Kyse ei pian ole siitä, haluaako Japani tai Yhdysvallat tai Etelä-Korea sotaa, vaan siitä miten se alkaa.
Koko kuviota mietitään kuin Kim olisi jotenkin rationaalinen, täysjärkinen toimija. Sipiläkin sanoi, että uhoaa vain. Mutta diktaattori, joka teloittelee ministereitä kranaatinheittimillä, ei ole sellainen. Kun ydinase on valmis, keisari Nero voi hyvinkin katsella Rooman paloa.
Yhdysvallat iskenee seuraavaan kokeeseen jollain tavalla, sotilaallisesti. Obama antoi Kimin lihoa. Trumpin mitta täyttyy varmasti.
Rohkenen olla eri mieltä. Status quo ei sinänsä tässä muutu. Pohjois-Korealla on ollut koko sodanjälkeisen ajan mahdollisuus aiheuttaa Etelä-Korealle valtaisat tappiot. Samalla toki on tiedetty, että tämän toteuttaminen tietäisi pohjois-korean loppua valtiona. Se mikä on ollut muuttumassa on pohjois-korean suhteellisen sotavoiman heikkeneminen suhteessa eteläiseen naapuriin. Balanssia tukemaan on tarvittu ydinaseet. Niiden avulla voidaan varmistaa etelän riittävät tappiot siltä varalta, että hyökkäys lähtisi sieltä.
Nyt kun ydinaseohjukset tulevat kuvioon mukaan, tämä peruslähtökohta ei silti muutu. Se minkä se saa aikaan on se, että vastaisku tulisi luultavasti tapahtumaan myös ydinasein, mikäli Kim laukaisisi omansa. Mitään mutual assured destructionia ei pohjois-korean ja usa:n välille tule tapahtumaan. Ainoastaan North-Korea assured destruction kuten aiemminkin.
Tuo peloite on pitänyt pohjois-koreaa hyökkäämästä tähän asti ja pitänee jatkossakin.
----
Tämä siis olettaen, että PK:n hallinto olisi rationaalinen kuten epäilen. Toki esittämäsi irrationaalisuus on mahdollista. Se mikä ei silti ole mahdollista on se, että PK valtiona jatkaisi elämää jos he laukaisevat ydinaseen.