Komentajia, joita voisi nostaa tutkimuksessa

Everstiluutnantti Eero Laaksonen oli yksi menestyksekkäimmistä rykmentinkomentajista aina Karhumäkeen asti. Hänen tehtävänsä jatkosodassa oli äärimmäisen vaikea.

Jalkaväkirykmentti 26 (talvisodassa JR 11) oli koottu siten, että Sörnäisten ja Vallilan työläiskaupunginosista saatiin kaksi pataljoonaa ja kolmas, Erillinen pataljoona 21, liitettiin siihen aluksi nimellä III/JR 26. Tuo erillispataljoona oli Niilo Pärmin johtama poliittisista vangeista ja rikosvangeista koottu. Siitä on aina sanottu, että se ei ollut rangaistuspataljoona, koska silloin koko Jalkaväkirykmentti 26, tämä niin sanottu Ässärykmentti, oli rangaistusrykmentti poliittisen aineksensa takia. Ässärykmentti oli Karhumäkeen asti erittäin vaikean hyökkäystaipaleen likipitäen aina kärjessä, mutta se johtui enemmänkin siitä, että yksi kolmesta korpien kautta etenevästä rykmentistä ei koskaan kasvanut samalle tasolle Ässärykmentin ja kymenlaaksolaisten Piikkirykmentin (JR 25) kanssa. En viitsi tässä kertoa, mistäpäin se kolmas rykmentti tuli.

Lisäksi Laaksosen JR 26 oli hyökkäysvaiheen vaikeimpien korpitaistelujen aikana vieraalle divisioonalle alistettu rykmentti.

Talvisodan perusteella rykmenttiin saattoi luottaa kuin vuoreen. Ässärykmentti nousi Taipaleen sankareiden tasolle, se ei milloinkaan jättänyt asemiaan ilman annettua käskyä ja Viipurinlahden jälkeen oli enää n. 400 miestä pystyssä. Tappiot olivat hirveät.

Jatkosota oli poliittisesti erilainen, mutta hyökkäysvaihe meni erinomaisesti. JR 26 oli Viipurin taisteluissa ja Petroskoin suunnalla. Raskaimmissa vaiheissa Petroskoin jälkeen yksi saman suunnan rykmenteistä (JR 35) kieltäytyi hyökkäämästä tai sen miehiä hipsi taaksepäin, kun piti edetä, mutta silloin kärkeen laitettiin Ässä tai Piikki.

Karhumäen jälkeen Ässärykmentin miesten ammattiyhdistyshenki sitten heräsi, ja he kieltäytyivät kuitenkin siirtymästä millekään muulle lohkolle enää rintamavastuuseen. Tämä leimaa rykmentin jälkimainetta.

Rykmentin poikia alistettin myöhemminkin. Kerran, hyökkäysvaiheen jo päätyttyä, naapurilohkolla oli äärimmäisen vaikea tilanne vastahyökkäyksen aikana. Ässästä koottiin komppanian kokoinen nyrkki, joka tappeli kolme vuorokautta yötä päivää yhdessä verisimmistä kahakoista, jossa erittäin vaaralliseksi suomalaisten kannalta kääntyvä tilanne saatiin hallinaan. Nyrkille jaettiin myös pervitiinit taistelun aikana ja a-tarvikkeita oli varattu riittävästi.

Eero Laaksosen III/JR 26 (kahteen otteeseen myös Erillinen pataljoona 21) oli myös vaikea johdettava. Nikke Pärmistä onkin monta eri tarinaa. Pärmin pataljoonan poliittiset karkasivat heti alkuvaiheessa, joten sen jälkeen hänellä oli porukka. "Näiden muiden kanssa voi mennä vaikka pirun orsille", Pärmi sanoi.

Ässärykmentin runkomiehistönä oli aina suojeluskuntalaisia. Se oli mietitty valmiiksi. Ammattiupseerit olivat pataljoonankomentajina ja osittain komppanianpäälliköinä. Pärmin pataljoonassa kaikki käskijät olivat ammattiupseereita.

