John Croft, 95, mursi toisessa maailmansodassa natsien koodeja, mutta suomalaisten salakirjoitus oli hänelle liikaa – ”En siihen pystynyt, eikä pystynyt kukaan muukaan”
Croft oli 19-vuotias opiskelijapoika, kun hänet värvättiin salaiseen Bletchley Park -yksikköön murtamaan natsi-Saksan salakirjoituksia. HS tapasi yhden viimeisistä toisen maailmansodan koodinpurkajista Bathissa. Vaikka Suomen koodia hän ei pystynyt murtamaan, saksalaisten viestinvaihto kävi tutuksi. ”Ei voinut tietää, vaikka niissä olisi vain tilattu lisää vessapaperia.”
John Croft, 95, kotinsa edessä Bathin kaupungissa. Iästään huolimatta Croft kulkee ketterästi. Croft toimi toisen maailmansodan aikaan kryptoanalyytikkona eli koodinmurtajana. (KUVA:CONOR O'LEARY)
Annamari Sipilä HS
Julkaistu: 2.2. 2:00 , Päivitetty: 2.2. 16:03
KEVÄÄLLÄ 1942
John Croftoli 19-vuotias. Hän opiskeli Oxfordin yliopistossa, mutta odotti jo kutsua rintamalle. Toinen maailmansota oli syttynyt 1939, ja natsi-Saksa eteni.
Suunnitelmat muuttuivat, kun eräs yliopiston opettajista veti Croftin sivummalle.
”Hän kysyi, olisinko kiinnostunut tiedustelutöistä armeijan sijaan”, Croft muistelee kotonaan Bathissa.
Croft vastasi kyllä. Se oli alku huippusalaisille töille koodinmurtajana sittemmin kuuluisassa Bletchley Parkin kartanossa. Britannian etevimmät kyvyt värvättiin sinne ratkomaan vihollismaiden salauksia.
CROFT on viimeisiä elossa olevia toisen maailmansodan kryptoanalyytikoita. Hän täytti tammikuussa jo 95 vuotta.
”Meitä ei ole enää monta jäljellä. Kaikki Bletchley Parkin tuttuni ovat kuolleet”, Croft kertoo kirjojen täyttämässä olohuoneessaan.
Croftin tapauksessa ikä tuntuu olevan pelkkä numero, sillä mies itse on yhä terävä kuin partaveitsi. Myös askel kulkee ketterästi. Asu on huoliteltu solmioineen ja taskuliinoineen.
Haastattelut vuonna 1942 ennen tiedustelutöiden alkua olivat niukat. Croftilta kysyttiin, osaako hän lukea saksaa. Kyllä. Entä osaako hän pelata šakkia? Kyllä.
Kuuluisaan sanaristikkokokeeseen hän ei sitä vastoin joutunut. Joillain Bletcheley Parkin koodinpurkajista oli vain yksi suositus: He kykenivät ratkomaan The Daily Telegraph -lehden ristikon pikavauhtia.
”En ole ikinä perustanut sanaristikoista”, Croft nauraa.
LYHYEN koulutuksen jälkeen Croft lähetettiin kapteeni
Ralph Testerinjohtamaan ryhmään, joka oli saksalaisten
Geheimschreiber-teleprintterikoneen salakirjoituksen kimpussa.
Toimistona toimi kartanon mailla oleva mökki. Työkaverit olivat Oxfordin ja Cambridgen opiskelijoita sekä British Museumin ja eri kirjastojen asiantuntijoita. Huippuaikoina Bletchley Parkissa ahersi yli 9 000 ihmistä.
”Naisia koodinsärkijöinä oli vähän. Tiesin vain pari.”
Bletchley Parkin kartanosta tuli toisen maailmansodan aikana brittiläisten koodinpurkajien keskus. (KUVA: EVENING STANDARD)
Croftin mukaan Bletchley Parkin yhteishenki oli toverillinen. Kukaan ei mahtaillut, vaikka joukossa oli huippuälykkäitä matemaatikkoja.
LÖRPÖTTELY oli pannassa. Omista töistä ei sopinut puhua edes läheisille kollegoille.
