Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Jouko Vahtola: ”Suomi suureksi – Viena vapaaksi”: Valkoisen Suomen pyrkimykset Itä-Karjalan valtaamiseksi vuonna 1918.

Hyvä teos. Aunuksen retki tosin rajattu pois. Ansaitusti perusteos aiheesta.
 
Tämä on nyt 2/3 osaltaan luettu, ja voin suositella sillä varauksella että teema on hyvin kaunistelematon. En olisi uskonut että jokin kirja saisi minua tuntemaan sympatian tapaista venäläissotilaita kohtaan, eli hyvän lukukokemuksen merkki! Päähenkilön tuskailu kaunokirjallisuuden tuottamisen kanssa ilmeisesti heijastelee kirjoitusprosessia 😄
Tänään sain päätökseen. Alun kankeuden jälkeen alkoi olemaan ihan ok ja kirjan edetessä luettavuus parani. Kaiken kaikkiaan melko hyvä esitys esikoiskirjaksi. Pointsit kirjan pituudesta. Valtavirrasta poikkeava aihe ja kirjoitustyyli toimivat pituuden myötä paremmin mitä odotin.
 
Puolivälissä Niinistön kirjaa "Kaikki tiet turvaan"

Alkuosa vuoteen -22 asti on vastannut Niinistön toiminnan osalta hyvinkin tarkasti sitä, mitä olen täälläkin moneen otteeseen kirjoitellut, omina päätelminäni.

On valmistellut kulissien takana Nato- jäsenyyttä, ja jarruttelu on ollut taktista, koska sitä ei voi huvikseen kokeilla. Kotimainen vastustus on ollut hyvin vahvaa, ja kova piru oli esimerkiksi isäntämaa sopimuksesta. On helppo ymmärtää, että sen jolla vastuu on, on mietittävä myös sitä vaihtoehtoa, että kaikki ei käykään parhain päin.

On toki huomioitava, että kirja on hänen itsensä kirjoittama, ja sallii siis vapauden esittää asiat haluamallaan tavalla. Mutta aivan varmasti Niinistö ymmärtää, että jokainen rivi katsotaan suurennuslasilla, ja jos joku kohta on puppua, nousee siitä varmasti metakkaa. Enkä usko, että tuollaisen uran tehnyt valtiomies haluaisi jättää satusedän manttelia historian kirjoihin. Jos joku mariinin kabinettipäällikkö esittää vähän eriävää näkemystä, se hänelle suotakoon.

Sitten vähän omaa spekulaatiota kylkeen, vaikka ketju ei olekaan ehkä soveliain:

Suomen hakemus tuli -22 yllätyksenä ryssille, eikä valmista suunnitelmaa tuohon kohtaan ollut valmiina. Uskon, että siinä kohti ajateltiin, että hoidetaan ensin Ukraina ruotuun ja sen jälkeen ehditään tekemään Suomelle sen verran jäynää, että hakemuksen käsittely pysähtyy. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla - estetään jäsenyys ja pistetään suhna kuriin, sekä kaadetaan myytti, että Nato ottaa kaikki halukkaat vastaan. Tämän vuoksi Niinistö antoi puolueille mahdollisuuden itse päätyä hakemisen kannalle. Mikäli hakemusta olisi ajettu puolipakolla, olisi katajaisen kansan yhtenäisyys ollut lujilla, jos kunnon härvääminen joko rajoilla tai rajojen sisäpuolella olisi alkanut Ukrainan kaaduttua. Ei tainnut olla edes kovin epätodennäköinen skenaario.
 
Puolivälissä Niinistön kirjaa "Kaikki tiet turvaan"

Alkuosa vuoteen -22 asti on vastannut Niinistön toiminnan osalta hyvinkin tarkasti sitä, mitä olen täälläkin moneen otteeseen kirjoitellut, omina päätelminäni.

On valmistellut kulissien takana Nato- jäsenyyttä, ja jarruttelu on ollut taktista, koska sitä ei voi huvikseen kokeilla. Kotimainen vastustus on ollut hyvin vahvaa, ja kova piru oli esimerkiksi isäntämaa sopimuksesta. On helppo ymmärtää, että sen jolla vastuu on, on mietittävä myös sitä vaihtoehtoa, että kaikki ei käykään parhain päin.

