Suomen koronastrategia ei saisi nojata pelkästään rokotesuojaan
Eriaikaisesti hiipuvan rokotesuojan rinnalle tarvitaan muita työkaluja. Vajaa rokotekattavuus ja virusvariantit vaikeuttavat tilannetta.
2:00
Israelissa – maassa, jonka yhdeksänmiljoonaisesta väestöstä 62 prosenttia on kaksoisrokotettuja – tulee tätä nykyä ilmi noin 8 000 tartuntaa päivässä. Luvut ovat suurimpia koko pandemian aikana. Sairaalaan Israelissa joutuvista koronapotilaista noin 60 prosenttia on kaksoisrokotettuja.
Suomi on rokottanut kahdeksassa kuukaudessa kahdella rokoteannoksella noin puolet väestöstään. Kaikissa ikäluokissa on yhä rokottamattomia, etenkin nuorissa aikuisissa. Alle 12-vuotiaat ovat rokottamatta.
Rokotesuojan tiedetään hiipuvan noin kuudessa kuukaudessa. Suomen nykyisellä rokotustahdilla ensimmäisinä rokotettujen rokotesuoja jo hiipuu, kun viimeisten rokottamista vasta aloitellaan tai suunnitellaan.
Rokotesuoja heikkenee myös rokotteen tuomaa puolustuskykyä kiertävien virusvarianttien myötä. Rokotustodistuksen edellyttäminen ei pysäytä niitä virusvariantteja, joita rokotetutkin tartuttavat.
Suomen rajoilla tulijoille pitäisikin antaa selvä viesti, että terveystarkastukset ja karanteenit ovat keinovalikoimassa. Jos matkustusinto tämän takia pysyy laimeana, se on hyvä asia.
Hiipuvan rokotesuojan vuoksi edessä ovat puolivuosittaiset tehosterokotukset. Vaikka rokotteita päivitettäisiin, kierrossa saattaa olla yhtä aikaa niin monta varianttia, että tehostepistosten toimivuus on arpapeliä.
Tehosterokotteiden teho voi laskea myös niin sanotun antigeenisen perisynnin takia. Tässä kausi-influenssarokotteista tutussa ilmiössä immuniteetti jää ”jumiin” alkuperäiseen rokotukseen eikä päivity kunnolla uutta varianttia vastaan. Ja koronaväsymys voi iskeä myös tehosterokotuksiin: kauanko saamme sitoutettua koko väestön uusiin tehosterokotuksiin?
Eriaikaisesti hiipuva rokotesuoja, vajaa rokotekattavuus ja variantit vaikeuttavat epidemiatilanteen objektiivista mittausta. Samalla puhutaan jo jäljityksen ja testauksen poistamisesta keinovalikoimasta. Tartuttavammat variantit kiihdyttävät epidemiaa eksponentiaalisesti, ellei jäljitystä paranneta ja tartuntaketjuja katkaista heti.
Kotimainen keskustelu on jakautumassa leireihin. Yksi penää rajoitteiden poistamista rokotekattavuuteen vedoten, toinen kannattaa yhä pitkäkestoisemmiksi muuttuvia rajoitustoimia, jotka ovat kohtalokkaita useille toimialoille.
Käsissämme on niin sanottu viheliäinen ongelma, joka voi syventyessään viedä epidemian hallitsemattomaan tilanteeseen.
Arvostettu Molinari-instituutti suosittelee EU-maille nollatavoitetta ja tukahduttamisstrategiaa. Se olisi instituutin mukaan hallittua leviämistä parempi vaihtoehto niin talouden kuin terveydenkin mittareilla. Viruksen tukahduttamiseen pyrkivä strategia sitouttaisi kansan yhteiseen päämäärään ja minimoisi epävarmuudet.
Jos kaikki uudet tartuntaketjut pyritään päättäväisesti katkaisemaan, yhteiskunnan avaaminen etenee kestävällä tavalla. Muut valinnat johtavat epidemian hallitsemattomaan kiihtymiseen, estettävissä oleviin kuolemiin ja vammautumisiin. Tukahduttamistavoite vaikuttaisi myös siihen, mitkä toimet kulloisessakin tilanteessa ovat välttämättömiä ja oikeasuhtaisia.
Tartuntatautilaki olisi pikaisesti uudistettava niin, että täsmällisesti määritellyt tehokkaat ja hyväksyttävät keinot ovat otettavissa käyttöön heti tarvittaessa ja niihin kohdistuu eduskunnan välitön tarkastusvalta.
Esimerkiksi kasvomaskeja, ravintolarajoituksia, kohdennettuja pikatestiohjelmia ja ilmanvaihtomääräyksiä voidaan tarvita ripeästi eikä kuukausien viiveellä. Pandemian hoito ei siedä toimivaltakiistoja.
Suomi on selvinnyt pandemian torjunnassa muuta Eurooppaa paremmin, mutta ei ole mallioppilas. Nyt tavoite on asetettava korkeammalle.
Etujamme ovat pieni koko, ketteryys ja luottamus viranomaisiin. Jos käytämme rokotteiden lisäksi muita työkaluja päättäväisesti, voimme taata kansan ja talouden turvallisuuden riippumatta siitä, mitä yllätyksiä virus variantteineen vielä tarjoaa.
Martin Scheinin ja Hannu Rajaniemi