Komissio kieltämässä itselataavat?

[Herman30]

Todennäköisesti meillä kyetään tekemään tyhmyyksiä kun direktiiveistä tehdään omia kansallisia säädöksiä.

Juuri tämän takia ei kannata vielä hurrata.

 

[PekkaSavo]

Taitaa mennä niin että vain metsästäjät on unohdettu ja he tulevat saamaan rajoituksia erilaisten itselataavien (=puoliautomaattien) aseiden sekä niiden varusteiden suhteen. Mutta ainakin Suomessa metsästäjien etujärjestöt ovat olleet hiljaa tämän prosessin ajan. Ilmeisesti asia ei juurikaan kiinnosta heitä

Mielenkiintoistahan on alkaako sellainen hidas vuosia kestävä Petrojen romutus - tai myynti ulkomaille niin että joku nettoaa mutta eivät niiden omistajat.

Jos esim. Petraa ei saa periä niin "suolampihan" niitä kutsuu. Ei se mahdu moraalikäsityksiini että ihmisten pitäisi luopua niistä ilmaisiksi jotta voidaan romuttaa tai jobbari vaurastuu.

Eikö tuossa direktiivissä koskettu esim. patruunoiden myyntiin (määrälliset rajoitukset?) tai tähtäinlaitteisiin?

 

[Rauhantekijä]

Jos esim. Petraa ei saa periä niin "suolampihan" niitä kutsuu.

Hmm... onko meillä tietoa siitä millaisen sakkorangaistuksen siitä saa jos ase hukkuu suolampeen?
Jotain varomatonta käsittelyähän siinä voinee tosiaan olla ja siksi rikoksen tunnusmerkit ehkä täyttyvät. Että niinku suoraan sanoen, paljonko se aseen piilottaminen käytännössä maksaisi?

 

[Fencer]

Hmm... onko meillä tietoa siitä millaisen sakkorangaistuksen siitä saa jos ase hukkuu suolampeen?
Jotain varomatonta käsittelyähän siinä voinee tosiaan olla ja siksi rikoksen tunnusmerkit ehkä täyttyvät. Että niinku suoraan sanoen, paljonko se aseen piilottaminen käytännössä maksaisi?

En ole kuullut, että siitä rangaistaisiin. Kaipa siinä tapauksessa arvioidaan voiko pudottaja tai ulkopuolinen löytää aseen, ts. viranomainen pohtii onko hukkaamisesta vaaraa heti tai seuraavien vuosikymmenien aikana. Toki voi olla vaikea hakea uutta lupaa mihinkään muuhun rautaan jatkossa, kun rekisterissä lukee case suolampi.

 

[Herman30]

Sakko varmaan tuntuu vähemmän kuin mitä aseen menettäminen merkitsisi (sekä rahallisesti että emotionaalisesti). Varsinkin jos on ase myös itsepuolustusmielessä eikä ainoastaan metsästysaseena.

 

[Laamanator]

Ai niin..Jussi Halla aholle iso kiitos asedirektiivin kanssa painimisesta

Mutta kokoomus voi vetää asian hoidosta tumppuun kuten on ennenkin tehnyt....

Halla-aho on antanut kyllä korvaamattoman työpanoksen hyvän asian puolesta. Onhan tällä itselläkin oma lehmä ojassa ja riittävästi toimialan asiantuntemusta.

Taitaa mennä niin että vain metsästäjät on unohdettu ja he tulevat saamaan rajoituksia erilaisten itselataavien (=puoliautomaattien) aseiden sekä niiden varusteiden suhteen. Mutta ainakin Suomessa metsästäjien etujärjestöt ovat olleet hiljaa tämän prosessin ajan. Ilmeisesti asia ei juurikaan kiinnosta heitä.

Mutta lopullinen totuus lienee vielä vaiheessa. Todennäköisesti meillä kyetään tekemään tyhmyyksiä kun direktiiveistä tehdään omia kansallisia säädöksiä.

Jos en aivan väärin muista, niin pelkästään metsästysperusteella ei ole myönnetty osto- tai hallussapitolupia TT3-kivääreihin enää 2007 voimaan tulleen aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen (AYO) jälkeen, josta siitäkin on jo pian kymmenen vuotta. Täten direktiivin hengen mukainen käytäntö on ollut Suomessa voimassa jo vuosikymmenen verran, jolloin uusia haittavaikutuksia ei välttämättä tule lainkaan. Tietenkin sillä edellytyksellä, ettei tämä suhmurointi tuota enää mitään yllätyksiä. Tulee muistaa, ettei asia suinkaan ole vielä loppuun käsitelty eikä kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Sitä mä en tosin vieläkään käsitä, että miten ihmeessä itsenäinen valtio joutuu tällä tavalla puolustamaan omaa kansallista lainsäädäntöään jossain EU:ssa, kun käsittääkseni jokainen itsenäinen valtio päättää omasta lainsäädännöstään ja muista sisäisistä asioistaan ihan itse. Tässä hyvä mietintö Suomen itsenäisyyden 100. juhlavuoden kunniaksi.

 

[Bushmaster]

Halla-aho on antanut kyllä korvaamattoman työpanoksen hyvän asian puolesta. Onhan tällä itselläkin oma lehmä ojassa ja riittävästi toimialan asiantuntemusta.




Jos en aivan väärin muista, niin pelkästään metsästysperusteella ei ole myönnetty osto- tai hallussapitolupia TT3-kivääreihin enää 2007 voimaan tulleen aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen (AYO) jälkeen, josta siitäkin on jo pian kymmenen vuotta. Täten direktiivin hengen mukainen käytäntö on ollut Suomessa voimassa jo vuosikymmenen verran, jolloin uusia haittavaikutuksia ei välttämättä tule lainkaan. Tietenkin sillä edellytyksellä, ettei tämä suhmurointi tuota enää mitään yllätyksiä. Tulee muistaa, ettei asia suinkaan ole vielä loppuun käsitelty eikä kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Sitä mä en tosin vieläkään käsitä, että miten ihmeessä itsenäinen valtio joutuu tällä tavalla puolustamaan omaa kansallista lainsäädäntöään jossain EU:ssa, kun käsittääkseni jokainen itsenäinen valtio päättää omasta lainsäädännöstään ja muista sisäisistä asioistaan ihan itse. Tässä hyvä mietintö Suomen itsenäisyyden 100. juhlavuoden kunniaksi.

Mikä itsenäisyys = itärajan kontrollin kahdenväliset neuvottelut/sopimukset....?

VMP !

 

[Laamanator]

Mikä itsenäisyys = itärajan kontrollin kahdenväliset neuvottelut/sopimukset....?

VMP !

Naapurivaltiot sopivat keskenään rajavalvonnan toteutuksesta ja vastuujaosta, mikä on normaali proseduuri, että kahden valtion raja saadaan toimimaan halutulla tavalla. Ilmeisesti Ruotsin kanssa sopimukset ovat jääneet kuitenkin tekemättä tai sitten niitä ei ole noudatettu.

Suomen pitäisi tehdä ryhtiliike ja sanoutua irti EU:n mielivaltaisten direktiivien noudattamisesta. Ehkä tämä saisi kannatusta myös muiden jäsenmaiden keskuudessa, jonka jälkeen EU voidaan palauttaa takaisin lestiinsä talous- ja kauppaunionina. Siinä muodossa siitä voisi olla jotain hyötyäkin eikä pelkkää haittaa.

