Koronaviruksen sairastaminen - omaseurantaketju mp.nettiläisille

Itselläni alkoi hirveä olo. Herätessään olen yhtä vasynyt, jaksan piiskamalla hoitaa pakolliset asiat, muuten makaan vain. Henkisesti olen jotenkin poikki. Varmaan masentunut

Uskon että olet masentunut. Niin on moni muukin. On tärkeää että muodostat rutiinin asioille. Minulle karanteenissa istuminen ja toisen hoitaminen olivat vapaaehtoisia asioita. Oli vaikea asettua elämään minimillä kun oli tottunut ansaitsemaan neljä tonnia kuussa. Rutiinilla siitä pääsi ohi. Kaikkeen tottuu, mutta siinä kestää aikansa. Toinen puoli on siinä että useilla ihmisillä niiden sosiaalikontaktien karsiminen yhden käden sormilla laskettavaksi luvuksi on rankkaa.

Jos et halua kemikaaleja niin terapia voi olla parempi vaihtoehto, koska pääset puhumaan asioista ja saat uuden sosiaalisen kontaktin.
 
Täytyy hieman avautua, minkälaista on olla tässä tilanteessa hoitokodissa olevan henkilön läheinen...

Appiukko on jo kolmatta vuotta hoitokodissa. Hän on Alzenheimer-potilas. Tauti on jo edennyt siihen asteeseen, että hän on täysin sänkypotilas. Ei enään tiedosta ja tunne muita henkilöitä.

Viimeksi Pääsiäisenä tuli tieto epäilystä koronasta ko. hoitokodissa. Kolmen päivän päästä vahvistettin koetuloksen todetun negatiivisena.
Ja jälleen viimeviikonloppuna Torstaina taas ilmoitus epäillään, että... ja Sunnutaina taas tieto negatiivisesta tuloksesta.

Ette arvaa kuinka tilanne raastaa läheisiä henkisesti.
 
Ette arvaa kuinka tilanne raastaa läheisiä henkisesti.

Ei tarvitse arvata. Olen käynyt saman läpi useaan kertaan. Kun vaimolla tuli sydänläpän tulehdus, ja se vietti teholla kuusi ja puoli viikkoa ennenkuin ne operoi sen pääsiäismaanantaina, niin se epätietoisuus raastoi mua. Varsinkin pääsiäisviikkona tuntui samalta kuin jesseltä kuin maailman murheet oli niskoissa ja ei mitään tietoa, että selviääkö. Rukoileminen auttoi, samoin rutiineista kiinni pitäminen.

Homma kuitenkin on että omaisilla tilanne on useasti stressaavampi kuin itse potilaalla, ja jos omaiset eivät huolehdi itsestään niin fyysisesti taikka henkisesti niin joku voi lähteä sairaalaan huolestumisen ja stressin seurauksena. Jos on naamakirja niin kirjoittakaa päivittäin taikka niin usein kuin haluaa päivityksiä omaisille. Sen yhteisön luominen on tärkeää, samoin kuin siitä tiedoittaminen. Yrittäkää pitää henki positiivisena vaikka olisitte pessimisteja. Tiedän kokemuksesta kuin vaikeaa se on, ja kuinka helppoa on esim vajota pulloon kun masentaa. Sille pullon hengelle ei saisi kuitenkaan antaa valtaa, koska se vie omaiset sairaalaan.
 
Uskon että olet masentunut. Niin on moni muukin. On tärkeää että muodostat rutiinin asioille. Minulle karanteenissa istuminen ja toisen hoitaminen olivat vapaaehtoisia asioita. Oli vaikea asettua elämään minimillä kun oli tottunut ansaitsemaan neljä tonnia kuussa. Rutiinilla siitä pääsi ohi. Kaikkeen tottuu, mutta siinä kestää aikansa. Toinen puoli on siinä että useilla ihmisillä niiden sosiaalikontaktien karsiminen yhden käden sormilla laskettavaksi luvuksi on rankkaa.

Jos et halua kemikaaleja niin terapia voi olla parempi vaihtoehto, koska pääset puhumaan asioista ja saat uuden sosiaalisen kontaktin.
Mitä terapia tarkoitat? Psykologin kanssa keskustelua? Eihän Suomessa ole sellaiseen mahdollisuutta - mennä vain puhumaan jonnekin kun on tarve. Nyt coronan takia ei edes voi mennä mihinkään, kun olen riskiryhmässä. Pitää olla rikas jotta soittaisi psykologeille 85 e tunti.

