Koko maan puolustaminen -myytti

En ole maanpuolustusalan ammattilainen, mutta selkeän mielipiteeni mukaan käsite "Koko maan puolustaminen" on ollut jo kotvasenkin utopiaa. Olen asiasta keskustellut tuntemieni itseäni parempien asiantuntijoiden kanssa, ja saanut vahvistusta olettamukselleni, ettei koko maata ole nykyisellään a) mahdollista b) aikomustakaan puolustaa.

Miksi sitten myyttiä viralliselta taholta pidetään yllä? Miksi alan ammattilaiset eivät kerro totuutta?

Helpoin vastaus on tietenkin maanpuolustustahdon ylläpitäminen, turvallisuuden tunteen luominen ja päättäjien kasvojensa säilyttämisen halu. Ja kansalaisten mielipiteen muokkaaminen niiden idealistien taholta, jotka uskovat maanpuolustukseen satsattavien taloudellisten resurssien menevän hukkaan.

Entä totuuden kertominen? Miten siihen reagoitaisiin? Heittäisikö porukka lusikan nurkkaan epätoivoissaan, vaiko heräisikö enemmistö vaatimaan päättäjiltä toimenpiteitä tyyliin "..kele meidän töllejä puolustetaan ..tana vaikka se vaatisi kukkaron nyörien löysäämistä ..kele"?

Dilemma on toki monitahoinen, karttaa ja kulkuyhteyksiä tarkastelemalla saattaa päätyä siihenkin, että nykyistä huomattavasti vahvemmillakin sotavoimilla otsikon mukainen tavoite voisi olla mahdoton tai ainakin epätarkoituksenmukainen. Eikä mahdollista sotaa ratkaista Kittilän Pokassa, vaan ihan muualla...

Mutta kansalaisille pitäisi kertoa totuus. Voin toki olla väärässäkin tai sitten erehdyn. Tai päinvastoin.
 
Viimeksi muokattu:
koko maan puolustaminen ymmärretään yleisesti ilmeisesti siten, että koko maan alueella käydään taisteluita ja vihollinen tunkee 1000km leveällä rintamalla maahamme samanaikaisesti.
On kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä, että tilanne tuollainen olisi.
Mielestäni koko maan puolustaminen pitäisi ymmärtää siten, että armeijallamme on kyky operoida koko maan alueella, sen mukaan missä on tarvis operoida.
 
koko maan puolustaminen ymmärretään yleisesti ilmeisesti siten, että koko maan alueella käydään taisteluita ja vihollinen tunkee 1000km leveällä rintamalla maahamme samanaikaisesti.
On kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä, että tilanne tuollainen olisi.
Mielestäni koko maan puolustaminen pitäisi ymmärtää siten, että armeijallamme on kyky operoida koko maan alueella, sen mukaan missä on tarvis operoida.

Varmaankin näin, mutta en ole nähnyt, että tuota ensimmäisen lauseen käsitystä olisi julkisuudessa pahemmin korjailtu...
 
En ole maanpuolustusalan ammattilainen, mutta selkeän mielipiteeni mukaan käsite "Koko maan puolustaminen" on ollut jo kotvasenkin utopiaa. Olen asiasta keskustellut tuntemieni itseäni parempien asiantuntijoiden kanssa, ja saanut vahvistusta olettamukselleni, ettei koko maata ole nykyisellään a) mahdollista b) aikomustakaan puolustaa.
Koko maassa ei ole sellaista aluetta joka ei olisi jonkin osaston vastuualuetta. Miten hyvin koko maata voidaan puolustaa on sitten eri asia erikseen ja X aluetta puolustavan osaston lyömisen jälkeen on odotettavissa ehkä vain sissitoimintaa.
 
Varmaankin näin, mutta en ole nähnyt, että tuota ensimmäisen lauseen käsitystä olisi julkisuudessa pahemmin korjailtu...

Olet oikeassa - sitä ei ole korjattu selväkielisesti, joskin vastaus on löydettävissä rivien välistä. Olet kuitenkin oikeassa siinä, että ehkä asia olisi syytä sanoa myös selvällä suomenkielellä.. Toisaalta saattaa olla myös niin, ettei niin ole tehty sen takia että sopivanlainen yleinen mielikuva termistä "koko maan puolustaminen" voidaan nähdä edullisena työkaluna resursseista tapeltaessa..
 
