Koodien purku ja salaustekniikat, toinen maailmansota

late347

Kapteeni
Itselleni oli uutta se tieto, että natsit oikeasti onnistuivat purkamaan eräitä liittoutuneiden omia koodeja! Näin ei heti uskoisi koska yleensä keskitytään keskustelussa liittoutuneiden enigman purkuyrityksiin ja purkamisen onnistumiseen. Elikkä eräässä vaiheessa sotaa Natsi-Saksa sekä Britit purkivat toistensa koodeja Euroopan rintamalla.

Saksalaiset purkivat brittien kauppalaivaston koodeja ja amerikkalaisten diplomaattikoodeja https://en.wikipedia.org/wiki/German_code_breaking_in_World_War_II


Saksalaiset luulivat oman enigma koodinsa olevan murtumaton koodi. Teoriassa enigma olisikin ollut erittäin paha. Mahdollisia permutatioita olisi ollut tyyliin ihan witusti. Kuitenkin britit ja puolalaiset keksivät tehokkaita hyökkäyskeinoja tuota koodia vastaan.

Eräs keino perustui saksan kieliopin hyväksikäyttämiseen sekä tilastollisin menetelmin, purkuhyökkäyksen aikana. Koska koodit luonnollsessti oli kirjoitettu saksan kielellä (koska se oli natsi-saksa). Niin olikin vain luonnollista olettaa perusoletuksena, että tiettyjä kirjaimia olisi aina sanoissa tietty määrä. (banburismus metodi). Toisin sanottuna, elikkä homman jujuna oli poistaa tietyt permutaatiot laskelmista kokonaan.

Lisäksi natsien omat virheelliset toimintatavat koodiavainten vaihtamisessa tai niissä pitäytymisessä, paljastivat monet koodatut viestit. Huonot toimintatavat enigman käytössä nimenomaan auttouvat tuon kuvaamani metodin käyttämisessä, minun ymmärtääkseni.



Toisessa maailmansodassa oli ainakin yksi murtumaton salauskoodi. Se olikin amerikkalainen, ja usein unohdettu sotahistoriassa. Britit, natsit, tai japanilaiset tuskin olisivat ollenkaan pystyneet purkamaan tuota koodia mitenkään helposti.

Koodi olikin Navajo Code. Kyseistä tarinaa valotetaan 'Wind Talkers' elokuvassa, elikkä mukaillaan tositapahtumia. Navajo koodia oli käytännössä mahdoton murtaa. Melkein kukaan ei osannut navajojen kieltä, paitsi eräät lähetyssaarnaajat reservaateissa Amerikassa, sekä itse navajot ja heidän jälkeläiset ja lähipiiri. Muutenkin kieli oli vaikea kaikkine murteineen ja lausumisineen.

Elikkä Jenkkien onnistui muunnella navajo intiaanien kielestä, moderniin sodankäyntiin kelpaava käyttökieli. Edelleenkään, koodia ei pystynyt purkamaan, koska kukaan ei ymmärtänyt mistään mitään. Lopulta japanilaiset ilmeisesti ymmärsivät että kyse oli navajo kielestä mutta tuon pidemmälle eivät vissiin päässeet. Jenkit olivat yrittäneet aiemmin 1.ms samaa taktiikkaa intiaanikielillä joita muunneltiin koodikieliksi. Toisessa maailmansodassa homma oli paremmin organisoitua.

Ongelma Euroopan rintamalla vissin oli että saksalaiset varmasti tiesivät että intiaanikoodikieliä oli käytetty 1.ms aikoina. Elikkä teoriassa oli pieni mahdollisuus ettää jonkinlaista intiaanikielten-taitoa, olisi ollut saksalla näihin koodinpurku tehtäviin.

Kuitenkin tuo saattaa hyvinkin olla kohtalokas virhe liittoutuneille. Jos navajo koodia olisi käytetty kauppalaivojen suojaamiseen, niin tuskin natsit olisivat onnistuneet purkamisessa. Koodikieltä pystyi teoriassa käyttämään kaikkeen radiolikenteeseen. Oli sitten kyseessä tykistöiskuista merijalkaväelle, tai sitten diplomaattikeskustelusta, tai sitten laivaston sotakäskyistä sotalaivoille jne....

Homman juju käsitääkseni oli että navajo kieleen keksittiin termejä kuten "rauta kala" (sukellusvene) tai "hai" (hävittäjälaiva). Eihän siellä radioalloilla sitten kuulunut mitään "iron fish" tai "shark" vaan nimenomaan navajo kieltä.

Muut navajot eivät osanneet purkaa koodia sellaisenaan, koska eivät olleet saaneet tarvittavaa armeijan koodikoulutusta.
Navajo kieli oli niin vaikea oppia, että tuskin kukaan ulkopuolinen vaivautui moiseen. Hyvin vähän kirjallisuutta ylipäänsä oli saatavana navajo kielestä. Kyseessä oli vain puhuttu kieli, alunperin. Tämä ymmärrettävästikin myös heikensi amerikkalaisten hyödyntämismahdollisuuksia isossa mittakaavassa.