Pärmillä oli kovat tappiot, ja hän saikin joukon nuoria upseereita hakemaan siirtoa. Upseerit katsoivat, että heidän urakehityksensä ja tulevaisuutensa kärsi palveluksesta pataljoonassa. Pärmi kutsui hakijat eteensä: "Herrad hakevad pois padaljoonasdani, koska ovad huolissaan dulevaisuudesdaan. Voin sanoa vain: Musda Nuoli lähdee illalla hyökkäämään, minkä jälkeen suurimmalla osalla deisdä ei ole lainkaan dulevaisuudda."

Rangaistuspataljoonaa Suomessa ei virallisesti ollut, mutta Pärmin pataljoonasta ei päässyt lomalle edes veljen hautajaisiin. Sen käytössä oli siis piirteitä, jotka viittaavat siihen tapaan, millä muutkin - sallikaa nimitys - "roistovaltiot" ovat rangaistuspataljoonia käyttäneet.

Pärmistä on kyllä puhuttu ja huhuttukin paljon, mutta koko rykmentin komentaja Eero Laaksonen on vähemmän tuttu nimi. Matkalla Sainiolta Karhumäkeen hän kuitenkin tienasi Mannerheim-ristin.

Eversti Laaksonen siirrettiin JR 35:een. Laaksosen komennossa sekin muuttui hyväksi yksiköksi.

Ässässäsotivat Hannes Häyrinen, Aarne Saarinen, Väinö Leskinen, Kauko Käyhkä ja moni muu julkimo.


”Ylipäällikkö on pvm:llä 6.11.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi eversti Sulo Eero Laaksosen.

Eversti Laaksonen on lujatahtoisesti ja tarmolla vienyt päätökseen kaikki hänelle annetut, vaikeimmatkin tehtävät monissa operatiovaiheissa pitkän taistelujakson kuluessa. Täten on hän usein ratkaisevasti vaikuttanut taisteluitten kulkuun. Mainittakoon vain, että tunkeutumalla kiilana syvälle vihollisen selustaan Säiniön asemaseudun länsipuolelle hän sai viime hetkessä estetyksi vihollisen murtautumisen Viipurista. Myöhemmin hän suoritti yllättäen Suunujoen erittäin vaikean ylimenon Koikarissa ohjaten henkilökohtaisesti ensimmäistä ylimenovenettä.

Karhumäen valtaustaisteluitten aikana kaupungin pohjoispuolella saavutti eversti Laaksonen nopealla, keskeytymättömällä hyökkäyksellä valtamaantien kaupungin välittömässä läheisyydessä jo viiden tunnin kuluttua hyökkäyksen alkamisesta vaikuttaen tällä teollaan ratkaisevasti kaupungin lopulliseen valtaamiseen.

Monien muittenkin taisteluitten onnistumiseen on hänen henkilökohtainen panoksensa merkittävä, sillä rohkealla esiintymisellään on hän luonut sen hyvän hyökkäys- ja iskuhengen, joka hänen alaisissaan on ollut vallitsevana alusta alkaen.”
 
Yrjö Keinonen, Mannerheim- ristin ritari

http://www.kenraalikeinonen.fi/kirjat/yk_suomalainen_sotilas.pdf

http://www.kenraalikeinonen.fi/kirjat/yk_taistelujen_ritari.pdf

Toimi talvi- ja jatkosodassa käsittääkseni joukkue- komppania- pataljoona tasoisissa tehtävissä.

Hän oli selvästikin sivistynyt, koulutettu ja älykäs mies. Ei vain tavallinen upseeri. Olihan mies opiskellut matematiikkaa yliopistossa.

Tekstistä sai selllaisen kuvan että kyseessä oli todellakin SUOMALAINEN RAMBO.