"Koko maan puolustaminen" on konsepti jota väärinkäytetään sekä nykyisen puolustusjärjestelmän pilkkaajien että puolustajien toimesta. Se mitä se todellisuudessa tarkoittaa on yksinkertaisesti se että kriisitilanteessa ei lähtökohtaisesti ruveta siihen että vain maan ydinaluetta puolustetaan. Jos armeijamme olisi kovin pieni, niin meillä ei olisi mahdollista lähettää joukkoja esimerkiksi puolustamaan Lappia, koska pk-seutu jäisi puolustamatta.
 
Varmaankin näin, mutta en ole nähnyt, että tuota ensimmäisen lauseen käsitystä olisi julkisuudessa pahemmin korjailtu...

Onko syytäkään? Meinaan, että tasajako ei edelleenkään ole järkevää, kun strategiasta puhutaan, mutta kuinka iso osa väestöstä sen ymmärtää? Ja vaikka ymmärtäisivätkin, niin kaikki jotka haluavat muutenkin hävittää kaiken mikä vaan vastarintaan (tai väkivaltakoneistoon, kuten nämä vastustajat asian ilmaisisivat) viittaa, niin nämä käyttäisivat asiaa häikäilemättä lyömäaseenaan ja koettaisivat viedä loputkin resurssit, "kun ei niillä kuitenkaan kyetä koko maata puolustamaan".

Armeija kykenee toimimaan ihan missä tahansa maan osassa, joten mihin tahansa vihollinen iskeekin, niin sieltä se pystytään pois heittämäänkin. Jos vihollinen iskee isolla joukolla, tai useaan paikkaan, niin sitten joudutaan vastaiskut kohdistamaan yhteen kohteeseen kerrallaan, mutta niin kauan kun resurssit vaan riittävät, niin vastaan pannaan.
 
No jos katsellaan Sodankylää. Rajajoosepista ja Sallasta rajan ylittää mekanisoitu taistelukummeli. Karttaa katsomalla Pyssykylään johtaa etelästä yksi huolto/kuljetuskelpoinen tie(ehkä Kittilän suunnasta toinen). Hyökkääjän on helppo pistää ne poikki. Ilmakuljetteiset tunkevat rajan yli.

Minkälainen voima asetetaan helposti katkaistavien yhteyksien päähän torjumaan operaatiota, kun kyseessä on ilmiselvästi hämäys, jossa osa joukoista pyritään sitomaan kauas pohjoiseen?

Vai käykö kuitenkin (tietenkin) niin, että sotaväen ratkaiseva osa jää Etelä-Suomen suojaksi, koska kyseessä on ilmiselvä hämäys jolla pyritään sitomaan joukkoja toisarvoiseen suuntaan.

Postaukseni ydinajatus on siis tietenkin se, että toisarvoiset alueet jätetään oman onnensa nojaan, ja keskitytään Etelä-Suomen ja kaakonkulman puolustukseen. Silloin on turhaa puhua koko maan puolustuksesta.

Muodollista (tehotonta) puolustusta voidaan suorittaa syrjäkulmillakin, mutta mielestäni se ei ole se viesti mikä kansalle on annettu.
 
No jos katsellaan Sodankylää. Rajajoosepista ja Sallasta rajan ylittää mekanisoitu taistelukummeli. Karttaa katsomalla Pyssykylään johtaa etelästä yksi huolto/kuljetuskelpoinen tie(ehkä Kittilän suunnasta toinen). Hyökkääjän on helppo pistää ne poikki. Ilmakuljetteiset tunkevat rajan yli.

Minkälainen voima asetetaan helposti katkaistavien yhteyksien päähän torjumaan operaatiota, kun kyseessä on ilmiselvästi hämäys, jossa osa joukoista pyritään sitomaan kauas pohjoiseen?

Vai käykö kuitenkin (tietenkin) niin, että sotaväen ratkaiseva osa jää Etelä-Suomen suojaksi, koska kyseessä on ilmiselvä hämäys jolla pyritään sitomaan joukkoja toisarvoiseen suuntaan.

Postaukseni ydinajatus on siis tietenkin se, että toisarvoiset alueet jätetään oman onnensa nojaan, ja keskitytään Etelä-Suomen ja kaakonkulman puolustukseen. Silloin on turhaa puhua koko maan puolustuksesta.