Paitsi tietenkin erikoiskoulutetut navajot ymmärsivät mistä puhuttiin. He olivatkin merijalkaväen leivissä olevia radio-operaattoreita. Tietenkin he osasivat hyvin sekä navajoa että englantia, elikkä kaksikielisyys. Plus tietenkin he osasivat näitä koodikieli juttuja.

Teoriassa ainoa tapa purkaa tuollainen koodi olisi ollut saada haltuunsa fyysisesti ja esim kiduttaa näitä 'navajo code talkerseja'. Tai mahdollisesti soluttaa vakooja suoraan Amerikan koodikeskuksiin...

Tämä edellinen pointti ehkäpä olikin järjestelmän heikkous, jota kuitenkaan ei koskaan hyödynnetty. Elikkä koodi säilyi murtumattomana korean sodassa, sekä vietnamin sodassa.
 
Enigmasta vielä sen verran, että eivätkös brittien koodinpurkajat juuri hyödyntäneet saksalaisten ennalta-arvattavuuttakin. Esim. voitiin olettaa, että koodatuissa viesteissä esiintyi vakioterminä mm. "Heil Hitler -tervehdys" loppukaneettina yms. ? Ja Enigman perusheikkoushan oli, että selkokielessä ja koodissa kirjaimet eivät koskaan voineet toistua samoina (esim. a-kirjain ei koskaan voinut olla a jne.). Ja näitä heikkouksia hyödynnettiin sitten koodinpurkamisessa.

Tässä muuten virtuaali-Enigma. Ei muuta kun salasanomia laatimaan:

http://enigma.louisedade.co.uk/

Ja kun eri mahdollisuuksia oli tolkuttomasti, niin ihmisen kyvythän eivät olisi koskaan riittäneet. Enigman murtamiseen tarvittiin mekaaniset aivot.

https://en.wikipedia.org/wiki/Bombe
 
Enigman ongelma oli, että siinä luotettiin liikaa kirjainparien vaihtoon ns. plugipöydän kautta. Jos sitä ei olisi otettu, vaan sen sijaan esimerkiksi 3-roottorin sijaan käytetty 5-roottorista mallia (laivastolla oli 4-roottorinen malli ja sitä ei saatukaan murrettua), olisi homma ollut ns. pihvi. Lisäksi saksalaisten olisi pitänyt ehdottomasti tehdä sellainen jippo, että laittaa jokaisen viestin alkuun ja loppuun (siis selkokielisen) satunnaisia kirjaimia satunnainen määrä. Tämä sekoittaisi kivasti ennakoitavuutta ja liikenneanalyysiä. Jos vielä viestikohtainen avain olisi (sen salaamisen päiväkohtaisella avaimella lisäksi) piilotettu viestin joukkoon (päivän koodiavain määrittelisi, minne sinne), olisi murtaminen ollut aivan mahdotonta, koska viestikohtaista avainta ei olisi saatu selville, eikä siten päiväkohtaista avaintakaan. Nythän saksalaiset laittoivat viestikohtaisen avaimensa ja vielä KAHTEEN KERTAAN viestin alkuun, jossa se oli salattuna päiväkohtaisella avaimella. ISO, ISO, ISO MOKA.

Tosin olisi ollut lapsellisen helppoa laittaa Enigmaan jokin feedback-systeemi, jossa siis vaikkapa jokaisella näppäimenpainalluksella olisi lähtenyt toinenkin sähkösignaali kulkemaan roottoreiden läpi toisesta kohtaa (kohdasta X, riippumatta siitä, mitä kirjainta painetaan) ja se, mikä kirjain siitä "olisi tullut toisessa päässä Enigmaa", olisi vaikkapa siirtänyt yhtä roottoria (vaikkapa viimeistä 5:stä roottorista) tuon kirjaimen järjestysnumeron verran eteenpäin. Tämä olisi sekoittanut kryptoanalyysin aivan totaalisesti, koska selkokielisen viestin sisältö, järjestys, roottorien järjestys ja roottorien alkuasetelma olisi luonut tuosta yhdestä roottorista käytännössä näennäissatunnaisesti pyörivän "hullunmulkun". Koska "hullunmulkku" pyörähtää joka kerta 1-26 pykälää (eli voi olla mikä tahansa seuraavalla kerralla), se sekoittaa myös omat tulevat pyörähdyksensä entistä enemmän ja siis sekoittaa itse itseäänkin. Toki, jos haluttaisiin olla ehdottoman varmoja, että "hullunmulkku" ei paljasta vahingossakaan mitään niistä roottoreista ja viestin sisällön salauksesta (kun se kerran käyttää samoja roottoreita samoissa asetelmissa), pitäisi olla itse asiassa kaksi rivistöä roottoreita: Toinen salaa "normaalisti" kuten Enigma salasi ja sitten sillä salattu viesti menisi toisen rivistön läpi, joka olisi "hullunmulkkuna" eli feedback-systeeminä.

