Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Turvallisuuspolitiikka – tuttavallisemmin turpo – on viime vuosina noussut tunteita herättäväksi keskustelunaiheeksi politiikan piirissä, lehtien sivuilla ja internetissä. Mistä siinä lopulta on kyse?

Yleistajuinen tietokirja turvallisuuspolitiikan aineksista ja ulottuvuuksista tarjoaa lukijalle kehyksen, johon voi sijoittaa uutisten ja ajankohtaiskeskustelun antamia näkemyksiä, oletuksia ja tuntemuksia.

Turvallisuuspolitiikassa on pohjimmiltaan kysymys siitä, minkälaisena me näemme itsemme, maamme ja maailmamme. Parhaillaan julkisuudessa käydään intensiivistä keskustelua näistä asioista. Keskustelun keskeinen heikkous on kuitenkin se, että tilannetta lähestytään liian kapealta sektorilta. Usein yksi merkittävä näkökulma määrittää ihmisen mielipidettä, ja sellainen johtaa yleensä harhaan. #Turpo pyrkii muistuttamaan, kuinka kaikki liittyy kaikkeen.

#Turpo kattaa turvallisuuspolitiikan keskeiset alueet: historian, sodan, maanpuolustuksen, informaatiovaikuttamisen, rauhantyön, nykyisen turvallisuuskriisin, kansainväliset suuret kysymykset ja kansalaisen roolin. Olennaista turvallisuuspolitiikassa on tilannekuva. Sillä ei tarkoiteta vain sitä, mitä juuri nyt tapahtuu, vaan myös taustalla olevia asioita, jotka uutisvirrassa jäävät usein huomiotta. Kirja luo syvää tilannekuvaa monipuolisesti ja helposti lähestyttävästi.

Ilmestymisvuosi : 02/2017
Kirjailija :
Kustantaja : Docendo
ISBN : 978-952-291-343-2
Sivuja : 220
Sidosasu : Sidottu
Klikkaa laajentaaksesi...
http://www.docendo.fi/turpo-turvallisuuspolitiikan-tunteet-ja-jarki-janne-riihelainen.html
 
tulikomento kirjoitti:
Minusta Ville Kaarnakarin Operaatio -sarjan sotajännärit ovat kaikki olleet tähän mennessä aivan laadukasta luettavaa. Kirjailija yhdistelee näissä varsin taitavasti faktaa ja fiktiota. Lukaisin pitkästä aikaa uudelleen Operaatio Chevalierin.

Katso liite: 13046

Kirja on paksu, yli 500-sivuinen, mutta tarina etenee jouhevasti ja kappaleet ovat lyhyitä. Mitään turhaa jaaritusta ei ole. Sotahistoriasta tuttuja hahmoja vilisee silmissä aina Marskista ja Päämajan tiedustelupäälliköistä tunnettuihin kaukopartiomiehiin asti. Tyyliltään tämä on perinteisen vakoilutrillerin ja kaukopartiokirjan yhdistelmä.

Tarina alkaa panssarilaiva Ilmarisen uppoamisesta, etenee Tampereen kommunistisolujen kautta piiritettyyn Leningradiin ja päättyy kesäkuun neljänteen päivään 1942 Imatralle. Tuona päivänä paikkakunnalle pyrkivät neuvostopartisaanit, laskuvarjolla Etelä-Karjalaan pudotetut desantit, sekä henkilökohtaisella kostomatkallaan oleva entinen Terijoen punakaartin päällikkö miehineen. Ylipäällikön syntymäpäivillä veri ja hurme sitten roiskuvat.

Tässä Kaarnakari tekee muuten hyvää työtä. Voin sanoa, että sota-aikaista kotikaupunkiani ja sen eri kohteita kuvataan tarkasti ja oikein. En ollut löytävinäni mitään maantieteellisiä virheitä. Omana mielipiteenä sanoisin vielä, että trillerikirjailijana pidän Ville Kaarnakaria Ilkka Remestä taidokkaampana.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kaikki nuo Kaarnakarin kirjat ovat olleet tasokkaita ja juonet uskottavia. Viimeksi viikonloppuna tuli luettua Operaatio Verna. Antaa uskottavan selityksen jopa matkustajakone Kalevan alasampumiselle.
 
Talvela kirjoitti:
Joka oli?
Klikkaa laajentaaksesi...

