Kirjat

Mitäs pahaa tammisunnuntain vietossa on? Meillä tuota on vietetty niin kauan kuin muistan. Suvussa ei todistettavasti ole yhtään natsia taikka fascistia, ainoastaan äärikepulaisia, niin kaupunkiversiona kuin maatiaisena :)
Toki jo edesmenneet olivat melkolailla kaikki suojeluskuntalaisia taikka lottia.:unsure:

Omassa demari-suvussa oltiin lottia tai suojeluskuntalaisia ennen sotia. Sotien jälkeen torjuttiin kommunismia ja oltiin asevelisosialisteja.

Tämän hetkisessä lopputuloksessa sukuun siunaantuneet asevelvolliset miehet on kaikki vapaaehtosesti sitoutuneita maanpuolustusjuttuihin. Suvun sopivan ikäset naiset asuu ulkomailla. Mutta ehkä seuraavat suvun naiset iän osuessa kohilleen tietävät mitä Isänmaa vaatii.
 
Viimeksi muokattu:
Miehen Fall Weiss eli hyökkäys Puolaan valmistuu kuun lopulla, pitänee laittaa lukuun sekin.
Taitaa olla jo tammikuu eikä marraskuu, mutta liipaisinpa vihdoin Robert Forczykin "Case White - The invasion of Poland 1939" Kindleeni.

41UHTmB2qbL._SY346_.jpg


Forczyk paranee kuin vanha viini. Tykittää jo johdannossa niin, että ilon kyyneltä nousee silmiin. Kyllähän me täällä Suomessa muistetaan ja tiedetään, että sodan aloittivat Hitler ja Stalin yhteisellä sopimuksellaan ja päätöksellään. Mutta eipä tätä Länsi-Euroopassa ja Briteissä tai vaikka Jenkeissäkään juuri näin hahmoteta.

Esimerkiksi:

Unfortunately, the standard heterodoxy has been little more than a version based on wartime propaganda and driven by post-war political necessities to avoid conflict with the Soviet Union. The truth is that after joint consultation, both Germany and the Soviet Union invaded Poland in September 1939, but the Western Allies only chose to acknowledge Hitler’s transgression. Furthermore, Allied promises of military support to Poland were never sincere and their leaders aggravated this dereliction by consistently failing to protect Poland’s sovereignty or territorial integrity in later negotiations with the Soviet Union.

tai

Communist post-war rationalizations that the Molotov–Ribbentrop Pact was an unfortunate necessity to buy time for the Soviet Union to prepare its military for an inevitable clash with the Third Reich do not wash, because Stalin was presented with the opportunity to sign an agreement with the Anglo-French, but rejected it out of hand. Had Molotov instead signed a pact with the Anglo-French, Hitler would have been confronted with the prospect of a two-front war, which Germany could not afford in 1939–40. A pact with the Allies could also have gained the Soviet Union a respite to prepare – but at the cost of no land concessions in eastern Europe. Consequently, my contention is that Hitler and Stalin bear equal responsibility for the outbreak of the Second World War and that their covert agreement to divide eastern Europe between themselves was the greatest criminal conspiracy of the 20th century, condemning millions to death or slavery.

Forczyk, Robert. Case White . Bloomsbury Publishing. Kindle Edition.

:salut:
 
Taitaa olla jo tammikuu eikä marraskuu, mutta liipaisinpa vihdoin Robert Forczykin "Case White - The invasion of Poland 1939" Kindleeni.

41UHTmB2qbL._SY346_.jpg


Forczyk paranee kuin vanha viini. Tykittää jo johdannossa niin, että ilon kyyneltä nousee silmiin. Kyllähän me täällä Suomessa muistetaan ja tiedetään, että sodan aloittivat Hitler ja Stalin yhteisellä sopimuksellaan ja päätöksellään. Mutta eipä tätä Länsi-Euroopassa ja Briteissä tai vaikka Jenkeissäkään juuri näin hahmoteta.

Esimerkiksi:



tai



Forczyk, Robert. Case White . Bloomsbury Publishing. Kindle Edition.

:salut:

Kommentoiko miten näitä Puolan sotaretken myyttejä ? Saksalaiset käyvät äärimmäisen tehokasta salamasotaa (blitzkrieg), vaikka kyse oli enemminkin perinteisistä liikuntasodan saarrostusoperaatioista. Ja se legenda siitä mitenkä Puolan ratsuväki rynnäköi peitset tanassa panzereita vastaan. Pohjautui tasan yhteen tapaukseen jota Saksan propaganda suurenteli härskisti.
 
