Koirat (koiranomistajien ketju, ei sotilaspoliisijuttu) :D

YJT kirjoitti:
koiralle oli tullut jostain ripuli, ja olohuoneen matot lähtivät pesuun.
Klikkaa laajentaaksesi...
Meillä tuo tapahtui aika usein just silloin kun itsellä työmatka. Jännää miten se usein noin reagoi ja alustava jyssääminen jäikin sitten vaimolle. Se kauhulla odotti kun mun piti lähteä työmatkalle.
Vanhemman lapsen huoneeseen tuli kerran sattuma-blödät. No fiksuna maksoi nuoremmalle siitä että nuorempi kantoi maton ulos haisemaan. win-win.
.
 
Lapinkoira huollossa, noista villoista saa muuten ihan riihikuivaa rahaakin. Täällä taitaa olla muutama Lapinkoiran isäntäkin foorumilla. Itse olen metsästänyt minkkiä lapparilla, kyllä se pystykorvan vainu tulee aika nopeaan esiin.
Ja koira toimii.

 
Koirakuume on nyt ylitsepääsemätön.

Koiraa ei itsellä koskaan ole ollut, joskin niiden kanssa aina olen hyvin tullut toimeen. Eläimet ns. pitää minusta, koirat, kissat, hevoset… aina on löytynyt joku selkeä luottamus lyhyessäkin ajassa.

Tykkään liikkua paljon luonnossa, metsästän, sienestän, on mökki missä vietän paljon aikaa (juuri nytkin täällä keskiviikosta asti etätöissä). Riistaruokinta on. Asun arjet nyt pk-seudulla tällä hetkellä kerrostalossa, tosin laajahkot metsäalueet on siinä heti 3-5min kävelymatkan päässä.

Mikä olisi koiraihmisten näkökulmasta hyvä rotuvalinta? Pohjanpystykorvaa haaveilen, ei lukemani perusteella olisi ihan yhtä haukkuherkkä kuin Suomenpystis. Kaksi aikuista taloudessa, pieniä lapsia ei enää ole, isompia satunnaisesti.

Kombinaatio haussa olisi siis seurakoira, eräkaveri ja metsästyskoira.
 
Viimeksi muokattu:
ak.tied kirjoitti:
Koirakuume on nyt ylitsepääsemätön.

Koiraa ei itsellä koskaan ole ollut, joskin niiden kanssa aina olen hyvin tullut toimeen. Eläimet ns. pitää minusta, koirat, kissat, hevoset… aina on löytynyt joku selkeä luottamus lyhyessäkin ajassa.

Tykkään liikkua paljon luonnossa, metsästän, sienestän, on mökki missä vietän paljon aikaa (juuri nytkin täällä keskiviikosta asti etätöissä). Riistaruokinta on. Asun arjet nyt pk-seudulla tällä hetkellä kerrostalossa, tosin laajahkot metsäalueet on siinä heti 3-5min kävelymatkan päässä.

Mikä olisi koiraihmisten näkökulmasta hyvä rotuvalinta? Pohjanpystykorvaa haaveilen, ei lukemani perusteella olisi ihan yhtä haukkuherkkä kuin Suomenpystis. Kaksi aikuista taloudessa, pieniä lapsia ei enää ole, isompia satunnaisesti.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jos metsästysrotuista haluaa, niin noutajat ja seisojat pärjäilee pystykorvia paremmin sisätiloissa. Ne on kyllä aika isoja koiria ja kaikki ei ole tykkää metsästää niillä. Koiran ei tarttis välttämättä olla kovin iso. Eli vaikka ajolinjainen mäyräkoira. Sillä olisi metsästyskausikin sen 6 kuukautta. Tai joku muu pieni tai keskisuuri ajava koira.

Pohjanpystykorva, suomen pystykorva ja karjalan karhukoira ovat minun suosikkejani, mutta nyt ei ole sellaista talossa.
 
KIM kirjoitti:
Jos metsästysrotuista haluaa, niin noutajat ja seisojat pärjäilee pystykorvia paremmin sisätiloissa. Ne on kyllä aika isoja koiria ja kaikki ei ole tykkää metsästää niillä. Koiran ei tarttis välttämättä olla kovin iso. Eli vaikka ajolinjainen mäyräkoira. Sillä olisi metsästyskausikin sen 6 kuukautta. Tai joku muu pieni tai keskisuuri ajava koira.

Pohjanpystykorva, suomen pystykorva ja karjalan karhukoira ovat minun suosikkejani, mutta nyt ei ole sellaista talossa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Keskisuuri olisi maksimi ajatuksena, yksinkertaisesti sen takia, ettei ihan hirveisiin neliöihin täällä pk-seudulla ole paukkuja.

