Kranaatinheittimistö

Yleisen ase- ja asejärjestelmäopin luonnos (1998) kertoo, että pintaräjähdyksenä 160 g (0,16 kg) tnt murtaa paksuudeltaan 2 cm (=20 mm) panssarilevyn, joten tykistön ja heittimistön kranaatti räjähtäessään kykenee murtamaan 20 mm:n panssarilevyn.
Kirjan mukaan 10 cm:n (100 mm) panssarin murtamiseen pintaräjähdyksenä tarvitaan 20 kg trotyyliä, jonka murtamiseen tykistön tai kr-heittimien kranaattien räjähdysainemäärät eivät riitä.

Nammon 81 mm:n HE kranaatissa on 700 g TNT , joten yli 20 mm panssarilevy murtunee osumasta ilman onteloakin ja se kai riittänee "kevyesti panssaroitujen IFV ja APC kattopanssareiden murtamiseen ja niiden asetornien murtamiseen. Etuviistopanssarin mahdollinen monikerrosrakenne tuskin murtuu läpi asti.

PS: Ase- ja asejärjestelmäopin luonnoksessa (1998) oleva pintaräjähdystä ja panssarinmurtamista käsittelevä teksti ja laadutettu kaava on poistettu lopllisesta versiosta, 2001.
Onkohan luonnoksen tieto väärin vai muuten vaan "sattumalta" karsittu tekstiosuus lopullisesta julkisesta versiosta?? Jos tieto on väärin, niin sitten tämä minun viestini on puppua. Joskus olen yrittänyt etsiä jotain toista lähdettä pintaräjähdysvaikutuksesta panssariin, mutten ole löytänyt vahvistusta eo. Luonnokoen tiedolle. Ehkäpä pioneerialan tietäjät osaavat kommentoida asiaa....

Että 160 grammaa riittää? Voisitko sitten ystävällisesti selittää, miksi kasapanosten räjähdysainemäärä liikkui useissa kilogrammoissa? Niissä vaunuissa ei varmaan ollut sitä kahtakaan senttiä siellä takakannella moottorin päällä, mihin panos piti heittää... Ja olisihan tuollainen 160 grammainen paljon mukavampi heittääkin, lentää kauemmaksi.
 
Että 160 grammaa riittää? Voisitko sitten ystävällisesti selittää, miksi kasapanosten räjähdysainemäärä liikkui useissa kilogrammoissa? Niissä vaunuissa ei varmaan ollut sitä kahtakaan senttiä siellä takakannella moottorin päällä, mihin panos piti heittää... Ja olisihan tuollainen 160 grammainen paljon mukavampi heittääkin, lentää kauemmaksi.
No kasapanosten rakenteesen en osaa ottaa kantaa, mutta arvelen niiden alunperin olleen tarkoitettu muuhun kuin panssarintorjuntaan, esim. raskaammin linnoitettujen asemien tuhoamiseen yms. sellaiseen yleisempään rakenteiden murtamiseen.

Ohessa linkki vapaaseen tuoreeseen kiinalaiseen artikkeliin (2023-04), jonka mukaan 17 mm:n lujan rakenneteräslevyn (myötölujuus 550 MPa, murtolujuus 650 MPa mitattuja arvoja) läpäistiin 100 g TNT panoksella, kun panos räjäytettiin kontaktissa levyyn.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC10144343/

Artikkelissa on esitetty sekä kokeelliset tulokset että laskennallisia tarkasteluja, joten vaikuttaa uskottavalta.
Tulos on samoilla haminoilla kuin aseopin luonnoksessa oli esitetty 160 g TNT/levyn paksuus 20 mm, joten artikkeli (100 g TNT/17 mm) tukee luonnoksen tietoja.
Jos sijoittaa luonnoksen laadutettuun yhtälöön 1,7 cm panssarilevyn paksuudeksi, niin saa tarvittavaksi TNT panoksen massaksi m=98 g. Aika lähellä artikkelin havaintoja.
Valitettavasti yhtälö ja tekstiosuus on poistettu lopullisesta aseopin kirjasta, kuten jo edellä totesin. Ehkä poisto ei ole "vahinko".

Näyttäisi homma pelittävän panssarin läpäisyn/murtamisen suhteen panssariin kontaktissa olevalla TNT-panoksella.

Vastauksena kysymykseen: Vähempikin räjähdemäärä olisi riittänyt, jos homogeenisen panssarilevykannen murtaminen olisi ollut kasapanoksen päätarkoitus edellyttäen, että räjähde olisi ollut TNT-ia vastaavaa ominaisuuksiltaan.
 