Hän ei ollut ainoastaan hyvä johtaja ja upseeri mutta hän ymmärsi sodan perimmäisen tarkoituksen. Sodan tarkoituksena sotilaille on hengissä selvitytyminen, ja vihollisen tappaminen. Samoja ajatuksia oli ollut sivumennen amerikkalaisella kenraali Pattonilla. Mitä enemmän ja paremmin omat ukot selviävät hengissä ja mitä enemmän vihollisia tuhottiin, niin sitä parempi kaikilta osin. Tästä edellisestä johtuen Yrjö Keinonen pyrki nimenomaan käyttämään verta säästäviä taktiikoita, toisin kuten monet muut suomalaiset upseerit.
 
Yrjö Keinonen, Mannerheim- ristin ritari

http://www.kenraalikeinonen.fi/kirjat/yk_suomalainen_sotilas.pdf

http://www.kenraalikeinonen.fi/kirjat/yk_taistelujen_ritari.pdf

Toimi talvi- ja jatkosodassa käsittääkseni joukkue- komppania- pataljoona tasoisissa tehtävissä.

Hän oli selvästikin sivistynyt, koulutettu ja älykäs mies. Ei vain tavallinen upseeri. Olihan mies opiskellut matematiikkaa yliopistossa.

Tekstistä sai selllaisen kuvan että kyseessä oli todellakin SUOMALAINEN RAMBO.

Hän ei ollut ainoastaan hyvä johtaja ja upseeri mutta hän ymmärsi sodan perimmäisen tarkoituksen. Sodan tarkoituksena sotilaille on hengissä selvitytyminen, ja vihollisen tappaminen. Samoja ajatuksia oli ollut sivumennen amerikkalaisella kenraali Pattonilla. Mitä enemmän ja paremmin omat ukot selviävät hengissä ja mitä enemmän vihollisia tuhottiin, niin sitä parempi kaikilta osin. Tästä edellisestä johtuen Yrjö Keinonen pyrki nimenomaan käyttämään verta säästäviä taktiikoita, toisin kuten monet muut suomalaiset upseerit.

Taistelujen ritari on vähän ongelmallinen, kun sen on kirjoittanut Keinosen tytär isänsä maineen puhdistaakseen. Tuossa samantyyppinen sivusto. http://www.kenraalikeinonen.fi/

Keinosen hyvyydestä ja miesten säästämisestä on useampiakin versioita. Pinnassa (7.Divisioonan polkupyöräkomppaniassa) oli reilu 200 miestä, kun jatkosota syttyi ja 8, kun irrotettiin Gorasta talvella -42. Tietysti on muistettava, että Pinna oli 7. Divisioonan keihäänkärki, joka heitettiin pahimpiin paikkoihin.

Sodan jälkeen ongelmaksi muodostui hillitön ja pidäkkeetön kunnianhimo, joka sitten koituikin Keinosen kohtaloksi. Jo pelkkä esitys PV:n komentajaksi oli aika omituinen. Keinosen omat muistelmat (Huipulla) ovat karua luettavaa, kun syöpäsairas Keinonen (kuoli 2 kuukautta ennen kirjan julkaisua) kertoo omasta näkökulmastaan tapahtumista ja toiminnastaan, eikä itse edes ymmärrä, miten karulta toiminta sivusta seuraajan silmin vaikuttaa. Aika oli tietenkin eri ja kaikki virkamiehet toimivat toisin kuin nykyään, mutta siitä huolimatta PV:n komentajan pitäisi ymmärtää, ettei voi käyttää varusmiehiä yhtään mihinkään rakennushankkeeseensa. Myöskin se Keinosen kommentti Lalli-lehdelle YYA-sopimuksesta oli monitulkintaisena hyvin harkitsematon.

