Kuolemantuomiot sota-aikana - kannatatko vai et?

Wagner

Korpraali
Olisitko sinä valmis ampumaan ystäväsi/kaverisi/sukulaisesti tai jopa puolisosi?
Kyllä, ja ilolla. On nimittäin ollut sellaisia "kavereita"


Entäpä ne kaikki lukuisat tapaukset joissa tuomittu onkin uusien todisteiden valossa todettu syyttömäksi?
Tässä puhutaan sellaisesta skenaariosta, jossa kuolee jopa satojatuhansia suomalaisia. Kuka helvetti nillittää siinä tilanteessa mistään "mahdollisista uusista todisteista".
"Kill them all and let God sort them out."
 

crane

Kenraali
Tässä puhutaan sellaisesta skenaariosta, jossa kuolee jopa satojatuhansia suomalaisia. Kuka helvetti nillittää siinä tilanteessa mistään "mahdollisista uusista todisteista".
"Kill them all and let God sort them out."
Niin piruako sitä demokraattista oikeusvaltiota edes puolustamaan jos kerran oikeusvaltion periaatteilla ei ole mitään väliä
 

ctg

Greatest Leader
Laitan tänne.


Henkilökohtaisesti ymmärrän nopeita kenttätuomioita mitä jaettiin juutalaisten vapauttamisen yhteydessä, mutta olisi parempi että ne olisi oikeuden mukaan jaettu.
 

Solidsnake

Kenraali
Laitan tänne.


Henkilökohtaisesti ymmärrän nopeita kenttätuomioita mitä jaettiin juutalaisten vapauttamisen yhteydessä, mutta olisi parempi että ne olisi oikeuden mukaan jaettu.
Onpa tuollakin tullut käytyä, opaskyltit oli sillai huomaamattomasti laitettu :rolleyes: ,löytyi se kuitenkin, porukat oli aika hissukseen, mitä nyt jenkkituristit mölisi. Vangeilla ei kovin hääppöset oltavat ole olleet niissä parakeissa. Uuniosastokin oli vielä jäljellä. Edellisenä iltana tultiin dachaun nurkille, tuumittiin käydä iltatuopposella, rämmittiin ensimmäiseen kohdalle osuneeseen kuppilaan, porukka baarissa kurkki meitä vähän pitkään kun kolme pohjoismaalaista suuntaa tiskille, oli meinaan jugoslaavien paikka:)
 

Iso-Mursu

Respected Leader
Vaikka en itsekkään ole kuolemantuomion suurin kannattaja niin voin vähän miettiä.

Mielestäni omien joukkoteloitukset kuuluvat naapurin sotilaskulttuuriin, eivät meille.

Kuoleman vaarankin alla on osattava johtaa niin, että porukka seuraa sinua. Ja täyttää tehtävänsä. Näinhän käytännössä oli suurimmaksi osaksi viime sodissakin. Pienistä kieltäytymisistä tuli "vain" vankilaa. Kesällä -44 sitten jaettiin läjä teloituksia. Joita olisi varmasti voinut harkita vähän tarkemmin. Mutta Kannaksella taisi olla hermot kireällä ja unet vähissä myös oikeusoppineiden puolella.

Toveri @baikal pohti ansiokkaasti mihin raja vedetään. Monet puhuvat vakavista rikoksista. Mitä ne vakavat rikokset olisivat?

- harmaassa vaiheessa Lappeenrannan juomaveden myrkyttäminen
- Loviisan ydinvoimalan sabotointi niin että suuri osa alueesta saastuu ydinonnettomuuden seurauksena
- siviilivaatteissa tapahtunut strategisen kohteen maalittaminen vihollisen ilmavoimille. Esimerkiksi Tasavallan Presidentin väistötilat
- PV:n johtamisjärjestelmäkeskuksen serverien saastuttaminen viruksella

Kuolemantuomio ei voisi olla käytössä rivisotilaiden rankaisemiseen. Koska vartiopaikalla nukahtaminen, väsyneenä tehtävästä kieltäytyminen jne. vaativat muita johtamistoimenpiteitä kuin teloituksen.
 

skärdis

Respected Leader
Kuolemantuomio ei voisi olla käytössä rivisotilaiden rankaisemiseen. Koska vartiopaikalla nukahtaminen, väsyneenä tehtävästä kieltäytyminen jne. vaativat muita johtamistoimenpiteitä kuin teloituksen.
Silti kuolemantuomiot kohdistuvat yksinomaan miehistöön. Ehkä joku desantti lisäksi.