Mitä Suomen kansallinen lainsäädäntö jollekin EU:lle kuuluu? Tämä on hyvä kysymys.

 

[MeriTJ]

Ai niin..Jussi Halla aholle iso kiitos asedirektiivin kanssa painimisesta

Mutta kokoomus voi vetää asian hoidosta tumppuun kuten on ennenkin tehnyt....

Juu, nimenomaan erittäin iso kiitos Jussi Halla-Aholle eikä hänen puolueelleen. Persut oli ihan samanlaisia keijoannikkeja kuin kokkaritkin puolueena tässä asiassa.

 

[MeriTJ]

Jos en aivan väärin muista, niin pelkästään metsästysperusteella ei ole myönnetty osto- tai hallussapitolupia TT3-kivääreihin enää 2007 voimaan tulleen aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen (AYO) jälkeen, josta siitäkin on jo pian kymmenen vuotta.

Parahin veli @Laamanator , nyt muistat väärin. Itselläni on metsästysperusteella TT3 viime vuodelta, duunikaverilla tältä vuodelta sekä lukuisilla muilla tutuilla viime vuosilta. TT3 kivääri on erittäin perusteltu mm vaarallisen riistan metsästyksessä ja ei tuossa asiassa ole ollut käsittääkseni juuri köhimistä kun asiassa ollut perusteet kunnossa ja haastattelussa on tullut selväksi että hakija on tosissaan ja hommassa on järkisyyt taustalla.

 

[Laamanator]

Parahin veli @Laamanator , nyt muistat väärin. Itselläni on metsästysperusteella TT3 viime vuodelta, duunikaverilla tältä vuodelta sekä lukuisilla muilla tutuilla viime vuosilta. TT3 kivääri on erittäin perusteltu mm vaarallisen riistan metsästyksessä ja ei tuossa asiassa ole ollut käsittääkseni juuri köhimistä kun asiassa ollut perusteet kunnossa ja haastattelussa on tullut selväksi että hakija on tosissaan ja hommassa on järkisyyt taustalla.

Voin aivan hyvin muistaa täysin väärin tai sitten olen ymmärtänyt väärin ja koko rajoitus on ollut vain alueellinen. Muistikuvani mukaan TT3-kivääreiden lupaperusteita rajoitettiin aikanaan siten, että niiden hakijalta edellytettiin käytännössä SRA-/IPSC turvallisen ampujan korttia. Sitä ennen niitä sai myös pelkällä metsästysperusteella ilman em. kortteja ja tämä tiukennus olisi ajoittunut aikaan noin kymmenisen vuotta taakse päin, jolloin AYO julkaistiin. Tästä on kulunut jo monta vuotta aikaa ja muisti on voinut hyvinkin tehdä tepposensa. Metsästäjiä tämä ei silloinkaan haitannut, koska asian kanssa "voitiin elää".

Summasummarum, jos direktiivi ei enää jatkokäsittelyssä tuota uusia yllätyksiä, niin sen vaikutukset jäänevät Suomen kansalliseen lainsäädäntöön todennäköisesti nimellisiksi. Suomessa on jo direktiivin kohteena olevien asetyyppien osalta hyvä, toimiva ja tarkoituksenmukainen lainsäädäntö sekä lupaperusteet, mikä on huomattavan paljon verrattuna monen jäsenmaan vastaavaan käytäntöön, mikä voi olla hyvinkin puutteellinen ja sekava. Joka tapauksessa vielä ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa ja tämähän on vain yksi kieltokierros ennen seuraavaa, joka alkanee jo hyvin pian lähitulevaisuudessa. Kaikista parasta olisi direktiivin tyrmääminen aivan loppusuoralla ja sen jälkeen alkuperäisen tarkoituksen päinvastaisesti - merkittävien helpotusten leipominen direktiiviin ennen sen hyväksymistä. En näkisi sitäkään aivan mahdottomana, jos vain tahtoa, määrätietoisuutta ja neuvottelutaitoa löytyy.

 

[Tango-Mike-Heavy]

Täyttä farssia on koko tämä asedirektiivitouhu ollut alusta asti eikä tällä ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. EU on aivan itse ryssinyt hommansa ja ainoa looginen ratkaisuhan on tietenkin rankaista lainkuuliaisia kansalaisia. Esim. Bataclanin tapahtumista voidaan syyttävä sormi osoittaa suoraan Ranskan tiedustelupalvelun toiminnan munattomuuteen (foliohattuinen voisi jopa epäillä kyseistä tapahtumaa tilaustyöksi) ja jossain tuolla suunnitellaan pahoja tälläkin hetkellä - eikä varmasti vähiten EU -komissiossa.

Suomelle ainoa järkevä tapa toimia olisi ilmoittaa vain kylmästi että "Ei käy." ja nähtäväksi jääkin löytyykö keneltäkään palleja tehdä kyseisen kaltainen ilmoitus (Tsekeillä mahdollisesti löytyy). Tässä direktiivissä ei Suomen kannalta ole yksinkertaisesti mitään hyvää. Suomi on hoitanut omat aseasiansa järkevästi ja nykyiset lait ovat juuri sopivan tiukat. "Tämän kanssa voidaan elää" ja muut latteudet ovat jo kokeneet inflaation.

Myöskään lipaskapasiteetin rajoituksia ei voida millään lailla pitää "minimaalisina" tai järkevinä. Eivätpä estäneet Kalifornian 10 paukun rajoitukset viime vuotisia San Bernardinon joukkomurhiakaan. En nyt jaksa enää avata kyseistä pykälää enempää, vaan mikäli jotakuta kiinnostaa niin toimarien ketjussa - jossa liki 800 sivua aiheesta - on sekin myllätty juurta jaksaen. Toistaiseksi fiksuin ehdotus asian hoitamiseksi (mikäli tuollainen rajoitus nyt sitten todellakin tulisi) jota olen kuullut olisi luoda erillinen lipaslupa jolloin itse aseita ei tarvitsisi uudelleenluvittaa/luokitella.

Jokaisen kannattaa myös omalla kohdallaan sitten miettiä onko aseiden uudelleenluvittaminen A-luokkaan edes järkevää (ellei tietysti ole aivan pakko) sillä todennäköisesti seuraavassa kieltokiimassa pyritään kieltämään koko A-luokka kertarysäyksellä. Niin, ja huhujen mukaan Ranska suunnitteleekin jo tällä hetkellä A6 -luokkaisten takavarikointia ilman kompensaatiota. Siinä demokratiaa kerrakseen.

 

[Goldbrand]

Voin aivan hyvin muistaa täysin väärin tai sitten olen ymmärtänyt väärin ja koko rajoitus on ollut vain alueellinen. Muistikuvani mukaan TT3-kivääreiden lupaperusteita rajoitettiin aikanaan siten, että niiden hakijalta edellytettiin käytännössä SRA-/IPSC turvallisen ampujan korttia. Sitä ennen niitä sai myös pelkällä metsästysperusteella ilman em. kortteja ja tämä tiukennus olisi ajoittunut aikaan noin kymmenisen vuotta taakse päin, jolloin AYO julkaistiin. Tästä on kulunut jo monta vuotta aikaa ja muisti on voinut hyvinkin tehdä tepposensa. Metsästäjiä tämä ei silloinkaan haitannut, koska asian kanssa "voitiin elää".