Toinen ongelma oli tietenkin se, että Keinonen tuli varsinaisen kaaderiupseeriston ulkopuolelta, oli menestynyt sodanajan johtaja, suorittanut siviiliopintoja jne. Upseerit olivat (ovat) yhtä sisäänlämpiävää sakkia kuin muutkin sisäpiirit, eikä Keinonen pahemmin hieronut sopua (=politikoinut) muun upseeriston kanssa. Tämä on tietenkin sinänsä arvostettavaa omanarvontuntoa ja tinkimättömyyttä, mutta ihmisten kanssa työskennellessä ne ihmisetkin vain on pakko ottaa huomioon.

Sodanajan upseerina Keinonen oli kuitenkin mies paikallaan ja erittäin hyvä johtaja.
 
Jo pelkkä esitys PV:n komentajaksi oli aika omituinen.
Valinnassa painoi ilmeisesti Adolf Ehrnroothin suositukset ritaritoverinsa puolesta. Myöhemmin A.E tulikin sitten katumapäälle.
Myöskin se Keinosen kommentti Lalli-lehdelle YYA-sopimuksesta oli monitulkintaisena hyvin harkitsematon.
Keinoselta näyttää puuttuneen PV:n komentajalta edellytettävä poliittinen silmä ja harkintakyky. Ja vastoin upseerikunnan enemmistöä, hän vaikuttaa orientoituneen varsin neuvostomyönteisesti. Hänhän kävi vaikeuksiin jouduttuaan jopa Aarne Saarisen luona hakemassa tukea SKP:lta. Huvittava on myös kertomus siitä, kuinka hän otti aina venäläisvieraiden saapuessa Mannerheimin kuvan pois työhuoneensa seinältä. Myöhemmin Sutela puolestaan vaihtoi tuon kuvan vielä isompaan.
Sodanajan upseerina Keinonen oli kuitenkin mies paikallaan ja erittäin hyvä johtaja.
Näin oli, mutta tulipahan todistetuksi, ettei hyvä kenttäjohtaja ole välttämättä paras mies komentajaksi.
 
Sodan jälkeen ongelmaksi muodostui hillitön ja pidäkkeetön kunnianhimo, joka sitten koituikin Keinosen kohtaloksi.

Kyllä. Keinonen on hiukan traaginen hahmo juuri tuon ylikorostuneen kunnianhimon vuoksi. Se on kuin leima otsassa. Suku näkee kateellisten (kenraalimajuri Pöyhösen) salaliiton kaataneen Keinosen. Komentajan adjutantti taas kertoo aivan muuta: #3
 
Taistelujen ritari on vähän ongelmallinen, kun sen on kirjoittanut Keinosen tytär isänsä maineen puhdistaakseen. Tuossa samantyyppinen sivusto. http://www.kenraalikeinonen.fi/

Keinosen hyvyydestä ja miesten säästämisestä on useampiakin versioita. Pinnassa (7.Divisioonan polkupyöräkomppaniassa) oli reilu 200 miestä, kun jatkosota syttyi ja 8, kun irrotettiin Gorasta talvella -42. Tietysti on muistettava, että Pinna oli 7. Divisioonan keihäänkärki, joka heitettiin pahimpiin paikkoihin.

Sodan jälkeen ongelmaksi muodostui hillitön ja pidäkkeetön kunnianhimo, joka sitten koituikin Keinosen kohtaloksi. Jo pelkkä esitys PV:n komentajaksi oli aika omituinen. Keinosen omat muistelmat (Huipulla) ovat karua luettavaa, kun syöpäsairas Keinonen (kuoli 2 kuukautta ennen kirjan julkaisua) kertoo omasta näkökulmastaan tapahtumista ja toiminnastaan, eikä itse edes ymmärrä, miten karulta toiminta sivusta seuraajan silmin vaikuttaa. Aika oli tietenkin eri ja kaikki virkamiehet toimivat toisin kuin nykyään, mutta siitä huolimatta PV:n komentajan pitäisi ymmärtää, ettei voi käyttää varusmiehiä yhtään mihinkään rakennushankkeeseensa. Myöskin se Keinosen kommentti Lalli-lehdelle YYA-sopimuksesta oli monitulkintaisena hyvin harkitsematon.