Hmmm... mikäli "hullunmulkku" käyttäisi samoja roottoreita JA signaali lähtisi esimerkiksi "vastapuolelta sitä kirjainta jota painetaan" (eikä siis aina kohdasta X) JA selkokieliseen viestiin laitettaisiin satunnainen määrä satunnaisia kirjaimia alkuun, ne sekoittaisivat "hullunmulkkua" aivan mielipuolisesti ja sitä kautta koko salakielistä viestiä lopulta, koska vaikuttaisivat koko salauksen lopputulokseen! Koska vihollinen ei voi tietää, miten monta kirjainta ja mitä kirjaimia on selkokielisen viestin alkuun laitettu, hänellä ei ole mitään mahdollisuutta tietää, millä tapaa "hullunmulkku" on lähtenyt pyörimään, miten se on salannut ja miten se niin ollen tulee jatkossa salaamaan. Eli feedback-systeemiin yhdistyisi oikea satunnaisuus siitä, mitä kirjaimia ja miten monta on satuttu kulloinkin laittamaan selkokielisen viestin alkuun. Koska nämä kirjaimet voidaan helposti kuitenkin poistaa selkokielisestä tekstistä kun se on purettu, ne eivät tee hommasta vaikeampaa. Mutta vihollisen, joka ei pysty purkamaan viestiä, ei voi poistaa niitä sieltä, eikä siten voi päästä käsiksi siihen, mitä ne ovat ja miten ne vaikuttavat koko viestin salaukseen. Pirullista, pirullista, ettenkö sanoisi! :D

Amerikkalaisten SIGABA oli helvetin kova salausvekotin. Ei taitaisi murtua vielä nykyäänkään varmuudella. Parempi kuin navajo. SIGABA:ssa viestikohtainen avain laitettiin sellaisenaan salatun viestin joukkoon päivän salausavaimen osoittamiin kohtiin.
 
Viimeksi muokattu:
Ja kun eri mahdollisuuksia oli tolkuttomasti, niin ihmisen kyvythän eivät olisi koskaan riittäneet. Enigman murtamiseen tarvittiin mekaaniset aivot.

https://en.wikipedia.org/wiki/Bombe

Ja kun Enigmasta keskustellaan ja salauksen purkamisesta niin ei pidä unohtaa Alan Turingia:

engl: https://en.wikipedia.org/wiki/Alan_Turing

suomeksi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Alan_Turing

Toisen maailmansodan aikana hän osallistui saksalaisten käyttämien salakirjoitusjärjestelmien purkamiseen Bletchey Parkissa, hän oli mukana mainitussa Bombe-koneen suunnittelussa ja rakentamisessa yhdessä matemaatikko Gordon Welchmanin kanssa - kyseinen Bombe perustui puolalaiseen bombaan.

Turingilla oli myös merkittävä rooli Hut 8:ssa ja joulukuussa 1940 hän ratkaisi laivaston Enigman indikaattorijärjestelmän. Muutenkin hän oli varsin merkittävässä roolissa toisen maailmansodan aikana Enigman murtamisessa ja kryptoanalysoinnissa.

Turingin elämä sai sitten sodan jälkeen traagisen käänteen ja lopulta hän päätyi itsemurhaan. Tavallaan kuvaavaa on se, että hänen työnsä laajuutta ei vielä tiedetty hänen kuolemansa jälkeen 1954 vaan se pysyi salaisena useiden vuosien ajan eikä OBE-arvon todellinen tausta ollut tuolloin tiedossa, kuten voidaan päätellä Royal Societyn hieman Turingin kuoleman jälkeen laatimasta elämäkerrasta:

"Kolme juuri ennen sotaa kirjoitettua huomattavaa artikkelia kolmesta erilaisesta matemaattisesta aiheesta osoittavat, miten laadukasta työtä hän olisi voinut tehdä jos hän olisi asettunut tutkimaan jotakin suurta ongelmaa tuona kriittisenä aikana. Työstään ulkoministeriössä hänelle myönnettiin OBE".

Turing on tullut tunnetuksi myös varhaisten tietokoneiden kehittäjänä ja suunnittelijana, uskoisin myös termin Turingin testi olevan tutun suurelle yleisöllä.

Gordon Brown 10. syyskuuta 2009: ”Olemme pahoillamme, olisit ansainnut parempaa.”

vlad.
 
Turingin ja von Neumannin vuonna 1945 itsenäisesti saamat ideat varastoida laskukoneen ohjelmat samalla tavalla kuin data ovat oikeastaan se mistä kaikki nykyiset tietokoneet saivat alkunsa. Teoreettisessa mielessä Church-Turingin teesi on myös tietojenkäsittelytieteen perusta. Sodan jälkeen Turing aloitteli hyvin mielenkiintoista työtä biologian parissa (Turingin testi oli tähän työhön liittyvä ajatusleikki) ja veikkaan, että olisi saanut suuria aikaan jos olisi saanut olla rauhassa.

