Nykyisillä välineillä homma hoituu erittäin paljon nopeammin, erittäin paljon varmemmin ja erittäin paljon helpommin.
Maalinpaikannuslaite ja hyrräsuuntakehä tuottaa muutamassa minuutissa peruspisteelle tarkan suunnan, TALIN sen lisäksi vielä koordinaatitkin. Kysymys on aivan kertakaikkisen erilaisesta touhusta kuin suuntakehämittaus jota kuvasit varsin onnistuneesti.
Lisäksi on otettava huomioon, että suurimmassa osassa tapauksista tuliasemat ehditään mittaamaan jo hyvissä ajoin ennenkuin niihin ajetaan. Aina ei tietysti ole niin.
Kun nykyisten asevelvollisten, niin ressujen, varusmiesten kuin kapiaistenkin kuntoa katsoo voi olla varma että kovin pitkäkestoista sotatoimea ei kannata suunnitella jos toiminnan intensiteetti poikkeaa kovasti istumisesta.
Tuon uskon helposti. Saimme nähdä muistaakseni -91 syksyllä hyrräsuuntakehän joka oli istutettu kuormuriin. Oli käsittääkseni KARTR:n laite. Sisään emme toki päässeet koska kyseessä oli tykistökeisarien omaisuus eikä vihreälaattaisilla kuleilla ollut asiaa sitä likaamaan.
Ei toisaalta ihme. Herrat kertoivat laitteen hinnan ja se oli muistaakseni muhkea. Väittivät myös, että suomessa ei ollut silloin kuin vain kaksi kyseisen kaltaista autolla kulkevaa hyrräsuuntakehää. Voin muistaa väärinkin. Mutta sen muistan hyvin, että meille moisesta tekniikan ihmeestä ei iloa ollut. "Hikeä on turha säästellä. Hahahaha..". Toki sanoivat myös, että tykistön pidemmistä ampumaetäisyyksistä johtuen laite oli heille tarpeellisempi kuin heittimistölle.
Tuosta kuntoasiasta onkin tullut täällä väännettyä toisessa ketjussa. On varmaa että kalustoralli vedettävällä kalustolla vähänkään pidempään kysyy rankasti papua ja myös luonnetta, sillä helposti alkaa siirtojen välit venyä miesten väsyessä. Se, onko nykymuotoinen koulutus siihen parhaimmalla tavalla valmistavaa lienee sinulla minua paremmin tiedossa.