Itselläni alkoi hirveä olo. Herätessään olen yhtä vasynyt, jaksan piiskamalla hoitaa pakolliset asiat, muuten makaan vain. Henkisesti olen jotenkin poikki. Varmaan masentunut
Uskon että olet masentunut. Niin on moni muukin. On tärkeää että muodostat rutiinin asioille. Minulle karanteenissa istuminen ja toisen hoitaminen olivat vapaaehtoisia asioita. Oli vaikea asettua elämään minimillä kun oli tottunut ansaitsemaan neljä tonnia kuussa. Rutiinilla siitä pääsi ohi. Kaikkeen tottuu, mutta siinä kestää aikansa. Toinen puoli on siinä että useilla ihmisillä niiden sosiaalikontaktien karsiminen yhden käden sormilla laskettavaksi luvuksi on rankkaa.
Jos et halua kemikaaleja niin terapia voi olla parempi vaihtoehto, koska pääset puhumaan asioista ja saat uuden sosiaalisen kontaktin.