Joulumieltä pukkaa n. 110% tehoilla.
-Traktoriremontti aatonaattona -33 asteen lämpötilassa.
-Sähkökatko yöllä. Itsensä älykkäästi oikeaan tehoon säätävä pumppukopin öljytäytteinen lämmitin ei osaa käynnistyä itsestään jos virta käy pois. Onneksi nukuin huonosti ja tarkistin tilanteen kännykällä klo 3.30. Viesti "Temperature 0" sai verenpaineen koholle ja liikettä niveliin. Vielä enemmän verenpainetta nosti, että vasta kopilla muistin, että tarvitsen porakoneen ja kärkisarjan löysätäkseni ulko-oven seinärakenteisiin kiinnittävät ruuvit.
-Aamulla "neuvoteltiin" lasten kanssa joulujärjestelyistä, jotka kaatuivat meikäläiselle emännän työvuorojen takia. Kerrointa lisäävät 10-vuotias koira, joka menee monttuun heti joulun jälkeen ja vajaan 3 kk:n ikäinen koiranpentu, joka on aika vilkas pakkaus. Hyvin nukutun yön jälkeen tosi kiva. Lisänä vielä navettahommat.
-Päivällä koko paletti meni uusiksi, kun sain kuulla, että appiukko tulee iltapäivällä käymään kotonaan ensimmäistä kertaa pääsiäisen jälkeen. Tänä aikana on hävinnyt n. 20 kiloa, muisti, järki ja toinen jalka.
-Vierailuhan menikin sitten todella loistavasti, kun KELA-taksi toi ukon n. 1,5 tuntia myöhässä. Tästä seurasi, että vierailuaikaa olisi ollut n. 25 minuuttia, joten pyysin KELA-keskusta siirtämään paluukyytiä noin tunnilla. Tästä seurasi, että ukko nakkasi vaimonsa, poikansa ja minut pihalle talostaan, haistatteli, uhkaili väkivallalla yms. jouluista. Kaikki tämä, koska emme avanneet pyörätuolin turvavyötä jotta hän voisi lähteä kävelemään (siis ilman sitä toista jalkaa).
-Emäntäkin lähtee taas hyvin aikaisin aamulla töihin, joten painui nukkumaan hyvin aikaisin, joten esim. intimiteetin vonkaaminen on täysin poissa laskuista.
-Ja aamulla odottaa lampaanruokinta.
Mutta toisaalta jos ajattelee, että lapset sai kivoja lahjoja ja itsellä on molemmat jalat ja äly (?) tallella, niin vähän itsesääliltä alkaa vaikuttaa.