Summasummarum, jos direktiivi ei enää jatkokäsittelyssä tuota uusia yllätyksiä, niin sen vaikutukset jäänevät Suomen kansalliseen lainsäädäntöön todennäköisesti nimellisiksi. Suomessa on jo direktiivin kohteena olevien asetyyppien osalta hyvä, toimiva ja tarkoituksenmukainen lainsäädäntö sekä lupaperusteet, mikä on huomattavan paljon verrattuna monen jäsenmaan vastaavaan käytäntöön, mikä voi olla hyvinkin puutteellinen ja sekava. Joka tapauksessa vielä ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa ja tämähän on vain yksi kieltokierros ennen seuraavaa, joka alkanee jo hyvin pian lähitulevaisuudessa. Kaikista parasta olisi direktiivin tyrmääminen aivan loppusuoralla ja sen jälkeen alkuperäisen tarkoituksen päinvastaisesti - merkittävien helpotusten leipominen direktiiviin ennen sen hyväksymistä. En näkisi sitäkään aivan mahdottomana, jos vain tahtoa, määrätietoisuutta ja neuvottelutaitoa löytyy.

Voin henkilökohtaisesta kokemuksesta sanoa, että TT3-kiväärin hankintaluvan saamiseen ei tarvinnut vuonna 2015 SRA- tai IPSC-statusta, perusteena poliisille passasi hyvin MPK ammunnat, joihin tarvitsi oman itselataavan kiväärin.

Toki edelliseltä vuodelta löytyi todistuksena harrastuksesta jokunen MPK-kurssi ammuntakurssi laina-aseilla ja MAAKK sitoumus varmaankin myös avitti asiaa. Mainitsin myös, että SRA kiinnostaa jollain aikavälillä, mutta vielä ei ole SRA korttia.

 

[J0h1F]

Mielenkiintoistahan on alkaako sellainen hidas vuosia kestävä Petrojen romutus - tai myynti ulkomaille niin että joku nettoaa mutta eivät niiden omistajat.

Jos esim. Petraa ei saa periä niin "suolampihan" niitä kutsuu. Ei se mahdu moraalikäsityksiini että ihmisten pitäisi luopua niistä ilmaisiksi jotta voidaan romuttaa tai jobbari vaurastuu.

Eikö tuossa direktiivissä koskettu esim. patruunoiden myyntiin (määrälliset rajoitukset?) tai tähtäinlaitteisiin?

Petrahan pysyy B7:nä, kunhan siinä ei käytä .308 Valmet M76:n 20 patruunan lipasta (muita yli 10 patruunan lippaita ei olekaan siihen). Mikään ei siltä osin muutu, ellei jostain syystä haluta omia kiristyksiä kotimaiseen lainsäädäntöön.
Patruunoiden myyntiä ei rajoitettu, eikä tähtäinlaitteita.

Jos en aivan väärin muista, niin pelkästään metsästysperusteella ei ole myönnetty osto- tai hallussapitolupia TT3-kivääreihin enää 2007 voimaan tulleen aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen (AYO) jälkeen, josta siitäkin on jo pian kymmenen vuotta.

Yhtenäistämisohjeesta luovuttiin jo hyvän aikaa sitten.

 

[Vonka]

Suomi sai tavoitteensa läpi asedirektiivissä – reserviläisharrastus ja alaikäisten rinnakkaisluvat pysyvät sallittuina

Euroopan unionin jäsenmaat ovat päässeet sopuun uudesta ampuma-asedirektiivistä. Sisäministeriön mukaan direktiivi ei tule estämään reserviläistoimintaa tai muuta aseharrastamista Suomessa.

Sisäministeri Paula Risikko iloitsee, että Suomi sai jäsenmaiden neuvotteluissa läpi omat tavoitteensa.

– Suomalaisten virkamiesten kova työ on tuottanut tulosta. Neuvottelut olivat haastavat ja eri tahojen näkemykset vaihtelivat suuresti, Risikko sanoo tiedotteessa.

Uusi direktiivi tulee kieltämään lähtökohtaisesti tietyt puoliautomaattiaseet ja ison lippaan yhdistelmät, mutta tällaisiin pyssyihin voi saada poikkeuslupia eri perusteilla. Suomelle tärkein sellainen on maanpuolustustarkoitus. Poikkeuslupia voivat saada myös keräilijät ja ampumaurheilijat.

Suomi sai läpi myös tavoitteensa nykyisten ikärajojen säilyttämiseksi. Alaikäiset voivat siis jatkossakin saada rinnakkaisluvan, joka mahdollistaa metsästämisen.

Asedirektiivineuvottelut kestivät reilun vuoden. Ne alkoivat Pariisin viime vuoden terrori-iskujen jälkeen.

Sisäministeriön nettisivuille on koottu laaja kysymys-vastaus-palsta(siirryt toiseen palveluun) aiheesta.

http://yle.fi/uutiset/3-9364469

 

[Deleted member 1381]

Suosikki kohta sisäministeriön kysymyksiä ja vastauksia osiosta:

Onko ampuma-asedirektiivi pakko laittaa täytäntöön?
Ampuma-asedirektiivi niin kuin muutkin EU-direktiivit tulee laittaa kansallisesti täytäntöön. Täytyy muistaa, että Suomi on mukana yhdessä muiden maiden kanssa asiasta päättämässä EU:ssa. Lisäksi myös Suomen europarlamentaarikot ovat päätöksenteossa mukana. EU:ssa asioista päätetään yhdessä. Jos joku jäsenvaltio ei laita jotain EU-säädöstä kansallisesti täytäntöön, sitä vastaan voidaan nostaa rikkomuskanne EU-tuomioistuimessa. Rikkomuksesta seuraa huomattavat taloudelliset sanktiot jäsenmaalle.

Ihan kiva, että Suomi sai neuvoteltua muiden maiden kanssa suotuisammaksi tulevat lakimuutokset.

 

[Nenialas Idook]

Iltalehdessä on juttu täälläkin olleesta Romakkaniemen "komissio mitään kieltämässä ole" -pläjäyksestä.

Vaikka artikkelissa ei suoraan lehden suulla suoraan sanota Romakkaniemen puhuneen tuossa someavautumisessa ns. omiaan, jutussa tuodaan esiin faktoja tästä komission hankkeesta. Sen enempää selittelemättä kerrotaan Halla-ahon väittäneen Romakkaniemen valhedelleen. Jutussa kerrotaan myös, että esimerkiksi Päivi Nerg kehotti suomalaisia järjestöjä aktiivisuuteen.

Toisaalta jutun on kirjoittanut Mikko Niskasaari, joten tulokulma ei yllätä.

 

[Tango-Mike-Heavy]

Itse en tuon Romakkaniemen toimintaan luota pätkääkään ja sama pätee Kataiseen. Tässäpä Halla-Ahon mietteitä muutaman päivän takaisessa blogissaan. Sanoisin että puhtaasti asiallisin kirjoitus aiheesta pitkään aikaan.

19.12.2016
Ampuma-asedirektiivin uudistamisesta, osa 4

Euroopan unionin Neuvosto ja Parlamentti saavuttivat joulukuussa alustavan yhteisymmärryksen uudesta ampuma-asedirektiivistä. Marraskuussa 2015 alkunsa saanut lainsäädäntöhanke näyttää siis olevan kalkkiviivoilla. Jos suuria yllätyksiä ei tapahdu, direktiivi hyväksytään lopullisesti maaliskuussa 2017.

