Kirjat

Nonii, minä nukuin. Kirja oli ja meni :


MiG-21 In Finnish Air Force - Jyrki Laukkanen - Apali - RARE Finnish/English Ref
See original listing




Item condition:
Very Good

“May have some writing / ID marks in pencil on inside cover.”


Ended:
Aug 26, 2017 , 9:26PM

Winning bid:
GBP 79.00
Approximately EUR 85.70
[ 19 bids ]



Shipping:
GBP 14.50 Royal Mail International Signed

Todella kovalla hinnalla näyttää menneen. Itse en maksaisi päälle kahdeksaakymppiä kirjasta.
 
https://www.amazon.com/Handgun-Stopping-Power-Definitive-Study/dp/0873646533

Handgun Stopping Power: The Definitive Study 1992
Evan Marshall ja Edvin J. Sanow

Ko. kirja löytyi porukoiden mökiltä minne olen sen ilmeisesti joskus vienyt. Ostin aikanaan divarista ja eikä ollut kallis silloin. Oli mukava selailla pitkästä aikaa taas opusta. Kuten nimestä voi arvata, käsiaseiden pysäytyskyvystä kertova kirja elävin esimerkein kerrottuna.

Lukio aikoina tuli tehtyä kirja-arvostelukin ko. kirjasta kun englannin ope vaati sen tehtäväksi nimenomaan englannin kielisestä kirjasta ja siihen aikaan en nyt niin kovin montaa vieraskielistä kirjaa omistanut. Ei varmaan nykyään enää olisi niin hyvä ajatus :D
 
Hieman vanhempaa sotahistoriaa eli Bernard Cornwellin Saxon Stories. Pisteet 8/10.

Taustaa: olen lukenut aikoinaan paljonkin viikinkien noususta, uhosta ja tuhosta ja nyt viime vuonna jopa sivusilmällä vilkuillut töllöstä tullutta Viikingit-sarjaa. Koko viikinkien tarina sinänsä on erittäin mielenkiintoinen usealta eri näkökannalta katsottuna. Sitä voi miettiä niin uuden teknologian (laiva), väestönkasvun (viljelysmaa ei riittänyt), tasa-arvon (naiselle jäi vastuu), orjuuden, soturiuden ja lukuisten muiden hohtimien läpi. Koko tarina on tavattoman kiehtova jo pelkästään historiallisten lähteiden ansiosta.

Emmin valehtelematta melkein kymmenisen vuotta, ennenkuin nyt vapaalla luin tämän Cornwellin 8-osaisen viikinkien ja "Englannin" välisistä tapahtumista/sodasta kertovan romaanisarjan läpi. Ajattelin ennen viime kesää, etten historian kuorruttamaan salattujen elimiin koske. Olin väärässä. Todella väärässä ja nostan käteni pystyyn virheellisen ennakkoluulon merkiksi.

Koko kirjasarja on tietysti aika suurelta osin fiktiota, mutta kirjailija osaa nivoa sen ällistyttävän hyvin tunnettuun historiaan. Faktat ovat pääsääntöisesti kohdallaan ja oleellisista poikkeamista kirjailija kertoo jälkipuheessaan. Erittäin suurena ansiona kirjailijalle luen sen, että hän pystyy avaamaan britannian/englannin nousun suurvallaksi tavalla, johon (usein tylsä) historiankerronta ei pysty.

Suosittelen lämpimästi osittain sen vuoksi, että kirjailija on aivan saatanan hyvä tarinankertoja. Kirjasarjasta saa enemmän tietysti irti, jos tuntee ja tietää historialliset faktat taustalla. Eli pisteet siis 8/10.

Tässä Cornwellin suomenkieliset wikisivut: https://fi.wikipedia.org/wiki/Bernard_Cornwell. Jos lontoo taipuu, niin kannattaa tutustua sillä kielellä.
 
Cornwallilta olen lukenut Azincourtin. Historiantutkijana minua hämää näissä juuri keksityt juonet, mutta kyllä tuo Azincourt ihan luoettava on.
 
  • Tykkää
Reactions: jak
Cornwallilta olen lukenut Azincourtin. Historiantutkijana minua hämää näissä juuri keksityt juonet, mutta kyllä tuo Azincourt ihan luoettava on.

Cornwell on yksi suosikkejani. Muita ovat Harry Sidebottom ja Robert Low. Kaikki pohjaavat teoksensa historiallisiin perustapahtumiin, tietysti lisäten sitten henkilöt ja narratiivin, joka on fiktiota.

Koska muinaisen Rooman historia on lähellä sydäntä, lisään vielä Anthony Richesin ja Simon Scarrowin.
 