Toinen ongelma oli tietenkin se, että Keinonen tuli varsinaisen kaaderiupseeriston ulkopuolelta, oli menestynyt sodanajan johtaja, suorittanut siviiliopintoja jne. Upseerit olivat (ovat) yhtä sisäänlämpiävää sakkia kuin muutkin sisäpiirit, eikä Keinonen pahemmin hieronut sopua (=politikoinut) muun upseeriston kanssa. Tämä on tietenkin sinänsä arvostettavaa omanarvontuntoa ja tinkimättömyyttä, mutta ihmisten kanssa työskennellessä ne ihmisetkin vain on pakko ottaa huomioon.

Sodanajan upseerina Keinonen oli kuitenkin mies paikallaan ja erittäin hyvä johtaja.

Vahvensin kaaderiupseeriston värillä. Minkälainen synti lienee sitten ollut tuo? Oliko tuo valinta hieman karvas kalkki nieltäväksi vasituille kilpailijoille? Eihän tästä kovin kauan ole, kun käytiin kotoinen kisa insinööriupseerin ja sellaisen oikean välillä ja melkoista peliä osattiin pitää.....nykyäänkin.

Liekö ollut miten harvinaista muuten Keinosen aikaan tuo varusmiesten työllistäminen? YYA-kirjoituksesta sen verran, että EK totesi sen olevan vaikeasti tulkittavan. Mitä tarkoitat?
 
Vahvensin kaaderiupseeriston värillä. Minkälainen synti lienee sitten ollut tuo? Oliko tuo valinta hieman karvas kalkki nieltäväksi vasituille kilpailijoille? Eihän tästä kovin kauan ole, kun käytiin kotoinen kisa insinööriupseerin ja sellaisen oikean välillä ja melkoista peliä osattiin pitää.....nykyäänkin.

Liekö ollut miten harvinaista muuten Keinosen aikaan tuo varusmiesten työllistäminen? YYA-kirjoituksesta sen verran, että EK totesi sen olevan vaikeasti tulkittavan. Mitä tarkoitat?

Oli synti ja ei ollut synti. Jok'ikisellä alalla ollaan sisäänpäin lämpiäviä ja kateenpaskoja ulkopuolisia kohtaan. Keinonen oli hölmö lähtiessään pv:n komentajaksi tuossa vaiheessa. Pyramidihierarkiassa ei kannata hypätä liian monen portaan ohi. Toinen heikkous oli, ettei hän edes yrittänyt toimia diplomaattisesti. Esim. ne hiihtolenkit työajalla eivät hirveästi lisänneet hänen suosiotaan. Ei myöskään se tietoisuus omasta erinomaisuudesta. Vaikka Keinosen uudistukset olivat järkeviä ja hyviä (enemmänkin hän olisi halunnut tehdä, esim. taistelukoulutuksen lisäämiseksi), hän teki ne liian nopeassa tahdissa, eikä välittänyt ostaa upseeristoa taakseen. Kuten jo edellisessä viestissäni sanoin, myös henkilöstöjohtaminen on olennainen osa komentajanvakanssia.

Etsin sitä Lallin haastattelua, mutten löytänyt kuin Keinosen puolustussivujen version. Tässä olennainen:
H(aastattelija): On väitetty, etteivät kansainväliset sopimuksemme aiheuta Suomelle mitään tietyn suuruisia maanpuolustuksellisia velvoitteita. Mitä mieltä olette tästä?
K(einonen): Tällaiset väitteet, mikäli niitä on esitetty, eivät luonnollisestikaan voi pitää paikkaansa. Tärkein valtiosopimuksemme on YYA-sopimus, jossa me olemme sitoutuneet puolustamaan omaa aluettamme ja estämään sen kautta tapahtuvat hyökkäykset. Täten korostuu se puolustusvelvoite, joka meillä itsenäisenä valtiona muutoinkin on.
Tietenkään YYA-sopimus ei puutu sisäisiin asioihimme esimerkiksi määrittämällä millainen käytännön puolustuskyky meidän on luotava. Tämä määritys meidän on itsemme kyettävä tekemään osana harjoittamaamme turvallisuuspolitiikkaa. Niinpä on laskettavissa se vähimmäispuolustuskyky, jolla voidaan torjua niin sanotut yllätyshyökkäykset ja siten taata riittävä aika esimerkiksi YYA-sopimuksen edellyttämien neuvottelujen käymiseen.