Kotimainen media on alusta lähtien luonut sellaista virheellistä mielikuvaa, että kyseessä olisi jonkinlainen Suomi vastaan kaikki muut -kamppailu. Nyt, kun Neuvoston, Parlamentin ja Komission trilogineuvotteluissa saavuttama lopputulos on Suomenkin kannalta enemmän tai vähemmän kohtuullinen, sitä vastaavasti markkinoidaan Suomen ottamana selkävoittona niistä kaikista muista. Todellisuudessa suurin osa jäsenmaista ja enemmistö Parlamentin jäsenistä on alusta alkaen suhtautunut hyvin kriittisesti Komission esitykseen.

Suomalaisessa keskustelussa on korostettu reserviläistoimintaa ja reserviläisten mahdollisuutta käyttää ja pitää hallussaan itselataavia kivääreitä. Komission alkuperäinen esityshän olisi kieltänyt kokonaan kaikki AK47- ja AR15-konseptiin perustuvat puoliautomaattiset aseet. Niin sanotun "reserviläispoikkeuksen" saamista direktiiviin on meillä pidetty tärkeänä, mutta todellisuudessa sillä on Suomen kannalta hyvin vähän merkitystä. Toisin kuin eräissä muissa EU-maissa, meillä ei myönnetä aselupia sillä perusteella, että henkilö on reserviläinen. Reserviläisampujat ovat aselainsäädännön ja lupakäytännön näkökulmasta urheiluampujia, ja tämän vuoksi reserviläispoikkeuksia tärkeämpää on ollut se, että toiminnassa käytettyihin aseisiin voidaan jatkossakin myöntää lupia nimenomaan urheiluammuntaperusteella.

Monet ihmiset niin Suomesta kuin muistakin jäsenmaista ovat tehneet paljon työtä sen eteen, että lopputulos on niinkin hyvä kuin se nyt on. Vaikka ei saisi olla pikkumainen, tunnen lievää ärsyyntymistä siitä, että sellaiset poliitikot ja virkamiehet, jotka ovat olleet direktiivin suhteen täysin passiivisia tai jopa kannattaneet sen härskeimpiä ylilyöntejä, ovat viime päivinä blogikirjoituksissaan ja tiedotteissaan pyrkineet keräilemään itselleen tai edustamilleen tahoille irtopisteitä ja kunniaa "torjuntavoitosta". Valitettava tosiasia on, että suomalaiset eivät ole olleet yksituumaisia. Jotkut ovat vastustaneet harrastajien etua julkisesti, osa vähän vähemmän julkisesti, esim. tekemällä kiristysehdotuksia jo valmiiksi kohtuuttomaan Komission esitykseen.

Lopputulos on tietysti tärkeämpi kuin se, kuka siitä kerää pisteet. Se, miten poliitikot toimivat tai ovat toimimatta, on kuitenkin äänestäjän kannalta oleellista tietoa, koska on kansallisen lainsäätäjän (eli hallituksen ja eduskunnan) käsissä, kuinka direktiivi implementoidaan eli pannaan täytäntöön Suomessa. Käyn tässä kirjoituksessa läpi yksityiskohtaisesti, mitä Neuvoston ja Parlamentin kompromissitekstissä sanotaan, ja mitä siitä minun mielestäni seuraa Suomen kannalta.

Direktiivin sisällöstä
1. Aseiden ja aseen osien merkitsemisestä
Artikla 4 edellyttää, että kaikki tuliaseet ja niiden oleelliset osat, jotka on valmistettu tai tuotu Unionin alueelle direktiivin voimaanastumisen jälkeen, on varustettu uniikilla, selkeällä ja pysyvällä merkinnällä. Merkinnän tulee sisältää tieto valmistajasta ja valmistusmaasta, valmistusvuosi ja sarjanumero. Jos osa on niin pieni, että kaikki edellämainitut tiedot eivät mahdu siihen, merkinnän tulee sisältää vähintään sarjanumero.

Oleelliset osat on määritelty artiklassa 1: piippu (barrel), runko tai kehys (frame, (upper&lower) receiver), luisti (slide), rulla (cylinder), lukko tai sulkulaite (bolt, breech block).

Kansallisen lainsäätäjän päätettäväksi jää, millaisia merkintävaatimuksia asetetaan "historiallisesti merkittäville" aseille ja aseen osille. Tämä tärkeä lisäys mahdollistaa sen, että maahantuotuja perinneaseita ei tarvitse turmella artiklan 4 mukaisilla merkinnöillä.

2. Luvan myöntämisen edellytyksistä
Artikla 5 toteaa, että lupa hankkia ja pitää hallussa ampuma-asetta voidaan myöntää pääsääntöisesti henkilölle, joka on täyttänyt 18 vuotta. Alle 18-vuotiaalle voidaan kuitenkin myöntää lupa hankkia ase muulla tavoin kuin ostamalla (siis esimerkiksi perimällä) ja pitää asetta hallussaan metsästystä tai urheiluammuntaa varten, jos kyseisellä henkilöllä on tähän huoltajan suostumus, ja jos huoltaja tai muu aikuinen, jolla on lupa aseen hallussapitoon, ottaa vastuun aseen lainmukaisesta säilyttämisestä.

Aseluvan edellytyksenä on myös, että henkilön ei voida olettaa olevan vaaraksi itselleen, toisille tai yleiselle järjestykselle. Syyllistyminen tahalliseen väkivaltarikokseen katsotaan osoitukseksi tällaisesta vaarasta.

Jäsenmaat edellytetään peruuttamaan B-kategorian aseeseen myönnetty lupa, jos käy ilmi, että luvanhaltijalla on hallussaan lipas tai latauslaite, joka sopii keskisytytteistä patruunaa käyttävään itselataavaan tai lippaallisella kertatulella toimivaan aseeseen, ja johon mahtuu yli 10 (pitkät aseet) tai yli 20 (lyhyet aseet) patruunaa, paitsi jos kyseiselle henkilölle on myönnetty lupa artiklan 6 tai 7 nojalla.

Palaan tähän kysymykseen hiukan tuonnempana, mutta suomeksi edellinen kappale tarkoittaa seuraavaa:

Jos sinulle on lupa esimerkiksi kategorian B7 aseeseen, eli itselataavaan, keskisytytteistä patruunaa käyttävään kivääriin, joka muistuttaa sarjatuliasetta, siis esimerkiksi AR15- tai AK47-kivääriin, lupasi tähän aseeseen peruutetaan, jos viranomainen saa tietoonsa, että hallussasi on yli 10 patruunan lipas. Jos haluat pitää aseen ja yli 10 patruunan lippaan luvallisesti hallussasi, sinulla tulee olla artiklan 6 tai 7 nojalla myönnetty lupa.

3. Aseiden säilytyksestä
Direktiivi jättää jäsenmaille paljon harkintavaltaa aseiden säilytyksen suhteen. Jäsenmaiden tulee luoda aseiden ja ampumatarvikkeiden säilytystä ja valvontaa koskevat säännöt, joilla minimoidaan riski niiden päätymisestä vääriin käsiin.

