Kranaatinheittimistö

Kevyellä näin. Minun varusmiesaikana 2016 raskaalla heittimellä käytettiin tuota poistolaitetta, joka koostui kahdesta narusta ja holkista, joka lukittuu kranaattiin sytyttimeen koskematta. Holkissa oli ”pihdit” jotka tarrasivat kranaatista kun narut kiristi.
 
MPKn nykyinen valtakunnallisesti sisällöltään ilmeisen vakioitu "Kranaatinheittimistön perusteet" kurssi on varsin hyvä setti niille, joille kevyt heitin on vieras varusmiesaikaisen peruskoulutuksen suhteen. Ihan mitä tahansa MPK kurssitarjonnasta ei voi suositella, mutta tätä kylläkin.

Minä en ole KRH-mies enkä halua sellaiseksi tullakaan, mutta kevyitä heittimiä löytyy liki jokaisesta jv-yksiköstä, joten aseesta on mielestäni hyvä tuntea ainakin perusteet. Eipä JOTU-aikasen yksikköni aseistukseen kuulunut lainkaan esimerkiksi ryssäläisiä itkoja, vaikka niitä muilla joukoilla onkin aikalailla ja tuotahan ei sitten tietysti opetettu, kun ei niitä SA-yksikölläkään ollut. Ilmatorjuntakonekivääriinkin on pitänyt ihan omatoimisesti hankkia reserviläisenä koulutus, kun ei sellaiseen päässyt varusmiehenä edes sormenpäällä koskemaan. Kevyitä heittimiä ja itkoja voi molempia tulla taistelukentällä vastaan battlefield pickuppeina ja siksi ne on mielekästä kaikkien tuntea edes jossain määrin. Ihan riippumatta aselajista ja omasta ensisijaisesta tehtävästä.

Ensimmäisen kerran olen pyrkinyt saamaan maistiaisia KRH-hommista jo viime vuosikymmenellä, jolloin kurssia ei järjestetty vaan se peruttiin, koska ilmoittautuneita oli 6 henkilöä... Ei siis edes yhden heitinryhmän vahvuutta.

Ukrainan sodan kiistatta hyvä puoli on se, että tänään kursseja perutaan merkittävästi vähemmän kuin joskus aiemmin. Käymälläni kurssilla pystyttiin muodostamaan kolmeputkinen tulijoukkue ja harjoittelemaan toimintaa sen puitteissa. Osa kurssilaista oli koulutukseltaan heitinväkeä ja osa ei.

En suinkaan väitä, että viikonlopussa koulittaisiin kivääri- tai sinkomiehistä tehtävänsä kahden promillen kännissäkin hanskaavia heitinmiehiä, mutta tiivistahtinen ja hyvin toteutettu viikonlopun pituinen kurssi antaa kyllä yllättävän paljon nollatasolta lähteville, kuten se antoi esimerkiksi minulle. Olen toki nähnyt kevyen heittimen tulivaikutusta taisteluammunnoissa, mutta en aiemmin ole lainkaan käsitellyt heittimiä.

Olin ja olen edelleen aika skeptinen sen suhteen mitä viikonlopussa ehditään oppia uutena ja milloin kysymys on parhaimmillaankin jo aiemmin opitun kertaamista. On kokemusta hyvistä koulutuksista ja myös aivan ajanhukaksi osoittautuneista. Jälkimmäiseen mahtuu ihan VEHiäkin... Tämä kurssi oli poikkeuksellisen opettavainen, jonka juurisyy on tietysti erinomaiset kouluttajat, oikeanlainen rytmitys ja se, että tehdään tehokkaasti oikeita asioita paskanpuhumisen ja makkaranpaiston sijasta käyttäen käytettävissä oleva aika täysimääräisesti hyväksi, joka tietysti tarkoittaa pitkiä päiviä ja jyrkkää oppimiskäyrää ilman kurssin oppimistavoitteisiin nähden toissijaisia aiheita.

krh.jpg

Asetin omaksi henkilökohtaiseksi oppimistavoitteeksi sen, että pystyn kaverin kanssa tarvittaessa panemaan yksittäisen kevyen heittimen ampumakuntoon otettuani sen farmariauton takakontista ja vaikuttamaan suora-ammunnoin haluttuun maaliin niinkuin IRA-aktivisti.