Kommentoiko miten näitä Puolan sotaretken myyttejä ? Saksalaiset käyvät äärimmäisen tehokasta salamasotaa (blitzkrieg), vaikka kyse oli enemminkin perinteisistä liikuntasodan saarrostusoperaatioista. Ja se legenda siitä mitenkä Puolan ratsuväki rynnäköi peitset tanassa panzereita vastaan. Pohjautui tasan yhteen tapaukseen jota Saksan propaganda suurenteli härskisti.
No juurikin näitä.. Sekä että Puolalla olisi ollut vanhaa kalustoa, tai että sen ilmavoimat olisi tuhottu ekana päivänä.

Pakko heittää vielä yksi sitaatti johdannosta:
Poland’s reactions to Russian aggression in eastern Ukraine in 2014–16 were heavily influenced by its memory of Stalin’s land-grabbing tactics of 1939–40, which are but faintly remembered in Western Europe. It is no wonder that Poland is currently embarked upon a costly defence build-up, since its leadership do not intend to be caught militarily unprepared again or to be dependent upon empty foreign guarantees. Similarly, efforts by the EU to pressure Poland into accepting refugees from the Middle East are unpalatable to most Poles, who worry about demographic changes that could weaken their claims to historically Polish-held land. In eastern Europe, demography is destiny.
 
No juurikin näitä.. Sekä että Puolalla olisi ollut vanhaa kalustoa, tai että sen ilmavoimat olisi tuhottu ekana päivänä.

Pakko heittää vielä yksi sitaatti johdannosta:

Olen ymmärtänyt niin että 39 Puolan puolustusstrategian heikkous oli se, että joukot oli ryhmitetty lähelle länsirajaa ja rintamavastuualueet olivat todella laajat. Toisin sanoen puolustuksessa ei ollut aluksi mitään selkeää painopistettä eikä syvyyttä ja missään ei oltu oikein vahvoja. Järkevämpää olisi kaiketi ollut vetää joukot taaemmas esim. sopivien luonnonesteiden kuten jokilinjojen taakse. Mutta kyseessä oli minun tietääkseni poliittinen päätös, voimaa piti osoittaa sekä kotiyleisölle että Saksalle.

Ja tähän kun lisää asevoimien doktriinin vanhanaikaisuuden suhteessa vastustajaan ja liikekannallepanon hitaudet ja epäonnistumiset. Ja kaiken lisäksi Puolallehan oli menty lupaamaan, että Ranska aloittaisi heti hyökkäykset Saksaa vastaan maiden välisellä rajalla. Kaiken kruunasi sitten iivanan puukonisku puolalaisten selkään.
 
Olen ymmärtänyt niin että 39 Puolan puolustusstrategian heikkous oli se, että joukot oli ryhmitetty lähelle länsirajaa ja rintamavastuualueet olivat todella laajat. Toisin sanoen puolustuksessa ei ollut aluksi mitään selkeää painopistettä eikä syvyyttä ja missään ei oltu oikein vahvoja. Järkevämpää olisi kaiketi ollut vetää joukot taaemmas esim. sopivien luonnonesteiden kuten jokilinjojen taakse. Mutta kyseessä oli minun tietääkseni poliittinen päätös, voimaa piti osoittaa sekä kotiyleisölle että Saksalle.

Ja tähän kun lisää asevoimien doktriinin vanhanaikaisuuden suhteessa vastustajaan ja liikekannallepanon hitaudet ja epäonnistumiset. Ja kaiken lisäksi Puolallehan oli menty lupaamaan, että Ranska aloittaisi heti hyökkäykset Saksaa vastaan maiden välisellä rajalla. Kaiken kruunasi sitten iivanan puukonisku puolalaisten selkään.
Puolankin sotaan valmistautuminen jäi keskeneräiseksi, kuten Ranskankin. Tätä Forczyk kuvaa aluksi varsin monimuotoisesti, kuten Case Red kirjassaan Ranskan myöhäistä ja osin väärin suunnattua puolustusteollisuutta. Puolassakin lopulta koitettiin tehdä liian montaa asiaa samanaikaisesti, heilläkin laivasto ja rannikonpuolustus maksoi maitaita kassakriisin ollessa jatkuva ongelma.