On toki huomioitava, että kirja on hänen itsensä kirjoittama, ja sallii siis vapauden esittää asiat haluamallaan tavalla. Mutta aivan varmasti Niinistö ymmärtää, että jokainen rivi katsotaan suurennuslasilla, ja jos joku kohta on puppua, nousee siitä varmasti metakkaa. Enkä usko, että tuollaisen uran tehnyt valtiomies haluaisi jättää satusedän manttelia historian kirjoihin. Jos joku mariinin kabinettipäällikkö esittää vähän eriävää näkemystä, se hänelle suotakoon.

Sitten vähän omaa spekulaatiota kylkeen, vaikka ketju ei olekaan ehkä soveliain:

Suomen hakemus tuli -22 yllätyksenä ryssille, eikä valmista suunnitelmaa tuohon kohtaan ollut valmiina. Uskon, että siinä kohti ajateltiin, että hoidetaan ensin Ukraina ruotuun ja sen jälkeen ehditään tekemään Suomelle sen verran jäynää, että hakemuksen käsittely pysähtyy. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla - estetään jäsenyys ja pistetään suhna kuriin, sekä kaadetaan myytti, että Nato ottaa kaikki halukkaat vastaan. Tämän vuoksi Niinistö antoi puolueille mahdollisuuden itse päätyä hakemisen kannalle. Mikäli hakemusta olisi ajettu puolipakolla, olisi katajaisen kansan yhtenäisyys ollut lujilla, jos kunnon härvääminen joko rajoilla tai rajojen sisäpuolella olisi alkanut Ukrainan kaaduttua. Ei tainnut olla edes kovin epätodennäköinen skenaario.
En oikein jaksa uskoa tarinaan, että suomen natohakemus tuli yllätyksenä venäjälle. Pikemminkin se yritetään myydä sillä taas kerran omille musikoille. Tietenkään valmista suunnitelmaa ei ollut. Lieneekö koskaan ollut valmista tarkkaa plaania näissä pöydissä.
 
En oikein jaksa uskoa tarinaan, että suomen natohakemus tuli yllätyksenä venäjälle. Pikemminkin se yritetään myydä sillä taas kerran omille musikoille. Tietenkään valmista suunnitelmaa ei ollut. Lieneekö koskaan ollut valmista tarkkaa plaania näissä pöydissä.
Varmasti olivat ajan hermolla koko ajan, mutta veikkaan että luulivat melko pitkään, että ei uskalla kuitenkaan. Jos veikata pitäisi, niin huhtikuussa -22 alkoi ryssällekin selviämään, että blyat. Ja silloin homma oli jo niin pitkällä, että hätäiset operaatiot - sotilaalliset tai hybridit - olisivat kääntyneet itseään vastaan. Parempi kellistää ensin Ukraina. Siellä kun on muutama jarrumies Natossa sisällä, jotka pelaavat lisäaikaa. Eikä Usankaan kanta ollut vielä kunnolla lukittu, ei Suomen eikä Ukrainan pelastamiseksi.

Ja tuo spekulaatio siitä, että ryssä ei tiennyt tai uskonut, se oli minun oma pohdinto.
 
Onko kellään tästä näkemystä ? Majuri Einari Kakko toimi 14. divisioonan Jalkaväkirykmentti 52:n toisen pataljoonan komentajana. Eli nämä ilmeisesti ovat autenttiset rintamakomentajan muistelmat jatkosodan vuosilta Rukajärven suunnalta. Kakon tytär toimitti teoksen julkaisukuntoon.

Katso liite: 104005
Ihan hyvä. Pitää muistaa, että vain kertojansa näkemys. Sujuvaa tekstiä ja mielenkiintoista asiaa.
 
Ihan hyvä. Pitää muistaa, että vain kertojansa näkemys. Sujuvaa tekstiä ja mielenkiintoista asiaa.
Tapasin Einari Kakon 27 vuotta sitten. Hän oli käsittääkseni jo silloin kirjoitellut pöytälaatikkoon ja jos perhe lukisi, että jäisi heille tietoa. Se suorasanaisuus jäi varmaan tekstiin, koska ei hän tiennyt, että tytär vuosien päästä julkaisee. On hän mahdollisesti ollut itsekin jääräpäinen kollega ja toisinaan "oikeassa olemisen pakkomielteen" puraisema.
 
Back
Top