Tämä on sen verran kiinnostava keskustelu, että vaikka olen oman näkemykseni, ainakin omasta mielestäni, täällä kohtalaisen perusteellisesti perustellut; jatkan vielä vähän.
Yleisenä huomiona keskustelusta: osassa pohdintaa ei varsinaisesti puhuta otsikon kysymykseen liittyen kuolemantuomion oikeutuksesta, vaan lähinnä sotahistorian kautta saadusta "kokemuksesta". Eli että tuomiot koskevat tyyppillisesti vain miehistöä. (tässä kohden erityisesti NL taisi olla jännällä tavalla poikkeus - siellä lähti henki myös vaikka divisioonan komentajalta).
Olen siis kuolemantuomion kannalla, sota-aikana ja äärimmäisenä tuomiona. Sen pitää tietenkin tapahtua lain mukaisesti ja niin varmoilla perusteilla että virhetuomioita ei voi tulla. Ja sen tulee koskea kaikkia, ylimmästä alimpaan, täysin tasa-arvoisesti. Siinä on huomattava että sota on poikkeuksellista aikaa ja kyseessä on oltava äärimmäisen raaka, moraaliton, julma ja täysin perusteeton teko. Esimerkkinä nyt vaikka yksittäisen sotilaan tekemä lapsen raiskaus ja murha kiduttamalla.. tai vaikkapa ylimmän johdon antama tietoinen ja tarkoituksella annettu käsky ryhtyä etniseen puhdistukseen systemaattisesti tuhoamalla puolustukyvyttömiä vastustajan (tai ihan omiakin) siviilejä.
On mielestäni päivän selvää, että sotimiseen liittyvä vartiossa nukahtaminen (tai vaikka divisioonan esikunnassa nukahtaminen), hermojen menettäminen (etulinjassa tai päämajassa), ei voi olla minkään vakavan rangaistuksen peruste.
Jokainen voi pohtia puristaisiko teloitusryhmässä liipasinta, vai ottaisiko kuulan omaan takaraivoonsa jos vaihtoehtoja ei ole.
Pohdin: ja kyllä - voisin kuulua sekä teloitusryhmään ja vetää liipasinta, jos aiemmin esittämäni perusteet ovat kuolemantuomiolle.
Ja kyllä, jos joutuisin teloitusryhmään ampumaan ihmisiä joita en oman moraalini mukaan voi ampua, ottaisin laukauksen omaan niskaani, ennenkuin vetäisin liipasimesta. Olen kokeillut itseäni vastaavassa tilanteessa; periaate ja vannomani vala vs. laukaus kasvoihini. Vala ja periaate voitti; olen tässä kirjoittamassa vain siksi että vastapuolen kantti vetää liipasimesta petti.
Samoin voisi laittaa äänestyksen että kannatatko 'itsemurhatehtäviä' sodassa? Tehtäviä jossa tiedetään että omien tappiot tulee olemaan kovat? Eihän tuollaisissa tehtävissä voi olla järkeä? Eihän?
Olen jossain muusssa ketjussa, olisiko ollut 'kylmän sodan salaisuudet' kertonut siitä kun komppaniamme pantiin harjoittelemaan hyökkäystä läpi taktisen ydinaseen käytöllä tuhottua aluetta. Lienee jokaiselle nykyäänkin, ja meille ainakin, päivänselvää että kyseessä oli harjoitus jossa tehtiin itsemurhahyökkäys. Semmoinen hyökkäys jossa itseasiassa vaunuun palaminen on armeliaampaa kuin "henkiin jääminen". Kyllä siinä meidän mielestä oli järkeä, jos yksi panssarikomppania pelastaa armeijan. Ja me uskoimme, että jos näin on sodanjohdon mielestä tehtävä - se on oikein.
Niin piruako sitä demokraattista oikeusvaltiota edes puolustamaan jos kerran oikeusvaltion periaatteilla ei ole mitään väliä
Mehän keskustelemme oikeusvaltion periaatteista. Demokratiassa on tämmöisiä keskusteluja voitava käydä. Jos äärimmäisenä rangaistuksena on kuolemantuomio, ei siinä oikeusvaltio tai demokratia mihinkään ole hävinnyt. Eikä tietenkään siinäkään, että kuolemantuomio ei kuulu arsenaaliin.
Kuolemantuomio ei voisi olla käytössä rivisotilaiden rankaisemiseen. Koska vartiopaikalla nukahtaminen, väsyneenä tehtävästä kieltäytyminen jne. vaativat muita johtamistoimenpiteitä kuin teloituksen.
Aivan. Juuri näin.
Ja olen edelleen sitä mieltä, että automaattinen kuolemantuomio vakoilusta ei voi olla oikein. En käsitä sitä ajatusta lainkaan.
Jos näin olisi -- teloitusjonoon joutuisi juurikin kaikkia niitä ihmisiä joita sinne ei kuulu - eihän tarvitse kuin osoittaa että kyseessä on vakoilija. Ja sen määritelmä oli ?
,löytyi se kuitenkin, porukat oli aika hissukseen, mitä nyt jenkkituristit mölisi. Vangeilla ei kovin hääppöset oltavat ole olleet niissä parakeissa. Uuniosastokin oli vielä jäljellä. Edellisenä iltana tultiin dachaun nurkille, tuumittiin käydä iltatuopposella, rämmittiin ensimmäiseen kohdalle osuneeseen kuppilaan, porukka baarissa kurkki meitä vähän pitkään kun kolme pohjoismaalaista suuntaa tiskille, oli meinaan jugoslaavien paikka