Ilmailukirjojen ja sotahistorian lisäksi kesällä tuli luettua myös pari jännäriä. Vuonna 2000 ilmestynyt brittikirjailija Robert Harrisin Arkkienkeli on todella hyvä omassa lajissaan. Kirjoittajana Harris sekoittaa taitavasti faktaa ja fiktiota keskenään.

Tarina sijoittuu vuosituhannen vaihteen poliittisesti ja taloudellisesti sekasortoiselle Venäjälle. Ajankuva on taitavasti kirjoitettu ja kännisen Jeltsinin kipparoima ja mafian läpitunkema itänaapuri tuodaan elävästi esiin. Brittiläinen historiantutkija Fluke Kelso ottaa osaa Stalinia käsittelevään seminaariin Moskovassa. Täällä tämä tapaa Stalinin entisen henkivartijan, joka paljastaa Isä Aurinkoisella olleen salaisen päiväkirjan. Kunnianhimoisena tutkijana Kelso näkee tässä skuupin mahdollisuuden ja lähtee eri vihjeiden perusteella etsiskelemään Stalinin päiväkirjaa. En tämän enempiä spoilaa juonta, mutta Stalikan menneisyydestä tulee esille hätkähdyttävä perintö, joka esille tultuaan uhkaa suistaa Venäjän demokratiakehityksen lopullisesti sijoiltaan.

Kenelle kirjaa voi suositella ? Kaikille hyvistä jännäreistä pitäville ilman muuta. Ja jos Neuvostoliiton poliittinen historia on hallussa, niin kirjasta saa todella paljon irti.

arkkienkeli.jpg

BBC:n versio ei ole yhtä hyvä kuin originaali kirjaversio.

 
Ilmailukirjojen ja sotahistorian lisäksi kesällä tuli luettua myös pari jännäriä. Vuonna 2000 ilmestynyt brittikirjailija Robert Harrisin Arkkienkeli on todella hyvä omassa lajissaan. Kirjoittajana Harris sekoittaa taitavasti faktaa ja fiktiota keskenään.

Tarina sijoittuu vuosituhannen vaihteen poliittisesti ja taloudellisesti sekasortoiselle Venäjälle. Ajankuva on taitavasti kirjoitettu ja kännisen Jeltsinin kipparoima ja mafian läpitunkema itänaapuri tuodaan elävästi esiin. Brittiläinen historiantutkija Fluke Kelso ottaa osaa Stalinia käsittelevään seminaariin Moskovassa. Täällä tämä tapaa Stalinin entisen henkivartijan, joka paljastaa Isä Aurinkoisella olleen salaisen päiväkirjan. Kunnianhimoisena tutkijana Kelso näkee tässä skuupin mahdollisuuden ja lähtee eri vihjeiden perusteella etsiskelemään Stalinin päiväkirjaa. En tämän enempiä spoilaa juonta, mutta Stalikan menneisyydestä tulee esille hätkähdyttävä perintö, joka esille tultuaan uhkaa suistaa Venäjän demokratiakehityksen lopullisesti sijoiltaan.

Kenelle kirjaa voi suositella ? Kaikille hyvistä jännäreistä pitäville ilman muuta. Ja jos Neuvostoliiton poliittinen historia on hallussa, niin kirjasta saa todella paljon irti.

Katso liite: 16313

BBC:n versio ei ole yhtä hyvä kuin originaali kirjaversio.


Luettu on, hyvä kirja.
 
Luettu on, hyvä kirja.

Harris on kirjoittanut myös jonkun kirjasarjan, joka sijoittuu antiikin Roomaan. En ole tähän tutustunut. Kolmannen valtakunnan salaisuus, Arkkienkeli ja Haamukirjoittaja on luettu. Viimeksi mainitun elokuvaversiokin on hyvä. Pierce Brosnan ex-pääministerinä skandaaleineen on kuin ilmetty Tony Blair. :)
 
Harris on kirjoittanut myös jonkun kirjasarjan, joka sijoittuu antiikin Roomaan. En ole tähän tutustunut. Kolmannen valtakunnan salaisuus, Arkkienkeli ja Haamukirjoittaja on luettu. Viimeksi mainitun elokuvaversiokin on hyvä. Pierce Brosnan ex-pääministerinä skandaaleineen on kuin ilmetty Tony Blair. :)

Harrisilla on ainakin Pompeiji. On sekin luettu, ei loistava, mutta ihan OK kirja.
 
Cornwallilta olen lukenut Azincourtin. Historiantutkijana minua hämää näissä juuri keksityt juonet, mutta kyllä tuo Azincourt ihan luoettava on.