4. Aseiden ja ampumatarvikkeiden etäkauppa
Direktiivin artikla 5b edellyttää, että aseiden, aseen osien ja ampumatarvikkeiden etäkaupassa ostajan henkilöllisyys ja hankkimislupa tarkistetaan ennen tuotteen luovutusta tai viimeistään sen yhteydessä, ja että tarkistamisen suorittaa joko asealan elinkeinonharjoittaja tai viranomainen tai viranomaisen edustaja.

5. A-kategorian aseet, aseen osat ja ampumatarvikkeet
Direktiivin artikla 6 käsittelee mahdollisuuksia myöntää lupia A-kategorian aseisiin eli "kiellettyihin aseisiin". Artikla 6(1) edellyttää, että jäsenmaat tekevät kaikkensa tällaisten aseiden hankkimisen ja hallussapidon estämiseksi sekä takavarikoivat laittomasti hallussapidetyt aseet.

6(2) toteaa, että poikkeuksellisesti ja perustelluissa tapauksissa A-kategorian aseisiin voidaan myöntää lupia kriittisen infrastruktuurin ja arvokohteiden sekä -kuljetusten suojelemiseen. Samoin näihin aseisiin voidaan myöntää lupia kansalliseen puolustukseen, opetukseen, tutkimukseen ja kulttuurihistoriaan liittyvistä syistä, jos tämä ei vaaranna yleistä järjestystä.

6(2a) antaa mahdollisuuden myöntää keräilijöille lupia A-kategorian aseisiin ja korostaa samalla aseiden turvallista säilytystä. Artikla 1(c1k) määrittelee "keräilijän" luonnolliseksi tai oikeushenkilöksi, joka on omistautunut tuliaseiden ja ampumatarvikkeiden keräilylle ja säilyttämiselle, ja jonka jäsenmaa on tunnustanut keräilijäksi.

Artikla 6(3c) mahdollistaa kategorioihin A6 ja A7 kuuluvien aseiden hankkimisen ja hallussapidon urheiluammuntaperusteella, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

a) todistus siitä, että henkilö osallistuu harjoituksiin tai kilpailuihin, jotka kansallinen tai kansainvälinen virallinen urheiluammuntaorganisaatio tunnustaa;

b) virallisen urheiluammuntajärjestön todistus siitä, että henkilö on ampumaseuran jäsen ja harjoitellut ampumista säännöllisesti vähintään edeltävien 12 kuukauden ajan;

c) ampuma-ase soveltuu hakemuksessa ilmoitettuun urheiluammunnan lajiin.

6(3ca) on hiukan vaikeaselkoinen. Englanninkielinen teksti kuuluu näin:

[...] the target shooter is actively practising for or participating in shooting competitions recognised by an official shooting sport organisation of that Member State or by an internationally established and officially recognised shooting sport federation;
Ensimmäisessä versiossa edellytettiin kilpailuihin osallistumista, mutta kriittisen palautteen jälkeen tekstiin lisättiin lihavoidut sanat "aktiivisesta harjoittelusta". Jos tekstiä tulkitaan kirjaimellisesti, luvan saamiseksi ei riitä se, että harjoittelee tunnustettua ampumaurheilulajia, vaan hakijan on harjoiteltava urheilujärjestön tunnustamaa kilpailua varten. Miten henkilö voi näyttää toteen, että hän harjoittelee kilpailua varten eikä muuten vain?

6(3cd) on omituinen pykälä, joka on lisätty direktiiviin Sveitsiä varten. Vaikka Sveitsi ei ole EU:n jäsen, se on Schengen-alueen jäsen, ja sen on noudatettava sellaista EU-lainsäädäntöä, joka on laadittu Schengen-alueen suojelemiseksi. Koska Sveitsi on myös suora demokratia, on olemassa riski, että se päättää mieluummin erota Schengen-alueesta kuin muuttaa historiallista käytäntöään, jossa reserviläiset säilyttävät puoliautomaattiseksi muutettuja (ja A6-kategoriaan kuuluvia) rynnäkkökivääreitään kotona.

6(3cd) toteaa, että jos jäsenmaassa on vähintään viimeiset 50 vuotta ollut yleiseen asevelvollisuuteen perustuva järjestelmä, jossa reserviläiset säilyttävät asetta kotonaan, tällaisille henkilöille voidaan myöntää jatkossakin lupia urheiluammuntaperusteella.

Samalla kuitenkin todetaan, että kaikki artiklan 6 määräykset pätevät. Näin ollen jää epäselväksi, mitä lisäarvoa 6(3cd) tuo kenellekään.

6. Aselupien yleisistä ehdoista
Artikla 7 toteaa, että myönnettyjä aselupia tulee tarkastella ("review") säännöllisesti ja vähintään viiden vuoden välein. Lupaa voidaan jatkaa, jos sen myöntämiselle asetetut edellytykset ovat edelleen olemassa.

Kohdassa 7(4a) todetaan, että jos henkilölle on ennen direktiivin voimaanastumista myönnetty lupa sellaiselle itselataavalle aseelle, joka direktiivin uudistuksen myötä siirtyy kategoriaan A6, A7 tai A8, jäsenvaltio voi halutessaan "vahvistaa" ("confirm") tällaiset luvat ja jatkaa tai pidentää niitä.

Mitä edelläsanottu tarkkaan ottaen tarkoittaa, on hämärän peitossa. Kuten ylempänä näimme, artikla 6(3c) antaa joka tapauksessa mahdollisuuden myöntää lupia A-kategorian puoliautomaattisiin aseisiin esimerkiksi urheiluammuntaperusteella. Artikla 7(4a) taas mahdollistaa olemassaolevien lupien jatkamisen. Mahdollisesti artikla 7(4a) viittaa sellaisiin aseisiin, jotka on luvitettu jollakin muulla kuin urheiluammuntaperusteella.

7. Suurikapasiteettisista lippaista
Artikla 10(1) määrää, että yli 10 (pitkät aseet) tai yli 20 (lyhyet aseet) patruunaa vetävien lippaiden hankkiminen sallitaan vain henkilölle, jolla on artiklan 6(3c) tai 7(4a) nojalla (kts. edellä) myönnetty lupa.

8. Epäilyttävistä kaupoista
Artiklassa 10(2) sanotaan, että kauppiaalla on mahdollisuus kieltäytyä myymästä ampumatarvikkeita tai niiden komponentteja, jos ostotapahtuma on luonteeltaan tai määrältään epäilyttävä. Epäilyttävänä voidaan pitää esim. sitä, että ostaja kieltäytyy todistamasta henkilöllisyyttään ja haluaa maksaa käteisellä, tai että ostettavat määrät ovat ilmoitettuun käyttötarkoitukseen nähden epätavallisia.

Edelläsanottu lienee relevanttia niiden maiden kannalta, joissa ampumatarvikkeiden myyntiä ei kontrolloida tai rekisteröidä. Suomessa ammuksia saa ostaa vain aselupaa näyttämällä, ja myyjällä on velvollisuus pitää myynnistä kirjaa.

9. Aseiden kuljettaminen jäsenmaasta toiseen
Artiklaa 12(2) päivitetään siltä osin, että myös A-kategorian aseet, jotka on luvitettu artiklan 6(3c) tai 7(4a) nojalla (kts. edellä), voidaan merkitä Eurooppalaiseen ampuma-asepassiin, ja että niitä voidaan ilman ennakkoilmoitusta kuljettaa jäsenmaiden läpi ja jäsenmaihin. Haltijan on kuitenkin pystyttävä osoittamaan kuljettamisen tarkoitus, esim. näyttämällä kilpailukutsu.

