Korean Sota Osa II ?

Kyllä Usa iskee, jos se todella TIETÄÄ, että PK aikoo TODELLA hyökätä. Eihän Usa jää sormi suussa katsomaan, jos PKn ohjuslaukaisu OIKEASTI on uhka. Usan hallinto ei ota sitä riskin murto-osaakaan, että Pearl Harbour toisintuisi atomiaseiden muodossa. Ei amerikkalaiset ole tolloja. Tähän saakka show on ollut show, vai mitä?

Tähän asti Pohjois-Korealla ei ole ollut KYKYÄ iskeä Jenkkejä vastaan näiden omalla maaperällä. Aivan kohta tilanne muuttuu. Ja kun se muuttuu, niin sen jälkeen Pohjois-Koreaa ei paljon voi enää töniä. Pohjois-Korea on vähän erilainen peluri kuin muut ydinasevaltiot. Se on luonteeltaan häirikkövaltio. Kuinka kansainvälinen yhteisö tulee jatkossa suhtautumaan Pohjois-Korean häiriköintiin esimerkiksi Etelä-Koreaa tai Japania kohtaan. Kuinka maata yritetään saada ruotuun? Yksi työkalu keinovalikoimasta (sotilaalli uhkaaminen) tulee länsimailta poistumaan.

Soo, soo, älkääpäs kidnapatko eteläkorealaisia kalastajia. Soo, soo, älkääpäs tehkö ohjuskokeita Japaninmerellä. Mutta siihenpä se sitten jääkin. Ei voida enää sanoa, että olkaapas kiltisti tai setä tulee ja antaa vähän keppiä. Paksu poika voi naurahtaa ja vastata siihen, että tulepas vaan, niin sen jälkeen Los Angeles hohtaa entistä paremmin pimeässä.
 
Tähän asti Pohjois-Korealla ei ole ollut KYKYÄ iskeä Jenkkejä vastaan näiden omalla maaperällä. Aivan kohta tilanne muuttuu. Ja kun se muuttuu, niin sen jälkeen Pohjois-Koreaa ei paljon voi enää töniä.

PK ei ole ollut oikeastaan tönittävissä pitkään aikaan kun löytyy kapasiteetti töniä takaisin etelä-koreaa ja japania.

Pohjois-Korea on vähän erilainen peluri kuin muut ydinasevaltiot. Se on luonteeltaan häirikkövaltio.

Neuvostoliitto, purkalla pystyssä pysyvä Pakistan ja Israel ovat myös kategorisoitavissa ydinaseita omaaviksi häiriköiksi. Jälkimmäisestä voi toki olla monta mieltä, mutta aikoinaan pistivät heittona ilmaan että paskoisivat esim. euroopan surutta jos valtio tulee uhatuksi.
 
P-korea toipui yhdestä nälänhädästä joka oli seuraus monesta tekijästä. Kuitenkin se vaati tipahtamisen kaiken ulkopuolelle(Nl) sekä monta luonnonkatastrofia. Tämän jälkeen tuotantoa on tehostettu.

Ei oikein jaksa uskoa samankaltaiseen nälänhätään mitä 90-luvulla,ellei tule tulvia ja maanjäristyksiä. Vaikka P-korean johto ilmoittikin kansalle, että edessä on taas pitkä ja vaivalloinen marssi ja olkaa valmiita syömään kasvien juuria uudelleen.
 
Neuvostoliitto, purkalla pystyssä pysyvä Pakistan ja Israel ovat myös kategorisoitavissa ydinaseita omaaviksi häiriköiksi. Jälkimmäisestä voi toki olla monta mieltä, mutta aikoinaan pistivät heittona ilmaan että paskoisivat esim. euroopan surutta jos valtio tulee uhatuksi.
Muistetaan nyt kuitenkin että ydinasevaltioista Israel on ainoa joka on ollut lähellä tuhoutumista, todella lähellä, ja silti pidättäytyivät laukaisemasta, mahdollisesti pelastaen koko siviilisaation. Joten en laskisi sitä häiriköksi sen jälkeen. Siitä osittain on tietenkin kiittäminen USAa joka tiesi että Israelin tunnit käyvät vähiin ilman ydinaseen käyttöä, ja vastapainoksi käynnistivät valtavan konventionaalisen kaluston siirron jolla Israel sai rivinsä ehjiksi ja vyöryttämään takaisin arabeja. Mutta moni muu valtio olisi antanut käskyn ydinaseen käyttöön tilanteessa jossa olemassaolo oli vähintään uhattuna, ja tappio todennäköisempi ilman ydinaseiden käyttöä.