Sotketko nyt kaksi aivan eri asiaa toisiinsa? Historiankirjoitus on ns. tiedettä. Ja aika usein aika kovaakin tiedettä. Historiafiktio on taas viihdettä, joka nivoo tarinansa faktoihin. Eihän mikään historian lähde voi kertoa asioita ruohonjuuritasolta juonitteluineen, ihmissuhteineen, valtataisteluineen, jne. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa ja ne pitää tiukasti erottaa toisistaan.

Historiafiktion ylivertaisin kirjoittaja on tietysti Conn Iggulden, joka on kirjoittanut upeat saagat Caesarista (5 osaa), Tsingisistä (5 osaa) ja Ruusujen sodasta (4 osaa). Savonkielinen viki: https://fi.wikipedia.org/wiki/Conn_Iggulden. Itse pidän häntä nerona ja odotan uutta tuotantoa kuin koira ydinluuta. Itse historiaa harrastavana etenkin Tsingis- ja Ruusujen sota-sarja avasivat minulle aivan uusia näkökulmia ja historiallisia lähteitä myös sinne toiselle eli faktapuolelle.

Otetaan esimerkki. Siperian aroilla oli viimeisten tietojen mukaan jossain vaiheessa 1100-luvun alkua poikkeuksellinen lämpökausi. Nurmet kukoistivat, paimentolaisten lampaat lihoivat ja väestö kasvoi. Samaan aikakauteen osuu nuotioiden ääressä kehitelty keksintö, eli vastakaarijousi, jolla paimentolaiset pyysivät pienriistaa (murmeleita, jäniksiä) pysyäkseen hengissä. Vastakaarijousi oli aikansa ylivoimaisin sotilasase, koska sen kantama oli ylivertainen. Toinen mongolien "teknologinen" keksintö oli hevosen domestikaatio. Takkuturkkinen hevoseläin kesytettiin sotaratsuksi. Kolmas tekijä oli karismaattinen johtaja, joka omaksui välittömästi vihollisiltaan heidän keksintönsä (mm. kiinalaisilta heittoaseet ja ruudin) sekä kehitti mm. tiedonvälitystä ja sotajoukkojen huoltoa. Näin syntyi maailmanhistorian maantieteellisesti suurin Imperiumi.

(Sivuhuomautuksena osittain koominen tieteellinen geenitutkimus: https://www.nature.com/news/genghis-khan-s-genetic-legacy-has-competition-1.16767. Aika moni etenkin nykyvenäläisistä kantaa Tsingis-kaanin perintöä mukanaan.)


Tämä viimeinen siis opittuna Igguldenin teoksista. Suosittelen vahvasti.
 
Mutta kun Iggunde sot6kee liikaa asioita. Varsinkin Caesar menee jo liikaa tosiasioiden keksimiseen. Siis ei mitään tieteellistä pohjaa mosita asioista.
 
Mutta kun Iggunde sot6kee liikaa asioita. Varsinkin Caesar menee jo liikaa tosiasioiden keksimiseen. Siis ei mitään tieteellistä pohjaa mosita asioista.

Vaikea ottaa tähän nyt kantaa kyllä. Iggulden kirjoittaa fiktiota, joka on nivottu historialliseen kehykseen. Conn myös keksii asioita ihan omasta päästään, kuten vaikkapa Tsingis-sarjan salamurhien yrittämiset yms. Iggulden kuitenkin ainakin auttavasti kertoo jälkipuheissaan suurimmat erot todistettujen historiallisten faktojen ja kirjailijan mielikuvituksen välillä.

Omasta mielipuolestani sanoisin, että tuleehan nyt lukijallakin olla jokin vastuu. Kyse on kuitenkin fiktiosta, ei historiankirjoituksesta an sich.
 
Hieman vanhempaa sotahistoriaa eli Bernard Cornwellin Saxon Stories. Pisteet 8/10.

Taustaa: olen lukenut aikoinaan paljonkin viikinkien noususta, uhosta ja tuhosta ja nyt viime vuonna jopa sivusilmällä vilkuillut töllöstä tullutta Viikingit-sarjaa. Koko viikinkien tarina sinänsä on erittäin mielenkiintoinen usealta eri näkökannalta katsottuna. Sitä voi miettiä niin uuden teknologian (laiva), väestönkasvun (viljelysmaa ei riittänyt), tasa-arvon (naiselle jäi vastuu), orjuuden, soturiuden ja lukuisten muiden hohtimien läpi. Koko tarina on tavattoman kiehtova jo pelkästään historiallisten lähteiden ansiosta.