Kerran tosin Croft kuuli numerosarjoista, joita toisessa yksikössä oli ihmetelty. Ne paljastuivat myöhemmin Gestapon kirjanpidoksi keskitysleireille lähetetyistä.
Croftin vanhemmatkaan eivät tienneet, missä tehtävissä poika sotavuosina uurasti.
”Isä taisi arvata. Hän oli ollut itse tiedustelutehtävissä ensimmäisen maailmansodan aikana. Isä osasi sujuvasti saksaa ja sen murteita, joten hän salakuunteli saksalaisten puheluja.”
BRITIT antoivat saksalaisten salaiselle viestiliikenteelle peitenimiä kuten
Fish ja
Tunny (tonnikala). Muitakin kalannimiä oli käytössä.
Niin sanottu Tunny-kone, joka oli käytössä Bletchley Parkissa toisen maailmansodan aikana. Britit yrittivät murtaa natsi-Saksan ja sen liittolaisten salakieltä. Tunny viittaa tonnikalaan. Briteillä oli tapana antaa saksalaisten salatulle viestinvaihdolle kala-aiheisia peitenimiä. (KUVA: JACK TAYLOR)
Saksalaiset kenraalit puolestaan ristittiin uudelleen Bletchley Parkin siivoojien mukaan.
Croft ei muista koskaan epäilleensä liittoutuneiden voittoa.
”Asiaa ei yksinkertaisesti ajatellut. Keskityin vain töihini.”
Työtä riitti, sillä murrettavana oli saksalaisen sotilasjohdon viestinvaihtoa Balkanille, Pohjois-Afrikkaan ja Etelä-Ranskaan. Osa viesteistä oli strategisia, osa vain logistisia.
”Ei voinut tietää, vaikka niissä olisi vain tilattu lisää vessapaperia.”
Brittiläisiä tiedustelupalvelun virkamiehiä Bletchley Parkissa toisen maailmansodan aikana. Yksi osa työtä oli siepata saksalaisten salatut viestit. Sitten koodi piti murtaa, ja kääntää viesti ymmärrettävälle kielelle. (KUVA: BLETCHLEY PARK TRUST)
Esimiehiltä ei juuri kiitosta herunut, paitsi kerran. Silloin oli avautunut
Adolf Hitlerinhenkilökohtainen viesti, jossa vaadittiin serbikenraali
Draža Mihailovićinkiinniottoa.
BLETCHLEY Parkista Croft siirtyi vuonna 1943 koodinsärkijäksi Lontooseen: Berkeley Streetille ja läheiseen Aldford Houseen.
Siellä työnä oli diplomaatti- ja kaupallisten viestien murtaminen. Kohteena olivat paitsi akselivallat, myös puolueettomat maat ja jopa kumppanit.
Yksi ensimmäisistä Croftin saamista tehtävistä oli murtaa Suomen salaiset diplomaattiviestit. Britannia oli julistanut Suomelle sodan jo joulukuussa 1941.
Tehtävän Croftille antoi vanhempi kollega, entinen kirjastovirkailija, joka osasi 25:tä kieltä – suomi ja unkari mukaan lukien.
”Hain suomalaisten viestit Trafalgarin aukion kupeessa olleesta postista. Menin sisään sivuovesta ja vilautin salaista henkilökorttiani. Sain pinon salakirjoitettuja sähkösanomia.”
SUOMALAINEN viestiliikenne suojattiin sodan aikana ruotsalaisella Hagelin-salakirjoituskoneella. Briteillä oli vastaava kone Lontoossa ihmeteltävänä, mutta edes se ei auttanut purku-urakassa.
Salakirjoitus ei avautunut.
”En siihen pystynyt, eikä siihen pystynyt kukaan muukaan”, Croft kertoo.
Suomalaiset koodaajat olivat olleet liian tunnollisia jättääkseen viesteihin murtovaraa.
Turhautunut Croft päätti opetella itsekseen suomea, jos edes se auttaisi. Hän kävi ostamassa suomen oppikirjan Oxford Streetiltä kirjakaupasta.
SUOMI-HAASTE sai kuitenkin väistyä, kun piti keskittyä tärkeämpään: kommunismin nousun pysäyttämiseen.
Kylmä sota oli jo alkanut, vaikka maailmansota oli yhä kesken.
