Kranaatinheittimistö

Hämärästi muistelen Erkki Käkelän kirjassa "Marskin panssarintuhoojat" kerrotun, että PV:n alkuhämärässä suunniteltiin panssarintorjuntaa kranaatinheittimillä. Onko tämmöisistä suunnitelmista enemmän tietoa? Vai olenko nähnyt unia.
 
Näin lähdettiin meillä liikkeelle. Vanhoja asioita kun tutkii ja miettii, niin siinä tulee jatkuvasti vastaan täysin muuttuneita juttuja, joita nyt pidämme itsestään selvinä. Alla on kuva krh:n edeltäjästä miinanheittimestä, jossa ei ole suuntauslaitteita lainkaan. Tällä linnoitustykistön kiertokaukoputkella voitiin sentään yksittäinen laukaus suunnata. Tulimuodoissa sitten hajonta kasvoi huomattavasti.

Katso liite: 29157
Juurikin näin, meillä on tuo jälkiviisaus apunamme, minkä takia nuorempi polvi usein erehtyy pitäämään vanhoja asetekniikan harhaiskuja tekijöidensä tyhmyyden osoituksena ;)

Jos saksa taipuu, täällä on todella hyvä esitys "Die Entwicklung des Granatwerfers in Ersten Weltkrieg" saksalaisista I MS kranaatinheittäjistä ja vaikkei taipuisikaan, kuvat ovat hyviä: http://ediss.sub.uni-hamburg.de/volltexte/2013/6126/pdf/Dissertation.pdf

Mukana on myös Suomessa käytetty 76 mh/16, kts. https://www.jaegerplatoon.net/MORTARS2.htm
29166
29167
 
Ketjussa on ollut juttua krh:ien putkiräjähdyksistä - mm. Rovajärven onnettomuus 2005 https://turvallisuustutkinta.fi/mat...tutkintaselostus/b32005y_tutkintaselostus.pdf - mutta kovaa dataa on ollut niukasti. OTKESin raporttiinkaan ei (s. 80) näy löytyneen mitään erityistä.

Sattumalta kirjakaapissani tuli vastaan sodanaikaisen sotatalouspäällikön Leonard Grandellin vuonna 1961 pitämä esitelmä "Eräitä sotiemme ja niitä edeltävältä ajalta saatuja sotataloudellisia kokemuksia". Siinä on mielenkiintoinen taulukko putkiräjähdyksistä:

29435

Jälkihän noissa on yleensä rumaa, kun heitin menee tähän kuntoon:
29436

29437
 
Sattumalta kirjakaapissani tuli vastaan sodanaikaisen sotatalouspäällikön Leonard Grandellin vuonna 1961 pitämä esitelmä "Eräitä sotiemme ja niitä edeltävältä ajalta saatuja sotataloudellisia kokemuksia". Siinä on mielenkiintoinen taulukko putkiräjähdyksistä:
Taulukko on peräisin Aarne Pönkäsen SKK-diplomityöstä v:lta 1948. Päätti uransa everstinä ja Tykistökoulun johtajana. Kun syitä katsoo niin huomio kiinnittyy yleisimpään syyhyn: putken suusuojus unohtunu paikoilleen. Se on myös syynä useissa selvittämättä jääneissä putkiräjähdyksissa, sillä oikean putkensuunpeitteen sijasta käytettiin tilapäisesti laudanpätkää joka esti veden valumisen putken sisään. Räjähdyksessä tämä lensi tietenkin taivaan tuuliin. Taulukosta näkee myös että pikkuhiljaa opittiin: putkiräjähdykset väheni sodan kuluessa.
 
Jälleen vähän vanhempaa eli Brandtin 81 krh:n esitteestä 30-luvulta:
81mm Brandt Minenwerfer001.jpg

81mm Brandt Minenwerfer002.jpg

81mm Brandt Minenwerfer003.jpg

81mm Brandt Minenwerfer004.jpg

81mm Brandt Minenwerfer005.jpg

81mm Brandt Minenwerfer006.jpg

81mm Brandt Minenwerfer007.jpg
Näistä ajoista 81:n kantama on tuplaantunut ja hajonta puolittunut:
81mm Brandt Minenwerfer008.jpg

81mm Brandt Minenwerfer009.jpg

81mm Brandt Minenwerfer010.jpg
 
Voisiko tämmöistä kärryä/jä hyödyntää heittimen ja/tai ammusten kuskaamisessa?

vaunu2.jpg
 
(Dokumentti olikin tykeistä eikä heittimistä, puusilmä minä.)
 
Viimeksi muokattu:
Taulukko on peräisin Aarne Pönkäsen SKK-diplomityöstä v:lta 1948. Päätti uransa everstinä ja Tykistökoulun johtajana. Kun syitä katsoo niin huomio kiinnittyy yleisimpään syyhyn: putken suusuojus unohtunu paikoilleen. Se on myös syynä useissa selvittämättä jääneissä putkiräjähdyksissa, sillä oikean putkensuunpeitteen sijasta käytettiin tilapäisesti laudanpätkää joka esti veden valumisen putken sisään. Räjähdyksessä tämä lensi tietenkin taivaan tuuliin. Taulukosta näkee myös että pikkuhiljaa opittiin: putkiräjähdykset väheni sodan kuluessa.