Minulle ne rutiinit olivat hyvin tärkeät, nyt nekin rajotetut ja kaksi harrastusta nyt pois kokonaan, yksi on vesiliikunta.
 
Mitä terapia tarkoitat? Psykologin kanssa keskustelua? Eihän Suomessa ole sellaiseen mahdollisuutta - mennä vain puhumaan jonnekin kun on tarve. Nyt coronan takia ei edes voi mennä mihinkään, kun olen riskiryhmässä. Pitää olla rikas jotta soittaisi psykologeille 85 e tunti.

Ei pakosta psykologia, mutta esim ulkopuolista neutraalia henkilöä, jonka pystyy antamaan sulle näkökulman asioihin ja tapahtumiin. Jos sulla on läheinen johon luotat, ja jolle pystyt avautumaan luottaumuksellisesti, niin se voi olla ihan yhtähyvä kuin ammattihenkilö. Huomaa myös että Councillor ei ole pakosta psykologi, mutta ne psykologian opit voivat auttaa asiassa.

Minulle ne rutiinit olivat hyvin tärkeät, nyt nekin rajotetut ja kaksi harrastusta nyt pois kokonaan, yksi on vesiliikunta.

Kun vedet lämpiävät niin ehdotan suorittamaan kansalaistottelemattomuutta ja vaikka suorittamaan naku uinteja kun pääset merelle taikka järvelle.
 
Kun vedet lämpiävät niin ehdotan suorittamaan kansalaistottelemattomuutta ja vaikka suorittamaan naku uinteja kun pääset merelle taikka järvelle.
No olen niin kypsä kaikkeen että tottelemattomuudet onnistuvat helposti, jos vain jaksaisin tehdä ne.
Puhuin psyk.s.h:n kanssa, tehtiin testi - minulla on masennus. Tuli aika omalle lääkärille ensi maanantaina.
 
Ei pakosta psykologia, mutta esim ulkopuolista neutraalia henkilöä, jonka pystyy antamaan sulle näkökulman asioihin ja tapahtumiin. Jos sulla on läheinen johon luotat, ja jolle pystyt avautumaan luottaumuksellisesti, niin se voi olla ihan yhtähyvä kuin ammattihenkilö. Huomaa myös että Councillor ei ole pakosta psykologi, mutta ne psykologian opit voivat auttaa asiassa.
Ei ole sellaista läheistä jolle voin avautua, eivät tajua mistään mitään, pyörittävät vaan kaikki oman napansa ympärillä, sisar ei anna edes puhua. Se on sellainen besserviser, joka keskeyttää kesken lausetta, keksi loput, eikä ikinä arvaa oikein. Tulee vain re-trauma ja stressia.
Olin kirjevaihdossa yhden Saksassa asuvan naisen, jolla opettajan koulutus, psykologian opit kuuluneen koulutukseen, lisäksi hän kursitti itseään konsultantti-psykoterapeutiksi, hän ei siis ole kliininen psykologi. Mutta minulle on ollut apua.
Onko tämä sama kun Councillor?
 

Lyhyesti, teholle joutuneet potilaat ovat osoittaneet veren hyytymistä ja niihin liittyviä komplikaatiota. Siksi nuoria ihmisiä on kuollut. Suurin riskiryhmä on täten ne henkilöt joilla on sydän ja verisuoni ongelmia. Täten jotkut tehot ovat ruvenneet antamaan hebrinia auttamaan potilasta ennenkuin ARDS iskee.
 
Viimeksi muokattu:
Täytyy hieman avautua, minkälaista on olla tässä tilanteessa hoitokodissa olevan henkilön läheinen...

Appiukko on jo kolmatta vuotta hoitokodissa. Hän on Alzenheimer-potilas. Tauti on jo edennyt siihen asteeseen, että hän on täysin sänkypotilas. Ei enään tiedosta ja tunne muita henkilöitä.

Viimeksi Pääsiäisenä tuli tieto epäilystä koronasta ko. hoitokodissa. Kolmen päivän päästä vahvistettin koetuloksen todetun negatiivisena.
Ja jälleen viimeviikonloppuna Torstaina taas ilmoitus epäillään, että... ja Sunnutaina taas tieto negatiivisesta tuloksesta.