THE LAST NUCLEAR MOMENT

Only in the early morning of Oct. 6 did the Israeli leadership finally understand that it was facing a full-scale attack by Egypt and Syria that very evening. (And even then they had the estimated time of the attack wrong; the war actually started at 2 p.m.) By the next morning, the Egyptian Army had crossed the Suez Canal and columns of Syrian tanks had penetrated deep into the Golan Heights. Hundreds of Israeli soldiers had died in a heroic but hopeless effort to save small, isolated strongholds along Israel's borders.

The hope was that with the arrival of Israel's reserve troops, the military situation would turn around. While this happened to some extent on the Syrian front, things were still a disaster at the Suez.

Israel's first attempted counterattack on Oct. 8 was a miserable failure. At the end of that day, Defense Minister Moshe Dayan was heard murmuring about ''the end of the Third Kingdom.'' The commander of the air force, Gen. Benny Peled, warned that with the rate of losses his forces were enduring, within a week Israel might no longer have any effective air power. It was arguably the darkest day in the history of the Israeli Army.


It was in the early hours of Oct. 9 that senior Israeli military leaders brought up the idea of using Israel's doomsday weapons. By that time Israel had lost some 50 combat planes and more than 500 tanks -- 400 on the Egyptian battlefield alone. According to a new book by the Israeli journalist Ronen Bergman, when the prime minister's top military aide heard those ideas, he begged the army's deputy chief of staff, tears in his eyes, ''You must save the people of Israel from these madmen.''

Later that morning, at the end of a somber briefing before the war cabinet, Mr. Dayan raised the nuclear option with the prime minister. No detailed record has surfaced as to what exactly Mr. Dayan proposed, but we know he gave an overall assessment that Israel was fast approaching the point of ''last resort.'' And certainly Mr. Dayan wanted the United States to take notice that things had reached such a point. That he meant using nuclear weapons (albeit in coded language, as at the time nobody dared call them by name) was confirmed in an interview last week by Naftali Lavie, who was Mr. Dayan's spokesman during the war.

This set the stage for a moment that defined Golda Meir's other legacy, her nuclear legacy. Supported by other members of her war cabinet -- notably the ministers Israel Galili and Yigal Allon -- she refused to concede to Mr. Dayan's gloom and doom rhetoric. Her idea, instead, was to fly secretly to Washington and, as Henry Kissinger later wrote, ''for an hour plead with President Nixon.''

Mr. Kissinger flatly rejected that idea, explaining such a rushed visit ''could reflect only either hysteria or blackmail.'' By that time, American intelligence had signs that Israel had put its Jericho missiles, which could be fitted with nuclear warheads, on high alert (the Israelis had done so in an easily detectible way, probably to sway the Americans into preventive action).


Mr. Kissinger instead started to arrange air supply to Israel, and within three days a tremendous United States airlift to Israel was in action. The tide was turned. By Oct. 21 the Israelis were within 20 miles of Damascus and had crossed the Suez Canal, encircling the Egyptian Third Army. A permanent cease-fire was established within a few days.