Muodollista (tehotonta) puolustusta voidaan suorittaa syrjäkulmillakin, mutta mielestäni se ei ole se viesti mikä kansalle on annettu.
Eipä tuossa vaiheessa myöskään alueella olevia joukkoja ruveta kuskaamaan etelään ja jos NATO rupeaa tarjoamaan apua niin Ruotsista ja Norjasta tulevien teiden auki pitäminen saattaa olla hyvinkin merkittävää.
Painopiste on varmasti etelässä mutta se ei vielä tarkoita että pohjoiseen ei ole lähettää mitään reservejä.
 
No, Talvisodassa Lapin rintamavastuun ja ilmavoiman hoitivat ruotsalaiset, Jatkosodassa saksalaiset olivat mukana Syväriltä pohjoiseen alueella. Voisi olettaa vahvasti, että tänään Lapin puolustaminen olisi enemmän ruotsalaisten ja norjalaisten intressissä kuin arvaammekaan? Molemmille Suomen Lappi on pirullinen palikka venäläisissä käsissä. Millainen sota sitten olisi se, jossa venäläiset uhkaisivat Pohjois-Norjan rakenteita, joiden tehtävä on antaa ennakkovaroitus ydinaselaukaisuista....ei hevin tapahtu.

Luulen, että koko maata kyllä puolustettaisiin, mutta intensiteetti olisi kovin vaihteleva - toisaalta hyökkäysvoiman intensiteettikin voisi olla yhtä vaihteleva. Jossain kohtaa sissipataljoona Hamamelis ryyditettynä parilla lisäkomppanialla ja raskaalla pstolla voi olla aika kivinen pala hyökkääjälle, joka on liikenteessä rajoitetuin voimin ja - tavoittein.
 
Eipä tuossa vaiheessa myöskään alueella olevia joukkoja ruveta kuskaamaan etelään ja jos NATO rupeaa tarjoamaan apua niin Ruotsista ja Norjasta tulevien teiden auki pitäminen saattaa olla hyvinkin merkittävää.
Painopiste on varmasti etelässä mutta se ei vielä tarkoita että pohjoiseen ei ole lähettää mitään reservejä.

Niinpä. Ensinnäkin jätetäänkö sinne tuhoontuomittuja joukkoja, ja toisaalta Nato-apu on toiveajattelua, koska emme kuulu siihen. Juuri tästä syystä kyseenalaistan mm. koko Lapin puolustamisen. Prioreettikysymys niukoilla voimavaroilla.
 
No jos katsellaan Sodankylää. Rajajoosepista ja Sallasta rajan ylittää mekanisoitu taistelukummeli. Karttaa katsomalla Pyssykylään johtaa etelästä yksi huolto/kuljetuskelpoinen tie(ehkä Kittilän suunnasta toinen). Hyökkääjän on helppo pistää ne poikki. Ilmakuljetteiset tunkevat rajan yli.

Minkälainen voima asetetaan helposti katkaistavien yhteyksien päähän torjumaan operaatiota, kun kyseessä on ilmiselvästi hämäys, jossa osa joukoista pyritään sitomaan kauas pohjoiseen?

Vai käykö kuitenkin (tietenkin) niin, että sotaväen ratkaiseva osa jää Etelä-Suomen suojaksi, koska kyseessä on ilmiselvä hämäys jolla pyritään sitomaan joukkoja toisarvoiseen suuntaan.

Postaukseni ydinajatus on siis tietenkin se, että toisarvoiset alueet jätetään oman onnensa nojaan, ja keskitytään Etelä-Suomen ja kaakonkulman puolustukseen. Silloin on turhaa puhua koko maan puolustuksesta.

Muodollista (tehotonta) puolustusta voidaan suorittaa syrjäkulmillakin, mutta mielestäni se ei ole se viesti mikä kansalle on annettu.

En tiedä, että minkälainen kuva kansalla on tai minkälaista heille on koetettu antaa, mutta resurssien keskittäminen on kuitenkin välttämätöntä. Mitään koko rajan mittaista jäykkää puolustusta ei voida mitenkään järjestää, joten siitä ei kannata edes kuvitella. Mutta lienee selvää, että kunhan tilanne etelässä hiljenee, niin sitten tuollaisten hämäysporukoiden on parempi alkaa pakkaamaan kamojaan tai voi tulla hieman liian kuumat paikat.
 