Muiden ryhmien kohdalla sitten käytetään noita muita johtamistoimenpiteitä.
 

Erkki

Kenraali
Asevelisurmat- kirjassa kerrotaan mm. seuraava tapaus, jossa mielestäni tuomio oli aivan paikallaan: "36. Rajajääkärikomppaniassa palvellut sotamies Onni N. teki seksuaalista väkivaltaa 4-vuotiaalle tytölle ja surmasi hänet. Onni tuomittiin 1.6.1943 Helsingin Suojeluskuntapiirin kenttäoikeudessa kuolemaan. Sotaylioikeus vahvisti tuomion, ja Onni teloitettiin 6.10.1943." Tämä kyseinen tapaus oli ilmeisesti juuri se, jonka on kerrottu aiheuttaneen melkoista mielenkuohua ja lynkkausmielialaa rintamajoukoissa. Rintamamiehille olisikin ollut vaikea perustella tälläisen kaverin oleskelua vankilassa kotirintaman turvissa, ja vihollisen propaganda olisi voinut hyödyntää tätäkin.
Päällystö juopotteli tai muuten vain oli poissa eikä mitään rangaistusta tullut. Miehistöä sitten ammuttiin niittenkin puolesta.
Yllämainitussa kirjassa on myös kertomus majurista, joka oli mennyt metsästämään alueelle, jossa oli meneillään maastojuoksukilpailut. Majuri oli ampunut yhden juoksijan desanttina, mutta juttu ei mennyt edes oikeuteen, vaan painettiin ilmeisesti täysin villaisella. Normaalisti tälläisestä toheloinnista olisi seurannut jonkin pituinen linnareissu.
 

Iso-Mursu

Respected Leader
Silti kuolemantuomiot kohdistuvat yksinomaan miehistöön. Ehkä joku desantti lisäksi.

Muiden ryhmien kohdalla sitten käytetään noita muita johtamistoimenpiteitä.
Voi vain miettiä miten motivoitunut sotilas on toimimaan omaa aloitekykyä vaativassa hengenvaarallisessa tehtävässä, jos kuolema uhkaa molemmilta puolilta.
 
Tämä on sen verran kiinnostava keskustelu, että vaikka olen oman näkemykseni, ainakin omasta mielestäni, täällä kohtalaisen perusteellisesti perustellut; jatkan vielä vähän.
Yleisenä huomiona keskustelusta: osassa pohdintaa ei varsinaisesti puhuta otsikon kysymykseen liittyen kuolemantuomion oikeutuksesta, vaan lähinnä sotahistorian kautta saadusta "kokemuksesta". Eli että tuomiot koskevat tyyppillisesti vain miehistöä. (tässä kohden erityisesti NL taisi olla jännällä tavalla poikkeus - siellä lähti henki myös vaikka divisioonan komentajalta).

Olen siis kuolemantuomion kannalla, sota-aikana ja äärimmäisenä tuomiona. Sen pitää tietenkin tapahtua lain mukaisesti ja niin varmoilla perusteilla että virhetuomioita ei voi tulla. Ja sen tulee koskea kaikkia, ylimmästä alimpaan, täysin tasa-arvoisesti. Siinä on huomattava että sota on poikkeuksellista aikaa ja kyseessä on oltava äärimmäisen raaka, moraaliton, julma ja täysin perusteeton teko. Esimerkkinä nyt vaikka yksittäisen sotilaan tekemä lapsen raiskaus ja murha kiduttamalla.. tai vaikkapa ylimmän johdon antama tietoinen ja tarkoituksella annettu käsky ryhtyä etniseen puhdistukseen systemaattisesti tuhoamalla puolustukyvyttömiä vastustajan (tai ihan omiakin) siviilejä.

On mielestäni päivän selvää, että sotimiseen liittyvä vartiossa nukahtaminen (tai vaikka divisioonan esikunnassa nukahtaminen), hermojen menettäminen (etulinjassa tai päämajassa), ei voi olla minkään vakavan rangaistuksen peruste.

