Suomalaiset järjestöt yhteistyössä - Strassburgin kokous
Eräässä Helsingin Reservin Sanomien artikkelista löytyi jokin aika sitten harrastajien keskuudessa kummeksuntaan herättänyt lause "Firearms United on tehnyt ansiokasta selvitys- ja tiedotustyötä EU-tasolla ja järjestöt ovat tukeneet ja auttaneet asiantuntijapalveluilla ja taustaselvityksillä."
Avataanpa nyt hieman mitä kulissien takana on viime aikoina tapahtunut.
Sen jälkeen kun suomalaiset järjestöt lähettivät yhteiskirjeen ja ottivat tiukan kannan direktiiviin, tarjoten samalla asiantuntija-apua MEPeille (artikkelin löydätte täältä:
https://www.facebook.com/FirearmsUnitedFinland/photos/a.586837041482764.1073741828.584764451690023/731364027030064/?type=3&theater ), asiat nytkähtivät kiitettävästi eteenpäin.
Firearms United sai aiemmin kyselyitä siitä, ketkä olisivat parhaita puolueettomia asetekniikan asiantuntijoita, jotka voisivat tässä tilanteessa auttaa ja tavoitteenamme on luonnollisesti tarjota MEPeille parasta mahdollista asiantuntija-apua ja ennen kaikkea argumentteja, joilla komission ideologisesti väritetty direktiivi-luonnos saadaan torpattua. Tai edes vähintäänkin pahimmat ylilyönnit karsittua pois. Firearms Unitedin kautta saimme kaksi jopa kansainvälisesti arvostettua asetekniikan asiantuntijaa, sekä IPSC:n lainopillisen johtajan Sasja Berentsenin lähetettyä Strassburgiin. Kutsun lähetti asedirektiivissä varjoraportöörinä toimiva Dita Charanzová.
Suomesta meitä harrastajia lähti edustamaan SAL:in nimissäkin toimiva kansainvälinen asetekniikan asiantuntija Jorma Jussila. Kokouksen puheenjohtajana toimi MEP Dita Charanzová. Mukana olivat myös edellisen avustaja Ondrej Kovarik sekä asedirektiivin pääraportööri Vicky Ford. Kokoukseen osallistui myös kymmenkunta muuta henkilöä, joita ei meille esitelty.
Kaikki asiantuntijat olimme hyvin samaa mieltä useista huolenaiheista. Jorma ja Sasja esittivät, että ns. dynaaminen ampumaurheilu on voimakkaimmin kasvava harrastusmuoto ja sen elinmahdollisuudet tulee turvata.
Jorma toi esiin myös selvästi sen, että lippaiden kapasiteettirajoituksista on pelkkää haittaa, eikä mitään hyötyä. Esillä oli myös mahdollisuus kieltää ”Kalashnikovit”, ja asiantuntijoilta kysyttiin voidaanko sellaiset jotenkin määritellä. Vastaus oli, että ei mitenkään. Kysehän on aivan tavallisesta itselataavasta kivääristä, joita valmistetaan kymmeninä versioina eri kaliipereissa 12GA mukaan luettuna. Lisäksi tuotiin esiin, että erot mm. AR-15:n kanssa ovat merkityksettömiä. Tällöin pitäisi kieltää myös kaikki muutkin itselataavat aseet. Asiantuntijat toivat esiin myös reserviläiskiväärien määrät ja sen, että niiden takavarikointi vaatisi perustuslakimenettelyn vahingoittaen Suomen puolustusta.
Viimeisimmässä direktiivitekstissä edellytetään, että sarja-automaatit pitää konvertoida puoliautomaatiksi niin, ettei niitä voi muuttaa takaisin. Asiantuntijat totesivat tehtävän olevan mahdoton ja selittivät puoliautomaatin keskeytysmekanismin periaatteet. Samaan hengenvetoon lyötiin vielä ystäväämme Fabio Marinia, sillä eräs asiantuntija kertoi Fabio Marinin eräässä tilaisuudessa väittäneen puoliautomaattien olevan itse asiassa sarja-automaatteja vaarallisempia, koska ”niillä ehtii jokaisen laukauksen tähdätä”. Asiaa kommentoitiin huvittuneeseen sävyyn toteamalla, että nykyaikaisissa sarja-automaateissa on aina kertalaukausten lisäksi sarjatuli ja usein kolmen laukauksen pursketuli, joten Marinin väite on tietämättömyyteen perustuvaa huuhaata. [FU:n toimituksen huomio: Samaa voidaan sanoa myös koko asedirektiivistä.]
Asiantuntijat toivat esiin myös kantansa lääketieteellisistä tarkastuksista ja kysyivät että mitkä, täydellistä sokeutta lukuun ottamatta, ovat ne ruumiinvammat, jotka estävät aseluvan saamisen ja voiko tällainen vaatimus johtaa vammaisurheilun rajoittamiseen. Psykologisesta testauksesta todettiin, että vaikka on hyviä persoonallisuuden arvioimiseen käytettäviä testejä kuten MMPI, niiden tarkkuus on parhaimmillaan 60% eikä testitulos siis pidä oikeudessa. Parempi menetelmä olisi altistaa henkilö esimerkiksi 3 viikon stressaavalle kurssille, jolloin alkaa näkyä ihmisen luonne. Tämä on kuitenkin käytännössä jokaisen luvanhakijan kohdalla täysin mahdotonta. Tämän lisäksi tuotiin esiin se tosiasia, että mikäli lääkäreille säädetään velvollisuus informoida poliisia, seurauksena on, että jotkin apua tarvitsevat henkilöt eivät käänny lääkärin puoleen. Siitä seuraa, että kadulla on enemmän epävakaita henkilöitä.
Kokous kesti 1,5 tuntia. Mitään päätöksiä ei tehty, lupauksia annettu tai jatkotoimista sovittu.
Toivomme kovasti, että paikalla olleet MEPit tekivät muistiinpanoja ja ovat vastaisuudessakin yhteydessä asiantuntijoihin.
Firearms United kiittää Jormaa ja SALia sekä kaikkia yhteiseen lausuntoon osallistuneita järjestöjä harrastajien hyväksi tehdystä työstä!