En pilaa kirjaa kertomalla. Lue ensin, se on aivan uskottava selitys jopa. :)

Mutta kirjan mukaan Kalevassa piti olla kuriiri, jolla oli Virosta huipputärkeää materiaalia Suomelle...sen verran voin valottaa. :)
 
Sardaukar kirjoitti:
Kaikki nuo Kaarnakarin kirjat ovat olleet tasokkaita ja juonet uskottavia. Viimeksi viikonloppuna tuli luettua Operaatio Verna. Antaa uskottavan selityksen jopa matkustajakone Kalevan alasampumiselle.
Klikkaa laajentaaksesi...

Hakaristin leimaama on minusta tähän mennessä ilmestyneistä ehkä kaikkein vähiten kiinnostava.

kirja.webp

Ei missään nimessä huono, mutta kun aiheena on fiktiivinen suomalaisista SS-miehistä kertova tarina, niin jotenkin mieleen tulee välittömästi Niilo Lauttamuksen sotakirjat. Joka tapauksessa Kaarnakarin uutuuskirja on tullut aina hankittua. Kyösti Pietiläisestä ja Ranskan muukalaislegioonasta kertovia en tosin ole lukenut kuin pari ensimmäisenä ilmestynyttä.
 
tulikomento kirjoitti:
Hakaristin leimaama on minusta tähän mennessä ilmestyneistä ehkä kaikkein vähiten kiinnostava.

Katso liite: 13053

Ei missään nimessä huono, mutta kun aiheena on fiktiivinen suomalaisista SS-miehistä kertova tarina, niin jotenkin mieleen tulee välittömästi Niilo Lauttamuksen sotakirjat. Joka tapauksessa Kaarnakarin uutuuskirja on tullut aina hankittua. Kyösti Pietiläisestä ja Ranskan muukalaislegioonasta kertovia en tosin ole lukenut kuin pari ensimmäisenä ilmestynyttä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo, tuo Hakaristin leimaama on ehdottomasti huonoin (tosin ei huono kirja) kirjoittajan kirjoista. Kyösti Pietiläisen fantasiointeihin en kyllä samoin ole 2 ensimmäisen kirjan jälkeen koskenut. Järkevämpiäkin legioonakirjoja löytyy.

Yksi parhaista on muuten mielestäni Erkki "Hyeena" Hämäläisen kirjoittama Kommando 7.

http://www.finlandiakirja.fi/fi/hyeena-hamalainen-kommando-7-186609.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hyeena_Hämäläinen

Suosittelen tutustumaan miehen tuotantoon. Osa erinomaisia, pari hieman vähemmän, mutta kaikki mielenkiintoisia.

Edit: Operatio Leopardi on yksi noista erinomaisista.
 
Camel kirjoitti:
Tämä topic varmaan kelpaa kirja-aiheiselle kysymykselleni.
Onko kellään tiedossa oikeasti laadukasta kirjaa sotataktiikoista? Mieluiten joku perusteista lähtevä opus olisi sellainen, mitä haen.
Kirjakaupoista oon kyttäilly ja monenlaista sotakirjaa löytyy, mutta juuri tuollaista ei ole eteen sattunut. Sellainenkin kelpaa, mitä PV käyttää omassa opetuksessaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vastaan itselleni.
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/sissisotaa-60186
 
Old Boy kirjoitti:
Eipä ihme, että julistettiin samantien salaiseksi. Sodat upseerina käyneen miehen inhorealistista pohdintaa siitä, millaista olisi sissisota häikäilemätlöntä suurvaltavastustajaa kohtaan. Sitä, mitä kansainvälisesti hyväksytyt sotalait asiasta sanovat, ei ole pohdittu.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä on hyvä ohjekirja mahdollista miehitystä varten, jos virallista johtoa ei ole niin kaikki saavat vapaasti toimia itse.
 

Liitteet

tulikomento kirjoitti:
Hakaristin leimaama on minusta tähän mennessä ilmestyneistä ehkä kaikkein vähiten kiinnostava.