Huomioikaa keskustelussa se, että pelkkä panssarin läpäisy ei riitä, vaan asevaikutusta pitää riittää läpäisyn jälkeenkin. "Laboratoriotilanteen" läpäisyyn riittävä määrä ei todellisessa käyttötilanteessa todennäköisesti ole riittävä, sillä asevaikutus usein on väärässä kulmassa, tai r-aineen ja maalina olevan panssarin välissä on jokin epäjatkuvuuden aiheuttama esine tai muoto, jne.

Lisäksi räjähdyksen suuntaus on myös yksi huomioitava asia - tehoesittelyissä olen usein osoittanyt vaikutuseron teräslevyyn kahdella saman r-ainemäärän panoksella siten, että toisen panoksen detonaatiorintama kohdistetaan suoraan maalina olevaa levyä kohden, ja verrokkipanoksen räjähdys suunnataan levyn pinnan suuntaisesti. Oikein annosteltuna ensimmäinen panos puhkaisee levyn, ja toinen panos aiheuttaa pientä muovautumista ja ruosteen irtoamisen.
 
Huomioikaa keskustelussa se, että pelkkä panssarin läpäisy ei riitä, vaan asevaikutusta pitää riittää läpäisyn jälkeenkin. "Laboratoriotilanteen" läpäisyyn riittävä määrä ei todellisessa käyttötilanteessa todennäköisesti ole riittävä, sillä asevaikutus usein on väärässä kulmassa, tai r-aineen ja maalina olevan panssarin välissä on jokin epäjatkuvuuden aiheuttama esine tai muoto, jne.

Lisäksi räjähdyksen suuntaus on myös yksi huomioitava asia - tehoesittelyissä olen usein osoittanyt vaikutuseron teräslevyyn kahdella saman r-ainemäärän panoksella siten, että toisen panoksen detonaatiorintama kohdistetaan suoraan maalina olevaa levyä kohden, ja verrokkipanoksen räjähdys suunnataan levyn pinnan suuntaisesti. Oikein annosteltuna ensimmäinen panos puhkaisee levyn, ja toinen panos aiheuttaa pientä muovautumista ja ruosteen irtoamisen.
Tähän pintaräjähde keskusteluun tuli jotain tämän suuntaista mieleen. Lisäksi jos räjähde on yhtään irti pinnasta, käsittääkseni teho laskee merkittävästi. Kasapanoksen tai krh-ammuksen detonaatio ei välttämättä (todennäköisesti) tapahdu suoraan pinnassa. Herkkä sytytin räjähtää liian aikaisin, jäykkä liian myöhään ja kimpoaa. Yleisytkällä mentäessä tuuri peliä tämän suhteen. Lisäksi tuo detonaatiorintama ei ole varmastikaan optimaalinen kun panos tulee taivaalta tavalla tai toisella. Sulla on selvästi enemmän kokemusta näistä, niin osannet arvioida tuon ”standoffin” vaikutusta.
 
Huomioikaa keskustelussa se, että pelkkä panssarin läpäisy ei riitä, vaan asevaikutusta pitää riittää läpäisyn jälkeenkin. "Laboratoriotilanteen" läpäisyyn riittävä määrä ei todellisessa käyttötilanteessa todennäköisesti ole riittävä, sillä asevaikutus usein on väärässä kulmassa, tai r-aineen ja maalina olevan panssarin välissä on jokin epäjatkuvuuden aiheuttama esine tai muoto, jne.

