Kirjat

Kyllä tullaus on helppoa nykyään. Muistan miten aikoinaan tavaroita tullatessa joutui jonottamaan 4 luukulla ja tullaus toimi vain virka-aikaan. Myöhemmin riitti 2 ja sitten 1 luukku. Nettitullauksen tulo olikin sitten jo luksusta. Myös kirjojen osto oli hankalaa ennen nettiä, Amazonia ja eBaytä. Piti itse ottaa selvää (yleensä printtimediasta) mistä voi ostaa ja tilata kirjeitse. Toki saattoi myös tilata kirjakaupasta. Tilasin ensimmäiset ulkomaan kirjat Akateemisen Kirjakaupan kautta 1970-luvun lopulla. Niillä oli valtavat luettelot joista löytyi kirjat kustantajineen ja sama koski lehtiä. Muistan kuinka 1980-luvulla selasin kirjastossa jotain sanoma- ja aikakauslehtien indeksikirjaa. Sieltä löytyi ainakin parinkymmenen tuhannen lehden tiedot. Tilausten maksaminen oli myös oma taiteenlajinsa. Yleensä piti ostaa ulkomaan shekki ja liittää se tilauskirjeeseen. Aluksi pienetkin pankin konttorit kirjoittivat ulkomaanshekkejä odottaessa. Sitten homma keskitettiin suuriin konttoreihin. Lopuksi shekit sai vai tilaamalla ja ne toimitettiin parissa päivässä haluttuun konttoriin. Nythän ei ole enää vuosikausiin voinut ostaa ulkomaan shekkejä. Se ei yleensä tuottanut vaikeuksia luottokorttiaikana. Varsinkin USA:ssa oli kuitenkin lähinnä harrastajien ylläpitämiä pieniä erikoisnettikauppoja tai yksityisiä henkilöitä jotka saattoivat ainoana myydä (ainakin Googlen mukaan) jotain tiettyä kirjaa tai lehden numeroa eivätkä hyväksyneet luottokortteja. Silloin ei auttanut muu kuin lähettää seteleitä kirjattuna kirjeenä.
 
Kyllä tullaus on helppoa nykyään. Muistan miten aikoinaan tavaroita tullatessa joutui jonottamaan 4 luukulla ja tullaus toimi vain virka-aikaan. Myöhemmin riitti 2 ja sitten 1 luukku. Nettitullauksen tulo olikin sitten jo luksusta. Myös kirjojen osto oli hankalaa ennen nettiä, Amazonia ja eBaytä. Piti itse ottaa selvää (yleensä printtimediasta) mistä voi ostaa ja tilata kirjeitse. Toki saattoi myös tilata kirjakaupasta. Tilasin ensimmäiset ulkomaan kirjat Akateemisen Kirjakaupan kautta 1970-luvun lopulla. Niillä oli valtavat luettelot joista löytyi kirjat kustantajineen ja sama koski lehtiä. Muistan kuinka 1980-luvulla selasin kirjastossa jotain sanoma- ja aikakauslehtien indeksikirjaa. Sieltä löytyi ainakin parinkymmenen tuhannen lehden tiedot. Tilausten maksaminen oli myös oma taiteenlajinsa. Yleensä piti ostaa ulkomaan shekki ja liittää se tilauskirjeeseen. Aluksi pienetkin pankin konttorit kirjoittivat ulkomaanshekkejä odottaessa. Sitten homma keskitettiin suuriin konttoreihin. Lopuksi shekit sai vai tilaamalla ja ne toimitettiin parissa päivässä haluttuun konttoriin. Nythän ei ole enää vuosikausiin voinut ostaa ulkomaan shekkejä. Se ei yleensä tuottanut vaikeuksia luottokorttiaikana. Varsinkin USA:ssa oli kuitenkin lähinnä harrastajien ylläpitämiä pieniä erikoisnettikauppoja tai yksityisiä henkilöitä jotka saattoivat ainoana myydä (ainakin Googlen mukaan) jotain tiettyä kirjaa tai lehden numeroa eivätkä hyväksyneet luottokortteja. Silloin ei auttanut muu kuin lähettää seteleitä kirjattuna kirjeenä.
Ärsyttää toki, että laskevat alvin paitsi brittiläisen alv-hinnallisen tuotteen niin myös postikulujen päälle.
 
Törmäsin kirjastossa tällaiseen "uutuuteen":

Myönnän, en ole kirjaa kokonaan lukenut, enkä tule lukemaan. Jo esipuheen, lähdeviitteiden ja muutamien otteiden lukeminen riitti toteamukseen, että täyttä paskaa. Kirja vaikuttaa olevansa jonkinlainen kirjoittajansa nenäherneen terapointi-istunto. Ilmeisesti veti herneen nenään siitä, että jossain amerikkalaisessa pikkukaupungissa oli vanhojen sota-ajoneuvojen tapahtuma ja jollakulla ajoneuvon omistajalla tms. oli päällä Waffen-SS-univormu.
"Usein toistetut tarinat hänen taistelusaavutuksistaan jättivät pimentoon niin natsikytkennät kuin hankalat moraalikysymyksetkin..."
Tää kertoikin jo olennaisen.