Taisi tosiaan Enigman kohtaloksi koitua mielikuvituksen puute; hessukessulta erinomaisen hyvä yhteenveto.

Navajo-kielestä nipottaisin sen verran, että kyseessähän taisi olla taktisen tason salaus. Salaamisenhan ei tarvitse olla täydellistä, riittää kun viestejä ei voida tehokkaasti purkaa ja niiden informaatiota hyödyntää ennen kuin niiden tiedot ovat vanhentuneet. Toisaalta taas taktisen salauksen täytyy olla nopeaa käyttää jotta tiedot eivät vanhene omiin käsiin ennen kuin ne ehditään välittää. Navajo-kieli toimi tässä erinomaisen hyvin, mekaaniset salauslaitteet huonommin. Savon murre pelaa kohtalaisesti :D.

Periaatteessa kaikki johonkin logiikkaan perustuvat salausjärjestelmät ovat purettavissa jos materiaalia ja laskentatehoa on tarpeeksi. Teoriassakin täysin murtamaton salaus saadaan 1800-luvun tekniikalla käyttämällä kertakäyttöisiä koodiavaimia (olettaen, että avain on todella tuotettu satunnaisesti eikä siinä ole mitään havaittavaa kuviota), mistä sitten tulee omat logistiset hankaluutensa. Kuten se, että venäläiset päätyivät käyttämään sodan alkuvaiheessa koodikirjansa kahdesti. Hups.
 
Ja kun Enigmasta keskustellaan ja salauksen purkamisesta niin ei pidä unohtaa Alan Turingia:

engl: https://en.wikipedia.org/wiki/Alan_Turing

suomeksi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Alan_Turing

Toisen maailmansodan aikana hän osallistui saksalaisten käyttämien salakirjoitusjärjestelmien purkamiseen Bletchey Parkissa, hän oli mukana mainitussa Bombe-koneen suunnittelussa ja rakentamisessa yhdessä matemaatikko Gordon Welchmanin kanssa - kyseinen Bombe perustui puolalaiseen bombaan.

Bombe, tai bomba (tsjp.)

Se olikin oikeastaan enigman-kaksoisveli. Kyllä, liittoutuneet oikeasti joutuivat rakentamaan kaksoisolento-enigmoja, jotka sitten raksuttivat tavallaan ne oikeat ratkaisut.

Tähän tulikin apua vakoojilta, mutta myös sotasaaliista elikkä kaapattua salausvälineistöä saatiin joltakin widun meteorologisiilta laivoilta kaapattua jotka olivat täysin erillään pohjanmerellä eivätkä pystynet puolustamaan itseään Royal Navya vastaan.


Enigman ongelma oli, että siinä luotettiin liikaa kirjainparien vaihtoon ns. plugipöydän kautta. Jos sitä ei olisi otettu, vaan sen sijaan esimerkiksi 3-roottorin sijaan käytetty 5-roottorista mallia (laivastolla oli 4-roottorinen malli ja sitä ei saatukaan murrettua), olisi homma ollut ns. pihvi. Lisäksi saksalaisten olisi pitänyt ehdottomasti tehdä sellainen jippo, että laittaa jokaisen viestin alkuun ja loppuun (siis selkokielisen) satunnaisia kirjaimia satunnainen määrä. Tämä sekoittaisi kivasti ennakoitavuutta ja liikenneanalyysiä. Jos vielä viestikohtainen avain olisi (sen salaamisen päiväkohtaisella avaimella lisäksi) piilotettu viestin joukkoon (päivän koodiavain määrittelisi, minne sinne), olisi murtaminen ollut aivan mahdotonta, koska viestikohtaista avainta ei olisi saatu selville, eikä siten päiväkohtaista avaintakaan. Nythän saksalaiset laittoivat viestikohtaisen avaimensa ja vielä KAHTEEN KERTAAN viestin alkuun, jossa se oli salattuna päiväkohtaisella avaimella. ISO, ISO, ISO MOKA.