Lisäksi räjähdyksen suuntaus on myös yksi huomioitava asia - tehoesittelyissä olen usein osoittanyt vaikutuseron teräslevyyn kahdella saman r-ainemäärän panoksella siten, että toisen panoksen detonaatiorintama kohdistetaan suoraan maalina olevaa levyä kohden, ja verrokkipanoksen räjähdys suunnataan levyn pinnan suuntaisesti. Oikein annosteltuna ensimmäinen panos puhkaisee levyn, ja toinen panos aiheuttaa pientä muovautumista ja ruosteen irtoamisen.
Tähän pintaräjähde keskusteluun tuli jotain tämän suuntaista mieleen. Lisäksi jos räjähde on yhtään irti pinnasta, käsittääkseni teho laskee merkittävästi. Kasapanoksen tai krh-ammuksen detonaatio ei välttämättä (todennäköisesti) tapahdu suoraan pinnassa. Herkkä sytytin räjähtää liian aikaisin, jäykkä liian myöhään ja kimpoaa. Yleisytkällä mentäessä tuuri peliä tämän suhteen. Lisäksi tuo detonaatiorintama ei ole varmastikaan optimaalinen kun panos tulee taivaalta tavalla tai toisella. Sulla on selvästi enemmän kokemusta näistä, niin osannet arvioida tuon ”standoffin” vaikutusta.
Eikös kasapanoksen rakenteen takia (krikettimailaa muistuttava, saippuapaloja rautalangoilla käsikranaatin ympärillä, pois lukien saksalaisten useita päitä yhdessä) sytytysrintama ole juuri pikemminkin @headspace kuvailema pinnansuuntainen räjähdys? Kasapanos luultavasti jäi usein kyljelleen vaunun päälle, eikä esim pystyyn.

Ontelovaikutukseen perustuvien RKG-3 ja HH3 räjähdeainemäärät olivat 0,5 kg TNT/RDX ja 1,5 kg TNT. Läpäisy 220 mm ja 110 mm. Tosin ontelovaikutuksen takia nämä eivät ole vertailukelpoisia puhtaaseen pintaräjähdykseen.
 
158 g TNT:tä, D=81mm lätty, detonaatiopiste yläosassa. 1000x1000x20 RHA.

1690785851115.png

Deformaatiota 8,4 mm
1690785898473.png

Plastista venymää n. 7,3%
1690785915698.png

Maks jännitys 1173,7 MPa.
1690785937250.png
 
Kyselin joskus aiemminkin, mutta miksei kranaatinheittimiin ole ontelokranaatteja panssarintorjuntakäyttöön?
Tätä samaa asiaa olen pohdiskellut monta vuosikymmentä. Minä näen ideassa peukalohangallisen hyviä puolia. Toki, jos yrittää sinkomiehen tapaan osua yhdellä kranaatilla yhteen vaunuun, niin ei toimi. Joku tietänee kertoa, montako murkulaa pitää ampua, että yksi osuu 3x6m kokoiseen suorakaiteeseen. Kustannuslaskelma: vaunu 5MIO, ontelomurkula 500€, joten niitä saa ampua 10.000kpl ennen kuin kulut ylittävät hyödyn.

Vaunun toiminnan lamaannuttamisesta tulisi ilmeisesti se suurin hyöty. Jos aukealla oleva vaunu alkaa väistellä, se menettää kykynsä toimia alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Kapealla tukkitiellä vaunu joutuu peruuttamaan.

Mikä estäisi ontelokranaattien käytön?
 
Tätä samaa asiaa olen pohdiskellut monta vuosikymmentä. Minä näen ideassa peukalohangallisen hyviä puolia. Toki, jos yrittää sinkomiehen tapaan osua yhdellä kranaatilla yhteen vaunuun, niin ei toimi. Joku tietänee kertoa, montako murkulaa pitää ampua, että yksi osuu 3x6m kokoiseen suorakaiteeseen. Kustannuslaskelma: vaunu 5MIO, ontelomurkula 500€, joten niitä saa ampua 10.000kpl ennen kuin kulut ylittävät hyödyn.

Vaunun toiminnan lamaannuttamisesta tulisi ilmeisesti se suurin hyöty. Jos aukealla oleva vaunu alkaa väistellä, se menettää kykynsä toimia alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Kapealla tukkitiellä vaunu joutuu peruuttamaan.

Mikä estäisi ontelokranaattien käytön?
Kvkrh:n kranun hinta ei suinkaan ole 500 e, vaan 3t e kipale. Tosin tähän on laskettu mukaan varastoinnit, tarkastukset ja kaikki muutkin.

Kvkrh on tarkka, vähän liiankin tarkka, mutta ongelma on ettei liikkuvaan vaunuun osu. Ja tavallinenkin HE tekee jotain osuessaan kannelle.

Tietysti lienee mahdollista kehittää HEDP-kranu, mutta paljonko lisähintaa se antaa per naatti en tiedä. Venäläiset käyttävät esim pst-ohjuksissaan sirpaloituvaa kuorta (eli vaikkei läpäise, niin ympärillä oleva jv on jauhelihaa).
 