Että siitäpä mietitään, mistä mieli on pahoitettu. Se on tuo kohta "siten taata riittävä aika esimerkiksi YYA-sopimuksen edellyttämien neuvottelujen käymiseen.", jossa Keinosen katsottiin ottaneen myönteisen kannan YYA-sopimukseen. Keinonen itse korosti tuota "vähimmäispuolustuskykyä". Tästä vissiinkin Kekkonen pillastui katsoi Keinosen vaatineen lisärahoitusta PV:lle, vaikka 1965 Kekkonen oli kieltänyt julkisen keskustelun puolustusmäärärahoista.
 
joskus takavuosina keinosen itsekirjoittaman elämänkerran lukeneena, voin ainostaan sanoa, etten vastenmielisempää itsekehuntaa ja paskanjauhantaa ole ikään kirjasta lukenut. Todella vastenmielinen lukukokemus.Ryssän perseennuilija,
 
joskus takavuosina keinosen itsekirjoittaman elämänkerran lukeneena, voin ainostaan sanoa, etten vastenmielisempää itsekehuntaa ja paskanjauhantaa ole ikään kirjasta lukenut. Todella vastenmielinen lukukokemus.Ryssän perseennuilija,

Lisäksi kovana urheilumiehenä Keinonen panosti urheiluun, viranhoidosta hän ei turhia paineita ottanut. Varuskunnan tarkastusmatkalla hiihtämään ja ladulla mies pysyi, kunnes tuli aika lähteä:confused: Olen itsekin tuon kirjan lukenut.
 
En parempaa ketjua tälle löytänyt, enkä viitsinyt uutta perustaa, joten laitan tänne.

Tänään Hesarissa juttua suomalaiskomentajien viinan käytöstä ja sen vaikutuksesta operaatioiden johtamiseen. Mukana mm. kuuluisa tapaus 1941 Viipurin takaisinvaltauksen päiviltä, jolloin Taavetti Laatikainen poistui omille teilleen. Juttu on vaan maksumuurin takana, joten voisiko joku lehden tilaaja ystävällisesti laittaa luettavaksi ?

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005257709.html
 
En parempaa ketjua tälle löytänyt, enkä viitsinyt uutta perustaa, joten laitan tänne.

Tänään Hesarissa juttua suomalaiskomentajien viinan käytöstä ja sen vaikutuksesta operaatioiden johtamiseen. Mukana mm. kuuluisa tapaus 1941 Viipurin takaisinvaltauksen päiviltä, jolloin Taavetti Laatikainen poistui omille teilleen. Juttu on vaan maksumuurin takana, joten voisiko joku lehden tilaaja ystävällisesti laittaa luettavaksi ?

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005257709.html
https://maanpuolustus.net/threads/mitä-jos.4494/page-6
2b376b8857bc4a8bb737fe3866d0be1f.jpg
 
En parempaa ketjua tälle löytänyt, enkä viitsinyt uutta perustaa, joten laitan tänne.

Tänään Hesarissa juttua suomalaiskomentajien viinan käytöstä ja sen vaikutuksesta operaatioiden johtamiseen. Mukana mm. kuuluisa tapaus 1941 Viipurin takaisinvaltauksen päiviltä, jolloin Taavetti Laatikainen poistui omille teilleen. Juttu on vaan maksumuurin takana, joten voisiko joku lehden tilaaja ystävällisesti laittaa luettavaksi ?