Vähän epäortodoksimainen, mutta käytännönläheinen tulokulma. Mielestäni oppimistavoite saavutettiin ja pystyisin kyllä uskoakseni toimimaan heitinryhmän miehistötehtävissäkin, vaikka laskija-AUn hommista ei mitään tulisikaan. Kurssiseurana ollut jääkärikoulutettu kaveri jakoi saman näkemyksen.
 
Viimeksi muokattu:
MPKn nykyinen valtakunnallisesti sisällöltään ilmeisen vakioitu "Kranaatinheittimistön perusteet" kurssi on varsin hyvä setti niille, joille kevyt heitin on vieras varusmiesaikaisen peruskoulutuksen suhteen. Ihan mitä tahansa MPK kurssitarjonnasta ei voi suositella, mutta tätä kylläkin.

Minä en ole KRH-mies enkä halua sellaiseksi tullakaan, mutta kevyitä heittimiä löytyy liki jokaisesta jv-yksiköstä, joten aseesta on mielestäni hyvä tuntea ainakin perusteet. Eipä JOTU-aikasen yksikköni aseistukseen kuulunut lainkaan esimerkiksi ryssäläisiä itkoja, vaikka niitä muilla joukoilla onkin aikalailla ja tuotahan ei sitten tietysti opetettu, kun ei niitä SA-yksikölläkään ollut. Ilmatorjuntakonekivääriinkin on pitänyt ihan omatoimisesti hankkia reserviläisenä koulutus, kun ei sellaiseen päässyt varusmiehenä edes sormenpäällä koskemaan. Kevyitä heittimiä ja itkoja voi molempia tulla taistelukentällä vastaan battlefield pickuppeina ja siksi ne on mielekästä kaikkien tuntea edes jossain määrin. Ihan riippumatta aselajista ja omasta ensisijaisesta tehtävästä.

Ensimmäisen kerran olen pyrkinyt saamaan maistiaisia KRH-hommista jo viime vuosikymmenellä, jolloin kurssia ei järjestetty vaan se peruttiin, koska ilmoittautuneita oli 6 henkilöä... Ei siis edes yhden heitinryhmän vahvuutta.

Ukrainan sodan kiistatta hyvä puoli on se, että tänään kursseja perutaan merkittävästi vähemmän kuin joskus aiemmin. Käymälläni kurssilla pystyttiin muodostamaan kolmeputkinen tulijoukkue ja harjoittelemaan toimintaa sen puitteissa. Osa kurssilaista oli koulutukseltaan heitinväkeä ja osa ei.

En suinkaan väitä, että viikonlopussa koulittaisiin kivääri- tai sinkomiehistä tehtävänsä kahden promillen kännissäkin hanskaavia heitinmiehiä, mutta tiivistahtinen ja hyvin toteutettu viikonlopun pituinen kurssi antaa kyllä yllättävän paljon nollatasolta lähteville, kuten se antoi esimerkiksi minulle. Olen toki nähnyt kevyen heittimen tulivaikutusta taisteluammunnoissa, mutta en aiemmin ole lainkaan käsitellyt heittimiä.

Olin ja olen edelleen aika skeptinen sen suhteen mitä viikonlopussa ehditään oppia uutena ja milloin kysymys on parhaimmillaankin jo aiemmin opitun kertaamista. On kokemusta hyvistä koulutuksista ja myös aivan ajanhukaksi osoittautuneista. Jälkimmäiseen mahtuu ihan VEHiäkin... Tämä kurssi oli poikkeuksellisen opettavainen, jonka juurisyy on tietysti erinomaiset kouluttajat, oikeanlainen rytmitys ja se, että tehdään tehokkaasti oikeita asioita paskanpuhumisen ja makkaranpaiston sijasta käyttäen käytettävissä oleva aika täysimääräisesti hyväksi, joka tietysti tarkoittaa pitkiä päiviä ja jyrkkää oppimiskäyrää ilman kurssin oppimistavoitteisiin nähden toissijaisia aiheita.