Emmin valehtelematta melkein kymmenisen vuotta, ennenkuin nyt vapaalla luin tämän Cornwellin 8-osaisen viikinkien ja "Englannin" välisistä tapahtumista/sodasta kertovan romaanisarjan läpi. Ajattelin ennen viime kesää, etten historian kuorruttamaan salattujen elimiin koske. Olin väärässä. Todella väärässä ja nostan käteni pystyyn virheellisen ennakkoluulon merkiksi.

Koko kirjasarja on tietysti aika suurelta osin fiktiota, mutta kirjailija osaa nivoa sen ällistyttävän hyvin tunnettuun historiaan. Faktat ovat pääsääntöisesti kohdallaan ja oleellisista poikkeamista kirjailija kertoo jälkipuheessaan. Erittäin suurena ansiona kirjailijalle luen sen, että hän pystyy avaamaan britannian/englannin nousun suurvallaksi tavalla, johon (usein tylsä) historiankerronta ei pysty.

Suosittelen lämpimästi osittain sen vuoksi, että kirjailija on aivan saatanan hyvä tarinankertoja. Kirjasarjasta saa enemmän tietysti irti, jos tuntee ja tietää historialliset faktat taustalla. Eli pisteet siis 8/10.

Tässä Cornwellin suomenkieliset wikisivut: https://fi.wikipedia.org/wiki/Bernard_Cornwell. Jos lontoo taipuu, niin kannattaa tutustua sillä kielellä.

+1
 
Mutta kun Iggunde sot6kee liikaa asioita. Varsinkin Caesar menee jo liikaa tosiasioiden keksimiseen. Siis ei mitään tieteellistä pohjaa mosita asioista.

Tuossa Rooman historiaan liittyvässä fiktiossa on tietysti pointtia kriitiikkiin kun se monin paikoin hyvin tiedetään, itse olen aloittanut tuon Tsingis sarjan koska siihen lienee helpompi uppoutua.
Historiallisiin henkilöihin pohjautuvat ovat haastavampia, itse pidän enemmän keksityistä hahmoista jotka nivoutuvat todellisiin tapahtumiin.
 
Harris on kirjoittanut myös jonkun kirjasarjan, joka sijoittuu antiikin Roomaan.

Juu, kirjasarja on nimeltään Rooma, sisältäen kolme kirjaa Imperium, Salaliitto ja Diktaattori. Keskittyy tapahtumiin lähinnä Marcus Tullius Ciceron näkökulmasta.
Todella hyvää luettavaa, suosittelen lämpimästi. Kuten mielestäni lähes koko Harrisin muukin tuotanto.
 
1191_airo_2015929155933.jpg


Tällainen menossa tällä hetkellä. Toistaiseksi ihan menevää tekstiä ja aikalailla nykyisetkin keskustelun aiheet esillä. Ahvenenmaan kilpajuoksu, lkp:n hitaus, yms..

Edit. herkkä liipasin, viesti lähti ajoissa..
 
Kyllä suomalaisetkin osaavat:

http://www.kolumbus.fi/j.m.heikkila/index-fin.html

Muutaman lukenut tuotannosta, aika hyvää settiä.

Conn Igguldenin kirjoista olen sitä mieltä, että verrattuna esim. Cornwelliin on enemmänkin kioskikirjallisuutta.
 
  • Tykkää
Reactions: jak
Sain juuri luettua Ville Kaarnakarin uusimman. Operaatio Kagaali on viihdyttävä jännäri, kuten miehen aiemmatkin Operaatio-sarjan kirjat. Tämä käsitteli vuoden 1918 touhuja valkoisen puolen aktivistien näkökulmasta. Suosittelen lämpimästi Kaarnakarin ystäville.

1.jpg
 
Tulin hankkineeksi elämäni ensimmäisen taidekirjan, tai no kyllä tätä kai paremman puutteessa voisi sellaiseksikin kutsua. Nimittäin paikallisesta divarista nappasin matkaan 20 euron hintaan everstiluutnantti Henrik Elon vuonna 2008 julkaistun valokuvakirjan Hornetin ohjaamossa. Omasta mielestäni tein hyvät kaupat. Muistan kun tuoreeltaan kirjan hinta oli siinä jotain 60 egen luokkaa ja nettihuutokaupoissakin saa maksaa sen viisikymppiä. Selvästikin divarin pitäjä ei oikein ollut perillä opuksen arvosta.

http://www.ksml.fi/kulttuuri/Henrik-Elo-Hornetin-ohjaamossa/148545

1.jpg
 
Back
Top