”[Britannian pääministeri
Winston]
Churchill oli erityisen kiinnostunut siitä, minkälaisia viestejä Moskovasta lähti ympäri Eurooppaa.”
Croft työskenteli ryhmässä, joka sai tehtäväkseen kommunistien viestien murtamisen. Ryhmään kuului myös huippumatemaatikko sekä kryptoanalyytikko, joka oli palvellut jo Venäjän tsaarin tiedustelujoukoissa 1900-luvun alussa.
Kuukausien työn jälkeen salaus avautui ”matematiikan voimalla”. Koodin avaimeksi paljastui puolestaan eräs
Shakespearen näytelmistä – ja vieläpä englannin kielellä.
Shakespearen teosta oli helppo pitää mukana ilman että se herätti epäilyjä.
Komentaja Alexander ”Alastair” Dennistonin työhuoneen toisinto Bletchley Parkissa, jossa kryptoanalyytikot mursivat salakieliä. Denniston kuului Bletchley Parkin perustajiin. John Croft toimi hänen alaisuudessaa ratkoessaan Lontoossa kommunistien lähettämiä salausviestejä. (KUVA: JACK TAYLOR)
SODAN jälkeen Croft teki pitkän uran Britannian sisäministeriössä. Hän päätyi tutkimusosaston johtajaksi ja sai Brittiläisen imperiumin kunniaritarikunnan komentajan arvonimen vuonna 1982.
Tiedustelutöissä hän ehti tavata sekä sankareita että roistoja.
Saksalainen Enigma-salauslaite. (KUVA: IAN WALDIE / GETTY IMAGES)
Croft tunsi muun muassa matemaatikko
Alan Turingin, joka mursi saksalaisten Enigma-koneen salauksen.
”Näin Turingin viimeisen kerran sodan jälkeen eräillä illalliskutsuilla. Hän kertoi tutkivansa kasvien kasvun matematiikkaa. Pian sen jälkeen hän teki itsemurhan.”
Roistoista Croft tapasi sodan aikana kaksoisagentti
Kim Philbyn, joka paljastui vuonna 1963 Neuvostoliiton myyräksi. Philbyn rinkiin kuulunut taideasiantuntija-vakooja
Anthony Blunt puolestaan yritti udella Croftilta tämän tiedustelutöistä.
”Keskustelu tyrehtyi, kun vastasin vältellen, että olin ollut sodan aikana vain ’ulkoministeriössä hommissa’.”
PITKÄN ikänsä salaisuudeksi Croft kertoo Välimeren ruokavalion oliiviöljyineen ja viineineen sekä älylliset haasteet.
Hän myös maalaa, ja tyyli on abstrakti. Pieni ateljee sijaitsee Bathin-kodin yläkerrassa.
Koodinmurtaja John Croft, 95, olohuoneessaan Bathin kaupungissa. Lempinojatuolin yllä on Croftin maalaama taulu. Croft on käynyt muutaman kerran Suomessa. Kriminologinakin menestyneen Croftin tuttuihin kuului kriminologian ja kriminaalipolitiikan uranuurtaja Inkeri Anttila. (KUVA: CONOR O'LEARY)
Parasta on silti maailman parantaminen ystävien kanssa.
”Ensin panemme Bathin asiat järjestykseen, sitten Britannian ja lopulta koko maailman. Mutta jostain syystä aamulla herätessä ongelmat ovat yhä samat.”
Kuka
Monen uran John Croft
John Croft syntyi Lontoossa tammikuussa 1923 ja kävi arvostetun Westminsterin yksityiskoulun.
Hän aloitti historian opinnot Oxfordissa 1941.
Toisen maailmansodan aikana hän oli murtamassa Saksan, Suomen ja kommunistien salakirjoituksia Bletchley Parkissa ja Lontoossa.
Sodan jälkeen Croft päätti opintonsa Oxfordissa ja opiskeli myös University of Londonissa sekä London School of Economicsissa.
Croft teki pitkän työuran Britannian sisäministeriössä. Hän on kirjoittanut myös noin 50 artikkelia kriminologiasta.
Croft on myös taidemaalari. Hän on osallistunut useisiin näyttelyihin 1950-luvulta lähtien.