Katso liite: 74838

Asetin omaksi henkilökohtaiseksi oppimistavoitteeksi sen, että pystyn kaverin kanssa tarvittaessa panemaan yksittäisen kevyen heittimen ampumakuntoon otettuani sen farmariauton takakontista ja vaikuttamaan suora-ammunnoin haluttuun maaliin niinkuin IRA-aktivisti.

Vähän epäortodoksimainen, mutta käytännönläheinen tulokulma. Mielestäni oppimistavoite saavutettiin ja pystyisin kyllä uskoakseni toimimaan heitinryhmän miehistötehtävissäkin, vaikka laskija-AUn hommista ei mitään tulisikaan. Kurssiseurana ollut jääkärikoulutettu kaveri jakoi saman näkemyksen.

Ihailtavaa omistautumista asialle näin KRH-miehen näkökulmasta. Ihan totta, kevyt heitin on yleinen ja pirun tehokas ase, jota ilman jääkärikomppania olisi huomattavasti vaarattomampi. Olisi jokaiselle (etenkin johtajalle) tärkeää päästä joskus näkemään tai edes kokeilemaan itse epäsuoran touhuja. Tulee aika paljon ymmärrystä vaikka sille jääkärijoukkueen johtajallekin miksi tulenjohtajan kanssa kannattaa olla hyvää pataa ja toisaalta hahmottaa paremmin mitä siellä toimittajan päässä täytyy tapahtua ennenkuin murkula tippuu tonttiin. Ylipäätään tälläistä aselajit ylittävää asennetta kaivattaisiin. Valitettavan usein törmää edelleen siihen asenteeseen, että kevyitä heittimiä ei välitetä ottaa mukaan lainkaan tai niiden roolia väheksytään.

Itse asehan on jopa RK:ta yksinkertaisempi vempele, jota oppii käyttämään kuka tahansa. Heitinmiehistöön ei tarvita niitä penaalin terävämpiä kyniä, riittää kun suuntaaja ja apusuuntaaja osaa hommansa. Johtajalle heittimistön tehtävät tarjoavatkin sitten jo aivojumppaa ihan toiseen tapaan. Piirujärjestelmän hahmottaminen ja ampumatoiminnan opiskelu auttaa myös ymmärtämään, miten upea epäsuoran järjestelmä meillä on Nenosen perintönä. Manuaalinen ampuma-arvojen laskeminen ihan tasopaperilla on pätevän laskijan kanssa muutaman sekunnin juttu ja se ei vaadi kuin ruokaa laskijan suuhun ja vähän lepoa. Ei tarvitse murehtia Ahjon akkuhuollosta ja yhteyksistä.

Tuli muuten itselleni yllätyksenä Jääkäriprikaatin videolla tällainen keposen viritelmä Tekan peräosassa. Jollain lisätietoja?
 

Liitteet

  • 504E28DF-BE83-464E-A247-48C656757447.jpeg
    504E28DF-BE83-464E-A247-48C656757447.jpeg
    108.4 KB · Luettu: 68
  • 50524BBC-EB20-40E3-B945-ED8D7B2A64CC.jpeg
    50524BBC-EB20-40E3-B945-ED8D7B2A64CC.jpeg
    341.8 KB · Luettu: 78
Tuo saattaisi kiinnostaa.

KRANAATINHEITINTELAKUORMA-AUTOLLA VARUSTETUN YKSIKÖN SUORITUSKYVYN ARVIOINTI JA MITTAAMINEN

Raskaalla heittimellä varustettu kranaatinheitinteka on kyllä tuttu yksikkö. Jäin miettimään miksi tuossa on kevyt heitin raskaan sijaan. Tämä on uusi yksikkötyyppi jota en ole ennen nähnyt. Olisiko niin, että pohjoiseen sijoitettujen jääkärikomppanioiden kevyet heitinjoukkueetkin käyttävät tekoja ja ovat päättäneet rakentaa kiinteän lavetin myös kevyelle heittimelle.
 