Jäsenmaalla on kuitenkin mahdollisuus olla soveltamatta artiklaa 12(2) ja kieltää tiettyjen aseiden tuominen alueelleen, etenkin jos kyseiselle asetyypille ei kyseisessä maassa myönnetä lupia artiklan 6(3c) tai 7(4a) nojalla.

10. Tiedonvaihdosta
Artikla 13(4) määrää jäsenmaat vaihtamaan elektronisesti tietoa hylätyistä lupahakemuksista, jos hylkäämisen perusteena ovat turvallisuusnäkökohdat tai hakijan henkilökohtainen epäluotettavuus.

11. Vaikutusten seuranta
Artikla 17 määrää Komission tuomaan viiden vuoden välein Parlamentille ja Neuvostolle selonteon direktiivin vaikutuksista sekä, "if appropriate", uusia ehdotuksia erityisesti koskien aseiden kategorisointia.

Vaikutusten seuranta on tietenkin hyvä asia, mutta odotettavissa lienee, että Komissio tulee viiden vuoden välein ehdottamaan kaikkea sitä, mitä se ei tällä kertaa saanut ajettua läpi.

12. Uudet kategoriat
Liite I luokittelee tuliaseet kategorioihin A ("kielletyt aseet"), B ("luvanvaraiset aseet") ja C ("ilmoituksenvaraiset aseet"). Kategoria D (sääntelemättömät aseet) poistuu uudistuksen myötä. Deaktivoidut aseet, jotka tuodaan markkinoille direktiivin voimaanastumisen jälkeen, sijoittuvat kategoriaan C.

A-kategoriaan luodaan kolme uutta alakategoriaa. Tämä on urheiluampujien kannalta direktiivimuutoksen keskeinen kohta:

A6: Automaattiaseet, jotka on muutettu puoliautomaattisiksi.

A7: Seuraavat, keskisytytteistä patruunaa ampuvat, puoliautomaattiset aseet:

a) lyhyet ampuma-aseet, joilla on mahdollista ampua lataamatta yli 21 laukausta, jos latauslaite ("loading device"), jonka kapasiteetti ylittää 20 patruunaa, on osa ampuma-asetta, tai jos siihen on liitettynä irrotettava latauslaite ( = lipas), jonka kapasiteetti ylittää 20 patruunaa; b) pitkät ampuma-aseet, joilla on mahdollista ampua lataamatta yli 11 laukausta, jos latauslaite ("loading device"), jonka kapasiteetti ylittää 10 patruunaa, on osa ampuma-asetta, tai jos siihen on liitettynä irrotettava latauslaite ( = lipas), jonka kapasiteetti ylittää 10 patruunaa;
Muotoilu on äärimmäisen sekava, mutta direktiivin perustelutekstissä tehdään selväksi, että tällä ei tarkoiteta aseita, joihin on mahdollista liittää yli 10 tai 20 patruunan lipas. Sillä tarkoitetaan aseita, joihin on konkreettisesti kiinnitettynä yli 10 tai 20 patruunan lipas.

Käytännössä tämä siis merkitsee sitä, että esimerkiksi AR15- tai AK47-tyyppinen itselataava kivääri säilyy kategoriassa B7 ("luvanvaraiset aseet"), jos siinä ei ole lipasta lainkaan, tai jos siihen on kiinnitettynä korkeintaan 10 patruunan lipas. Jos aseeseen kiinnitetään tätä suurempi lipas, kokonaisuus (ase+lipas) on A7-kategorian tuote.

Lisäksi on huomattava, että lipasrajoitukset koskevat ainoastaan sellaisia puoliautomaattisia kivääreitä, jotka on valmistettu puoliautomaattisiksi. Puoliautomaattiset kiväärit, jotka on konvertoitu sarjatuliaseista, kuuluvat kategoriaan A6 riippumatta siitä, millainen lipas niissä on.

A8: Puoliautomaattiset pitkät aseet, jotka voidaan taitto- tai teleskooppiperän avulla lyhentää alle 60-senttisiksi ilman, että ne menettävät toiminnallisuuttaan.

Välttämättömät vaikutukset Suomeen
Trilogin tuloksena syntynyt teksti on sekava ja sisäisesti ristiriitainen, mikä heijastelee sen syntyprosessia. Kaikki ovat halunneet siihen jotakin ja vastustaneet jotakin muuta. Juristeilta kuluu kahvia ja tupakkaa, kun direktiivin henkeä yritetään tulkita ja implementoida kansalliseen lakiin.

Minä en ole juristi, mutta direktiiviä suurennuslasilla tavaten ja kansallisen lakimme kohtuullisen hyvin tuntien arvioisin, että eduskunta pääsee halutessaan melko helpolla.

1. Itselataavat sra- ja ipsc-kiväärit
AR15- ja AK47-tyyppisiä aseita ei kielletä. Jos sovellettua reserviläisammuntaa ja practical-ammuntaa suostutaan harrastamaan 10 patruunan lippailla, on varmaa, että mikään ei muutu suhteessa nykytilanteeseen. Kyseiset aseet pysyvät siellä, missä ne ovat nykyäänkin, eli kategoriassa B7.

Myös harrastaminen yli 10 patruunan lippailla voi ymmärtääkseni jatkua entisillä ehdoilla. On huomattava, että direktiivi on lainsäädäntöohje, ei sellaisenaan sovellettavaa lainsäädäntöä (kuten asetukset). Jäsenvaltion ei tarvitse soveltaa kansallisessa laissa EU-direktiivin asekategorioita. Riittää, että kategorioissa määriteltyjä asetyyppejä kontrolloidaan siten kuin direktiivi edellyttää.

Direktiivi toteaa, että A6- ja A7-kivääreihin voidaan myöntää lupia urheiluammuntaperusteella, jos harrastus näytetään toteen. Suomessa tämän on jo nyt asian laita. Itselataavaan, suurikapasiteettiseen kivääriin voi tänä päivänä käytännössä saada luvan vain urheiluammuntaperusteella.

Juu, tiedän, että joissakin tapauksissa niihin on myönnetty lupia myös metsästysperusteella, mutta tämä on poikkeuksellista.

Suomi siis kontrolloi jo nyt, ainakin käytännössä ellei teoriassa, itselataavia aseita siten kuin uusi direktiivi edellyttää. On vaikea nähdä, mitä saavutettaisiin vaatimalla näiden aseiden uudelleenluvittamista tai -rekisteröintiä.

Direktiivin mukaan suurikapasiteettisista lippaista ei tulisi itsessään luvanvaraisia, mutta niiden hankkiminen olisi sallittua vain henkilölle, jolla on artiklan 6(3c) tai 7(4a) nojalla myönnetty lupa. Suomen nykyiset urheiluperusteiset luvat voidaan mielestäni katsoa takautuvasti artiklan 6(3c) nojalla myönnetyiksi, koska niiden myöntämisperusteet vastaavat kyseisen artiklan määritelmää. Lippaiden kanssa sovellettaisiin siis sitä, mikä on tällä hetkellä tilanne äänenvaimentimien kanssa.