Tosin olisi ollut lapsellisen helppoa laittaa Enigmaan jokin feedback-systeemi, jossa siis vaikkapa jokaisella näppäimenpainalluksella olisi lähtenyt toinenkin sähkösignaali kulkemaan roottoreiden läpi toisesta kohtaa (kohdasta X, riippumatta siitä, mitä kirjainta painetaan) ja se, mikä kirjain siitä "olisi tullut toisessa päässä Enigmaa", olisi vaikkapa siirtänyt yhtä roottoria (vaikkapa viimeistä 5:stä roottorista) tuon kirjaimen järjestysnumeron verran eteenpäin. Tämä olisi sekoittanut kryptoanalyysin aivan totaalisesti, koska selkokielisen viestin sisältö, järjestys, roottorien järjestys ja roottorien alkuasetelma olisi luonut tuosta yhdestä roottorista käytännössä näennäissatunnaisesti pyörivän "hullunmulkun". Koska "hullunmulkku" pyörähtää joka kerta 1-26 pykälää (eli voi olla mikä tahansa seuraavalla kerralla), se sekoittaa myös omat tulevat pyörähdyksensä entistä enemmän ja siis sekoittaa itse itseäänkin. Toki, jos haluttaisiin olla ehdottoman varmoja, että "hullunmulkku" ei paljasta vahingossakaan mitään niistä roottoreista ja viestin sisällön salauksesta (kun se kerran käyttää samoja roottoreita samoissa asetelmissa), pitäisi olla itse asiassa kaksi rivistöä roottoreita: Toinen salaa "normaalisti" kuten Enigma salasi ja sitten sillä salattu viesti menisi toisen rivistön läpi, joka olisi "hullunmulkkuna" eli feedback-systeeminä.

Amerikkalaisten SIGABA oli helvetin kova salausvekotin. Ei taitaisi murtua vielä nykyäänkään varmuudella. Parempi kuin navajo. SIGABA:ssa viestikohtainen avain laitettiin sellaisenaan salatun viestin joukkoon päivän salausavaimen osoittamiin kohtiin.


En oikein osaa sanoa olisiko ollut lapsellisen helppoa tuollainen. Olet kuitenkin oikeassa siinä että jenkit nimenomaan tekivät tuolla tavalla siinä omassa salauskoneessaan sigaba (ECM mark.II). Jenkeillä koneeseen syötettiin muistiväline ja paperiliuskasta lukemalla, saatiin kirjoitettua roottoreihin asetuksia.

Jos saksalaiset olisivat tehneet tuon modifikaation, laite ei olisikaan ollut enigma, jolllaisena me sen tunnemme. Siinä olisi silloin ollut joku muistiväline esim- paperiluiska. Kun paperiluiska syötettiin SIGABA:n niin silloin kone luki sitä paperiluistaa ja laittoi luiskan asetukset salaukseksi viestille. Jotenkin näin ymmärsin itse.

Laitteen heikkous oli käsittääkseni paperiliuskojen tarvitseminen sekä laitteen "valtava" massa. Ei sopinut helposti armeijan käyttöön koska oli niin painava. Lisääksi laitteen fyysista turvallisuutta piti ymmärrettävästikin varjella samasta syystä kuin enigma. Elikkä ei saanut vihollinen päästä käsiksi laitteeseen, sen ominaisuuksiin, tai paperiliuskoihin ja muistilaitteisiin.

Enigma ei ollut mikään normaali elektroninen ohjelmoitava tietokone kuin nykypäivänä.

Lisäksi enigma ei ollut 30- luvulla mikään salainen laite, vaan kaupallisesti saatavilla oleva tuote jota paranneltiin tuolla tavalla. Toki malleissa oli hieman eroja sitten myöhemmin kun upgreidattiin Wehrmachtin laitteita.



Heikkous oli ollut osittain kieltämättä enigmassa siinä, että liittoutuneet saivat käsiinsä näitä enigman pohjapiirustuksia.

Liittoutuneet oikeasti tekivät analyysiä sähköopillisesti enigman suhteen. Elikkä pystyttiin laskemaan oikeat kombinaatiot sähkövirran kulun kautta, enigmassa. Johtojen paikat jne...

Bombe kone käytti juurikin edellä mainittua menetelmää purkaessaan eräitä enigman roottorin asetuksia.
 
Viimeksi muokattu:
Navajo-kielestä nipottaisin sen verran, että kyseessähän taisi olla taktisen tason salaus. Salaamisenhan ei tarvitse olla täydellistä, riittää kun viestejä ei voida tehokkaasti purkaa ja niiden informaatiota hyödyntää ennen kuin niiden tiedot ovat vanhentuneet. Toisaalta taas taktisen salauksen täytyy olla nopeaa käyttää jotta tiedot eivät vanhene omiin käsiin ennen kuin ne ehditään välittää. Navajo-kieli toimi tässä erinomaisen hyvin, mekaaniset salauslaitteet huonommin. Savon murre pelaa kohtalaisesti :D.

Periaatteessa kaikki johonkin logiikkaan perustuvat salausjärjestelmät ovat purettavissa jos materiaalia ja laskentatehoa on tarpeeksi. Teoriassakin täysin murtamaton salaus saadaan 1800-luvun tekniikalla käyttämällä kertakäyttöisiä koodiavaimia (olettaen, että avain on todella tuotettu satunnaisesti eikä siinä ole mitään havaittavaa kuviota), mistä sitten tulee omat logistiset hankaluutensa. Kuten se, että venäläiset päätyivät käyttämään sodan alkuvaiheessa koodikirjansa kahdesti. Hups.