En tiedä, että minkälainen kuva kansalla on tai minkälaista heille on koetettu antaa, mutta resurssien keskittäminen on kuitenkin välttämätöntä. Mitään koko rajan mittaista jäykkää puolustusta ei voida mitenkään järjestää, joten siitä ei kannata edes kuvitella.

Jep..eikä meillä ylipäätään ole koskaan edes ollut koko (itä)rajan kattavaa jäykkää puolustusta, vaan ainahan niitä resursseja on keskitetty sinne missä niitä eniten tarvitaan..kuten toteat: se on ainoa mahdollisuus..on ollut aikaisemmin, on nyt ja tulee olemaan.
 
Jep..eikä meillä ylipäätään ole koskaan edes ollut koko (itä)rajan kattavaa jäykkää puolustusta, vaan ainahan niitä resursseja on keskitetty sinne missä niitä eniten tarvitaan..kuten toteat: se on ainoa mahdollisuus..on ollut aikaisemmin, on nyt ja tulee olemaan.

No, onneksi kukaan ei ala valloittamaan pelkkää Ilomantsia ihan vain huvin vuoksi tai vittuillakseen. Tai voisi tehdäkin, mutta jos joku tuollaisiin terrori hyökkäyksiin (siis sitähän tuo olisi (ei kuitenkaan pidä sekoittaa tätä terrorismiin)) ryhtyisi niin silloin se olisi jonkun muun päämäärän edistämiseksi.
 
No jos katsellaan Sodankylää. Rajajoosepista ja Sallasta rajan ylittää mekanisoitu taistelukummeli. Karttaa katsomalla Pyssykylään johtaa etelästä yksi huolto/kuljetuskelpoinen tie(ehkä Kittilän suunnasta toinen). Hyökkääjän on helppo pistää ne poikki. Ilmakuljetteiset tunkevat rajan yli.

Minkälainen voima asetetaan helposti katkaistavien yhteyksien päähän torjumaan operaatiota, kun kyseessä on ilmiselvästi hämäys, jossa osa joukoista pyritään sitomaan kauas pohjoiseen?

Vai käykö kuitenkin (tietenkin) niin, että sotaväen ratkaiseva osa jää Etelä-Suomen suojaksi, koska kyseessä on ilmiselvä hämäys jolla pyritään sitomaan joukkoja toisarvoiseen suuntaan.

Postaukseni ydinajatus on siis tietenkin se, että toisarvoiset alueet jätetään oman onnensa nojaan, ja keskitytään Etelä-Suomen ja kaakonkulman puolustukseen. Silloin on turhaa puhua koko maan puolustuksesta.

Miksi se olisi automaattisesti hämäys? Vihollisella voi olla strategisia tavoitteita jotka liittyvät Lappiin. Yksi ilmiselvä mahdollisuus olisi kauttakulkuhyökkäys, toinen mieleentuleva olisi maantieyhteyden katkaiseminen Suomen ja Ruotsin väliltä.

Se onko joku alue "toisarvoinen" on hyvin tilannekohtaista. Olennainen kysymys on, tehdäänkö de facto periaatepäätös jo etukäteen ettei joitain osia valtakunnista edes yritetä puolustaa resurssien puutteen vuoksi. Tällaisella päätöksellä on myös sotilaspoliittisia vaikutuksia sellaisenaankin. Puolustautumattomuus sinänsä voi laukaista maahanhyökkäyksen (Norja 1940).
 
Niinpä. Ensinnäkin jätetäänkö sinne tuhoontuomittuja joukkoja, ja toisaalta Nato-apu on toiveajattelua, koska emme kuulu siihen. Juuri tästä syystä kyseenalaistan mm. koko Lapin puolustamisen. Prioreettikysymys niukoilla voimavaroilla.
Jos kapasiteetti ei riitä torjuntaan niin sitten kulutetaan ja hidastetaan vihollista. NATO apu ei ole tietysti varmaa mutta saivat Afghanistanin kähtävätkin apua neukkuja vastaan vaikka eivät olleet NATO:ssa eikä Vietnam sen puoleen myöskään ollut Warsovan liitossa.
 