Like John F. Kennedy a decade earlier, Golda Meir had stared into the nuclear abyss and found a path back to sanity. Mrs. Meir's decision not to accept Mr. Dayan's pessimism not only avoided a nuclear catastrophe, it demonstrated to the world that Israel was a responsible and trusted nuclear custodian
 
Viimeksi muokattu:
gallery-1502468854-chart-new.jpg

pitkä artikkeli Kimin perhesotkuista ja siitä sedän murhasta. http://www.esquire.com/news-politics/a56628/kings-of-communism/

Yksi lainaus
With his hipster haircut, geek-chic glasses, and charisma, Han Sol is unlike any Kim family member we've seen: intelligent, curious, and open-minded. Educated almost exclusively abroad—including at Sciences Po in France, alma mater of five of the last seven French presidents—he speaks fluent English. In the few interviews he's given, Han Sol has championed democracy, peace, and diplomacy. In one, with a Finnish television station in 2012, he praised the Arab Spring, calling the uprising that unseated Libyan leader Muammar Qaddafi a "revolution." In perhaps the most surprising moment of the conversation, he referred to his uncle as a "dictator." Kim said his dream was to one day "go back and make things better, and make it easier for the people there. I also dream of unification."

Kim Han Sol has the birthright to lead and a wish for his country to open up in ways that appeal to the U. S. and its allies. "This is a cosmopolitan, bright young kid," says Straub, from the Sejong Institute. "Maybe he is the real threat, in the long term, to the regime."
 
Miksei muuten jenkeillä, ainakaan virallisesti, ole käytössä Arrow 3 torjuntaohjuksia? o_O Edes GMD ei käsittääkseni ole yhtä tehokas järjestelmä ICBM kohteita vastaan, ja silti yhteisprojektista vain Israelilla on nuita. Ja Israel aloitti juuri jo Arrow 3 seuraajan kehittämisen vaikka kolmonenkin saatu vasta riviin. Ajatellen noita PKn tapaisia roistovaltioita joita vastaan tulisi kyetä torjuntaan vähintään 50 mannertenvälistä vastaan mieluusti tuolla Arrowin 99% tehokkuudella.
 
Soo, soo, älkääpäs kidnapatko eteläkorealaisia kalastajia. Soo, soo, älkääpäs tehkö ohjuskokeita Japaninmerellä. Mutta siihenpä se sitten jääkin. Ei voida enää sanoa, että olkaapas kiltisti tai setä tulee ja antaa vähän keppiä. Paksu poika voi naurahtaa ja vastata siihen, että tulepas vaan, niin sen jälkeen Los Angeles hohtaa entistä paremmin pimeässä.

Jos Paksu Poika on sitonut Lännen kädet noin tehokkaasti, niin onkos Putin tehnyt sitten sen vielä vakuuttavammin....näinhän tuo logiikka toimii. Voiko Länsi todeta Putinille noin viime kädessä vain että: soo soo. Ja kremlillä on sentään lelupakki vert. PK.
 
Arrowin 99% tehokkuudella.

Kuka haluaa taata tuon prosentin paikkansa pitävyyden, kun torjuttavana on atomiraketit, käsi ylös? Kuka vastuullinen päättäjä toteaa, että valmistaja lupasi 99- prosenttisen torjuntakyvyn, luotetaan siihen.....veikkaan, että ei niitä päättäjiä aivan linja-autoittain löydy per valtakunta.
 
Jos Paksu Poika on sitonut Lännen kädet noin tehokkaasti, niin onkos Putin tehnyt sitten sen vielä vakuuttavammin....näinhän tuo logiikka toimii. Voiko Länsi todeta Putinille noin viime kädessä vain että: soo soo. Ja kremlillä on sentään lelupakki vert. PK.

Putin on tehokkaammin sitonut kädet siinä mielessä, että lännen pakotteet sattuvat myös eurooppaan. Joten täydelliseltä kauppasaarrolta on turvassa. Vastaavasti Putinin heikkous on se, että hän tokkopa voisi kehottaa kansaa syömään voikukkia. P-korea ja Venäjä ei ole verrattavissa.
 