Raskaalla heittimellä varustettu kranaatinheitinteka on kyllä tuttu yksikkö. Jäin miettimään miksi tuossa on kevyt heitin raskaan sijaan. Tämä on uusi yksikkötyyppi jota en ole ennen nähnyt. Olisiko niin, että pohjoiseen sijoitettujen jääkärikomppanioiden kevyet heitinjoukkueetkin käyttävät tekoja ja ovat päättäneet rakentaa kiinteän lavetin myös kevyelle heittimelle.
Tuota kevytkrh-tekaa tuli Ruotsista tai Norjasta silloin kun käytettyä kalustoa kymmenisen vuotta sitten hommattiin?
 
Löytyihän siitä kunnollinen kuvakin kun vähän kaiveli

73d021324320c641.jpg
 
Juu, kyllä niissä on kotimainen heitin. En muista tuliko niitä norjalaisten käyttämiä edes mukana. Nuo kävivät pitkän perushuollon Millogilla ennen Suomessa tapahtunutta käyttöönottoa.
Voi tosiaan olla että heittimen osalta on vain ollut puhetta alkuperäisestä kokoonpanosta eikä aseita edes tullut mukana.
 
Siinä oli alkuun vissiin brittiläinen heitin. Onko se vaihdettu?
Kyllä, vaihdettiin kotimaisiin Palokankaan mukaan. Ja johan se tuossa kuvassakin näkyy olevan kotimainen heitin.

Juu, kyllä niissä on kotimainen heitin. En muista tuliko niitä norjalaisten käyttämiä edes mukana. Nuo kävivät pitkän perushuollon Millogilla ennen Suomessa tapahtunutta käyttöönottoa.
Norjalaisten käyttämät brittiläiset heittimet eli L16 tulivat niissä mukana, ja ne saivat kotimaisen nimikeen 81 KRH 13 (tämäkin Palokankaan mukaan). Ilmeisesti päätyivät varastoon.

Tuo lähde on siis Palokankaan kirja Itsenäisen Suomen jalkaväen raskaat aseet ja ryhmäaseet (2016), sivulta 170.
 
Ihailtavaa omistautumista asialle näin KRH-miehen näkökulmasta. Ihan totta, kevyt heitin on yleinen ja pirun tehokas ase, jota ilman jääkärikomppania olisi huomattavasti vaarattomampi. Olisi jokaiselle (etenkin johtajalle) tärkeää päästä joskus näkemään tai edes kokeilemaan itse epäsuoran touhuja. Tulee aika paljon ymmärrystä vaikka sille jääkärijoukkueen johtajallekin miksi tulenjohtajan kanssa kannattaa olla hyvää pataa ja toisaalta hahmottaa paremmin mitä siellä toimittajan päässä täytyy tapahtua ennenkuin murkula tippuu tonttiin. Ylipäätään tälläistä aselajit ylittävää asennetta kaivattaisiin. Valitettavan usein törmää edelleen siihen asenteeseen, että kevyitä heittimiä ei välitetä ottaa mukaan lainkaan tai niiden roolia väheksytään.

Itse asehan on jopa RK:ta yksinkertaisempi vempele, jota oppii käyttämään kuka tahansa. Heitinmiehistöön ei tarvita niitä penaalin terävämpiä kyniä, riittää kun suuntaaja ja apusuuntaaja osaa hommansa. Johtajalle heittimistön tehtävät tarjoavatkin sitten jo aivojumppaa ihan toiseen tapaan. Piirujärjestelmän hahmottaminen ja ampumatoiminnan opiskelu auttaa myös ymmärtämään, miten upea epäsuoran järjestelmä meillä on Nenosen perintönä. Manuaalinen ampuma-arvojen laskeminen ihan tasopaperilla on pätevän laskijan kanssa muutaman sekunnin juttu ja se ei vaadi kuin ruokaa laskijan suuhun ja vähän lepoa. Ei tarvitse murehtia Ahjon akkuhuollosta ja yhteyksistä.