Ette arvaa kuinka tilanne raastaa läheisiä henkisesti.
Erään tuntemani henkilön jota kutsuttakoon vaikka A:ksi vanhempi menehtyi hiljattain. Löydettiin omasta asunnostaan kuolleena. Edellisenä iltana A oli keskustellut puhelimessa vanhempansa kanssa. Tämä oli tilittänyt, että kukaan ei tule käymään. Asuivat lähellä toisiaan, mutta Koronariskin takia ei voinut vierailla.

A on ottanut tämän kaiketi aika raskaasti, kun ollut tapahtumasta asti saikulla.

Rajoittamistoimet tulevat kalliiksi monella tavalla, mutta ei oikein ole vaihtoehtojakaan.
 
Pukkaa hautakivimainosta tämän ketjun keskustelun sekaan.
Ei kovin rohkaisevaa ja kannustavaa kun suoraan alenevassa ja ylenevässä polvessa on henkilöitä joista odottaa joka aamu kuolinsanomaa.

Oma kunto ok.
 
Mä sitten liityn tänne hetkiseksi. Vaimon työpaikalla oli todettu altistus, ja toissapäivänä kävivät testaamassa. Fiilis oli sama kuin nuorenapoikana sukupuolitautien klinikalla, silläkin kerralla pumpulituppo kävi vähän liian syvällä... no, tänään soittivat ja tuo kuumeinen olo sitten varmistui. Joten hauskaa vappua ja niin edelleen...
 
Mä sitten liityn tänne hetkiseksi. Vaimon työpaikalla oli todettu altistus, ja toissapäivänä kävivät testaamassa. Fiilis oli sama kuin nuorenapoikana sukupuolitautien klinikalla, silläkin kerralla pumpulituppo kävi vähän liian syvällä... no, tänään soittivat ja tuo kuumeinen olo sitten varmistui. Joten hauskaa vappua ja niin edelleen...

Koita pärjäillä.

Seitsemän ensimmäistä vuotta on vaikeimmat. Sitten tottuu.
 
Täytyy hieman avautua, minkälaista on olla tässä tilanteessa hoitokodissa olevan henkilön läheinen...

Appiukko on jo kolmatta vuotta hoitokodissa. Hän on Alzenheimer-potilas. Tauti on jo edennyt siihen asteeseen, että hän on täysin sänkypotilas. Ei enään tiedosta ja tunne muita henkilöitä.

Viimeksi Pääsiäisenä tuli tieto epäilystä koronasta ko. hoitokodissa. Kolmen päivän päästä vahvistettin koetuloksen todetun negatiivisena.
Ja jälleen viimeviikonloppuna Torstaina taas ilmoitus epäillään, että... ja Sunnutaina taas tieto negatiivisesta tuloksesta.

Ette arvaa kuinka tilanne raastaa läheisiä henkisesti.

Asia ei luonnollisesti minulle kuulu enkä teeskentele ymmärtäväni tilanteen aiheuttamaa tuskaa sinulle/sukulaisille.

Mutta tilanteen huomioon ottaen. Olisiko ehkä tauti helpotus?

Isäni kuoli 2 tunnin tarkkuudella kaksi vuotta sitten tästä hetkestä. Surinko? Totta kai. Ja suren tänäänkin.

Mutta se hoidon keskeyttämispäätös oli oikea. Se oli sitä silloin, enkä kadu sitä millään lailla. Tekisin saman päätöksen nyt ja toivoisin että minulle tehtäisiin sama päätös samassa tilanteessa.

Kaikella on aikansa. Elämälläkin.

Jaksamista sinulle ja läheisillesi.
 
Moikka,

Covid-19 taudin, jonka koronavirus aiheuttaa, oireissa ei ole sinänsä ihmeellistä. Kyseessä on virus, joka tarraa kiinni elimistön sisäelinten säätelymekanismiin. Virus lisääntyy alkuun keuhkoissa, poksauttaa keuhkorakkuloita ja koska sisäelinten säätely ei toimi, munuaiset, perna, maksa, sydän ja keskushermosto joutuu liiallisen rasituksen kohteeksi. Ihmisen elimistö, joka on säätötekniikan ihme ei kestä sitä tai jos elimistöä aletaan sairaalan lääkepumppauksella vakauttamaan viikkoja, niin elimet vaan loppuvat. Pirullinen virus. Kaikki oireet johtuvat loppujen lopuksi tuosta samasta syystä, elimistön säätelymekanismi pettää. Nuorilla ihmisillä, joilla on geneettinen taipumus tuon säätelymekanismin heikkouteen joutuvat saman rasituksen kohteeksi, mitä vanhukset, joille ikävuodet ovat jo tehneet tehtävänsä.

