Kranaatinheittimistö

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Samses
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Stokes kirjoitti:
Myös niin on tehty, että esim. väijytyksessä paikannetaan maali (vaikka etutulppa) ja tuliasema GPS:llä ja lasketaan JOHLA:lla tms. suunta ja etäisyys tuliasemasta maaliin. Etäisyyden perusteella valitaan panos ja koro, suunnan mukaan asetetaan kiinnitypisteseiväs ja avot!
Klikkaa laajentaaksesi...

Eli suuntain suunnataan kiinnityspisteseipääseen ja muut arvot tulevat JOHLAsta? Korjaukset huutaa tai puheradioi maalialueen tähystäjä? Tuota JOHLAa ei minun -ampuma-aikoina- tainnut olla vaan oli kersantti, jolla oli laminoitu levy sylissä ja hyvä laskupää. :) Kuten sanoin, tuo kevyt heitin tuli tutuksi otona kontiorantalaisten kanssa melko kauan sitten. Krh-komppanian pojat kyllä homman osasivat ja yrittivät sitten meillekin sitä kouluttaa.

On jäänyt mieleen ensimmäinen kranaatti, joka ampua humautettiin. Se ei tosin räjähtänyt ja sen perässä oli pitkä värillinen liina, että voitiin tämä harjoitusammus löytää lumihangesta.

Hokema joko joko joko tuli tutuksi. :)
 
inscout kirjoitti:
Nyt olen hieman eri mieltä vaikka käsittääkseni oletkin krh-keisari.

Jos (ja kun) heittimen kantaminen ei ole ongelma, niin miten kranaattien kuljettaminen olisi ongelma? Ja miten kätköt tehdään hyökkäävässä tilanteessa tosipaikassa? Tai edes puolustavassa?

Luonnollisesti on selvää, että määrät kannettaessa ovat kohtuullisen "pieniä" mutta ei koskaan ole ollut käsittääkseni ajatuksena mikään suurhyökkäyksen tukeminen/torjunta. Kätköt olivat aikanaan sissiheittimistön juttuja enkä suoraan sanoen usko niihin hetkeäkään nytkään tosipaikan tullen erinäisistä syistä jos puhutaan linjajoukkojen toiminnasta.

10-20 kranaattia oikein ammuttuna on paljon komppanian tukena ja tämä määrä oli helppo kuljettaa aikanaan. Ei nykyään, mutta silloin ongelma on enemmänkin nykyvarustuksen määrän kasvussa suhteessa heittimistön tehoon. Kuten sanottu. 90-luvun alussa ei olisi ollut mikään ongelma kuljettaa hyökkäävän komppanian mukana 50-100 kranaattia. Nykyään varmaan olisikin. Ja voidaan keskustella nykyvarustemäärän järkevyydestä.

Mutta kuten sanottu. Kätköihin luottaminen ei onnistu ainakaan hyökkäyksellisessä tilanteessa eikä todennäköisesti edes puolustuksessa. Raskaalla asia on eri.
Klikkaa laajentaaksesi...


Sissitoiminta perustuu kätköihin. Ei niitä sotiessa tehdä, vaan ennen. Heitin ja murkulat tulevat kohdekätköön suunnitellun käyttökohteen lähelle. Tuliasemat yms. ovat valmiiksi suunniteltu yms.
 
JOHLA:n (tai AHJO:n tai vaikkapa funktiolaskimen tai kännykän sovelluksen) perusteella lasketaan suunta ja etäisyys pisteestä A pisteeseen B. Toki tämän voi tehdä laskemalla käsin tai vaikkapa mm-paperilla mutta digi on tarkempi. Valmistellussa sotatoimessa heitinryhmällä ei tarvitse olla omaa laitetta vaan laskenta voidaan tehdä jossain ihan muualla.