No jos katsellaan Sodankylää. Rajajoosepista ja Sallasta rajan ylittää mekanisoitu taistelukummeli. Karttaa katsomalla Pyssykylään johtaa etelästä yksi huolto/kuljetuskelpoinen tie(ehkä Kittilän suunnasta toinen). Hyökkääjän on helppo pistää ne poikki. Ilmakuljetteiset tunkevat rajan yli.

Minkälainen voima asetetaan helposti katkaistavien yhteyksien päähän torjumaan operaatiota, kun kyseessä on ilmiselvästi hämäys, jossa osa joukoista pyritään sitomaan kauas pohjoiseen?

Vai käykö kuitenkin (tietenkin) niin, että sotaväen ratkaiseva osa jää Etelä-Suomen suojaksi, koska kyseessä on ilmiselvä hämäys jolla pyritään sitomaan joukkoja toisarvoiseen suuntaan.

Postaukseni ydinajatus on siis tietenkin se, että toisarvoiset alueet jätetään oman onnensa nojaan, ja keskitytään Etelä-Suomen ja kaakonkulman puolustukseen. Silloin on turhaa puhua koko maan puolustuksesta.

Muodollista (tehotonta) puolustusta voidaan suorittaa syrjäkulmillakin, mutta mielestäni se ei ole se viesti mikä kansalle on annettu.

Nyt on kyllä meidän kaikkien syytä teroittaa mieliin mitä tarkoittaa käsite "puolustaa". Se EI välttämättä tarkoita maastonkohtien pitämistä, vaan vihollisen toimintavapauden rajoittamista, liikkeen hidastamista ja hankaloittamista ja tappioiden tuottamista sille. Jos jollekulle on jotenkin muodostunut merkillinen käsitys, että "puolustaa" = kököttää poterossa jäykässä linjassa, niin ymmärrän sen jos ko. henkilö on armeijan käymätön mutta intin käyneiltä en moista ymmärrä.

Nimenomaan Lapista puhuttaessa, siellä ei ymmärtääkseni koskaan ole tarkoituskaan ollut pitää mitään poterokökötyspuolustusta, vaan siellä aiottu toiminta on aina ollut liikkuvaa, laajoihin kairoihin tukeutuvaa. Lääniä piisaa, ja joukkoja on määrällisesti vähän. Myös hyökkääjän joukkoja on todennäköisesti melko vähän, tosin ne voivat olla erittäin laadukasta porukkaa -> ne eivät taatusti ehdi vahtimaan joka maantienlaidan kilometriä, sinne jää kyllä toimintamahdollisuuksia. Ilmakuljetteiset saavat Sodankylän kassun ottaa ihan rauhassa minun puolestani, siellä ei ole enää mitään tärkeää kun iso rähinä alkaa jos yhtään on ehditty valmistautua eikä 100% yllätys ole kyseessä. Liikkuva puolustus ei myöskään ole lähtökohtaisesti yhtään enemmän tehotonta kuin staattinen epäsuoran maalina kököttäen kuoleman odottaminen, väittäisin että päinvastoin.

Lappi muuten on Suomen strategisesti toiseksi tärkein alue pk-seudun jälkeen, ja kansainvälisesti katsottuna ylivoimaisesti tärkein (Kuolan ja Pohjois-Norjan läheisyyden vuoksi), joten hyökkäys sinne ei suinkaan ole välttämättä harhautus, vaan kauttakulkuhyökkäys.
 
Näissä kirjoituksissa unohtuu helposti kokonaisuus ja todellisuus. Suomea ei puolustettaisi siviilityhjiössä jossa vain sotilaamme operoisivat. Siinä vaiheessa kun siviiliväestömme kärsimykset ylittäisivät säädylliset rajat, neuvottelisivat poliitikkomme meille rauhan ja hyökkääjä saisi tahtonsa läpi. On muistettava, että kysymyksessä ei todennäköisesti olisi tarve vallata koko maatamme, vaan rajoitetumpi tavoite. Viime sotaan verrattuna oleellinen muutos olisi se, että ilmatila olisi lähes kokonaan hyökkääjän hallinnassa, joten se voisi vapaasti kohdistaa iskunsa minne tahansa. Omat mahdollisuudet iskeä hyökkääjän tukikohtiin olisivat rajoitetut. On naurettavaa vedota Afganistaniin ja käyttää sitä esimerkkinä taistelujen jatkamisesta vaikka maa on toisen osapuolen hallinnassa. Suomessa ei naisia ja lapsia vyötetä räjähteillä ja lähetetä räjäyttämään vihollissotilaita.