Navajo koodia usein vähätellään erinäisistä syistä. Länsimainen ihminen katsoo edistyneemmäksi ja paremmiksi kaikenlaiset tekniset himmelit ja laitteet, kun taas intiaanikansa edustaa taantumuksellisuutta ja yksinkertaisuutta.


Japanilaiset kuitenkin yrittivät murtaa sitä navajo koodia mutta ei se nyt ihan niin helppoa ollutkaan. Eivät siinä koskaan onnistuneet sota-aikana. Kuitenkin japanilaiset onnistuivat murtamaan eräitä US Armyn teknisiä salausmenetelmiä (tekniset himmelit ja laitteet) sodan aikana ainakin muutamia kertoja.

Savon murre kuitenkin on huomattavasti helpompaa ymmärtää ja puhua kuin navajo kieli, mitä ilmeisimmin. Vähän niinkuin yrittäisi saada jonkun perus-suomalaisen juntin puhumaan puolan kieltä, tai tanskan kieltä. Eihän siitä mitään, tule siitä ymmärtämisestä kun toinen puhuu niinkuin 'kuuma peruna suussa'.

Najavo koodia pystyi käyttäämään kaikkeen radioliikenteeseen, ei ollut mikään pakko käyttää sitä taktisessa viestinnässä. Mikään ei estänyt sen laajempaa käyttöä (muu kuin tarvittavien code-talkersien kouluttaminen, elikkä tarvittavien yhteyshenkilöiden määrä).

Kuitenkin idean keksijä navajo koodissa olikin ollut joku lähetyssaarnaajan poika, joka vei ideapallon eteenpäin merijalkaväen koodausta varten. Kyseessä oli alunperin pienen luokan kenttäkoe, koska congressi ei halunnut rahoittaa mitään suuria rahoja tällaiseen 'intiaani-pelleillyyn'
 
Savon murre kuitenkin on huomattavasti helpompaa ymmärtää ja puhua kuin navajo kieli, mitä ilmeisimmin.
Tositarinana kerrotaan kuitenkin tapauksesta, jossa venäläiset joutuivat käyttämään kaksinkertaista tulkkausta (savo-suomi-venäjä) kuulustellessaan savolaista sotavankiaan. Taktisella tasolla jokin vaikea murre varmasti vaikeuttaa viestiliikenteen seurantaa, joukkojemme tulisikin käyttää esimerkiksi raumalaisia viestimiehiä:D.
 
Teoriassa ainoa tapa purkaa tuollainen koodi olisi ollut saada haltuunsa fyysisesti ja esim kiduttaa näitä 'navajo code talkerseja'.

Eihän tämä pidä paikkaansa. Kaikkien koodikielien (joita oli muitakin kuin navajo) luontainen heikkous on, että sanojen merkitys on periaatteessa pääteltävissä ja opittavissa kun käsiteltävää materiaalia on vain riittävästi. Kuuntelemalla viestejä voidaan tunnistaa toistuvat sanat ja yhdistämällä ne tapahtumiin, voidaan päätellä mitä sanat tarkoittavat. Lisäksi käytössä oli koodikirjoja, joiden kaappaaminen olisi helpottanut murtamista. Luonnollisten kielten tapauksessa on myös aina se mahdollisuus, että vihollinen kuitenkin löytää jostain kieltä puhuvan henkilön.

Epäilemättä juuri näistä syistä koodikieliä käytettiin nimenomaan taktisessa viestinnässä, jonka murtamiseen on käytettävissä vähemmän resursseja ja lisäksi murtumisen aiheuttamat vahingot ovat pienemmät. Lisäksi koodikielten nopeusetu pääsee parhaiten esiin tässä käyttötarkoituksessa. Jos kuvitellaan, että saksalaiset olisivat käyttäneet vaikkapa navajoa kaiken viestintänsä salaamiseen ja sen murtamiseen olisi käytetty samat resurssit kuin Enigman murtamiseen, olisi se todennäköisesti murtunut paljon helpommin.

Koodikielten merkitystä ei pidä vähätellä ja valitussa käyttötarkoituksessa ne toimivat erinomaisesti. Mutta ei silti pidä erehtyä luulemaan, että ne olisivat salausteknisesti olleet ainutlaatuisen tehokkaita saati murtamattomia.
 
Jep. En mitenkään vähättele navajokieltä kun totean, että se oli lähinnä taktiseen käyttöön soveltuva koodaus. Erinomainen siihen olikin - niin kauan kun kieltä puhuvia oli paikalla ja hengissä.

Koodinmurtajat ovat kyenneet tekemään matemaattisilla menetelmillä siinä määrin huikeita temppuja jo toisen sodan aikana, että strategisessa viestinnässä navajokieli olisi täysin varmasti ollut murrettavissa.
 
Enigman yksi heikkous oli, että kirjain ei voinut siinä salautua samaksi kirjaimeksi. Tämä helpotti sen murtamista.
 