Kaverilla on Irlanninsetteri ja sen liikkeen määrällä tulee äkkiä seinät vastaan, tosin aika adhd-tapaus tämä on. Koira karkasi alkukesästä täällä mökillä kun olivat vieraana. Vedin 800m linnuntietä peltojen läpi sen perässä kun hän lähti pihasta jotain joutsen-pariskuntaa tervehtimään. Oli kovin iloinen kun huomasi mun tulevan mukana… ei siis ollut koskaan ollut oikeasti puistoa kummemmassa luonnossa ja selkeesti meni pata jumiin kun pääsi oikeasti luontoon. Juoksi tätä hehtaaria 2h putkeen ympyrää päästyään autosta.

Mutta siis itellä mökillä 25ha lintumetsästysoikeudellista tilaa, kyllä täällä virikettä olisi, tosin ei joka päivä.
 
Minulla on ensimmäinen koira menossa, päädyin irlanninsetteriin mm koska sitä luonnehdittiin hyväksi ensimmäiseksi koiraksi ja koska ne eivät hauku paljoa.

Setteri vaatii paljon liikuntaa, mutta ei sen tarvitse sisällä juosta. Pitää vaan viedä ulos kunnon lenkeille useamman kerran päivässä. Jos sulla on lenkkimaastot lähellä niin ei ole ongelmaa. Itse vaihtelen ulkoilumaastoja ja ajan autolla kohteeseen. Jos pystyy käyttämään koirapuistossa niin siellä saa juosta vapaana, mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole.

Olematta mikään asiantuntija, neuvoisin hankkimaan koiran jota luonnehditaan helposti koulutettavaksi ja joka sopii kokemattomalle koiran omistajalle. Kerrostaloasujalle pitäisin hiljaisuutta tärkeänä, eli että koira ei ole haukkuherkkä.
 
Kas täällä on koiristakin aihe. Ottaa koville lukea, kun oma vanha pitkäaikainen karvainen ystävä täytyi laittaa ikiuneen joku aika sitten. Eihän koiran omistaminen aina herkkua ollut. Kyllä tuli monet kerrat kiroiltua, kun vatsatautista koiraa piti läpi yön käyttää lenkillä, kun ei omalla pihalla suostunut käymään paskalla, siivoilla oksennuksia aamuyöllä ja muuta sellaista. Kalliit eläinlääkärikäynnit ja aamuvarhaisella kiireessä lenkitykset ennen työkeikalle lähtöä, kaikkea sitä, mikä joskus sai kysymään, että mikähän järki tähän oli vapaaehtoisesti ruveta. Mutta sitten taas toisella puolella se koiran pyyteetön kiintymys ja uskollisuus. Eivät kieroile, lyö vyön alle ja elävät sillä tavalla hetkessä, että aikuinen ihminen voi sellaista vaan kadehtia. Kyllä se viimeinen reissu eläinlääkäriin oli vaan hirveä hetki, vaikka osasi sitä jo pitkään odottaa tulevaksi. Ja nyt koti on paljon yhden koiran tilavuusmittoja tyhjempi, kyllä se lemmikkikoira vaan perheenjäsen on ja sen kun menettää, niin tyhjältä tuntuu.
 
Sanavalmis Muurinen kirjoitti:
Kas täällä on koiristakin aihe. Ottaa koville lukea, kun oma vanha pitkäaikainen karvainen ystävä täytyi laittaa ikiuneen joku aika sitten. Eihän koiran omistaminen aina herkkua ollut. Kyllä tuli monet kerrat kiroiltua, kun vatsatautista koiraa piti läpi yön käyttää lenkillä, kun ei omalla pihalla suostunut käymään paskalla, siivoilla oksennuksia aamuyöllä ja muuta sellaista. Kalliit eläinlääkärikäynnit ja aamuvarhaisella kiireessä lenkitykset ennen työkeikalle lähtöä, kaikkea sitä, mikä joskus sai kysymään, että mikähän järki tähän oli vapaaehtoisesti ruveta. Mutta sitten taas toisella puolella se koiran pyyteetön kiintymys ja uskollisuus. Eivät kieroile, lyö vyön alle ja elävät sillä tavalla hetkessä, että aikuinen ihminen voi sellaista vaan kadehtia. Kyllä se viimeinen reissu eläinlääkäriin oli vaan hirveä hetki, vaikka osasi sitä jo pitkään odottaa tulevaksi. Ja nyt koti on paljon yhden koiran tilavuusmittoja tyhjempi, kyllä se lemmikkikoira vaan perheenjäsen on ja sen kun menettää, niin tyhjältä tuntuu.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mä jouduin edellisen koiran viemään viimeiselle matkalle vuosi sitten 8. joulukuuta ja voin, vittu, kertoa ettei mikään koskaan ollut niin raskas päätös ja sitä seurannut raskas aika. Tyhjyyden tunne oli aivan uskomaton mitä koiran poisnukkumisesta seurasi, ei enää yhteisiä automatkoja, ei enää yhteisiä kokkaushetkiä, ei lenkkejä, ei yhtään mitään. Suru otti niin koville tolloin vuosi sitten, että vannoin itelleni etten koskaan enää ota koiraa. Kun siitä kirpaisevasta surusta toipui, pysty hyväksymään asian. Nimenomaan siis hyväksymään: monen monta kertaa töihin lähtiessä kävin tervehtimissä poismennyttä koiraa kun tiesin, että se tiesi, asettua sängylle nukkumaan. Sitten sai tervehtiä tyhjää sänkyä. Aivot ei asiaa suostunut hyväksymään, nyt se on poissa, lopullisesti. Toipuminen asiasta alkoi vasta sitten kun aivot asian hyväksyi ja nyt keväällä otin samalta kasvattajalta saman rotuisen pennun. Ei se sama koira ole mutta huomaan että samanlainen kiintyminen on nyt tässä 8 kk aikana tapahtanut. Entinenkin koira säilyy sydämessä ja tuhkakipon eteen itsenäisyyspäivän jälkeen aion sytyttää kynttilän. Poissa mutta ei poissa sydämestä.
 