Sytytinvikojen aiheuttamia onnettomuuksia oli yli 11x enemmän. Miten putkensuun suojuksen paikallaolosta voi silloin muodostua yleisin syy?
 
En ihan suoralta kädeltä tyrmäisi tuota ideaa. Kevyen heittimen osat ovat perin kettumaisia kantaa pitkiä matkoja saati, jos mukana olisi vielä ampumatarvikkeitakin. Jos joku apukeino löytyisi lumettoman maan ajalle niin ei varmaankaan haittaisi.
Tulee mieleen ammoinen Sveitsiläisten polkupyörään kiinnittynyt panssarintorjuntatykki S-18/1000. Näitä oli muuten Suomessakin käytössä, muttei polkupyörävetoisella jalustalla...

Pyörävetoinen krh ja ammuskärry voisi sinänsä olla näppärä, varsinkin jos sitä voisi myös käyttää "käsin".
 
Miten niin, onhan tuo nyt kätevämpi kuin käsin kantaa.

Joo, kätevyydessään hieman niin kuin nokkakärry, mutta maastoliikkuvuutta lisätty poistamalla yksi pyörä, jolloin tuo kulkee hieman paremmin aluskasvillisuuden seassa. Jos tuohon pitäisi jotakin lisätä, niin paksumpi rengas. Paksumpi rengas auttaisi pehmeässä maastossa. Tietenkin tuollaisessa pitäisi olla valmius sille, että koko hoito otetaan kantoon hieman paarien tapaan.
 
Ja tässä vielä Brandtin esitteen (viesti #2586) ranskalainen kranaatti väreissä.
 

Liitteet

  • 81 ranskalainen.pdf
    979.8 KB · Luettu: 13
Onkohan kevyen kranaatinheittimen kantaminen jalkaisin pitkiä matkoja ylipäätään realismia?

Ensinnäkin tulee mieleen, voiko komppanian kokoinen joukko toimia kootusti jalkaisin. Kehittyneet sensorit ilmassa ja maassa, lennokkeja unohtamatta, ovat muuttaneet tilannekuvan muodostusta radikaalisti viime vuosikymmeninä. Pimeys ja kuusenperse eivät enää tarjoa sellaista suojaa kuin aiemmin.

Toiseksi tulee mieleen kaikki se muu tavara, jota voidaan ottaa mukaan. Kevyt kranaatinheitin ei ole nimestään huolimatta kevyt asejärjestelmä, kuten jo kävi ilmi. Samaan painoon saa matkaan kivan määrän esimerkiksi Spikeja tai NLAW:eja.

Kolmanneksi on huomautettava, että mahdollisuus saada tukea muilta joukoilta on huomattavasti aiempaa parempi. Jos vielä 90-luvun alussa 152 K 89 ja 152 TELAK 91 edustivat huippuluokan ulottumaa, niin MLRS:n GMLRS melkein tuplasi sen vieden samalla tarkkuuden sadoista metreistä metreihin. Samoin 52-kaliberimitan 155 mm putkia alkaa olla kiva määrä, kun lasketaan yhteen 155 K 98 ja (osin toimittamattomat) K9 Moukarit. Kaiken tämän päälle tulee vielä ilmavoimien kyky vaikuttaa jopa satoja kilometrejä rintamalinjan taakse, jos tarpeeksi arvokasta ammuttavaa löytyy, unohtamatta myöskään merivoimien Gabrielia. Tilanne on huomattavan erilainen kuin vielä vaikkapa 80-luvulla.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Onkohan kevyen kranaatinheittimen kantaminen jalkaisin pitkiä matkoja ylipäätään realismia?

Ei kai se heitin ole suurin ongelma, vaan ne ammukset joita tarvitaan melkoinen määrä tulitoimintaan.

Toki jos miehiä on tarpeeksi, niin kyllähän ne kantaa. Vietminhin raskaassa krh-komppaniassa oli yksi 120 millinen heitin ja yli 100 miestä. Ongelmaksi tuossakin tapauksessa jää liikkumisen hitaus.

Toisaalta nykyisin on käytettävissä myös mönkijöitä joilla heitin ja ennen kaikkea ammukset liikkuu aika mallikkaasti useimmissa maastoissa. Talvella voidaan käyttää moottorikelkkoja.

Kysymys on kai enemmän siitä mitä tarvitaan? Kapiaisen kanssa keskusteltiin taannoin tiedustelusta ja monella joukkotyypillä se tossutiedustelu vaan on toivottoman hidasta, kun joukot liikkuvat nopeasti ja tempo on nopea.
 
Samaan painoon saa matkaan kivan määrän esimerkiksi Spikeja tai NLAW:eja.
No eipä juurikaan. Jos halutaan enemmän kuin 4 laukausta, 81 KRH tulee ammuksineen kevyemmäksi kantaa kuin PSTOHJ 2000M/Spike.
 
Back
Top