Itsellä Toliverin & Constablen kirja.
Mielestäni hyvä ja suositeltava.
 
Ei tuo Toliver & Constablekaan ihan huippu ole, ts. siitä uupuu se voittoilmoitusten vertailu vastustajan tappioihin (ei ollut kyllä kirjan tekoaikaan edes mahdollista länsikirjoittajille).
 
Olen viime aikoina lukenut useita kirjoja Japanin historiasta. Eräs niistä on jo „klassikko“ alallaan, ja suosittelen sitä varsinkiin sellaisille lukijoille, joille Japani on uusi aihe. Tämä kirja on

Richard Tames: Matkaopas historiaan - Japani (Karisto/Puijo, 1996), 276 sivua

Kirja alkaa maan varhaishistoriasta ja jakautuu aikakausiiin: ennen vuotta 500, 500-800, 800-1185 jne. Viimeinen luku käsittää vuodet 1973-1995. Myös kunkin aikakauden sotia käsitellään, mutta pääpaino on yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Ne ovatkin Japanissa erilasia kuin muualla maailmassa. Tuo maa on selvitäkseen eteenpäin joutunut uudistaman itsensä monta kertaa. Erityisesti vuonna 1853 tapahtui ovien avaaminen muulle maailmalle sen oltua sitä ennen suljettu vierailta vaikutteilta.

On huomattava, että 1. maailmansodassa on Japani oli voittajien eli ympärysvaltojen puolella. Sen ansiosta se laajeni maantieteellisesti ottamalla lähialueilla Tyynellä valtamerellä Saksan keisarikunnan entisiä siirtomaita hallintaansa. Sen lisäksi se pyrki saamaan Korean niemimaan ja osia Kiinasta haltuunsa ja saikin joksikin aikaa sotilaallisella voimallaan. Maavoimat saivat oppinsa Preussin 1800-luvulta ja laivasto Britannian laivastolta todella iskukykyiseksi voimaksi samaan aikaan.

Toisessa maailmansodassa se valitsi väärin ystävänsä (Saksa ja Italia) ja vihollisensa (Kiina, Britannia ja Yhdysvallat). Lopputulos ei ollut etukäteen varma, koska sotilaalliset voimasuhteet olivat 1930-luvun loppuaikoina toisenlaiset.
 
Viimeksi muokattu:
Otan esille edellisen lisäksi muita kirjoja Japanista, joita olen lukenut:

Takeshi Yoro, Taku Miki ja Genjiro Ito: Japani - pienoishakuteos Japanista (Kamakura Shunju-sha Co., 2006)
Alan Macfarlane: Japani sydämessä (Otava, 2008)
Ilmari Vesterinen: Geishan maailma (Karisto, 2001)

Niissä syvennytään Japanin maantieteeseen, yhteiskuntaan ja kulttuuriperintöön kukin omalla tavallaan. Ensimmänen niistä on Suomen valtion ja Japanin keisarikunnan virallisena yhteistyönä syntynyt runsaasti kuvitettu tietokirja. Suomen ja Japanin diplomaattiset suhteet ovat olleet jo kauan hyvät.

Toinen kirja on kertomus erään henkilön matkoista Japaniin ja mitä hän siellä oppi. Mielestäni se on hyvin kirjoitettu, mutta henkilökohtainen näkökulma. Sopii hyvin nojatuolimatkalle kotona istuen.

Kolmas kirja kertoo, mitä geishat oikeasti ovat. He ovat hyvin koulutettuja ja sivistyneitä seuralaisia, joihin ei saa koskea. Heitä saa tilata nykyäänkin esimerkiksi kutsuihin ns. geisha-taloista, jotka ovat välitystoimistoja. Geishat pukeutuvat asuihinsa vasta työkeikkaa varten ja asuvat yleensä kotonaan.
 
Viimeksi muokattu:
Numeraalinen kirja-analyysi. Kohde: Punaiset pirut - Lentolaivue 48 sodassa. Kirjoittanut Kari Stenman. Koko A4, numeroitu sivumäärä 160.

Stenmanin kirjathan tunnetusti kuvapainotteisia eli vastaavasti tekstin suhteen köyhiä. Punaisissa piruissa numeroanalyysi käsittää sivut 6-160 eli pois on jätetty alkusivu ja esipuhe. Samaten kannet ja kansien sisäsivut.

Kuvasivuja kirjassa on 114 eli prosenteissa n. 74 %. Taulukoita erillisinä liitteinä on 8 sivua eli n. 5 % ja loput 33 sivua eli 21 % tekstiä. Mutta todellisuudessa tekstin osuus on vain n. 75 % em. luvuista, sillä teksti on palstoitettu vain n. 75 % leveyteen sivusta (huomioiden yhtä leveät marginaalit molemmissa reunoissa). Eli tekstiä on vain surkeat 25 sivua eli 16 % kirjan sisällöstä.

Jos lukemia verrataan mihin tahansa maavoimien yksikön sotahistoriaa, niin köykäistä on Stenmanin ilmailuhistoria. Vertailuksi voi ottaa myös useat ulkomaiset laivue historiat ja vertailu on karmeasti niiden eduksi.
 