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005257709.html

Ja tuossa samasta aiheesta tältä foorumilta:
Lääkkeet ja huumeet sodan aikana
Valo Nihtilän operaatiotaitoa

Tämä niille, jotka eivät aikoinaan osallistuneet sananvaihtoon.
 
Tänään Hesarissa juttua suomalaiskomentajien viinan käytöstä ja sen vaikutuksesta operaatioiden johtamiseen. Mukana mm. kuuluisa tapaus 1941 Viipurin takaisinvaltauksen päiviltä, jolloin Taavetti Laatikainen poistui omille teilleen.

Näistä tosiaan on suhteellisen vähän dokumentoitua tietoa, eikä kovin paljoa muutakaan tietoa löydy = vaiettu juttu??
Viitteitä on Laatikaisen lisäksi muistakin komentajista että viina ja sauna maistui kiusallisen usein ja "saunareissut" olivat joskus aika pitkiäkin.
Tiedä häntä sitten mikä on totuus.
 
Railakasta elämää viettänyt pohjalaisnuorukainen Nikolai Pärmini joutui vankilaan maaliskuussa 1906, kun hänelle langetettiin Härmän käräjillä 10 päivän tuomio juopumuksesta, ampumisesta, meluamisesta ja hurjasta ajosta. Pärmi istui rangaistuksensa Vaasan vankilassa. Vapauduttuaan Pärmi puukotti saman vuoden joulukuussa miehen hengiltä, ja sai kolmen vuoden vankilatuomion "taposta ilman tappamisen aikomusta".

Nikolaista tuli jääkäri ja Suomeen palattuaan hän oli vänrikkinä katkaisemassa punaisten rautatieyhteyden itään Karjalassa. Vapaussodan jälkeen hän oli polkupyöräkomppanian luutnanttina. Hän halusi vaihtaa nimensä Nikeksi, koska ei pitänyt venäläisperäisestä nimestään. Tarinan mukaan Alahärmän kirkkoherra ei ensin ollut suostua nimenmuutokseen. Pärmi veti pistoolinsa esiin ja kysyi, onko nimi Nikolai vai Nikke. Pappi sanoi siihen sitten, että Nikke.

Pärmi oli talvisodassa 52-vuotias majuri. Hän hoiteli kaatuneita kotiin. Jatkosodassa hän sitten sai sen kuluisan ErP 21:n komennettavakseen.
 
Laitan tämän videon tähän ketjuun. Tässä pyöritellään Stalingradin katastrofia ja Friedrich Pauluksen roolia. Oliko tämä oikeasti huono ja selkärangaton armeijan komentaja ? Kakkososa varmaan ilmestyy pian.


 
Viimeksi muokattu:
Lisäksi kovana urheilumiehenä Keinonen panosti urheiluun, viranhoidosta hän ei turhia paineita ottanut. Varuskunnan tarkastusmatkalla hiihtämään ja ladulla mies pysyi, kunnes tuli aika lähteä:confused: Olen itsekin tuon kirjan lukenut.

Täsmälleen. Keinosen muistelmateos Huipulla on itsekehua alusta loppuun. PV:n hiihtomestaruuskilpailuihinkin tämä kehitti oman ikähyvitysjärjestelmän jonka avulla kenraali peittosi mm. "Susi-Kalle" Oikaraisenkin.
 
Hjalmar Siilasvuon toimet Kiestingin motin aikana voisi ottaa kriittiseen tarkasteluun. En tiedä onko asiaa tutkittu, mutta Wolf Halstin muistelmista sai ainakin rivien välistä sellaisen kuvan, että jonkinlainen tutkimus voisi olla paikallaan. Taisi juuri Kiestingissä ansaita liikanimen Jalmari Verinen, eikä ne talvisodankaan teot Suomussalmella nyt yksin hänen nerouttaan olleet.
 
Back
Top