Kuka haluaa taata tuon prosentin paikkansa pitävyyden, kun torjuttavana on atomiraketit, käsi ylös? Kuka vastuullinen päättäjä toteaa, että valmistaja lupasi 99- prosenttisen torjuntakyvyn, luotetaan siihen.....veikkaan, että ei niitä päättäjiä aivan linja-autoittain löydy per valtakunta.
Ei kukaan. Olisi pitänyt kirjoittaa osumatarkkuus. Kyllä Amraamikin varmaan 99 osumaan pääsee tyhmää kohdetta vastaan, mutta sen päälle kaikki muut muuttujat niin kaksi per torjuttava vähintään. Jos on tulossa 20 ydinohjusta niin mieluusti vähintään 60 Arrowiakin niitä vastaan lähettäisi.
 
Putin on tehokkaammin sitonut kädet siinä mielessä, että lännen pakotteet sattuvat myös eurooppaan. Joten täydelliseltä kauppasaarrolta on turvassa. Vastaavasti Putinin heikkous on se, että hän tokkopa voisi kehottaa kansaa syömään voikukkia. P-korea ja Venäjä ei ole verrattavissa.

No niinhän minä vähän arvelinkin. Kun tehdään hankala kysymys, niin "asiat eivät olekaan verrannollisia". :oops: PK sitoo auttamatta Lännen kädet....Putin ei, vaikka työkalupakki on suunnilleen sama paitsi toisella iskuvoima on de facto ja de jure....toisella se on arvoitus.

Yrittäkää nyt päättää. :cool:
 
Ei kukaan. Olisi pitänyt kirjoittaa osumatarkkuus. Kyllä Amraamikin varmaan 99 osumaan pääsee tyhmää kohdetta vastaan, mutta sen päälle kaikki muut muuttujat niin kaksi per torjuttava vähintään. Jos on tulossa 20 ydinohjusta niin mieluusti vähintään 60 Arrowiakin niitä vastaan lähettäisi.

Ja ne 60 arrowia on sitten kans a-valmiina ja keskitettynä edes suunnilleen oikealle hollille? Jäikö edes San Fransisco suojaamatta......:rolleyes:
 
Ja ne 60 arrowia on sitten kans a-valmiina ja keskitettynä edes suunnilleen oikealle hollille? Jäikö edes San Fransisco suojaamatta......:rolleyes:
Ei todellakaan, vaan niitä pitää olla tarpeeksi suojaamaan jokainen lähestymisreitti peitetyille alueille. Arrowin virallinen kantama on 2400km, se miltä etäisyydeltä se silloin torjuntaan kykenee en todellakaan tiedä. Mutta oletettavasti esimerkiksi länsirannikolle tarvittaisiin 6-7 torjuntaohjusasemaa nykyisten GMD keskusten lisäksi jotta jokainen reitti suojellulle alueelle olisi tukittu. Pohjoiseen vielä enemmän. Itä-rannikkoa en osaa ajatella tulisiko pohjoisesta sitten ohjukset Kanadan yli, luultavasti. Mutta 20 ohjusta vastaan heittäisin täydellisenä mutuna noin 15 torjuntaohjusasemaa Kalifornian eteläosasta Atlantille koillisrannikolle ulottuvaan ketjuun, joista jokaiselle pitäisi pystyä jakamaan 60 torjuntaohjusta jotta suoja olisi laskennallisesti läpäisemätön 20 ohjusta vastaan. Kallistako? No ihan helvetin kallista. Tai sitten suojataan LA, Vanderberg, Washington, Norad yms läskit maalit hieman halvemmalla.

Pointti olikin se että Arrow on tehokkain tämän hetken julkisista torjuntamenetelmistä. Onko se jumalan käsi joka iskee jokainen ohjuksen varmasti kappaleiksi? No ei. Onko se edullinen? No ei. Mutta poislukien salaiset projektit, onko se tehokkain niistä keinoista joita käytettävissä olisi? Hyvin luultavasti.
 
Jos Paksu Poika on sitonut Lännen kädet noin tehokkaasti, niin onkos Putin tehnyt sitten sen vielä vakuuttavammin....näinhän tuo logiikka toimii. Voiko Länsi todeta Putinille noin viime kädessä vain että: soo soo. Ja kremlillä on sentään lelupakki vert. PK.