Jokainen voi pohtia puristaisiko teloitusryhmässä liipasinta, vai ottaisiko kuulan omaan takaraivoonsa jos vaihtoehtoja ei ole.
Pohdin: ja kyllä - voisin kuulua sekä teloitusryhmään ja vetää liipasinta, jos aiemmin esittämäni perusteet ovat kuolemantuomiolle.
Ja kyllä, jos joutuisin teloitusryhmään ampumaan ihmisiä joita en oman moraalini mukaan voi ampua, ottaisin laukauksen omaan niskaani, ennenkuin vetäisin liipasimesta. Olen kokeillut itseäni vastaavassa tilanteessa; periaate ja vannomani vala vs. laukaus kasvoihini. Vala ja periaate voitti; olen tässä kirjoittamassa vain siksi että vastapuolen kantti vetää liipasimesta petti.

Samoin voisi laittaa äänestyksen että kannatatko 'itsemurhatehtäviä' sodassa? Tehtäviä jossa tiedetään että omien tappiot tulee olemaan kovat? Eihän tuollaisissa tehtävissä voi olla järkeä? Eihän?
Olen jossain muusssa ketjussa, olisiko ollut 'kylmän sodan salaisuudet' kertonut siitä kun komppaniamme pantiin harjoittelemaan hyökkäystä läpi taktisen ydinaseen käytöllä tuhottua aluetta. Lienee jokaiselle nykyäänkin, ja meille ainakin, päivänselvää että kyseessä oli harjoitus jossa tehtiin itsemurhahyökkäys. Semmoinen hyökkäys jossa itseasiassa vaunuun palaminen on armeliaampaa kuin "henkiin jääminen". Kyllä siinä meidän mielestä oli järkeä, jos yksi panssarikomppania pelastaa armeijan. Ja me uskoimme, että jos näin on sodanjohdon mielestä tehtävä - se on oikein.

Niin piruako sitä demokraattista oikeusvaltiota edes puolustamaan jos kerran oikeusvaltion periaatteilla ei ole mitään väliä
Mehän keskustelemme oikeusvaltion periaatteista. Demokratiassa on tämmöisiä keskusteluja voitava käydä. Jos äärimmäisenä rangaistuksena on kuolemantuomio, ei siinä oikeusvaltio tai demokratia mihinkään ole hävinnyt. Eikä tietenkään siinäkään, että kuolemantuomio ei kuulu arsenaaliin.

Kuolemantuomio ei voisi olla käytössä rivisotilaiden rankaisemiseen. Koska vartiopaikalla nukahtaminen, väsyneenä tehtävästä kieltäytyminen jne. vaativat muita johtamistoimenpiteitä kuin teloituksen.
Aivan. Juuri näin.

Ja olen edelleen sitä mieltä, että automaattinen kuolemantuomio vakoilusta ei voi olla oikein. En käsitä sitä ajatusta lainkaan.
Jos näin olisi -- teloitusjonoon joutuisi juurikin kaikkia niitä ihmisiä joita sinne ei kuulu - eihän tarvitse kuin osoittaa että kyseessä on vakoilija. Ja sen määritelmä oli ?
 
Viimeksi muokattu:

Erkki

Kenraali
Itse hyväksyisin sota-ajan kuolemanrangaistuksen vain seuraamuksena kaikkein törkeimmistä rikoksista, en missään tapauksessa minkäänlaisena sotilaskurin ylläpitomenetelmänä. Ja jos tuomio olisi laillinen sekä oman oikeustajuni mukainen, en näkisi mitään syytä kieltäytyä osallistumasta sen toimeenpanemiseen, jos sellainen käsky kävisi: Ikävä velvollisuus, mutta tuskin sen kummempi kuin vihollissotilaan tappaminenkaan.
 

Zero The Hero

Kersantti
Nykyisessäkin poikkeustilalainsäädännössä sotilasjoukon johtajalla on oikeus ja velvollisuus ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin kapinoinnin, pakokauhun ja pakenemisen lopettamiseksi. Lopunviimein tätä tietysti tulkittaisiin perustettavassa sotaoikeudessa suhteessa vallitseviin olosuhteisiin. Arvelen kuitenkin, että jos kansakunta käy epätoivoista taistelua eksistentiaalista uhkaa vastaan, niin siinä jää vaaleanpunainen humanismi kakkoseksi kuten ennenkin.
 
Top