Ampuma-arvot saadaan siten, että etäisyyttä, ts. ampumaetäisyyttä, vastaava panos ja koro katsotaan taulukosta tai AHJO:sta. Taulukko parempi, ei vie akkua ja mahtuu A4-arkille. Suunnan mukaan asetetaan käsisuuntakehällä seiväs johon heitin suunnataan peruslukemilla.

Kun aika on, ammutaan yksi kranaatti ja tehdään tarvittavat korjaukset jonka jälkeen ammutaan lisää. Havainnot tekee ja korjaukset käskee yleensä heittimen johtaja joka sijoittuu niin, että näkee maalin ja heittimen. Näin siis silloin kun maali on pieni tai vaatii osumaa. Väijytyksessä, mikäli ampumaetäisyys on alle kilometrin ja valmistelut on tehty huolella, kannattaa mielestäni leipoa kaikki menemään kerralla. Silloin kranaatteja on vielä useampia ilmassa kun heitinryhmä pistelee jo jalkaa toisen eteen. Eräs variaatio on se, että aina muutaman kranaatin jälkeen käännetään koroa suuremmaksi ts. putkea alemmaksi. Tällöin iskemät menevät jonossa vaikkapa tien suuntaisesti.

Se laminoitu levy oli tasomittari jolla ampuma-arvot saa laskettua manuaalisesti. Tässä kuvaillussa tapauksessa tarvitaan vain panos ja koro joten mittarille ei ole tarvetta kuin enintään lentoajan selvittämiseksi.
 
Stokes kirjoitti:
JOHLA:n (tai AHJO:n tai vaikkapa funktiolaskimen tai kännykän sovelluksen) perusteella lasketaan suunta ja etäisyys pisteestä A pisteeseen B. Toki tämän voi tehdä laskemalla käsin tai vaikkapa mm-paperilla mutta digi on tarkempi. Valmistellussa sotatoimessa heitinryhmällä ei tarvitse olla omaa laitetta vaan laskenta voidaan tehdä jossain ihan muualla.

Ampuma-arvot saadaan siten, että etäisyyttä, ts. ampumaetäisyyttä, vastaava panos ja koro katsotaan taulukosta tai AHJO:sta. Taulukko parempi, ei vie akkua ja mahtuu A4-arkille. Suunnan mukaan asetetaan käsisuuntakehällä seiväs johon heitin suunnataan peruslukemilla.

Kun aika on, ammutaan yksi kranaatti ja tehdään tarvittavat korjaukset jonka jälkeen ammutaan lisää. Havainnot tekee ja korjaukset käskee yleensä heittimen johtaja joka sijoittuu niin, että näkee maalin ja heittimen. Näin siis silloin kun maali on pieni tai vaatii osumaa. Väijytyksessä, mikäli ampumaetäisyys on alle kilometrin ja valmistelut on tehty huolella, kannattaa mielestäni leipoa kaikki menemään kerralla. Silloin kranaatteja on vielä useampia ilmassa kun heitinryhmä pistelee jo jalkaa toisen eteen. Eräs variaatio on se, että aina muutaman kranaatin jälkeen käännetään koroa suuremmaksi ts. putkea alemmaksi. Tällöin iskemät menevät jonossa vaikkapa tien suuntaisesti.

Se laminoitu levy oli tasomittari jolla ampuma-arvot saa laskettua manuaalisesti. Tässä kuvaillussa tapauksessa tarvitaan vain panos ja koro joten mittarille ei ole tarvetta kuin enintään lentoajan selvittämiseksi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuohon malliin sissejä koulutettiin heittimelle. Laskettiin lapuille ihan valmiiksi. Kyseisen maalin ja ammunnan arvot Ja homma olisi mennyt yleensä tähystyksellä, eli heittimen johtaja olisi tähystänyt ja käskyttänyt. Tai homman osaava tähystäjä vaikka kenttäpuhelimella sopivaan paikkaan. Kohdekätköön varataan kyseiseen iskuun tarvittava kama.