Ruokkikaa sitten nämä uskolliset ystävänne Barf ruualla,säästää koiraa paljolta,eikä tarvii maksaa allergioista ja eläinlääkäri maksuista,kaura ,ohra,soija ja melassi ei ole koira eläimen ravintoa.
 
Fremen kirjoitti:
Lapinkoira huollossa, noista villoista saa muuten ihan riihikuivaa rahaakin. Täällä taitaa olla muutama Lapinkoiran isäntäkin foorumilla. Itse olen metsästänyt minkkiä lapparilla, kyllä se pystykorvan vainu tulee aika nopeaan esiin.
Ja koira toimii.

Klikkaa laajentaaksesi...
Tuo alkoi kiinnostaa,pitääkin ostaa rukki,tuota karvaa piisaa,rouva teki pieniä koreja kanaverkosta puihin roikkumaan ja niihin kannetaan karvaa,linnut sitten hakevat pesämateriaaliksi sitä,hyvin on kelvannut ja varmasti lämmintä.
 
Justin Case kirjoitti:
Tuo alkoi kiinnostaa,pitääkin ostaa rukki,tuota karvaa piisaa,rouva teki pieniä koreja kanaverkosta puihin roikkumaan ja niihin kannetaan karvaa,linnut sitten hakevat pesämateriaaliksi sitä,hyvin on kelvannut ja varmasti lämmintä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jep, en muista sekoitussuhdetta lampaanvillaan, olisiko 70&30, Lapinkoiran karva on onttoa putkea ulkona, ja tuuheaa sisävillaa pohjaturkkina, eristävämpää kuin alpakka ja vastaavat.
 
Silleen OT:ta (?) että ei ole omasta koirasta tämä video. Ei olisi koiravainaa ikinä oppinut pelaamaan lentistä, olisi kaapannut pallon vaan itselleen ja kiikuttanut sen jonnekin puskaan. Mutta niin hyvä koiravideo että jaan sen kumminkin. Hienosti on dogi oppinut pelaamaan lentopalloa ja nauttii joka hetkestä. Hyvin riittää nelinpeliin kolme ihmistä ja yksi koira. Paremmin koiruus pelaa kuin mitä itse ikinä olen osannut.
https://twitter.com/x/status/1577876178362281985
 
chigeen'a kirjoitti:
Yli 30 vuotta näiden karkkareiden kanssa on tullut touhuttua, niin ilmankaan ei oikeen osaa olla. Tämmönen tuli eilen taloon.
Katso liite: 78043
Klikkaa laajentaaksesi...
Luin viestisi siitä, kun ammuit muistolaukaukset tälle poisnukkuneelle mettäkaverille.
Osanottoni vielä kerran.

Mutta haaveilijan näköisen pennun olet löytänyt! Ahh, jos jonain päivänä löytyisi takakontti täynnä herkkuja...
 
Hanski kirjoitti:
Tässä perheen Keskiraskas Taistelumurre M12, kuva on tosin vielä alokaskaudelta:
Katso liite: 5566
Klikkaa laajentaaksesi...
Terve, miten taistelijalla menee nykyään? Toivottavasti hyvin, onko kuvaa jakaa? Omat kaksi koiraani aikaisemmin tässä ketjussa ovat nyt autuaammilla metsästysmailla.

R.I.P. Ruttu ja Sulo.
 
Fremen kirjoitti:
Terve, miten taistelijalla menee nykyään? Toivottavasti hyvin, onko kuvaa jakaa? Omat kaksi koiraani aikaisemmin tässä ketjussa ovat nyt autuaammilla metsästysmailla.

R.I.P. Ruttu ja Sulo.
Klikkaa laajentaaksesi...
Moi, Iiris haukahti viimeisen haukahduksensa melkein päivälleen kolme vuotta sitten. Minulla on aivan hirveä koirakuume ja kaipuu...
 
Millaisia kopin luukkuja porukalla. Plottinajokoira repi 2 saranaisen pro luukun vuosi sitten talvella.

Nyt syksyllä laitoin vanerista väljän luukun, repi senkin pakkasten aikaan. Nyt pelkkä riepu läppänä, ilmeisesti tykkää viileässä nukkua.

Koppi tuulikaapillinen hirsikoppi lämmityksellä.

Vituttaa kun ei luukut kestä paikallaan!
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top