Muutoksia on ollut aina.
Aikoinaan kirkossa kuulutuksista luopuminen on varmasti aiheuttanut kaikenlaista sanomista. "Mistä me nyt saamme tärkeät uutiset ja viranomaistiedotteet kun pappi ei lue niitä saarnastuolista sunnuntaisin. Ei kaikki ole lukumiehiä ja eikä sanomalehden kaltaiseen turhakkeeseen ole muutenkaan varaa. Satoja vuosia on homma toiminut. Miksi meitä ei ajattele kukaan."
Kylmä fakta on se, että kirjepostin määrä on vähentynyt ja tulee vähenemään. Noin 20 vuotta sitten posti kantoi minullekkin helposti 10 kirjettä viikossa. Silloin mainoskirjeitä, kutsuja, kortteja ja laskuja riitti. Viimeisen neljän viikon aikana olen ottanut vastaan kaksi kirjettä ja jos olisin tehnyt kyseiset palvelusopimukset pari vuotta myöhemmin olisi nekin tiedot tulleet sähköpostiin.
Sähköposti, matkapuhelimet ja tekstiviestit eivät ole enää mitään epävarmoja teknisiä uutuksia vaan vuosikymmeniä käytössä ollutta tekniikkaa. Postin olemassaoloa on perusteltu sillä, että se menee aina perille. Ei mene sekään jos vastaanottaja ei halua. Tuttu haastemies kertoi, että joillakin yhteiskuntamme tukijaloilla on tapana teipata tai jopa naulata postiluukku kiinni, koska ulkomaailmasta ei ole odotettavissa muuta kuin jobinpostia.
Monilla on myös turhan ruusuinen kuva siitä postin toimintakyvystä poikkeusoloissa. Postin toimittamisesta ei vastaa sotapalveluksesta vapautettu postivirkamies polkupyörällä vaan yhä useampia tehtäviä hoitaa alihankkijan työntekijä sivutöinään ja alihankkijan ajokalustolla. Postia ei myöskään enää lajitella kylän toimistossa kynttilänvalossa kuten Räisälässä tammikuussa 1940 vaan suurten jakelukeskusten toiminta loppuu siinä vaiheessa sähkönjakelu lakkaa. Mitään toimivaa varajärjestelmää ei ole.
Puolustusvoimien kannattaisi päivittää itsensä tähän päivään ja vaatia, että reserviläisten pitää ilmoittaa käytössä oleva kännykkänumero ja sähköpostiosoite väestökirjanpitoon. Puolustusvoimille nämä jutut on olleet aina vähän vaikeita. Esimerkiksi 1960-luvulla puolustusvoimat huomasi, että vaikka he ottaisivat käyttöön kaikki valtakunnan hevoset, niin se ei riittäisi puolustusvoimien sodan ajan tarpeeseen. Onneksi kuitenkin päädyttiin motorisointiin ja hevosvarikot 1-15 jäi perustamatta.
Yleisöpuhelimista luopumisen piti johtaa kaikenlaisiin hirveyksiin kuten eksyneiden lasten nääntymiseen, sairaskohtauksen saaneiden menehtymiseen ja turistitkin olisivat kärsineet. Eu yritti pitää järjestelmää määräyksillään elossa, mutta suomen neuvottelija ilmoitti, että maassa jossa lähes 100 prosenttia aikuisista omistaa kännykän on turha ylläpitää puhelinkoppeja.