Eihän tämä pidä paikkaansa. Kaikkien koodikielien (joita oli muitakin kuin navajo) luontainen heikkous on, että sanojen merkitys on periaatteessa pääteltävissä ja opittavissa kun käsiteltävää materiaalia on vain riittävästi. Kuuntelemalla viestejä voidaan tunnistaa toistuvat sanat ja yhdistämällä ne tapahtumiin, voidaan päätellä mitä sanat tarkoittavat. Lisäksi käytössä oli koodikirjoja, joiden kaappaaminen olisi helpottanut murtamista. Luonnollisten kielten tapauksessa on myös aina se mahdollisuus, että vihollinen kuitenkin löytää jostain kieltä puhuvan henkilön.

Epäilemättä juuri näistä syistä koodikieliä käytettiin nimenomaan taktisessa viestinnässä, jonka murtamiseen on käytettävissä vähemmän resursseja ja lisäksi murtumisen aiheuttamat vahingot ovat pienemmät. Lisäksi koodikielten nopeusetu pääsee parhaiten esiin tässä käyttötarkoituksessa. Jos kuvitellaan, että saksalaiset olisivat käyttäneet vaikkapa navajoa kaiken viestintänsä salaamiseen ja sen murtamiseen olisi käytetty samat resurssit kuin Enigman murtamiseen, olisi se todennäköisesti murtunut paljon helpommin.

Koodikielten merkitystä ei pidä vähätellä ja valitussa käyttötarkoituksessa ne toimivat erinomaisesti. Mutta ei silti pidä erehtyä luulemaan, että ne olisivat salausteknisesti olleet ainutlaatuisen tehokkaita saati murtamattomia.

Historiallinen fakta on se että najavo koodi oli murtumaton. Se on kiistämätön fakta koska vihollisen ei onnistunut murtamaan sitä koodia. Ei tässä ole mitään väittelyn aihetta. USA:n veronmaksajat kieltämättä saivat tuolla koodilla hyvää palvelusta omille joukoilleen. Halpa ja tehokas koodi oli kyseessä viime kädessä.

Myönnettäköön silti että ei ollut niin isoa palkintoa merijalkaväen koodin murtamisessa sotataloudellisessa kulutussodassa tässä tapauksessa.


Ajattelinkin että laajemmalla najavo koodia käyttämällä olisi voitu säästää liittoutuneiden henkiä. Tai sitten muunlaista parempaa koodia käyttämällä. Jenkit todennäköisesti olisivat hyötyneet siitä ainakin sodan alkupuolella vuodenvaihteessa 1941-42.

Natsit mursivat brittien kauppalaivaston koodit helposti 1939 mennessä (B-Dienst mursi näitä koodeja). Saksalaisilla oli mitä ilmeisimmin tiedossa jokaisen britti- sotalaivan sijainnit sodan alkuhetkillä, koska laivaston koodi murrettiin. Tämä aiheutti tappioita briteille ja vähensi natsien tappioita.

Lisäksi natsit mursivat joitakin jenkkien koodeja, joka vaikutti siihen että "second happy time" (Operation Paukenschlag) onnistui niin tehokkaasti upottamaan kauppalaivoja Amerikan rannikoilla 1942.

Vasta 1942 keväällä/kesällä (puoli vuotta myöhemmin), jenkit vaihtoivat koodinsa, ja samalla kauppalaivojen tappiot saatiin kuriin. Toki tämä jenkkien uudempi laivaston koodi olikin sitten jytkympi versio, jota vissiin ei onnistuttu murtamaan.
 
Enigman ongelma oli, että siinä luotettiin liikaa kirjainparien vaihtoon ns. plugipöydän kautta. Jos sitä ei olisi otettu, vaan sen sijaan esimerkiksi 3-roottorin sijaan käytetty 5-roottorista mallia (laivastolla oli 4-roottorinen malli ja sitä ei saatukaan murrettua), olisi homma ollut ns. pihvi.


4- roottorinen enigma kriegsmarine onnistuttiin murtamaan 1943 alkuvuodesta muistaakseni.

Kyseinen koodi tunnettiin brittien toimesta myös shark- key nimellä, elikkä hai-avain.

http://cryptomuseum.com/crypto/enigma/m4/index.htm
 
Historiallinen fakta on se että najavo koodi oli murtumaton. Se on kiistämätön fakta koska vihollisen ei onnistunut murtamaan sitä koodia. Ei tässä ole mitään väittelyn aihetta.

Väitit, että ainoa tapa murtaa koodi olisi saada kieltä osaava henkilö käsiinsä, mutta tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tämä on salaustekninen fakta, eikä siinäkään ole mitään väittelyn aihetta. Se, onko koodia murrettu, on täysin eri asia siitä onko sitä mahdollista murtaa (tai kuinka helppoa se on).
 
