanjaksion päättämistä kylmän sodan vuosiin. Salattavuusnäkökohdat eivät ainakaan niin vaadi tekemään, onhan tykkimiehet saaneet Moukarihankinnankin mahtumaan omaan saman sarjan kirjaan.

Näistä ehkä veikkasin ensimmäisen seikan johtuvan hänen henkilökohtaisesta kiinnostuksesta nimenomaan materiaalihankintoihin ja niiden järjestelyihin. Häneltähän löytyy panssaritaustan lisäksi aktiiviuraltaan useita vuosia Puolustusministeriön riveissä. Sama teema on toistunut myös useammassa artikkelissa (esim. PV100-teoksessa).

Jälkimmäisen osalta sanoisin, että kaikissa teoksissa tarkastelu on vuoden 1974 jälkeen varsin suppeaa ja aika pintapuolista suuntaviivojen kuvailua elleivät ne koske nimenomaan sotaharjoituksia, ohjesääntöjä tai muutoin ETS:nä saatavilla olevaa materiaalia. Arkistoaineiston käyttö on vähäistä, eikä Holvinkaan ovet aina aukea. Esimerkkinä tykistöaselajin historiikissä myöhempiä aikoja koskevat kappaleet pohjautuvat lähes täysin julkiseen aineistoon.