Teknisesti Puolan erityisongelmia oli mobiliteetin puute, kuorma-autoja oli aivan liian vähän, samoin modernia viestintävälineistöä oli aivan liian vähän. Modernin aseistuksen valmistus oli juuri päässyt käyntiin, mutta sitä oli lopultakin liian vähän. Laatua sinällään riiti, Boforsin lisenssivalmistus 37mm pst-tykki, ilmatorjunnassa samoin Boforsin 40mm it-kanuuna, lisenssivalmistettu 7TP eli Vickers 6-ton Boforsin 37mm kanuunalla. Puoliautomaattinen kivääri oli laitettu tuotantoon, mutta ei ehtinyt. Tykistö oli heikkoa ja hevosvetoista, ilma-ase huonosti integroitu, ja (riittävän) ajantasaisia hävittäjiä vähän.

Kesto-ongelma oli rahan puute, Puola kärsi 1930-luvun lamasta ilman, että tuskin oli toipunut sotaisasta 1920-luvustaan. Myös toisen tasavallan johtaminen oli tempoilevaa ja lopulta lähes autoritääristä ilman vaihtoehtoja, ja jos et ollut suosiossa olit ulkona.

Sitten nuo mitä mainitsitkin: strategia perustui yhä pitkälti 1920-21 NL vastaan käytyyn sotaan: liikkuvaa hyökkäyssotaa pienin osastoin ilman yhtenäistä rintamaa, saati puolustusta syvyydessä. Esikunnat perustuivat taisteluosastoihin, ja etenkin armeijakuntatason esikuntataso oli huonosti toteutettu.
 
Sain kuunneltua loppuun Björn Wahlroosin äänikirjan, Kuinkas tässä näin kävi?.

Suosittelen tätä kaikille niille ketä nykyinen suomen talous yms. meno kiinnostaa, ja tietty nykyinen meno on kylmää, nyt ja lähitulevaisuudessa.

1579252836342.png

Miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua?

Kiehtova kuvaus Suomen kehityksestä sodanjälkeisestä alhosta 2000-luvun vaihteen kärkimaaksi ja vaipumisesta kitukasvun ikeeseen.

Björn Wahlroos varoittaa, että Suomea uhkaa juuttuminen nollakasvun noidankehään. Ilmassa on merkkejä maailmantalouden kasvun ehtymisestä, ja Suomen tulevaisuutta varjostavat monet rakenteelliset ongelmat.
Heikkouksista huolimatta Suomella on kaikki edellytykset kehittyä ja vaurastua myös tulevaisuudessa. ”Oikeilla päätöksillä voisimme murtautua ulos nollakasvun noidankehästä”, Wahlroos viitoittaa.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ps. Sosialismissa tyypillisesti rakennetaan järjestelmä / rajat estämään maastamuutto, kapitalismissa ne rakennetaan hallitsematonta maahanmuuttoa estämään.
 
Viimeksi muokattu:
Seuraavaksi kuuntelen Martti Turtolan Mannerheim äänikirjan:


Kirja-arvio: Marsalkka Mannerheimin ristiriitainen elämä
Mannerheim rakensi itsestään tietoista myyttiä itsenäisen Suomen pelastajana. Myytin rakentaminen oli alkanut jo vuoden 1918 sisällissodan myötä.
TS KIRJA Turun Sanomat 12.12.2016 0:03 0

Martti Turtola käsittelee Mannerheimia kirjassaan eri elämänvaiheiden ja toimien kautta. Turun Sanomien arkistokuvassa C.G.E. Mannerheim ja J.K. Paasikivi Turun tuomiokirkossa.

Martti Turtola: Mannerheim.
Tammi 2016. 310 s.

Mitä voi enää kirjoittaa miehestä, josta on kirjoitettu jo niin paljon? Vastaus on yksinkertainen: tulkintoja.
Martti Turtola edustaa teoksellaan uudempaa tutkimussuuntausta Carl Gustaf Emil Mannerheimin suhteen. Tätä suuntausta voidaan nimittää hillityksi myytin murtamiseksi.
Myyttiä Mannerheimista on aikanaan hyvin kritiikittömästi suollettu, kuten esimerkiksi Stig Jägerskiöldin kahdeksanosainen elämäkerta osoittaa.
Kulttuurista isänmurhaa taas on vaalinut vasemmistolainen tutkimus, jossa Mannerheimia on pidetty ensijaisesti lahtaripäällikkönä ja massamurhaajana. Nyt on edetty kriittiseen mutta suhteellisen kiihkottomaan tutkimukseen.