Jos tulkintani on oikea, vaikutukset kohdistuisivat lähinnä niihin elinkeinonharjoittajiin, jotka myyvät tai valmistavat lupavapaita asetarvikkeita. Suurikapasiteettisia lippaita saisivat jatkossa myydä vain lisensioidut asekauppiaat. Tämä epäilemättä vaikuttaisi lippaiden hintoihin ja saatavuuteen.

2. Tapaus Valmet Petra
Valmet Petra on yksittäinen asemalli, johon direktiivillä on vaikutus. Kyseessä on AK47-pohjainen metsästysase, johon on tietääkseni myönnetty lupia lähinnä metsästysperusteella. Siihen on saatavissa yli 10 patruunan lippaita. Tällaisen lippaan kiinnittäminen aseeseen tekee Valmet Petrasta A7-aseen, jollaiseen ei voi saada lupaa metsästysperusteella.

Metsästyslainsäädäntö tietysti kieltää yli kolmen patruunan lippaan käytön metsästyksessä, mutta uuden direktiivin myötä Valmet Petran omistaja ei voi käyttää yli 10 patruunan lipasta rataharjoittelussakaan, eikä edes pitää hallussaan sellaista lipasta.

3. Aseiden kuljettaminen maasta toiseen
Harrastajapiireissä on oltu huolissaan siitä, voidaanko A-kategoriaan ("kielletyt aseet") kuuluvia aseita siirtää jäsenmaasta toiseen esim. kilpailuihin osallistuttaessa. Artikla 12(2) mahdollistaa urheiluammuntaperusteella luvitettujen A-aseiden merkitsemisen EU:n ampuma-asepassiin. Ongelma on se, että jotkut lentoyhtiöt kieltäytyvät omien sääntöjensä puitteissa kuljettamasta "sota-aseita" (joita vanhan direktiivin A-aseet pääasiassa ovat).

Tyhjentävää vastausta on tässä vaiheessa mahdotonta antaa. Täytyy kuitenkin huomioida, että itselataava kivääri itsessään ei siirry A-kategoriaan (poislukien entiset sarjatuliaseet). Lippaaton ase kuuluu kategoriaan B7, ja kuljetettaessahan kaikki aseet ovat lippaattomia. Koska myöskään lipas itsessään ei kuulu A-kategoriaan (eikä mihinkään muuhunkaan kategoriaan), ei pitäisi olla mitään estettä sille, että asetta ja lipasta voi kuljettaa entisin ehdoin, kunhan ne ovat irti toisistaan.

Lippaan hallussapito edellyttää sitä, että sen haltijalla on "A-luvitus", eli artiklan 6(3c) mukainen lupa, mutta - kuten ylempänä huomautin - kaikki olemassaolevat sra- tai ipsc-perusteiset luvat ovat jo nyt artiklan 6(3c) mukaisia.

Nähtäväksi jää, mitä tämän asian suhteen tapahtuu.

4. Lupien määräaikaisuus ja luvanhakijan lääketieteellinen arviointi
Artikla 7 toteaa, että lupia tulee arvioida vähintään viiden vuoden välein, ja että niitä voidaan jatkaa, jos luvan myöntämisen edellytykset ovat edelleen olemassa. Näkisin, että pahimmillaan tämä tarkoittaa samanlaista harrastuksen jatkumisen osoittamisvelvollisuutta, joka tällä hetkellä koskee käsiaselupia. Järjestelmä on mahdollista tehdä asiakasystävälliseksi, jos siihen on kansallisesti halua.

Muotoilu on huomattava parannus suhteessa Komission alkuperäiseen esitykseen, jossa kaikki luvat olivat kategorisesti voimassa korkeintaan viisi vuotta kerrallaan.

Direktiivi edellyttää, että jäsenvaltiot luovat luvanhaltijoita koskevan "monitorointijärjestelmän", joka voi olla luonteeltaan määräaikainen tai jatkuva. Suomalaisen viranomaistulkinnan mukaan nykyiset voimassaolevat käytännöt, esimerkiksi lääkärien ilmoitusvelvollisuus ja lupa- sekä poliisirekisterien säännöllinen ristiinajo, täyttävät direktiivin määritelmän "jatkuvalle monitorointijärjestelmälle". Direktiivin perusteluteksti mainitsee erikseen, että psykologisten testien ja lääketieteellisen arvioinnin käyttöönotto jätetään jäsenmaiden harkintaan.

5. Deaktivoitujen aseiden lippaat
Yksi kysymyksiä herättävä yksityiskohta ovat lupavapaiden deaktivoitujen aseiden lippaat, tai lippaat, joita käytetään vaikkapa kukkapurkkina tai koriste-esineenä. Kuten ylempänä näimme, direktiivin artikla 5 edellyttää, että jos henkilöllä on hallussaan suurikapasiteettinen lipas ilman artiklan 6(3c) tai 7(4a) nojalla myönnettyä A-lupaa, hänen lupansa B-kategorian aseeseen tulee peruuttaa. Direktiivi ei mainitse, että kyseisen lippaan tulisi kuulua tai sopia kyseiseen B-kategorian aseeseen. Eli selkokielellä: Jos henkilöllä on metsästysperusteella luvitettu itselataava kivääri, jonka lipaskapasiteetti on korkeintaan 10 patruunaa, ja jos viranomainen havaitsee hänen hallustaan esimerkiksi Suomi-konepistoolin rumpulippaan (ilman Suomi-konepistoolia), lupa metsästysaseeseen peruutetaan.

Tämä ei kuulosta kovin järkevältä eikä reilulta.

6. Yhdistymisvapaus
Artiklan 6(3c) mukaan kategorioihin A6 ja A7 kuuluviin aseisiin voidaan myöntää lupa vain henkilölle, joka on rekisteröidyn ampumaseuran jäsen. Suomessa on aselain uudistamisen yhteydessä tutkittu mahdollisuutta edellyttää luvanhakijoilta ampumaseuran jäsenyyttä. Tällaisen vaatimuksen on kuitenkin katsottu olevan ristiriidassa perustuslain takaaman (negatiivisen) yhdistymisvapauden kanssa.

Tosiasiassa seurajäsenyyttä toki monissa tapauksissa edellytetään, koska AR15- ja AK47-pohjaisiin aseisiin voi käytännössä saada luvan vain harrastamalla lajeja, joita ei voi harrastaa kuulumatta johonkin seuraan. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, miten eduskunta aikoo tästä periaatteellisesta dilemmasta selviytyä.

7. Aseiden ja ampumatarvikkeiden etäkauppa
Artiklaa 5b on tulkittava siten, että aseiden ja ampumatarvikkeiden etämyynti suoraan myyjältä asiakkaalle ei enää ole mahdollista, vaan tavara on toimitettava esimerkiksi alan liikkeeseen, joka tarkistaa ostajan henkilöllisyyden ja luvan ennen tavaran luovuttamista.

8. Keräilijät
Direktiivillä ei näyttäisi olevan suoria vaikutuksia asekeräilijöihin.

Miten meni niinku omast miälest?
Nyt käsillä olevaa lopputulosta voidaan arvioida erilaisilla mittareilla. Se on paljon parempi kuin Komission alkuperäinen esitys. Se on myös paljon parempi kuin Neuvoston alkuperäinen kanta viime kesäkuulta. Toisaalta se on huonompi kuin "nollavaihtoehto" eli se, että ei tehtäisi yhtään mitään.