Nyt en oikein ymmärrä tämän kysymyksen pointtia. Venäjä on kuitenkin aivan eri tavalla vuorovaikutuksessa maailman muiden valtioiden kanssa kuin Pohjois-Korea, jonka kanssa käy kauppaa lähinnä vain Kiina. Putin ei ole sitonut yhtä tehokkasti lännen käsiä, koska hänen johtamansa valtio on paljon riippuvaisempi kansainvälisestä taloudesta, ja on siten altis talouspakotteille. Jos Venäjälle haluaa vittuilla, niin asettaa maan energiasektorille vähän pakotteita. Homma loppuu siihen. Mutta mitenkäs Pohjois-Korean saat polvilleen? Et mitenkään. Ja kun kohta loppuu aseellisetkin vaihtoehdot, niin et saa Pohjois-Koreaa polvilleen sitten yhtään mitenkään. Et sitten millään.
 
Nyt en oikein ymmärrä tämän kysymyksen pointtia. Venäjä on kuitenkin aivan eri tavalla vuorovaikutuksessa maailman muiden valtioiden kanssa kuin Pohjois-Korea, jonka kanssa käy kauppaa lähinnä vain Kiina. Putin ei ole sitonut yhtä tehokkasti lännen käsiä, koska hänen johtamansa valtio on paljon riippuvaisempi kansainvälisestä taloudesta, ja on siten altis talouspakotteille. Jos Venäjälle haluaa vittuilla, niin asettaa maan energiasektorille vähän pakotteita. Homma loppuu siihen. Mutta mitenkäs Pohjois-Korean saat polvilleen? Et mitenkään. Ja kun kohta loppuu aseellisetkin vaihtoehdot, niin et saa Pohjois-Koreaa polvilleen sitten yhtään mitenkään. Et sitten millään.

Kiina saisi Pohjois-Korean polvilleen jos haluaisi. Mutta ei halua tai ei ainakaan tähän asti ole halunnut. Kiinaa taas ei oikein saa enää polvilleen mitenkään. Kiina voisi lännen melkein saadakin.
 
Kiina saisi Pohjois-Korean polvilleen jos haluaisi. Mutta ei halua tai ei ainakaan tähän asti ole halunnut. Kiinaa taas ei oikein saa enää polvilleen mitenkään. Kiina voisi lännen melkein saadakin.
Liittoumat ovat ennenkin pakottaneet voimakkaitakin vihollisia polvilleen. Kiina on kuin ympäröity haiparvella, Intia, Japani suurimpina fisuina tuossa nälkäisessä joukossa vaan eivät ainoina. Ei se ole USA vs Kiina 1vs1. Mahdollisen yhteenoton voittaisi voimakkaampi liittouma, ei voimakkaampi yksilö. Tai no ydinsota niin kaikki kuolee mutta jos puhutaan konventionaalisesta voimainmittelöstä poliitikan kaikkia keinoja käyttäen. Joihin kuuluu sekä talous sekä sotavoima.
 
Kiina saisi Pohjois-Korean polvilleen jos haluaisi. Mutta ei halua tai ei ainakaan tähän asti ole halunnut. Kiinaa taas ei oikein saa enää polvilleen mitenkään. Kiina voisi lännen melkein saadakin.

No, Kiina nyt saisi Venäjänkin polvilleen ihan tuosta noin vaan. Ei tarvitsisi Xi Jinpingin sanoa kuin "Vladimir, laskisitko housusi alas ja pyllistäisit tänne päin. Minä laitan sinua kuivana kakkoseen." "Yes, master" vastaisi Vladimir.

Tuskin kiinalaiset rakastavat Pohjois-Koreaa. Eiköhän kyseessä ole karkumatkalla oleva vasalli. Sen verran ovat Pekingissä kuitenkin järkeilleet, että mielummin Kimin dynastia kuin miljoonia pakolaisia ja/tai yhdistynyt Korean valtio, joka suhtautuisi heihin negatiivisesti.
 
Back
Top