Lainasin otsikkoon kapiaisen mainiota termiä.
Sanokaas pojat, onko Koskela-tyyppinen johtaminen johtamista vai sitä, että joukko seuraa johtajaansa siksi, että se johtaja koetaan "omaksi", on kenties läheinenkin, hänestä pidetään eikä haluta jättää tätä kuseen? Tavallaan leimaudutaan tähän johtajaan niinkuin linnunpoikaset emoonsa.
Kun taas ammattiupseerin käsky koetaan kategorisena ja sitä noudatetaan, koska on pakko. Tosin ammattiupseerikin voidaan kokea samalla tavalla läheiseksi ja omaksi, ei ammattilaisuus sitä seikkaa mielestäni pois sulje. Tässä on sitten mutta: ammattiupseeri on koulutettu siihen, että hän kykenee suht häikäilemättä käyttämään alaisiaan ja tämä seikka "estää" häntä itseään tulemasta läheiseksi alaistensa kanssa. Onko näin?
Tarkoitukseni ei ole asettaa res-ups. mitenkään kyseenalaiseksi, pohdin vain näitä eroja...mitkä edellytykset ja millä keinoin joukko antaa parhaan panoksen ja johtaminen toisi joukon kokonaissuoritukseen lisäpotkua. Menikö vaikeaksi? Ottakaa kantaa pojat.
Sanokaas pojat, onko Koskela-tyyppinen johtaminen johtamista vai sitä, että joukko seuraa johtajaansa siksi, että se johtaja koetaan "omaksi", on kenties läheinenkin, hänestä pidetään eikä haluta jättää tätä kuseen? Tavallaan leimaudutaan tähän johtajaan niinkuin linnunpoikaset emoonsa.
Kun taas ammattiupseerin käsky koetaan kategorisena ja sitä noudatetaan, koska on pakko. Tosin ammattiupseerikin voidaan kokea samalla tavalla läheiseksi ja omaksi, ei ammattilaisuus sitä seikkaa mielestäni pois sulje. Tässä on sitten mutta: ammattiupseeri on koulutettu siihen, että hän kykenee suht häikäilemättä käyttämään alaisiaan ja tämä seikka "estää" häntä itseään tulemasta läheiseksi alaistensa kanssa. Onko näin?
Tarkoitukseni ei ole asettaa res-ups. mitenkään kyseenalaiseksi, pohdin vain näitä eroja...mitkä edellytykset ja millä keinoin joukko antaa parhaan panoksen ja johtaminen toisi joukon kokonaissuoritukseen lisäpotkua. Menikö vaikeaksi? Ottakaa kantaa pojat.