Mannerheimin inhimilliset motiivitkin ovat avautuneet uudenlaisen tutkimusrenessanssin myötä, mistä on tuoreimpana esimerkkinä Teemu Keskisarjan Mannerheimin nuoruusvuosiin keskittyvä teos Hulttio.
Turtola käsittelee Mannerheimia laaja-alaisesti ja ennen kaikkea ammattihistorioitsijana. Mannerheimia käsitellään eri elämänvaiheiden ja toimien kautta, kuten esimerkiksi päiväkäskyjä analysoimalla.
Merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi seikaksi nousee Mannerheimin Aasian matka ja tältä reissulta kerätty tutkimusaineisto.
Pieteetillä kuvataan aikaa Pietarissa, mutta myös marsalkan sodanjohtamiskykyä eri rintamilla. Mannerheimista esiin piirtyvä kuva on kyllästetty ristiriidoilla niin kuin ihmisyys yleensä on.
Turtola kirjoittaa: ”Maailmanhistoriassa ei ole ollenkaan tavatonta, että merkittäviin asemiin nousseen henkilön lapsuusajan ja kouluvuosien saavutukset ovat alapuolella arvostelun.”
Pitkävihaisuus, pyrkyryys ja vallanhimo yhdistyivät pelottomuuteen ja poikkeuksellisiin johtajaominaisuuksiin. Kiintymys keisari Nikolai II:sta kohtaan lienee ainakin osittain seurausta vaikeasta isäsuhteesta.

Turtola avaa mielenkiintoisesti aateliston historiaa sitäkin kautta, miten aateliseksi on päässyt. Yleensä tie aateliseksi ei edellyttänyt kuninkaan hengen pelastamista, vaan esimerkiksi sitä, että hoiti hyvin korkea-arvoisen omistajan tiluksia.
Tähän liittyi teollistuvan ja porvarillisia arvoja kannattavan yhteiskuntamuodon nousu. Suojellakseen itseään ”hallitseva nobiliteetti tarvitsi liittolaisia porvaristosta”. Mannerheim olikin loppuun saakka piintynyt aristokraatti, joka suhtautui epäluuloisesti yksikamariseen eduskuntalaitokseen.
Turtola ei liene väärässä puhuessaan Gustav Mannerheimin tunnottomuudesta tämän keskeisenä luonteenpiirteenä. Tässä saattaa olla aikakauden ja vertaisryhmien painolastia mukanaan.
Sotilasidentiteettiin sekä keskeisiin maskuliinisiin ominaisuuksiin on harvoin kuulunut tunneilmaisultaan avoin miestyyppi. Ihmisiä Mannerheim ei päästänyt lähelleen ja pyrki muovaamaan itsestään elävää legendaa. Toisaalta kiintymys naisiin osoittaa, että marskinkin puntissa tutisi.
Turtola ottaa kantaa Mannerheimin kokemaan homotteluun: ”Mikään ei viittaa siihen, että Gustav Mannerheimilla olisi ollut läheisiä, intiimejä miesystäviä ja suhteita. Kuitenkin nykyaika tekee kaikkensa leimatakseen hänet homoseksuaaliksi. Se on kummallinen ilmiö, koska muuten yleisesti tuomitaan kaikenlainen homoudella leimaaminen.”
Turtola jatkaa, että Mannerheimilla oli naissuhteita aina Sveitsin eläkevuosiin saakka. 1920-luvulla Mannerheim oli miettinyt uudelleenavioitumista.

Erään tulkinnan Turtola vetää täysin hatusta. Turtola arvelee, että von Schantzien puolelta Mannerheimin sukuun olisi tullut taiteellisuutta ja boheemisuutta, mikä näkyi muka erityisesti Mannerheimin isässä Carl Robertissa.
On vaikea nähdä suoraa geneettistä ja tapakulttuurista siirtymää siinä, että tulevan ylipäällikön isoisä avioitui von Schantzien sukuun kuuluvan naisen kanssa, jonka nuorena kuollut serkku Filip oli ollut kapellimestari ja säveltäjä.
Tuskin se mitään muuttaa, jos joku mummon serkku on taiteita harjoittanut.
Tutkimus ja keskustelu Mannerheimista tulee todennäköisesti jatkumaan Suomen itsenäisyyden juhlavuonna myytillä tai ilman.

Juhani Brander
 
@tulikomento

Olikto se sinä mitä hait tätä kirjaa ?


Joo. Viime syksynä etsin täältä nettidivarista ja löysin. Nyt näyttää olevan taas myytävänä.

 
Joo. Viime syksynä etsin täältä nettidivarista ja löysin. Nyt näyttää olevan taas myytävänä.


Hyvin näkyy pitävän arvonsa. Kirjailija voisi tehdä tuostakin päivitysversion.
 
Back
Top