Muistakaa; kyse on kokonaismaanpuolustuksesta, miten Suomi väestöineen kestää meihin kohdistuvat iskut. Silloin puhutaan sotilaallisen puolustuksen lisäksi mm. huoltovarmuudesta, energian- ja sähkönjakelusta, kodinturvajoukoista ja sosiaali- ja terveyssektorin kestävyydestä sekä liikenteestä.

En usko, että herrat sieltä reservistä ehtisivät mukaan yhteenkään taisteluun, ennenkuin rauhanehdoista jo olisi sovitu!
 
Näissä kirjoituksissa unohtuu helposti kokonaisuus ja todellisuus. Suomea ei puolustettaisi siviilityhjiössä jossa vain sotilaamme operoisivat. Siinä vaiheessa kun siviiliväestömme kärsimykset ylittäisivät säädylliset rajat, neuvottelisivat poliitikkomme meille rauhan ja hyökkääjä saisi tahtonsa läpi. On muistettava, että kysymyksessä ei todennäköisesti olisi tarve vallata koko maatamme, vaan rajoitetumpi tavoite. Viime sotaan verrattuna oleellinen muutos olisi se, että ilmatila olisi lähes kokonaan hyökkääjän hallinnassa, joten se voisi vapaasti kohdistaa iskunsa minne tahansa. Omat mahdollisuudet iskeä hyökkääjän tukikohtiin olisivat rajoitetut. On naurettavaa vedota Afganistaniin ja käyttää sitä esimerkkinä taistelujen jatkamisesta vaikka maa on toisen osapuolen hallinnassa. Suomessa ei naisia ja lapsia vyötetä räjähteillä ja lähetetä räjäyttämään vihollissotilaita.

Muistakaa; kyse on kokonaismaanpuolustuksesta, miten Suomi väestöineen kestää meihin kohdistuvat iskut. Silloin puhutaan sotilaallisen puolustuksen lisäksi mm. huoltovarmuudesta, energian- ja sähkönjakelusta, kodinturvajoukoista ja sosiaali- ja terveyssektorin kestävyydestä sekä liikenteestä.

En usko, että herrat sieltä reservistä ehtisivät mukaan yhteenkään taisteluun, ennenkuin rauhanehdoista jo olisi sovitu!


Vaikka sinä Taitolaji otat tärkeitä asioista esille, en ymmärrä reservin halveksuntaasi.

Ennenkin on (useampikin) kenraali halunnut taistella pelkillä suojajoukoilla, kun ei ole armeijalle varusteita, ja laskenut, että Suomi kestää maksimissaan 2-3 viikkoa.

Paavo Alkio (11.D:n kenttäoikeuden puheenjohtaja) kirjoitti päiväkirjoissaan: "Vain reserviläiset saavat täällä jotakin aikaan". Hän kuvasi motivoitumattomia ammattiyhdistyshenkisiä kantaupseereita, jotka miettivät palkkansa myöhästymistä eivätkä käsittäneet, että oli sota.

Itse olen lukuisissa kertausharjoituksissa, joiden suunnittelussa on kantahenkilökunnan lisäksi reserviläisiä, todennut, että älä kysy mitään todella tarpeellista ja yllättävään ongelmaan reagointia kapiaiselta (se vastuun pallottelu on karmeaa ja hävettävää), vaan kysy reserviläiseltä. Homma hoituu.

Samanlainen kiulu PV vieläkin on. Jossain yläkerrassa joku suunnitelee uuden strategian yksinään ja toteuttajiin on mailin mittainen matka.

Paljon olisi parhailta hyvin johdetuilta siviiliorganisaatioilta oppimista.

Jos joskus tämä maa haluaa varautua johonkin kunnolla, siihen tarvitaan se reservi - ja ne koditkin mukaan.

Sehän on sitten hyvä, jos minä en ehdi taisteluun. Minä kun en maaltani lähde mihinkään eikä tule kohdaltani pakolaisongelmaa. Silloin ei taistelu tule luoksenikaan.
 
Back
Top