Ei missään nimessä huono, mutta kun aiheena on fiktiivinen suomalaisista SS-miehistä kertova tarina, niin jotenkin mieleen tulee välittömästi Niilo Lauttamuksen sotakirjat. Joka tapauksessa Kaarnakarin uutuuskirja on tullut aina hankittua. Kyösti Pietiläisestä ja Ranskan muukalaislegioonasta kertovia en tosin ole lukenut kuin pari ensimmäisenä ilmestynyttä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ryhdyin syksyllä lukemaan tätä Kaarnakarin Hakaristin leimaamaa, mutta luettuani sitä sellaiset neljäkymmentä sivua dumppasin kirjan takaksin hyllyyn tylyllä arviolla "kliseistä paskaa". Kirjan ensimmäiset kymmenet sivut eivät todellakaan houkutelleet lukemaan, kirjlliselta annista se oli kliseinen kömpelösti etenevä kyhäelmä, joka ei vedonnut minuun laisinkaan. Aihe sinänsä oli kiinnostava, mutta kaipasin jotain paljon - todella paljon - enemmän. Suurella todennäköisyydellä kirja saa jäädä pölyttymään hyllyyn, ensituntuma oli sitä luokkaa.

Kirjan puolustuksesi sanottakoon se, että ongelma ei kosketa ainoastaan sitä vaan suurta osaa kaunokirjallisia teoksia - en enää nykyään jaksa lukea kaunokirjallisuutta kuin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Tuntuu siltä, että kaunokirjallisuudella ei ole enää mitään sellaista tarjota mitä en olisi jo lukenut, että kaikki tarinat on jo luettu, loput ovat vain aiempien toistoa henkilöitä, paikkoja ja tapahtumia hiukan muutellen. Sen sijaan fakta kiinnostaa onpa kyse sitten historiasta, elämäkerroista, tieteestä, taiteesta, muistelmista (joihin toki aina liittyy "väärin muistamisen" riski) etc. Ehkäpä kaunokirjallisuuskin taas joku päivä kiinnostaa...

vlad
 
Sarjassa suht äskettäin luettua:

567766_20667513.webp

USAF:n kenraali evp. Chuck Hornerin muistelmakirja Every Man a Tiger, joka on kirjoitettu yhteistyössä Tom Clancyn kanssa. Kirja on osittainen Hornerin elämäkerta ja osittain tutkimus operaatio Desert Stormin ilmasotatoimista. Kirja alkaa Hornerin varhaisista hävittäjälentäjävaiheista F-100 Super Sabren puikoissa, jatkuu katkeraan ja tuloksettomaan ilmasotaan Vietnamissa ja siirtyy tämän jälkeen kuvaamaan ilmavoimien nousukautta 70- ja 80-luvuilla. Tuolloin Vietnamin katkerat pettymykset ja tehdyt virheet oli saatu analysoitua ja virheistä oli myös opittu. Samaan aikaan myös uusi konekalusto (mm. F-15, F-16, A-10, F-117) oli otettu käyttöön ja koulutusta oli tehostettu.

Kun Irak valtasi Kuwaitin, päätti Yhdysvallat liittolaisineen reagoida voimakkaasti. Kenraali Hornerista tehtiin ilma-aseen komentaja melko suurin ja itsenäisin valtuuksin. Tämä uskoi vilpittömästi ilma-aseeseen ja näki sodankäyntifilosofianaan vihollisen taistelutahdon murskaamisen armottomalla ilmaoffensiivilla. Hornerin johdolla liittouma suunnitteli ja toteutti kokonaisvaltaisen strategian, joka käynnistyi Irakin ilmapuolustuksen murskaamisella ja jatkui komento- ja johtamisjärjestelmien systemaattisella tuhoamisella. Myös Irakin ilmavoimat lakaistiin syrjään jo parin ensimmäisen sotatoimipäivän kuluessa.

Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja.
 
taapo kirjoitti:
Lento Suomeen!
Brewster-koelentäjän muistelmia vuodelta 1940

Kirja kertoo, Brewster koelentäjästä joka tuli ruotsiin koelentämään ruotsissa kasattuja Brewstereita.
Kirja on kirjoitettu/julkaistu 1941, joten tapahtumat ja tunnelmat ovat kirjoitushetkellä tuoreessa muistissa.

Suosittelen.

http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1644951
Klikkaa laajentaaksesi...

Samaa mieltä. Hyvin kirjoitettua ammattimiehen tekstiä. Winston on käsittääkseni kirjoittanut tuon lisäksi pari muutakin ilmailukirjaa. Nämä liittynevät USA:n laivaston ilmailuun ja Winstonin omiin sotakokemuksiin japanilaisia vastaan käydyissä sotatoimissa. Suomalaislentäjistä tämä tuntui saaneen varsin myönteisen kuvan.