Yhtä hyvin voisi miettiä, miksei singoilla ammuta tykistöpeittoa. Tankin tuhoamiseen sopii parhaiten erilaiset sinkoammukset, tankin ammukset, tai kauempaa ammutut ohjukset. Tyyliin laaki per vainaa. KRH ampuu hyvää sirpalepeittoa kaivautumattomia jalkamiehiä vastaan. Muuhun se ei oikein sovellu. No, tietysti savua yms voi ampua…
 
Kvkrh:n kranun hinta ei suinkaan ole 500 e, vaan 3t e kipale. Tosin tähän on laskettu mukaan varastoinnit, tarkastukset ja kaikki muutkin.

Kvkrh on tarkka, vähän liiankin tarkka, mutta ongelma on ettei liikkuvaan vaunuun osu. Ja tavallinenkin HE tekee jotain osuessaan kannelle.

Tietysti lienee mahdollista kehittää HEDP-kranu, mutta paljonko lisähintaa se antaa per naatti en tiedä. Venäläiset käyttävät esim pst-ohjuksissaan sirpaloituvaa kuorta (eli vaikkei läpäise, niin ympärillä oleva jv on jauhelihaa).
Minulla on sellainen muistikuva, että meilläkin olisi, ainakin kokeiltu, 81 mm Merlineitä (ohjautuva, ontelo) 90-luvulla.
 
Minulla on sellainen muistikuva, että meilläkin olisi, ainakin kokeiltu, 81 mm Merlineitä (ohjautuva, ontelo) 90-luvulla.
120 mm Strix:iä lienee pohdittu 1990-luvulla ja myöhemminkin, mutta ei hankittu.
Ruotsin kokeiluja ja Boforssin esitelyjä lienee käyty katsomassa, jos sopiva sää koeammunnat salli.
Strix vaatii aika korkean pilvikorkeuden (kirkas pilvetön sää), jotta se ehtii ohjautumaan riittävästi osuman saamiseksi, jota lienee pidetty sen puutteena.
 
Kvkrh:n kranun hinta ei suinkaan ole 500 e, vaan 3t e kipale. Tosin tähän on laskettu mukaan varastoinnit, tarkastukset ja kaikki muutkin.

Tuollainen luku vaatisi vähän lähteytystä... On meinaan sen verran posketon luku, vaikka kuinka laskisi varikkoalueelle rakennetut maavallit ja vartiopäälliköiden palkat 30 vuoden ajalta.

Täydennys:

Esimerkiksi lentokalustossa hankintakustannuksen osuudeksi elinkaarikustannuksista lasketaan yleensä n. 1/3-1/4. Nyt puhutaan kuitenkin vain KRH:n tyhmästä ampumatarvikkeesta, jossa lienee se ja sama, vaikka joku kävisi määräajoin inventoimassa varaston ja lähettäisi satunnaisotannalla yhden kappaleen analysoitavaksi.

Yksittäisen laukauksen valmistuskustannus sitten asia erikseen. Mutta ehkä tuo 500 euroa voisi olla suuruusluokkana OK yhdelle laukaukselle, kun katsoo alapuolisesta esim. sivuja 250-251/731 (M889). (Herätesytyttimellä toki arvokkaampi, mutta herätesytytintähän ei käytettäisi, jos vaunun kanteen olisi tarkoitus osua.)

 
Viimeksi muokattu:
120 mm Strix:iä lienee pohdittu 1990-luvulla ja myöhemminkin, mutta ei hankittu.
Ruotsin kokeiluja ja Boforssin esitelyjä lienee käyty katsomassa, jos sopiva sää koeammunnat salli.
Strix vaatii aika korkean pilvikorkeuden (kirkas pilvetön sää), jotta se ehtii ohjautumaan riittävästi osuman saamiseksi, jota lienee pidetty sen puutteena.

Strixissä oli ilmeisesti muutakin vikaa. Veeteeteen mukaan ne menivät säännönmukaisesti sivuun koeammunnoissa.

Ruåtsalaisilla on tosiaan käytössä 120 Krh/40:n perillisen "12 cm Granatkastare m/41":n päivitettyjä versioita m/41D ja E. Osia ovat tehneet sotien jälkeen ainakin MIA, Electrolux ja "dyra B". Silmiinpistävin ero tampellalaiseen on (nykyään) Brandt-mallinen aivan susihuono vastalevy, joka on aiheuttanut ongelmia STRIX:iä ammuttaessa: vastalevy ei vakavoidu ja v0 heittelee niin paljon, että STRIX ei olekaan asetetulla toimintahetkellä halutulla toimintakorkeudella, maaligeometrian laskenta menee pieleen ja tulos on "jo, jo men det var nära det" eli huti.
STRIX edustaa 80-luvun teknologiaa, se oli aivan järjettömän kallis, ohjailuun käytettävien ruutirakettien bäst fore -pvm tuli vastaan, sitä ei enää valmisteta (=edes voida valmistaa, palikat obselete-sarjaa) ja ennen kaikkea sillä ei vaan osu kuin FMV:n speksin mukaisesti lämmitettyyn maaliin, max. reilut 50%, loput olivat "jo, jo men det vara nära det!".