Taktisella tasolla jokin vaikea murre varmasti vaikeuttaa viestiliikenteen seurantaa, joukkojemme tulisikin käyttää esimerkiksi raumalaisia viestimiehiä:D

Olen samaa mieltä Erkin kanssa. Näyte Rauman murteesta:
-Mnää lue Nortamo jaarituksist Tasala Vilkum berindrahast biänem bätkä. Me ole nys siink ko meijän gambraattin Vilkk, Iiro ja Kalkke läksivä Turkku viämä Tasala Vilkum berindrahoi pankki. Turun gadull he olivat trefann Kuapukse isännä Eorast. Kuapuksell oll hirmuse suure majavanahkasep pälsy yll. Hep päättiväs sitt, ett mennä ehtost kaikin yhdess tiaatterihi.

En ymmärrä tuosta juuri mitään.

Löysin hyvän määrittelyn Savon murteesta:
Savon murre ei oikestaan ole kieli, vaan tapa tuhota sivistynyt keskustelu. Ajatustenvaihdossa on eduksi, jos keskustelun molemmat osapuolet ovat savolaisia. Silloin siinä esitetään kysymys, joka ei ole kysymys, ja vastaus, joka ei ole vastaus. Tuloksena on keskustelu, joka ei etene mihinkään.
"Ee se kaakana voe olla ku Savon sellulla on yks neekerj ja se kulukoo pyörällä töehin."


Mikä on nimeltään Olavi Paavolaisen savoksi käännetty kirja "Synkkä yksinpuhelu"?
- Myterä iteksiih höpäjintä
 
Tämä on tositarina.
Serkkuni Lohjalta oli meillä käymässä, Etelä-Savossa, joskus 80-luvun lopulla. Serkku ajeli lainaamallani Solifer SM:lläni ympäri kyläteitä.
Saman kylän Laguksen JP2:n sotaveteraani Sulo R. tuli vastaan. Luuli, että minähän se siellä mopolla ajelen, ja pysäytti. Tajusi sitten, että siinähän on ihan outo poika, mutta esitti kuitenkin asiansa:
- Ootko sie nähnynnä meijän koeroo? (Hänen Tessu-pystykorvansa karkaili usein, ja nimenomaan meille, koska sai herkkuja ja silityksiä).
Serkkuni ei ymmärtänyt halaistua sanaa, ja päätteli, että ukko puhuu ruotsia, jolloin looginen kysymys on:
- Va?

Lienee sanomattakin selvää, että Sulo oli pesunkestävä, vanhan polven savolainen. Minullakin oli joskus vaikeuksia ymmärtää kaikkia kotikylän vanhusten käyttämiä sanoja.
Iekko = Erkki
Iero = Eero
Puavukka= Paavo
Myö mennää Puavukkaan = menemme Paavon luo
kiänty kippeeks = sairastui
tuimoo = vähäsuolaista
ei kehtaa = ei viitsi
kehtuuttaa = laiskottaa
 
Suomessakin oli alan osaamista, kuten jokainen varmasti tietää. Tunnetuista suomalaisista matemaatikoista ainakin Rolf Nevanlinna taisi olla touhussa mukana? Ruotsissa Arne Beurling oli pätevä mies.
 
Navajo ei taida olla koodikieli, vaan luonnollinen kieli, jota ei sinällään (esim. puhuttuna, kaksi navajoa heittämässä läppää) ole salattu mitenkään. Tietysti navajokielisen viestin voi vielä salatakin. Onko luonnollisia kieliä avattu paljonkin salausteknisesti? Hieroglyfit tulee mieleen, mutta se oli kirjoitettua kieltä ja avain saatu haltuun, eikä avaaminen ehkä ollut puhdasoppisen salaustekninen. Kauanko vie navajon salaustekninen avaaminen harjoitusmielessä? Minuutin? Tunnin? Päivän?
 
Navajo ei taida olla koodikieli, vaan luonnollinen kieli, jota ei sinällään (esim. puhuttuna, kaksi navajoa heittämässä läppää) ole salattu mitenkään.

Mielestäni luonnollista kieltä voi vallan mainiosti kutsua koodikieleksi, mikäli sitä sellaisena käytetään. Salausteknisesti se ei periaatteellisesti poikkea keinotekoisesta koodikielestä. Sanaa "salaus" käytän toki leväperäisesti, mutta koska kyse on viestien purusta ja siihen voidaan käyttää osin samoja menetelmiä kuin varsinaisen salauksen purkuun, en jaksanut miettiä terminologiaa sen enempää.

Onko luonnollisia kieliä avattu paljonkin salausteknisesti?

Luultavasti ei, mikä ei sinänsä ole ihme, koska niiden käyttö on ollut varsin rajoitettua. Tässä auttaa olennaisesti se, että koodikieliä käytettiin radioviestien välittämiseen. Jos viestit saa käsiinsä kirjoitettuna, se poistaisi puhutun kielen vaihtelun antaman suojan.
 
Back
Top