EDIT: Piti ihan tarkistaa ne muut saman tekijän kirjat.

http://www.vf31.com/pilots/winston.html

Nämä käsittelivät ilmailua ja omaa sotilasuraa.

Dive Bomber: Learning to fly the Navy's planes (1939) Holiday House

Aces Wild (1941) Holiday House

Barnstormer (publisher and date unknown)

Aircraft Carrier (1942) Harper Brothers

Fighting Squadron: A sequel to Dive Bomber (1946) Holiday House

Fun in the Water (1952) June & Osborn
 
Viimeksi muokattu:
Kunnon tiiliskivi historiasta kiinnostuneille:

Ove Enqvist
Kellä saaret ja selät on hallussaan… Rannikkopuolustuksen aluekysymykset autonomisessa ja itsenäisessä Suomessa
Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos, 2007

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74458/864586_taitto_web_2.pdf?sequence=1

Katkelma tekstistä:

Yksi erikoisimpia aluehallintakysymyksiä oli Helsingin edustalla sijaitsevan Vasikkasaaren luovutus siviilikäyttöön. Prosessi kesti noin 20 vuotta, mikä oli poikkeuksellista, koska hankkeeseen ei liittynyt oikeudenkäyntejä eikä pakkolunastuksia. Suomen Kansan Demokraattinen Liitto ry. lähetti 8.5.1945 puolustusministeriölle kirjeen, jossa se viitaten muun muassa sotienjälkeiseen demokratiaan ja yhdistyksen kasvaneeseen jäsenmäärään pyysi kesänviettopaikkaa Santahaminasta meren rannalta.

Yhdistys aikoi anomuksen mukaan pystyttää alueelle tanssilavan. Lisäksi toivottiin parakkeja tai latoja sateensuojiksi. Puolustusministeriön kiinteistöosasto lähetti anomuksen Helsingin varuskunnan päällikölle, joka antoi selvitystehtävän Santahaminan paikalliskomendantille.

Paikalliskomendantti vastasi perusteellisesti, miksi Santahamina ei sopinut kesänviettopaikaksi. Oleskelu saaressa oli ampumaratojen takia monessa paikassa hengenvaarallista. Saaren viiden joukko-osaston elämä oli ilman ulkopuolisiakin ahdasta. Vapaita parakkeja tai muita rakennuksia ei saaressa ollut. Lisäksi ulkopuoliset oli vähän ennen sotia siirretty pois saaresta ja heidän huvilansa ja muut rakennukset oli luovutettu valtiolle. SKDL:n jäsenten valvominen ja liikkumisen rajoittaminen olisi ollut hankalaa.

Paikalliskomendantti totesi, ”etten komendanttina voi missään tapauksessa puoltaa SKDL:n pääsyä saareen ja vastata sen turvallisuudesta”.

Paikalliskomendantti esitti kuitenkin, että yhdistykselle annettaisiin käyttöoikeus Santahaminan paikalliskomendantinviraston hallinnassa olevaan Koivusaareen, jossa oli parakkikin valmiina. Saari oli Helsingin laivatelakan henkilökunnan käytössä, mutta arveltiin, että molemmat henkilöstöryhmät sopisivat sinne tai että Helsingin laivatelakan henkilökunnalle annettaisiin osa Vasikkasaarta tilalle.

Kansandemokraattien tanssilava kadettikoulun ampumaradan takamaastoon...:rolleyes:
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä lämmittää mieltä kun suurin toivein avaat uuden kirjan ja tavaat ensimmäisen otsakkeen:

"KEVYT 122mm:n RANSKALAINEN KERTASINKO M/APILAS"

:mad: :camo: o_O :facepalm: :uzi:

edit... Kirja oli siis tämä
 
Panssari Salama kirjoitti:
Ostin kenraali Shirreffin kirjan Amazonista. Shireff kertoo johdannossa, että kirjoitti kirjan erityisesti nostaakseen ihmisten tietoisuutta Venäjän toimista, ja kun toimitus Kindleeni oli hyvinkin kohtuullinen USD 5.74 joten mikä nottei: kirja tilaukseen ja lukuun!