Suuntauksessa käytettävät miniatyyrirakettimoottorit kummastuttavat myös. Miksi ei käytetä siivekkeitä?

The Strix mortar round uses twelve midsection lateral thruster rockets to provide terminal course corrections.[2]

 
Tietysti lienee mahdollista kehittää HEDP-kranu, mutta paljonko lisähintaa se antaa per naatti en tiedä. Venäläiset käyttävät esim pst-ohjuksissaan sirpaloituvaa kuorta (eli vaikkei läpäise, niin ympärillä oleva jv on jauhelihaa).

Muutamasta kympistä muutamaan sataseen? Sytytintä joutuu ehkä vähän modaamaan ja metallikartio maksaa jotakin, riippuen käytettävästä materiaalista (kupari vai tantalum tms.). Haastavin suoritus voisi olla kartion sijoittaminen kranaatinkuoren sisään täytön yhteydessä ilman, että kranaatin painojakauma muuttuu hassuksi (ja tarkkuus säälittäväksi). Mutta kai tuohonkin keinot keksitään.
 
Tuollainen luku vaatisi vähän lähteytystä... On meinaan sen verran posketon luku, vaikka kuinka laskisi varikkoalueelle rakennetut maavallit ja vartiopäälliköiden palkat 30 vuoden ajalta.

Täydennys:

Esimerkiksi lentokalustossa hankintakustannuksen osuudeksi elinkaarikustannuksista lasketaan yleensä n. 1/3-1/4. Nyt puhutaan kuitenkin vain KRH:n tyhmästä ampumatarvikkeesta, jossa lienee se ja sama, vaikka joku kävisi määräajoin inventoimassa varaston ja lähettäisi satunnaisotannalla yhden kappaleen analysoitavaksi.

Yksittäisen laukauksen valmistuskustannus sitten asia erikseen. Mutta ehkä tuo 500 euroa voisi olla suuruusluokkana OK yhdelle laukaukselle, kun katsoo alapuolisesta esim. sivuja 250-251/731 (M889). (Herätesytyttimellä toki arvokkaampi, mutta herätesytytintähän ei käytettäisi, jos vaunun kanteen olisi tarkoitus osua.)

Toistan vain mitä meille kolmen pallon kapiainen asiasta sanoi heitinten kovapanosammunnassa. Tiedän, että luku on hyvin suuri tuollaiselle murikalle.
 
Tätä samaa asiaa olen pohdiskellut monta vuosikymmentä. Minä näen ideassa peukalohangallisen hyviä puolia. Toki, jos yrittää sinkomiehen tapaan osua yhdellä kranaatilla yhteen vaunuun, niin ei toimi. Joku tietänee kertoa, montako murkulaa pitää ampua, että yksi osuu 3x6m kokoiseen suorakaiteeseen. Kustannuslaskelma: vaunu 5MIO, ontelomurkula 500€, joten niitä saa ampua 10.000kpl ennen kuin kulut ylittävät hyödyn.

Vaunun toiminnan lamaannuttamisesta tulisi ilmeisesti se suurin hyöty. Jos aukealla oleva vaunu alkaa väistellä, se menettää kykynsä toimia alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Kapealla tukkitiellä vaunu joutuu peruuttamaan.

Mikä estäisi ontelokranaattien käytön?

Ainoa järkevä käyttötapaus tämmöiselle olisi tuhota paikallaan olevia panssaroituja ajoneuvoja, tulenjohto dronesta. Silloinkin osuma vaatisi mitä todennäköisemmin lukuisia kranaatteja.

Lähtökohtaisesti vaunut kuitenkin hyödyntävät liikettä, joten hankalaksi menee. Se, että tuliyksikkö yrittää epätoivoisesti saada osumaa liikkuvaan vaunuun, rasittaa logistiikkaa tarpeettomasti ja myös ampuva yksikkö sekä tulenjohto on poissa muista tulitehtävistä.
 
