Kranaatinheittimistö

Satuin löytämään vanhan mummolan kätköistä muutamia kranaatinheittimen morkulan pyrstöjä. Pyrstöt ovat sen näköisiä että ne ovat ilmeisesti kerätty joltain maalialueelta ja osa pyrstöistä on auennut maahan osuessaan kuin banaanin kuori ja ne olivat täynnä isänmaan kamaraa eli multaa. Ilmeisesti jonkinlaisia harjoitusammuksia joissa ei ollut räjähdysainetta?

Kranaatteja vedellä puhtaammaksi pestessä muistui mieleen joskus intissä ohi mennen kuultu fakta että morkuloissa räjähdysaine on trotyylia joka myrkkyä ihmiselle. Ilmeisesti morkulan pyrstössä on ollut kuitenkin vain peruspanos joka ollut sinänsä vaaratonta ruutia?

Ajattelin askarrella pyrstöistä perinteiseen tapaan vaikkapa lampunjalan.
 
Smith kirjoitti:
Satuin löytämään vanhan mummolan kätköistä muutamia kranaatinheittimen morkulan pyrstöjä. Pyrstöt ovat sen näköisiä että ne ovat ilmeisesti kerätty joltain maalialueelta ja osa pyrstöistä on auennut maahan osuessaan kuin banaanin kuori ja ne olivat täynnä isänmaan kamaraa eli multaa. Ilmeisesti jonkinlaisia harjoitusammuksia joissa ei ollut räjähdysainetta?

Kranaatteja vedellä puhtaammaksi pestessä muistui mieleen joskus intissä ohi mennen kuultu fakta että morkuloissa räjähdysaine on trotyylia joka myrkkyä ihmiselle. Ilmeisesti morkulan pyrstössä on ollut kuitenkin vain peruspanos joka ollut sinänsä vaaratonta ruutia?

Ajattelin askarrella pyrstöistä perinteiseen tapaan vaikkapa lampunjalan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Väärin, ihan kovista ampumatarvikkeista ne ovat.
 
Turkkilainen Aselsan Korhan kranaatinheitin

Aselsan-AHS-120.png
 
Minä kyllä voisin melkein olla sitä mieltä, että hyökkääviltä joukoilta saisi ottaa kevyet heittimet pois ja korvata ne raskailla. 2 tai 3 raskasta per komppania niin hyvä on.
 
kertakenttään kirjoitti:
Minä kyllä voisin melkein olla sitä mieltä, että hyökkääviltä joukoilta saisi ottaa kevyet heittimet pois ja korvata ne raskailla. 2 tai 3 raskasta per komppania niin hyvä on.
Klikkaa laajentaaksesi...

Näinhän ehdittiin jo päättääkin, kun Jääkäriprikaatit eli PR90 lanseerattiin. Sitten huomattiin, ettei se ollutkaan hyvä idea ja palattiin entiseen. Kun olet paljon hyökkäysammuntoja nähny niin katso seuraavan kerran vaikka ihan uusin silmin:

Kun hyökkäyksen kärki johonkin törmää asettuu perässä seuraava kevyt KrhJ tuliasemaan. Koska tietä tai uraa pitkin edetään ovat tuliasemat tien vierassä tai joskus tiellä. Tulenjohtajan tarvitsee ainoastaan vilkaista taakse kumman olan takaa heittimet löytyvät ja arvioida matka sinne. Sitten mitataan suunta ja matka maaliin ja tulikomento on valmis. Koordinaattien kanssa hieromiseen ja monimutkaisiin laskelmiin, joista me tykkimiehet olemme syystä ylpeitä, ei tarvi käyttää aikaa. Tuli siis avataan nopeasti ja hajonta metreinä on olematon, koska ampumaetäisyys on pieni. Voidaan siis ampua hyvin lähelle omia joukkoja. Tämä viimemainittuhan ei tule esille rauhan ajan ammunnoissa.
 
Old Boy kirjoitti:
Näinhän ehdittiin jo päättääkin, kun Jääkäriprikaatit eli PR90 lanseerattiin. Sitten huomattiin, ettei se ollutkaan hyvä idea ja palattiin entiseen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyllä, voin vahvistaa. 90-luvun alussa meitä kokelaita koulutettiin ajatukseen, että tulitukeen olisi pitänyt ottaa mukaan myös itkoja. Joko 12,7:a tai BTR-vaunuja. Mutta me silloiset nuorukaiset pidimme kyllä aika kuolleena syntynyttä ajatusta, että olisimme raahanneet systemaattisesta hyökkäyksessä itkoja mukana metsässä, jotta olisi saatu niiltä tulitukea murtokohtaan. Savon Prikaatissahan BTR-kalusto johti siihen, että piti suunnitella urat pöpelikköön vaunulle, joka ei siellä kovin ketterä ollut. Ja BTR ei olisi elänyt kovin pitkään tositilanteessa sillä metodilla. Kapiaisetkaan eivät olleet kovin innoissaan. Ei tainnut olla tosiaan pitkään voimassa.