51FaUGq61HL._SY346_.jpg


Alla arvio kirjasta, jossa kirjan sisältö kohtuullisen kattavasti kuvattuna joten siitä ei sen enempää.

Kyseessä on siis romaani, fiktio, vähän kuin Tom Clancyn Myrsky Nousee (Red Storm Rising), jossa tapahtumia seurataan muutaman avainhenkilön silmin.

Kirjana ei nouse Clancyn jännärin tasolle, mutta merkittävin osa lukukokemusta onkin toki paitsi aiheen ajankohtaisuus (tapahtumat sijoittuvat vuodelle 2017), niin erityisesti se että kirjoittaja on ollut Naton Euroopan joukkojen Head Honchoja ja varmasti tietää taustafaktat fiktiolle jota kirjassa on.

Shirreff käyttää paljon aikaa ensinnäkin brittinä sättiäkseen maansa onnettomat poliitikot ja heidän tekemät, hänen mukaansa tuhoisat leikkaukset maan armeijaan ja laivastoon. Britit saavatkin kyytiä, mm. heidän tuliterä lentotukialus upotetaan, se oli lähetetty Itämerelle purjehtimaan oletuksella että mitään ei tapahdu, joten mitäpä siitä että tukialukselle ei ollut lentokoneita eikä laivasto suojuetta (!).

En lähde kirjan juonipaljastuksia tekemään. Jos lukeminen kolmannella kotimaisella sujuu, ja Kindle löytyy (tai iBook), niin olen minä vitosia huonompiinkin asioihin laittanut. :)
---
Alla kirja-arvostelun ensimmäinen kappale, lisää linkin takana

http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/shirreff_nato_ven-59503


Näin sota alkaa Euroopassa 2017: entisen Nato-kenraalin ennuste
KASPERI SUMMANEN
27.12.2016 klo 10:13 (päivitetty 27.12.2016 klo 10:57)
Uusi leimahdus Ukrainassa voisi kenraali Sir Richard Shirreffin mukaan vetää Naton ja Venäjän sotaan.

  • f82b4b2ee946b6557e34ebb40b68dedfd6169fa157dd76e027e02f74cc665790

    Venäjän sotalaivoja Krimin Sevastopolissa.

    (Lehtikuva/Jussi Nukari)
– Tämä ei ole pelkkää fiktiota. Tämä on tosiseikkoihin perustuva ennuste, joka pohjautuu hyvin tarkasti siihen, mitä tiedän asemassani erittäin korkeana asevoimien sisäpiiriläisenä kaikkein korkeimmalla ja parhaiten informoidulla tasolla, Sir Richard Shirreff kirjoittaa tuoreessa 2017: War with Russia -kirjassaan.

Naton toiseksi ylintä sotilasvirkaa vuosina 2011–2014 pitänyt ja sitä ennen puolustusliiton nopean toiminnan joukkoja johtanut brittikenraali maalaa lohduttoman kuvan eskaloituvasta kriisistä Itä-Euroopassa ja Baltiassa sekä Naton kyvyttömyydessä vastata siihen.
Klikkaa laajentaaksesi...

No niin. Sain juuri äsken tahkottua kirjan läpi ja täytyy sanoa, että viimeiset pari iltaa meni jännittäessä NATO:n ja Venäjän yhteenoton lopputuloksen selviämistä. Jännä oli, vaikka tosiaan ei sentään mitään Clancyn tasoa ollutkaan. Kirjassa kuvattu skenaario, jossa Putler lähtee sotakiiman vallassa valtaamaan Baltiaa takaisin Venäjän yhteyteen on pelottavan uskottava. Hybrisota ja maskirovka toimivat kovalla teholla ja läntisen sotilasliiton heikot reaktiot ja löysä suhtautuminen alkuvaiheessa vain ruokkivat Vladolf Putlerin ruokahalua.

Ja kuten totesitkin, on kirja suorastaan tyrmäävän kriittinen brittipoliitikkoja kohtaan. Murskakritiikkiä sataa peitellysti ainakin David Cameronin suuntaan, tai näin olin tulkitsevinani. NATO:n päätöksentekoprosessin hitautta ruoditaan myös tarkasti. Tämä oli todellakin ajatuksia herättävä kirja. Suosittelen varauksetta aiheesta kiinnostuneille.
 
Tosi hyvä juttu. Dronet myös pahanteossa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top