No kasapanosten rakenteesen en osaa ottaa kantaa, mutta arvelen niiden alunperin olleen tarkoitettu muuhun kuin panssarintorjuntaan, esim. raskaammin linnoitettujen asemien tuhoamiseen yms. sellaiseen yleisempään rakenteiden murtamiseen.

Ohessa linkki vapaaseen tuoreeseen kiinalaiseen artikkeliin (2023-04), jonka mukaan 17 mm:n lujan rakenneteräslevyn (myötölujuus 550 MPa, murtolujuus 650 MPa mitattuja arvoja) läpäistiin 100 g TNT panoksella, kun panos räjäytettiin kontaktissa levyyn.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC10144343/

Artikkelissa on esitetty sekä kokeelliset tulokset että laskennallisia tarkasteluja, joten vaikuttaa uskottavalta.
Tulos on samoilla haminoilla kuin aseopin luonnoksessa oli esitetty 160 g TNT/levyn paksuus 20 mm, joten artikkeli (100 g TNT/17 mm) tukee luonnoksen tietoja.
Jos sijoittaa luonnoksen laadutettuun yhtälöön 1,7 cm panssarilevyn paksuudeksi, niin saa tarvittavaksi TNT panoksen massaksi m=98 g. Aika lähellä artikkelin havaintoja.
Valitettavasti yhtälö ja tekstiosuus on poistettu lopullisesta aseopin kirjasta, kuten jo edellä totesin. Ehkä poisto ei ole "vahinko".

Näyttäisi homma pelittävän panssarin läpäisyn/murtamisen suhteen panssariin kontaktissa olevalla TNT-panoksella.

Vastauksena kysymykseen: Vähempikin räjähdemäärä olisi riittänyt, jos homogeenisen panssarilevykannen murtaminen olisi ollut kasapanoksen päätarkoitus edellyttäen, että räjähde olisi ollut TNT-ia vastaavaa ominaisuuksiltaan.
En ole pioneeri tai tiedä liittyykö tämä varsinaisesti mihinkään mutta intin aikana näprättiin jonkun verran ns. murtopanosten kanssa. Muistan yhden kokeellisen tapahtuman jossa samanmoinen teräsluukku avattiin ehkä 200g:lla muovailtavaa mutta vierellä räjäytetty ehkä 1-2kg kasapanos lähinnä poisti maalia. Kasapanos oli jotain jäte-TNT:tä. Sellaista korppujauhon näköistä tavaraa. Opetus oli kai se että terästä räjäyttäessä panos pitää olla kinni rakenteessa. Ja räjähdysaineen pitää olla nopeaa sorttia.
 
Ainoa järkevä käyttötapaus tämmöiselle olisi tuhota paikallaan olevia panssaroituja ajoneuvoja, tulenjohto dronesta. Silloinkin osuma vaatisi mitä todennäköisemmin lukuisia kranaatteja.

Lähtökohtaisesti vaunut kuitenkin hyödyntävät liikettä, joten hankalaksi menee. Se, että tuliyksikkö yrittää epätoivoisesti saada osumaa liikkuvaan vaunuun, rasittaa logistiikkaa tarpeettomasti ja myös ampuva yksikkö sekä tulenjohto on poissa muista tulitehtävistä.
Niinpä. Tähän olisi teknologia ollut jo toisesta maailmansodasta asti jos olisi nähty järkeväksi. Kuitenkin tehokas panssarien tuhoaminen on vaatinut rypäleiden ja ohjautuvien ammusten kehittämisen.
 
En ole pioneeri tai tiedä liittyykö tämä varsinaisesti mihinkään mutta intin aikana näprättiin jonkun verran ns. murtopanosten kanssa. Muistan yhden kokeellisen tapahtuman jossa samanmoinen teräsluukku avattiin ehkä 200g:lla muovailtavaa mutta vierellä räjäytetty ehkä 1-2kg kasapanos lähinnä poisti maalia. Kasapanos oli jotain jäte-TNT:tä. Sellaista korppujauhon näköistä tavaraa. Opetus oli kai se että terästä räjäyttäessä panos pitää olla kinni rakenteessa. Ja räjähdysaineen pitää olla nopeaa sorttia.
Tnt-r, eli rouheista tenttua. Pakattuna muovipusseihin. Ulkonäkö erittäinkin lähellä sitä korppujauhoa...
Ihan ok ainetta tulenkuvaukseen ja routapanoksien tekoon.
Käytettiin periaatteella: "More is more".
 
Back
Top