Ja kyse olisi ollut yleensä lisästä normaaliin tieliikenneväijyyn. Esim. jalkautuvaa jalkaväkeä vastaan. Tai sitten pehmeään maaliin, kuten huoltoyksikköön.

Ja teoriassa myös koottussa hyökkäyksessä jotain kohdetta vastaan. Tai maastokohdan tilapäisessä haltuunotossa. Mutta siinä tulisi se ongelma. Täysin varmoja ei voida olla minne inha imperialisti koostaa joukkojaan.

Toki kartasta voi pohtia mahdollisia soveltuvia paikkoja, mutta se on vähän hakuammuntaa alkaa tehdä kohdekätköjä sillä perusteella. Siis menisi yleensä heittimen ja murkuloiden raahaamiseksi muiden kamojen lisäksi. Joten todennäköisyys muuhun käyttöön, kuin etukäteen suunnitellussa tulpassa on pieni.
 
baikal kirjoitti:
Voihan asiaa näinkin kääntää: mualimalla on monessa sodassa ja sodantapaisessa homma mennyt yksinkertaisesti niin, että kolonnan kärki ajaa miinaan. Porukkaa jalkautuu tai ovat pressun alla kuorma-auton lavalla ja sitten alkaa tippua heittimen kranaatteja. Eli väijyosasto voi olla olematon pieni lkm - ryhmä ja heitinosa ampuu joko johdettuna tai suora-ammunnoin. Jalkautuneeseen ja maastoutuneeseen viholliseen on vaikea saada vaikutusta kivääriasein....heittimillä sitä voi jo saadakin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jep tuo oli idea. Lisänä tavanomaiseen tieliikenneväijyyn, esim. ryntövaunuista jalkautuvaa jalkaväkeä vastaan. Tai pehmeään maaliin, kuten huoltojoukkoon.
Ei kevyellä korohorolla ole järkeä ammuskella tankkeja, joista enintään saa rikki optiikkaa hyvällä tuurilla.

Mukaan kuvioon kuului tiellä etenevän yksikön pysäyttäminen perinteisesti miiniilla tms.
 
Stokes kirjoitti:
Erimielisyytesi perustuu siihen, että ajattelet tarvittavien, siis kannettavien, kranaattien määrän liian pieneksi. 10-20 81 KRH:n kranaattia ei riitä oikein mihinkään kun otetaan tulentehotaulukot käteen ja lasketaan. Vaikka päinvastaista haluaisin uskoa, kevyt KRH ei ole tuomiopäivän pasuuna.

Kranaatinheitinjoukkueen yksi tuliannos on 540 kranaattia, ulkoa en muista kokonaispainoa mutta kyllä se paljon on. Iskuun ammutaan 54 tikkaa ja vaikkapa isku kohteeseen on monesti suunniteltu niin, että ammutaan kaksi iskua ja muutamat häirinnät päälle. Yhteensä siis 30-40 kranaattia heitintä kohti. Kyllä sen määrän lyhyen pätkää kantaa mutta ei pitkään.

Ihan ensimmäiseen kohtaan vastaan siis etteivät heittimen osat tai kranaatit yksistään ole ongelma kantaa, mutta kohtuuttoman hankalaa siitä tulee jos kummatkin pitää kiikuttaa jalkapelillä. Mahdollistahan se toki on.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ja sissit joutuvat raahaamaan kaiken muunkin. Joten ei jatkoon. Idea oli käyttää vanhaa heitintä kertakäyttömäisesti etukäteen suunnitellussa väijyssä, johon varattu heitin ja murkulat tulevat kohdekätköön. Ammuntakin suunnitellaan osaksi tulppaa muiden välineiden lisäksi.
Joitain kymmeniä murkuloita. Harjoituksissa ammuttiin parikymmentä per ampumakerta. Itse johdin ja ammutin kahdesti eri leireillä.