Edit: siis mikseipä itkoja voisi käyttää jos se helposti on mahdollista. Mutta silloin oli ajatus että rahdataan maastoon kuin maastoon itkot ja Petterit mukaan.
 
Viimeksi muokattu:
Old Boy kirjoitti:
Näinhän ehdittiin jo päättääkin, kun Jääkäriprikaatit eli PR90 lanseerattiin. Sitten huomattiin, ettei se ollutkaan hyvä idea ja palattiin entiseen. Kun olet paljon hyökkäysammuntoja nähny niin katso seuraavan kerran vaikka ihan uusin silmin:

Kun hyökkäyksen kärki johonkin törmää asettuu perässä seuraava kevyt KrhJ tuliasemaan. Koska tietä tai uraa pitkin edetään ovat tuliasemat tien vierassä tai joskus tiellä. Tulenjohtajan tarvitsee ainoastaan vilkaista taakse kumman olan takaa heittimet löytyvät ja arvioida matka sinne. Sitten mitataan suunta ja matka maaliin ja tulikomento on valmis. Koordinaattien kanssa hieromiseen ja monimutkaisiin laskelmiin, joista me tykkimiehet olemme syystä ylpeitä, ei tarvi käyttää aikaa. Tuli siis avataan nopeasti ja hajonta metreinä on olematon, koska ampumaetäisyys on pieni. Voidaan siis ampua hyvin lähelle omia joukkoja. Tämä viimemainittuhan ei tule esille rauhan ajan ammunnoissa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Raskaallakin kyllä lyka lähtee melko vikkelään, 5min siitä kun vika ajoneuvo pysähtyy siihen kun kranaatti on tontissa ei ole utopiaa. Kevyt on kyllä aivan helvetin helppo käsitellä ja sen saa paikkoihin mihin raskaalla menisi aikaa vaivatessa sitä jonkun kanervikon läpi tuliasemaan. Mikä raskaalla osittain puoltaisi on jatkotulenkäyttö kosketuksen jälkeen, pidempi kantama eli parempi tulenantokyky, lyhyillä ameteilla voi periaatteessa käyttää samaa varoetäisyyttä kuin kevyellä, koska pieni hajonta ja sirpaleet eivät kuitenkaan kanna huomattavasti pidemmälle kuin kevyellä.

Ps. Unohdit kannan arvioinnin ja sen vaikutuksen ampumasuuntaan. OILI ja VAPO.
 
kertakenttään kirjoitti:
Raskaallakin kyllä lyka lähtee melko vikkelään, 5min siitä kun vika ajoneuvo pysähtyy siihen kun kranaatti on tontissa ei ole utopiaa. Kevyt on kyllä aivan helvetin helppo käsitellä ja sen saa paikkoihin mihin raskaalla menisi aikaa vaivatessa sitä jonkun kanervikon läpi tuliasemaan. Mikä raskaalla osittain puoltaisi on jatkotulenkäyttö kosketuksen jälkeen, pidempi kantama eli parempi tulenantokyky, lyhyillä ameteilla voi periaatteessa käyttää samaa varoetäisyyttä kuin kevyellä, koska pieni hajonta ja sirpaleet eivät kuitenkaan kanna huomattavasti pidemmälle kuin kevyellä.

Ps. Unohdit kannan arvioinnin ja sen vaikutuksen ampumasuuntaan. OILI ja VAPO.
Klikkaa laajentaaksesi...
Sillon kauan sitten kaivatttiin kevyitä hyökkäykseen, kun niillä varoetäisyys pienempi. No ne palasivat äkkiä ja syrjäyttivät itkot.
Meillä oli yksi kapiainen, jonka isä oli ollut raskaan korohoron tulenjohtaja sodan aikana. Kertoi isänsä ammuttaneen systemaattisesti 50 metrin varoetäisyyden päähän vuonna -41 raskailla heittimillä. Mitä mieltä olet?
 
Old Boy kirjoitti:
Näinhän ehdittiin jo päättääkin, kun Jääkäriprikaatit eli PR90 lanseerattiin. Sitten huomattiin, ettei se ollutkaan hyvä idea ja palattiin entiseen. Kun olet paljon hyökkäysammuntoja nähny niin katso seuraavan kerran vaikka ihan uusin silmin:

Kun hyökkäyksen kärki johonkin törmää asettuu perässä seuraava kevyt KrhJ tuliasemaan. Koska tietä tai uraa pitkin edetään ovat tuliasemat tien vierassä tai joskus tiellä. Tulenjohtajan tarvitsee ainoastaan vilkaista taakse kumman olan takaa heittimet löytyvät ja arvioida matka sinne. Sitten mitataan suunta ja matka maaliin ja tulikomento on valmis. Koordinaattien kanssa hieromiseen ja monimutkaisiin laskelmiin, joista me tykkimiehet olemme syystä ylpeitä, ei tarvi käyttää aikaa. Tuli siis avataan nopeasti ja hajonta metreinä on olematon, koska ampumaetäisyys on pieni. Voidaan siis ampua hyvin lähelle omia joukkoja. Tämä viimemainittuhan ei tule esille rauhan ajan ammunnoissa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Erittäin hyvin perusteltu, ja Näin vanhana epäsuoren tulen jumalana tykistön puolelta vaikka kuinka yrittäisi vähätellä kevyttä korohoroa niin pelkästään jo tuon asian takia ovat paikkansa ansainneet ja jopa toivoisi että enemmän kehitettäisiin.
 
Tuossa ruohoa leikatessa tuli palautettua mieleen jääkärijoukkueen johtajan asenne siitä, miten käyttää epäsuoraa. Meitähän koulutettiin sanonnalla: "Sodassa varmuusetäisyydet menettävät merkityksensä".
Nykyisessä sijoituksessa ei tarvitse varmuusetäisyyksiä miettiä, mutta muistan kuinka asennoidun ajatukseen, että koulutan mieheni ryömimään varmuusetäisyyksien alle raskaan krh:n tukiessa. Niin lähelle murtokohtaa kuin se suinkin on mahdollista. Tulenjohtajaltani olisin vaatinut, että siirtää käskystäni kriittisellä hetkellä iskemiä vihollisen asemista sen verran, että ovat sirpalevaikutuksen alla, mutta se ei ulottuisi meihin hyökkääjiin. Sitten eteenpäin ja vasta sitten kuokinta seis. Sitten oltaisiinkin oltu vähää vaille vyössä kiinni. Olin valmis vaatimaan itseltäni ja miehiltäni olemista oman epäsuoran tulen sirpalevaikutuksen alla, tietysti maastosta riippuen.

Näin 90-luvun taisteluosaston nuori vänrikki olisi kuitenkin lähtenyt sotaan, koska siten meidät koulutettiin. Mukaan lähtijöitä?
 
Luin tuossa jokin aika sitten suomalaisen SS-mies Sakari Haikalan kirjan. Haikala koulutettiin Saksassa krh-mieheksi 80mm krh:lle ja lähetettiin taistelemaan itä-rintamalle. Saksalaisten (tai ainakin SS:n) tapa käytää kevyttä krh:ta oli sellainen, että varsinkin hyökätessä krh-ryhmä kulki tosi lähellä kärkeä ja pystyi näin avamaan tulen nopeasti ja tarkasti, mutta olivat tietty myös alttiimpia vihollistulelle. Palattuaan Suomeen Haikalasta tehtiin krh:n tulenjohtaja ja kertoo kirjassa kuinka häntä välillä turhautti, kuinka Suomessa heittimet olivat niin kaukana etulinjasta että tulenavaus hidastuu.
 
JR49 kirjoitti:
Tuossa ruohoa leikatessa tuli palautettua mieleen jääkärijoukkueen johtajan asenne siitä, miten käyttää epäsuoraa. Meitähän koulutettiin sanonnalla: "Sodassa varmuusetäisyydet menettävät merkityksensä".
Nykyisessä sijoituksessa ei tarvitse varmuusetäisyyksiä miettiä, mutta muistan kuinka asennoidun ajatukseen, että koulutan mieheni ryömimään varmuusetäisyyksien alle raskaan krh:n tukiessa. Niin lähelle murtokohtaa kuin se suinkin on mahdollista. Tulenjohtajaltani olisin vaatinut, että siirtää käskystäni kriittisellä hetkellä iskemiä vihollisen asemista sen verran, että ovat sirpalevaikutuksen alla, mutta se ei ulottuisi meihin hyökkääjiin. Sitten eteenpäin ja vasta sitten kuokinta seis. Sitten oltaisiinkin oltu vähää vaille vyössä kiinni. Olin valmis vaatimaan itseltäni ja miehiltäni olemista oman epäsuoran tulen sirpalevaikutuksen alla, tietysti maastosta riippuen.

Näin 90-luvun taisteluosaston nuori vänrikki olisi kuitenkin lähtenyt sotaan, koska siten meidät koulutettiin. Mukaan lähtijöitä?
Klikkaa laajentaaksesi...
Ehdottomasti olisin lähtenyt mukaan koska hetkenkin kun korohoro ja tykistö on jauhanut niin osaavan tulenjohtajan pitäisi nähdä minkälainen se hajonta on ja kuinka lähelle omia sitä tulta voi siirtää. Toisalta jos tulenjohtajan päällä olisi jatkuva kysymysmerkki niin sitten en haluaisi lähteä edes niiden rauhan ajan varoetäisyyksien rajalle.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top