Tuli muuten itselleni yllätyksenä Jääkäriprikaatin videolla tällainen keposen viritelmä Tekan peräosassa. Jollain lisätietoja?
Aikoinaan varusmiespalveluksen harjoituksissa kuuli ns. sivukorvalla kun kouluttajat puhuivat keskenään että epäsuora olisi vienyt milloin kummankin harjoituksen osapuolen. Havainnot taisivat jäädä vähemmälle varusmiesten suuntaan. Kenties ettei realisoida liikaa tilannetta.

Heittimien hinnat näin rauhanaikana ostettuina on kyllä käsittämättömän kalliita. Siitä huolimatta yksi tehokkain tapa hyödyntää reserviarmeijaa. Yksinkertaista hommaa eikä fysiikka tarvitse olla urheilijan tasolla joten onnistuu vanhemmiltakin ressuilta.
 
Kyllä, vaihdettiin kotimaisiin Palokankaan mukaan. Ja johan se tuossa kuvassakin näkyy olevan kotimainen heitin.


Norjalaisten käyttämät brittiläiset heittimet eli L16 tulivat niissä mukana, ja ne saivat kotimaisen nimikeen 81 KRH 13 (tämäkin Palokankaan mukaan). Ilmeisesti päätyivät varastoon.

Tuo lähde on siis Palokankaan kirja Itsenäisen Suomen jalkaväen raskaat aseet ja ryhmäaseet (2016), sivulta 170.
Ok. Sitten tiesinkin tämän. En vain muistanut…
 
Kyllä, vaihdettiin kotimaisiin Palokankaan mukaan. Ja johan se tuossa kuvassakin näkyy olevan kotimainen heitin.


Norjalaisten käyttämät brittiläiset heittimet eli L16 tulivat niissä mukana, ja ne saivat kotimaisen nimikeen 81 KRH 13 (tämäkin Palokankaan mukaan). Ilmeisesti päätyivät varastoon.

Tuo lähde on siis Palokankaan kirja Itsenäisen Suomen jalkaväen raskaat aseet ja ryhmäaseet (2016), sivulta 170.
Okei, tuo oli uutta tietoa..en siis tiedäkään ihan kaikkea.
 
Aikoinaan varusmiespalveluksen harjoituksissa kuuli ns. sivukorvalla kun kouluttajat puhuivat keskenään että epäsuora olisi vienyt milloin kummankin harjoituksen osapuolen. Havainnot taisivat jäädä vähemmälle varusmiesten suuntaan. Kenties ettei realisoida liikaa tilannetta.

Heittimien hinnat näin rauhanaikana ostettuina on kyllä käsittämättömän kalliita. Siitä huolimatta yksi tehokkain tapa hyödyntää reserviarmeijaa. Yksinkertaista hommaa eikä fysiikka tarvitse olla urheilijan tasolla joten onnistuu vanhemmiltakin ressuilta.

Mitä tarkoittaa kallis? Itse olen ollut siinä ymmärryksessä että tulivoimaansa nähden ovat edullisia ja melko huoltovapaita käyttää. Toki parin tuhannen laukauksen jälkeen täytyy putki tarkastaa ja/tai uudelleenpinnoittaa.
 
Mitä tarkoittaa kallis? Itse olen ollut siinä ymmärryksessä että tulivoimaansa nähden ovat edullisia ja melko huoltovapaita käyttää. Toki parin tuhannen laukauksen jälkeen täytyy putki tarkastaa ja/tai uudelleenpinnoittaa.
Tarkoitan että tulee raudalle kilohintaa. Hinnat on suht korkealla kun miettii mitä se pitää sisällään.
Toisaalta niin taitaa olla kaikessa sotaraudassa.
 
Back
Top