Sitten heittimet jäävät siihen. Enintään puretaan ja heivataan osat vähän kauemmas suunniteltuun paikkaan näreikköön, suunnitellulla irtautumisreitillä irtautuessa. Siis optiikka vaan irti ja oikealle kantoon. "Susi yksi".
 
veeteetee kirjoitti:
Yhdysvaltain asevoimat ovat samaa mieltä
Klikkaa laajentaaksesi...

Ja jenkeillä on vastassa

images


ja meillä
5b9bd6498905f21b008b628d




Eli valmistaudumme käymään sotaa aavikolla jotain ”sissiryhmää” vastaan kuten suurvalta.
Kun meillä vastassa on kuitenkin oikea armeija (eikä ihan pieni).


Voisi sanoa että meillä on aivan eri lähtökohdat ja resurssit verrattuna ”yhdysvaltoihin”.
 
Ottoville kirjoitti:
Ja jenkeillä on vastassa

images


ja meillä
5b9bd6498905f21b008b628d




Eli valmistaudumme käymään sotaa aavikolla jotain ”sissiryhmää” vastaan kuten suurvalta.
Kun meillä vastassa on kuitenkin oikea armeija (eikä ihan pieni).


Voisi sanoa että meillä on aivan eri lähtökohdat ja resurssit verrattuna ”yhdysvaltoihin”.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kieltämättä Suomi - Kiina matsi voi olla aika yksipuoleinen, meidän epäonneksi. Mutta kuinka realistinen se on, se on täysin toinen juttu :)
 
Kent Uranium kirjoitti:
Joten todennäköisyys muuhun käyttöön, kuin etukäteen suunnitellussa tulpassa on pieni.
Klikkaa laajentaaksesi...

Sodassa tilanteet kehittyvät. Maaleja voi kehittyä toiminta-alueelle ja silloin on tuo roudattava kevyt krh aika kova peli....jos kohteisiin ei ole mahdollista saada ohjattua raskasta tulta. Kuten ei varmasti joka väliin olekaan.

Erilaisia täydennyspaikkoja kehittyy varmasti: on muonanjakoa, polttoainejakoa, kenttäkorjaamoa, esikuntia, viestielimiä, täydennysyksiköitä, lepopaikkoja...ensiapuasemia ja lääkintäyksiköitä, jotka eivät kyllä taida olla ihan luvallisia kohteita. Sitä en sitten tiedä, miten hanakasti -tärkeitä kohteita- suojataan kylmästi punaisella ristillä? Siitäkin on toki jo maailman eri sodista kokemuksia.

NVA aikoinaan duunasi heittimille ammukset ripustamalla jokaisen operaatioon osallistuvan jalkaväkimiehen kantoon kranaatin tai pari. Tottakai mikä tahansa lisäkuorma tuntuu nojatuolista käsin karmealta, mutta sodan tullen kiloja ei lasketa.
 
TBman kirjoitti:
No kun Suomella ja kiinalla alkaa rajakahakka, voitaneen olla varmoja, että meillä on aika pirun paljon kokemusta enemmän kahakoinnista kuin kinuskeilla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tai ehkä pikemminkin toisinpäin. Yhteisestä rajasta ovat kiinalaisetkin kuulemma joskus hieman vitsailleet ystävällismielisenä skenariona...
 
Laitetaan nyt tämäkin tänne, vaikka meneekin poikamaisen harrastelun tiliin; saunailtaheittimen panosmääritysammuntaa jostain 15 vuoden takaa:
Saunailtaheitin.jpg
Aseena 60 mm commandoheitin, inertti 1,6 kg ammus, ajopanoksena customoitu rk:n räkäpää, maalina sinkkiämpäri @ 50 m ;)
 
Tietysti: joukkueen tulos on iskemäpoikkeamien summa ja kyllä sellainenkin on nähty, että ämpäriin meni ;)

EDIT: iskemämittaus on tarkkaa hommaa:
1580190588938.png
 
Last edited by a moderator:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top