Simpauttaja
 
Moikka,

Covid-19 taudin, jonka koronavirus aiheuttaa, oireissa ei ole sinänsä ihmeellistä. Kyseessä on virus, joka tarraa kiinni elimistön sisäelinten säätelymekanismiin. Virus lisääntyy alkuun keuhkoissa, poksauttaa keuhkorakkuloita ja koska sisäelinten säätely ei toimi, munuaiset, perna, maksa, sydän ja keskushermosto joutuu liiallisen rasituksen kohteeksi. Ihmisen elimistö, joka on säätötekniikan ihme ei kestä sitä tai jos elimistöä aletaan sairaalan lääkepumppauksella vakauttamaan viikkoja, niin elimet vaan loppuvat. Pirullinen virus. Kaikki oireet johtuvat loppujen lopuksi tuosta samasta syystä, elimistön säätelymekanismi pettää. Nuorilla ihmisillä, joilla on geneettinen taipumus tuon säätelymekanismin heikkouteen joutuvat saman rasituksen kohteeksi, mitä vanhukset, joille ikävuodet ovat jo tehneet tehtävänsä.

Simpauttaja

Niin siis pahimmillaan noin. Aivan kuten influenssassakin. Heikoilla kuormitus käy liian suureksi ja seurauksena on menehtyminen. Aivan normaalia tartuntataudin kuvaa.

Tässä viruksessa ei ole mitään pirullista tai erikoista. Itse asiassa verrattuna moneen oikeasti hankalaan virukseen kyseinen virus on ilmeisesti hyvin yksinkertainen.

HIV-virus on esimerkki vaikeasta viruksesta. Tämä virus on ilmeisesti huomattavasti influenssavirusta yksinkertaisempi ottaen huomioon sen, että jo nyt ollaan muutamassa kuukaudessa pitkällä rokotetutkimuksissa kun esim. HIV:ssä sellaista ei ole eikä tule vielä 40 vuotta viruksen löytymisen jälkeen. Influenssaan on tutkittu rokotteita samoin vuosikymmeniä ja vielkäkään ei ole mitään kovin eksaktia rokotetta olemassa.

Huvittaa ajatus, että mitä tapahtuisi jos nyt löytyisi HIV-virusta vastaava taudinaiheuttaja. Tappavuus noin 90-98% eikä mitään hoitokeinoa ole löydettävissä vuosikymmeniin. Ihmisethän tappaisivat itsensä silkasta kauhusta..
 
Huvittaa ajatus, että mitä tapahtuisi jos nyt löytyisi HIV-virusta vastaava taudinaiheuttaja. Tappavuus noin 90-98% eikä mitään hoitokeinoa ole löydettävissä vuosikymmeniin. Ihmisethän tappaisivat itsensä silkasta kauhusta..

Mitä nää höpötät? Jo kondomi antaa hyvän suojan HIV:ltä, voit elää täysin normaalia elämää ilman aidsin pelkoa. Toki suojaamaton seksi tuntemattomien kans ja suonensisäiset huumeet on toinen juttu, mutta se on oma valinta. Et saa hiviä vain kaupassa, tai yleisessä saunassa käymällä.
 
Peruin lääkärin, sain eilen ja tänään keskusteluapua, olo helpottui kummasti. Elämä jatkuu ja hymyilee. Pelkäsin mennä TK:n.
 
Isäni kuoli 2 tunnin tarkkuudella kaksi vuotta sitten tästä hetkestä. Surinko? Totta kai. Ja suren tänäänkin.

Mutta se hoidon keskeyttämispäätös oli oikea. Se oli sitä silloin, enkä kadu sitä millään lailla. Tekisin saman päätöksen nyt ja toivoisin että minulle tehtäisiin sama päätös samassa tilanteessa.

Kaikella on aikansa. Elämälläkin.
Sama täällä, tosin parin viikon heitto kuolinajassa. Itse pidin 82-vuotiaan, jo kerran keuhkosyövästä toipuneen isän kuoleman helpottavana asiana. Sitä kuolemista tuli sitten pari päivää katseltua, ennen kuin viimeinen henkäys sitten tuli, eikä olo ollut surullinen vaan helpottunut. Hyvin oli lääkitys hoidettu eikä kärsinyt. Olisi kuitenkin joutunut viettämään loppuelämänsä hoivakodissa, jos olisi toipunut, eikä hoivakoti olisi ollut meidän ukon paikka ollenkaan.
 
Back
Top