Asesäätelyyn oli jälleen lipsahtamassa erikoisuuksia – jopa kotirauha uhattuna
Poliisilain muutosesitys olisi käytännössä laajentanut oikeuksia kotietsintään ilman konkreettista rikosepäilyä
Tämä on taas yksi episodi sarjaan niitä järjettömyyksiä joita poliisin asehallintayksikössä on tehty koko sen toiminnan ajan. Alkaen jo ennen ns. koulusurmia, jolloin kyseinen organisaatio (hieman typerällä tavalla) ohjeisti lupaviranomaisia myöntämään ensimmäisiksi aseiksi pienoispistooleita. Samalla paikallisesti lupia myöntäneet poliisit unohtivat että myös sen aikainen aselaki edellytti (aivan samoin kuin nykyinenkin) tarkkaa selvitystä hakijan sopivuudesta ampuma-aseen haltijaksi. Muun muassa näiden em. lupahallinnon tekemien virheiden ja ikävien tapahtumien jälkeen asehallintoyksikön toiminta karkasi täysin hysteeriseksi. (Todennäköisesti saivat melkoista painostusta myös sisäisesti poliisin/sisäministeriön johdolta.) Asia on jossain määrin ymmärrettävää koska kyseisen laitoksen johtajilla/toimijoilla ei ole ollut itsellään kokemusta/tietoa ampuma-aseista, eikä niihin liittyvistä moninaisista harrastuksista. Metsästyksestä ja reserviläislajeista nyt puhumattakaan. Tietysti myös poliittinen paine heitä kohtaan nousi hirvittävän kovaksi.
Tässä otsikon mukaisessa asiassa on taas kysymys poliisin asehallinnon tietämättömyydestä sekä täysin vääristä asenteista
laillisten/luvallisten ampuma-aseiden haltijoita kohtaan. Poliisin esittämillä vaatimuksilla..
A)pyritään heikentämään niiden kansalaisten oikeusturvaa jotka hyvin tarkan harkinnan, valvonnan sekä rekisteröinnin jälkeen on todettu lainkuuliaisiksi sekä muutenkin kelvollisiksi ampuma-aseen haltijaksi.
- oikeusturvan loukkaus ei koskisi pelkästään kyseisiä lupahallinnon rekisteröimiä luvallisia aseenhaltijoita vaan myös heidän perheenjäseniään. Ilman että poliisilla olisi riittävää laillista syytä/oikeutusta pakkokeinoihin/kotietsintään.
- Kun kysymys on kotietsinnän tasoisesta pakkokeinosta tulee viranomaisella olla laissa määrätyllä tavalla tieto/riittävän todennäköinen epäily/tutkinta sellaisesta rikoksesta joka vakavuudellaan/rangaistavuudellaan antaa todellisen oikeutuksen kotietsintään.
- Se että henkilö omistaa ampuma-aseen ja poliisi on itse harkinnut ko. henkilön kelvolliseksi aseen haltijaksi ei anna oikeutta käyttää häntä kohtaan pakkokeinoja heikommilla perusteilla kuin muitakaan kansalaisia kohtaan.
B) Poliisin esityksen mukaisia pakkokeinoja ei käytännössä voida käyttää laittomien/luvattomien aseiden omistajia kohtaan.
- tällaiset henkilöt eivät ole poliisin tiedossa ja heidän koskemattomuuttaan turvataan samoilla säädöksillä kuin kaikkia muitakin kansalaisia.
- Siksi poliisi ei käytännössä voi puuttua pakkokeinoin eräiden kansanryhmien lähes perinteiseen laittoman aseen hallussapitoon. He kun eivät ole pitäneet tapanaan hakeneet lupia aseilleen.
C) Yleisesti ottaen ampuma-aseen haltijat ovat keskimäärin vähintään yhtä kelvollisia kansalaisia kuin muutkin. Heidän osalleen ei yhteiskunnassa ole tarpeen eikä saa kohdistaa muista kansalaisista poikkeavia säädöksiä pakkokeinojen osalta.
Jos viranomaiset katsovat olevan tarvetta turvata esim. ampuma-aseiden takavarikointia niin sellaiseen tulee poliisin saada vastaavan tasoinen lakiin perustuva oikeutus kuin pakkokeinojen käyttöön.
- nykyisin poliisi pyrkii joissain tapauksissa tekemään aseiden takavarikoinnin tai (väliaikaisen)haltuunoton varsin heikoilla perusteilla, esimerkiksi ikään kuin oheisrangaistuksena liikennerikkomusten perusteella jne.
- tällainen poliisin päätöksellä tehty "oheisrangaistuksen käyttö" asettaa esim. metsästäjät jne. erilaiseen asemaan lain/rangaistusten suhteen kuin muut kansalaiset joille vastaavia "rangaistuksia" ei voida määrätä.