Direktiivin aiheuttamat muutospaineet ovat oman ymmärrykseni mukaan vähäiset Suomessa, ja ammunnanharrastajana olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että epäkohtien kanssa voi elää. Kantaani vaikuttaa olennaisesti tietoisuus siitä, että a) tässä olisi voinut käydä paljon huonommin, ja b) tämän parempaa lopputulosta ei vallitsevassa todellisuudessa ole saatavilla. Jos tässä kirjoituksessa käsitelty versio kaatuu Neuvostossa tai Parlamentissa, seuraava versio (joka väistämättä tulee) ei lainkaan välttämättä ole parempi eikä edes yhtä hyvä. Trilogissa saavutettua kompromissia eivät vastusta ainoastaan ne harrastajat, joiden mielestä ei saa antaa tuumakaan periksi, vaan myös ne, jotka olisivat halunneet kieltää ja rajoittaa paljon enemmän.

Prosessi on tuonut selkeästi esille sen, miten erilaisia eri jäsenmaiden aselainsäädännöt ovat. Esimerkkinä voidaan mainita A6- ja A7-kategorioihin kohdistuvat tiukennukset, jotka eivät juurikaan kosketa suomalaisia harrastajia, koska A6-aseita on vähän ja A7-aseet on jo luvitettu niillä perusteilla, joihin uusikin direktiivi antaa mahdollisuuden. Eräissä Itä-Euroopan maissa A6-aseita taas on yksityisessä omistuksessa runsaasti, ja niille on myönnetty lupia esimerkiksi itsepuolustus- ja metsästysperusteella, joita uusi direktiivi ei tunnusta.

Toisaalta minun ja muiden suomalaisten on ollut ajoittain vaikeaa saada ymmärrystä sille, että emme hyväksy lupien määräaikaisuutta. Esimerkiksi "liberaalista" aselainsäädännöstään tunnetussa Tshekissä kaikki luvat ovat voimassa viisi vuotta kerrallaan, Alankomaissa vuoden kerrallaan. Näiden maiden kansalaisille määräaikaiset luvat eivät ole punainen vaate vaan jotain, mihin on totuttu.

Tarkoitukseni on käydä perusteellinen keskustelu niin harrastajien edunvalvojien kuin oikeamielisten meppikollegoidenkin kanssa ennen kuin päätän, miten toimin lopullisessa äänestyksessä. Otan myös mielelläni vastaan palautetta, joka koskee tässä kirjoituksessa esitettyjä tulkintoja. Näissä tunnelmissa toivotan kaikille hyviä vuoden viimeisiä päiviä!

http://www.halla-aho.com/scripta/ampumaasedirektiivin_uudistamisesta_osa4.html

 

[jurppi]

Kun lueskelee em. selvityksiä nousee esille aika monta käytännön kannalta järjettömiä seikkoja... muutama tuli heti mieleen.

1. Lippaat ja muut luvalliset ja vaarattomat aseiden osat
- ehdotetaan kiellettäviksi sarjatuliaseiden isot lippaat jne.

Tiedän henkilöitä, esim. miltarian keräilijoitä jota satunnaisesti ovat keräilleet mm. sotien aikaisia tavaroita. Kaikki eivät tietenkään ole virallisia (luvan saaneita) keräilijöitä. Heille on vain sotien jäljiltä kertynyt vanhaa tavaraa. Siinä saattaa olla kaikenlaisten pistimien ja miekkojen ohella lippaita, konekiväärien patruunavöitä, patruunamagasiineja, erilaisia tyhjennettyjä patruunoita, tyhjennettyjä (deaktivoituja granaatteja, erilaisten raskaampien aseiden hulsyjä, dekoammuksia jne. Ehkä dekottuja aseita, niiden osia, lippaina jne. Joistakin on voitu näprätä lamppuja sekä lampunjalkoja, seinäkelloja jne. Kaikki vuosikymmenien aikana vapaasti ja luvitta kaikenlaisista (huuto)kaupoista ostettuja, löydettyjä, vaarin romulaatikkoon jääneitä, perintönä saatuja jne. jne.

Nyt näyttää siltä että juuri em. lippaat muuttuvat erityisen vaarallisiksi ja luvanvaraisiksi..Mitä sitten? Tuskinpa tällaiseen kukaan puuttuu millään tavoin?
Eikä siihen ole aihettakaan. Hyvä ettei mainitut dekotut granaatit ja suurempi kaliberisten aseiden, tykkien jne. (deko)ammukset muutu luvan varaisiksi..

Mutta, sellaiselle henkilölle jolla sattuu olemaan luvallinen itselataava metsästysase saattaa olla hankaluuksia. Direktiivin mukaan hän menettää aseensa jos ilmenee että häneltä löytyykin jonkinlainen, vaikkapa vain ikivanha jonkinlainen lipas tms., joka sinällään on täysin irrallista museotavaraa. Saako laillisten aseiden takavarikoinnin lisäksi vielä sakkoja tai vankeutta päälle?

Jonkinlainen oikeusturva pitäisi olla tällaisten tavaroiden omistajillakin..

2. Jokavuotinen jatkuvan harrastuksen osoittaminen aseluvan säilymisen ehtona?
- Kelpaako vain tietyn virallisen lajin harjoittelu ampumaradalla edellytykseksi.
Mutta kun niihin virallisiin lajeihinkin harjoitellaan niin monella erilaisella tavalla
Tottakai harjoituksissa ammutaan kilpailunomaisia sarjoja..mutta se on vain yksi (toki tärkeä) osa harjoittelua.
- kuinka paljon pitää kutakin eri lajia harjoitella erikseen?
- siis kelpaako harjoitteluksi muukin kuin ainoastaan sellainen jossa patruuna paukahtaa?
- kelpaako näytöksi se että harjoittelee vaikkapa ilma-aseella kotioloissa?, tai ns. laseraseella? Tai jos tekee vaikkapa ns. tähdättyjä nostoja ja tyhjällä aseella laukomisia? Tai muita keskittymis-/mielikuvaharjoituksia jne.?

Pitääkö kaikista harrastamistaan ampumalajeista (eri aseet, haulikot, pistoolit, kiväärit, SRA, urheiluammunta jne.) toimittaa viranomaisille erilliset selvitykset harjoittelusta radalla (tulospöytäkirjat jne.), tiesot muunlaisista harjoituksista jne.

Ehkä tällaiseenkin saadaan vielä lainsäätäjän hyvät ohjeet ettei tietämättään tai vahingossa syyllisty laittomuuksiin tai muuten jää aseluvan jatkumisen edellytykset esittämättä.

Jo nykyisellään on peruutettu aselupia jollei ole toimittanut viranomaisille selvitystä ammunnan harjoittamisesta ja anonut jatkolupaa määräaikaisella luvalla olleesta aseesta. Muuttuuko tämä selvityksen antaminen ja aseluvan uusiminen, mahdollisen uuden lain myötä, vuosittaiseksi?

Mutta ehkäpä tällainen ylimääräisen sekavuuden ja byrokratian luominen on vain tarkoituksellista hankaluutta ammunnan harrastajille ja aseen omistajille.

 

[Deleted member 1381]

Mutta ehkäpä tällainen ylimääräisen sekavuuden ja byrokratian luominen on vain tarkoituksellista hankaluutta ammunnan harrastajille ja aseen omistajille.

Tuo noista itselle tulee mieleen. Tuohon löytyy poliittista tahtoa laajalti ihan kotimaastakin.