Numeraalinen kirja-analyysi. Kohde: Punaiset pirut - Lentolaivue 48 sodassa. Kirjoittanut Kari Stenman. Koko A4, numeroitu sivumäärä 160.

Stenmanin kirjathan tunnetusti kuvapainotteisia eli vastaavasti tekstin suhteen köyhiä. Punaisissa piruissa numeroanalyysi käsittää sivut 6-160 eli pois on jätetty alkusivu ja esipuhe. Samaten kannet ja kansien sisäsivut.

Kuvasivuja kirjassa on 114 eli prosenteissa n. 74 %. Taulukoita erillisinä liitteinä on 8 sivua eli n. 5 % ja loput 33 sivua eli 21 % tekstiä. Mutta todellisuudessa tekstin osuus on vain n. 75 % em. luvuista, sillä teksti on palstoitettu vain n. 75 % leveyteen sivusta (huomioiden yhtä leveät marginaalit molemmissa reunoissa). Eli tekstiä on vain surkeat 25 sivua eli 16 % kirjan sisällöstä.

Jos lukemia verrataan mihin tahansa maavoimien yksikön sotahistoriaa, niin köykäistä on Stenmanin ilmailuhistoria. Vertailuksi voi ottaa myös useat ulkomaiset laivue historiat ja vertailu on karmeasti niiden eduksi.

Ja samat valokuvat arvetenkin kierrätetty tähänkin, jotka on nähty jo ainakin 70-luvulta asti.
 
En ole kuvia vertaillut, mutta väistämättä samoja kuvia on käytettävä, ainakin jos haluaa hyvälaatuisia kuvia. Itse en ole kuvafetišišti, jolle ensisijaista on "ennenjulkaisemattomuus", etenkin jos kuva on laadultaan surkea.

Mutta onneksi pommarilaivueista on Matti Hämäläisen kirjat. Niissä on lihaakin luitten päällä. Harmi, ettei kukaan ole vastaavia tehnyt hävittäjälaivueista. Ulkomaisista esimerkeistä esim. Axel Urbanken huikea Green Hearts.
 
Ainakin eBay ja mielestäni myös Amazon veloittaa nyt suoraan ALV:n eurooppalaisilta tilaajilta, jotka tilaavat EU:n ulkopuolelta ja sitä varten on olemassa IOSS-numero, josta voidaan todeta ALV jo maksetun. Älkää siis uudestaan (tai kolmatta, neljättä kertaa absoluuttisesti käytetyissä tuotteissa) maksako, vaan antakaa Tullille IOSS-numero ja vastaanottakaa nollaveropäätös ja pyytäkää Postilta vapautuspyyntö, jolloin ei mitään kusetuskäsittelymaksua tarvitse maksaa.

Ja tosiaan kirjoilla ja muilla painotuotteilla on 10% verokanta ja koska kaikki veroitetaan, niin viisi euroa maksava käytetty kirja tuo huikeat verotulot ja ei suinkaan enemmän kustannuksia kuin hyötyä. Samaan aikaan mannerkiinalaiset puljut kusettavat muka ALV:in maksetuksi IOSS-järjestelmän avulla ja koko viime kesänä tulleen veropersepäätöksen tarkoitus valuu hukkaan.
 
Synti-ilmo: Käsittääkseni noitten IOSS-hyväksyttyjen tilausten hyväksyntä merkitään jo siihen pakettiin, jolloin ne tulevat suoraan tullin läpi. Näin on ainakin saamiini paketteihin ollut merkitty. Vähän outoa toimintaa myyjältä, jos hän ei tuota merkintää lähetykseen tee.
 
Synti-ilmo: Käsittääkseni noitten IOSS-hyväksyttyjen tilausten hyväksyntä merkitään jo siihen pakettiin, jolloin ne tulevat suoraan tullin läpi. Näin on ainakin saamiini paketteihin ollut merkitty. Vähän outoa toimintaa myyjältä, jos hän ei tuota merkintää lähetykseen tee.
Niin merkitään ainakin eBay-tilauksissa ja on ollut esimerkiksi kaikissa Iso-Britanniasta tulleissa paketeissa heinäkuusta lähtien, mutta siitäkin huolimatta muutama paketti jäänyt syksyllä ja loppuvuodesta syyniin Tulliin odottamaan tullauksen tekemistä.
 
Tämä parhaillaan työn alla. Autenttisen oloista sotakuvausta.

Katso liite: 55544
Jep, minä muistelen että ensihoidosta oli muutamia hyviä anekdootteja, pitäisi varmaan lukea uudestaan.

Muuten, onkohan kukaan lukenut sellaista vanhempaa (josku 60-luvullla kirjoitettu) kirjaa kun “He Vetivät Hitlerin Vankkureita”? Monia vuosia sitten äitimuori suositteli, olen nyt viimein vähän selaillut ja aika rankkaa meininkiä - en oikein selvillä onko ihan totuudenmukainen vai enemmän romsku? Mm. suomalaisia SS sotilaita vahtimassa Lapinsodasta vangiksi-jääneitä suomalaisia.
 
Back
Top